Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimii liitot, joissa toinen on kotoisin ns. " yläluokasta" ja toinen päinvastaisista piireistä?
30.12.2017 |
Itselläni ei ole niin karkeaa jakoa, mutta ole kotoani oppinut tietyt tavat. Esim. ruokailutavat, juhlapyhien vietot, miten käyttäydytään häissä ja hautajaisissa, miten puhutellaan ihmisiä yms. Mulle on ollut vaikea hyväksyä, että mieheni ei edelleenkään lapsuutensa takia osaa käyttäytyä jossain tilanteissa, jotka itselleni ovat itsestään selvyyksiä. Ja en ole mikään aatelinen itsekään, mutta minulle oli todellinen yllätys nähdä nämä anoppilan "tavat" ( niitä ei siis ole). Mies on opiskellut akateemisen ammatin, mutta siltikin ihmisen lapsuudessa saama kasvatus näkyy yllättävän vahvana. Enkä tarkoita, että ihminen sille itse mitään voisi. Mutta ne, jotka itse on saaneet jonkinlaisen peruskasvatuksen, on vaikea ymmärtää, että jotkut ihmiset eivät tajua edes aikuisena, että esim. hautajaisiin ei mennä farkuissa tai että ruokapöydästä ei jossain juhlapaikassa nousta kun muut syö ja mennä sohvalle istumaan yms.....!!!!!!!
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen yläluokka höhöhööhöhööööööö ei tuu naurulta loppua hööööööö.
Millainen sun taistasi on? Veikkaanpa, että joku keskiluokkainen ja veikkaan, etten saa vastaustasi kysymykseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouluaterialla miniä söi pelkällä haarukalla. Muuten kyllä rakas ja ns. fiksu, mutta jotenkin pisti pahasti silmään.
Ap:n kirjoitus on kuin omasta näppäimistöstä. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta ja ensimmäisestä huomiosta eroavaisuuksista käytöstavoissa on jo aikaa. Tässä ajassa olen jo tottunut asiaan mieheni vanhemmilla ollessani. Mieheni on akateemisesti koulutettu, mutta se ei ole hänen käytökseensä vaikuttanut mitenkään : ) Esim vieläkin hän on se joka taatusti ottaa ruokaa ensin, vaikka meillä on vieraita ja ravintolassa alkaa taatusti syödä ruokaansa, vaikka muilla ei olisikaan...Myös tilannepukeutuminen on kyseenalaista..
Kotona kuitenkin jatkan lapsille itse oppimieni tapojen opettamista.
Esim. meillä tapana (ei mieheni vanhempien luona)
- Ruokapöydästä noustessa kiitetään
- Vähän ohis, mutta joku aiempi kommentoija kirjoitti, että joulupöydässä on oltu kylpytakki päällä, niin appi oli joskus ihan ilman paitaa -> jouluna siistit vaatteet ruokapöydässä eikä koskaan ilman paitaa lapsetkaan
- Ruokapöydässä pyydetään ojentamaan asia, johon ei itse ylety
- Ei maiskuteta, ei syödä suu auki
- Ei metelöidä tarpeettomasti
ja kyllä näitä varmasti vielä riittäisi lisääkin..
Mekin tulemme hyvin samanluokkaisista perheistä, mutta tapakasvatus on ollut erilaista. Tänä jouluna erityisesti keskusteltiin mitkä tavat ovat hyviä ja mitkä on tärkeää opettaa lapsillekin.
Miehen suvussa on tärkeää esim. arvostaa lapsia ja olla rennosti. Tämä näkyy juhlissa siinä, että lapset saavat ottaa ruokaa ensin, lapsillemaistuvaa ruokaa on hankittu, kun on syönyt saa heti lähteä leikkimään, saa jutella ja syödä miten haluaa.
Minun suvussani vanhat tavat ovat kunniassa. Lapset ottavat ruoan viimeiseksi. Syödään sitä mitä on tarjolla. Ensiksi alkupalat, sitten pääruoka sitten jälkiruoka. Koko ajan istutaan pöydässä. Lapset eivät saa puhua aikuisten päälle, ja koska aikuiset puhuvat koko ajan, eivät lapset saa puhua ollenkaan. Syödään haarukalla ja veitsellä siististi, kyynärpäät poissa pöydältä, servetti sylissä. Vasta kun viimeinenkin aikuinen on valmis, saa lähteä pöydästä. Pöydässä ei saa tietenkään olla mitään leluja saati puhelimia.
Minun mielestäni tietynlaiset tavat pitäisi ainakin tietää. Voi sitten aikuisena päättää haluaako niitä noudattaa.
Käytöstavat on erittäin hyvä asia, jos ne eivät ole pelkkää kulissia. Usein niillä, jotka ovat päässeet elämässä pitkälle, on terävät kyynärpäät, jota he osaavat myös taitavasti käyttää. Jos syö pöytähopeilla, mutta kohtelle muita ihmisiä kuin koiria, niin käytöstavat ei merkitse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asian vierestä... Itse en pidä ulkokultaisia tapoja tärkeänä, vaan sitä, että osaa kohdella muita ihmisiä kauniisti. Koulutus ei tuo välttämättä sydämen sivistystä.
Yläluokassa (kuten myös monissa muiden luokkien perheissä) nämä ovat usein läsnä, toki poikkeuksin. Mutta jos ei ole, syy on yleensä nousukkuus, jota en siis sano halveksien, vaan silloin ei ole sitä yläluokkaisuutta vain kehittynyt.
Minä olen nainen ja vanhempani olivat pienviljelijöitä, isä teki myös metsätöitä muilla. Kun tapasin nuorena opiskelijana mieheni ja mentiin sinne syömään, niin en ymmärtänyt miksi ruokalautasen päällä oli pienempi lautanen siinä päällä ja miksi lautasen yläpuolella oli lusikka, vaikka syötiin muuta ruokaa. En siis tiennyt, mikä on jälkiruokalusikka. Niin erilaiset oli tavat, sellaisia ei 70-kuvun pienviljelijäperheissä syrjäseudulla tunnettu. Anoppi oli kuitenkin hyväntahtoinen ja lempeä, vaikka näki varmaan moukkamaisuuteni. Äkkiähän sen sitten oppi ja itsekin aloin mm. kattaa kauniisti. Mutta esim. synnyinseudulle jäänyt yksin asuva veljeni ei takuulla tällaisia tapoja osaa edelleenkään, mutta ymmärrän senkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksihän usein oletuksena on, että se vähemmän koulutettu /duunariperheestä tuleva on se joka ei osaa käyttäytyä?
Itse olen akateeminen, mutta kotoisin maalta ja duunariperheestä . Exäni on akateeminen ja lähtöisin akateemisesta perheestä. Minä osasin kyllä seurustella hänen sukunsa kanssa, mutta hänen kohtaamisensa minun sukulaisten kanssa olivat kaikille osapuolille vaivaannuttavia.
Nykyinen duunarimieheni tulee hyvin toimeen sukuni kanssa. Osaa puhua oikeista asioista ja silloin harvoin kun tarvitsen hänet muihin piireihin rinnalleni pönöttämään, hän puhuu vähän ja myötäilee muita keskustelijoita eikä aiheuta noloja tilanteita. Jälkeenpäin kotona voi kyllä todeta minulle, että olipa taas melkoisia pönöttäjiä.
Tää on vanha elokuvateema. Oikeasti on aika harvassa hyvin eritaustainen pari. Siis narkkariperheen 3. sukupolven nisti ja svenskatalande hankenilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus on kuin omasta näppäimistöstä. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta ja ensimmäisestä huomiosta eroavaisuuksista käytöstavoissa on jo aikaa. Tässä ajassa olen jo tottunut asiaan mieheni vanhemmilla ollessani. Mieheni on akateemisesti koulutettu, mutta se ei ole hänen käytökseensä vaikuttanut mitenkään : ) Esim vieläkin hän on se joka taatusti ottaa ruokaa ensin, vaikka meillä on vieraita ja ravintolassa alkaa taatusti syödä ruokaansa, vaikka muilla ei olisikaan...Myös tilannepukeutuminen on kyseenalaista..
Kotona kuitenkin jatkan lapsille itse oppimieni tapojen opettamista.
Esim. meillä tapana (ei mieheni vanhempien luona)
- Ruokapöydästä noustessa kiitetään
- Vähän ohis, mutta joku aiempi kommentoija kirjoitti, että joulupöydässä on oltu kylpytakki päällä, niin appi oli joskus ihan ilman paitaa -> jouluna siistit vaatteet ruokapöydässä eikä koskaan ilman paitaa lapsetkaan
- Ruokapöydässä pyydetään ojentamaan asia, johon ei itse ylety
- Ei maiskuteta, ei syödä suu auki
- Ei metelöidä tarpeettomasti
ja kyllä näitä varmasti vielä riittäisi lisääkin..
Ihanaa etten ole ainut, kuulostaa tutulta
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus on kuin omasta näppäimistöstä. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta ja ensimmäisestä huomiosta eroavaisuuksista käytöstavoissa on jo aikaa. Tässä ajassa olen jo tottunut asiaan mieheni vanhemmilla ollessani. Mieheni on akateemisesti koulutettu, mutta se ei ole hänen käytökseensä vaikuttanut mitenkään : ) Esim vieläkin hän on se joka taatusti ottaa ruokaa ensin, vaikka meillä on vieraita ja ravintolassa alkaa taatusti syödä ruokaansa, vaikka muilla ei olisikaan...Myös tilannepukeutuminen on kyseenalaista..
Kotona kuitenkin jatkan lapsille itse oppimieni tapojen opettamista.
Esim. meillä tapana (ei mieheni vanhempien luona)
- Ruokapöydästä noustessa kiitetään
- Vähän ohis, mutta joku aiempi kommentoija kirjoitti, että joulupöydässä on oltu kylpytakki päällä, niin appi oli joskus ihan ilman paitaa -> jouluna siistit vaatteet ruokapöydässä eikä koskaan ilman paitaa lapsetkaan
- Ruokapöydässä pyydetään ojentamaan asia, johon ei itse ylety
- Ei maiskuteta, ei syödä suu auki
- Ei metelöidä tarpeettomasti
ja kyllä näitä varmasti vielä riittäisi lisääkin..
Vähän hiljaiseksi vetää, että maassa on akateemisia, jotka käyttäytyvät näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini taas on aatelissukua. Isäni on vähän tavallisemmasta suvusta, mutta ns. sivistyneistöä hänenkin lapsuudenperheensä oli. Mieheni on maanviljelijäsuvusta, ja heillä on jonkin verran erilaisia tapoja mm. juhlien osalta, kuin meidän suvussa. Hän on kyllä osannut pukeutua äitini suvun juhliin, kun olen häntä hiukan opastanut, ja hän on osannut siellä käyttäytyäkin. Minä sensijaan olen joskus hiukan "ylipukeutunut" mieheni suvun juhliin. Olihan se vähän noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus on kuin omasta näppäimistöstä. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta ja ensimmäisestä huomiosta eroavaisuuksista käytöstavoissa on jo aikaa. Tässä ajassa olen jo tottunut asiaan mieheni vanhemmilla ollessani. Mieheni on akateemisesti koulutettu, mutta se ei ole hänen käytökseensä vaikuttanut mitenkään : ) Esim vieläkin hän on se joka taatusti ottaa ruokaa ensin, vaikka meillä on vieraita ja ravintolassa alkaa taatusti syödä ruokaansa, vaikka muilla ei olisikaan...Myös tilannepukeutuminen on kyseenalaista..
Kotona kuitenkin jatkan lapsille itse oppimieni tapojen opettamista.
Esim. meillä tapana (ei mieheni vanhempien luona)
- Ruokapöydästä noustessa kiitetään
- Vähän ohis, mutta joku aiempi kommentoija kirjoitti, että joulupöydässä on oltu kylpytakki päällä, niin appi oli joskus ihan ilman paitaa -> jouluna siistit vaatteet ruokapöydässä eikä koskaan ilman paitaa lapsetkaan
- Ruokapöydässä pyydetään ojentamaan asia, johon ei itse ylety
- Ei maiskuteta, ei syödä suu auki
- Ei metelöidä tarpeettomasti
ja kyllä näitä varmasti vielä riittäisi lisääkin..
Vähän hiljaiseksi vetää, että maassa on akateemisia, jotka käyttäytyvät näin.
Olen tämän "Ap:n kirjoitus on kuin omasta näppäimistöstä" -kommentin kirjoittaja. Jäi muuten vastaamatta alkuperäiseen kysymykseen: liitto toimii silti näistä eroista huolimatta : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusia käytöstapoja voi opettaa/oppia. Olen itse hieman paremmasta/varakkaammasta perheestä kotoisin, kun taas puolisoni (ja hänen vanhempansa) ovat kouluttamattomia.
En tiedä onko puolisoni tarkoituksella halunnut omaksua mun tapojani vai olenko minä niitä huomaamattani tyrkyttänyt, mutta kyllä tuosta on tullut oikein salonkikelpoinen näiden vuosien aikana.
Kyllä tällainen liitto voi toimia, mutta molemmilta tarvitaan avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta. Mulle selvisi puolison suvun "humalassa täti ja setä leikkii puukkohippaa ja siskon heittelee astioita maahan"-jutut vasta sitten kun meidän juttu oli jo vakiintuneempi, ja jos nämä kaikki tän tyyppiset jutut olisi ilmenneet heti alussa, niin voi olla että meidänkin juttu olisi päätynyt ennenkuin alkoikaan... Puhumattakaan siitä, kuinka eräänkin puolison suvunjäsenen suurin haave oli päästä lähihoitajaksi (omassa suvussani sairaanhoitajiakin katsottaisiin vanhemman polven osalta kieroon, "kyllä sen lääkäriksi pitäisi opiskella, niinkuin isoisä ja isoisoisäkin" jne).
Miksi monet pitävät vastakohtana sitä, ettei osaa olla ns. sydämeltään sivistynyt, jos osaa käytöstapoja. Melkeinpä ne kyllä kulkee käsi kädessä. Anoppi ei koskaan kata tai tarjoile hienosti ruokia ( ok, se on hänen tapansa), mutta on joka paikassa lisäksi tuppisuuna eikä mitenkään lempeä tai mukava. Oma äitini taas osaa kauniita tapoja, mutta myös puhuu ihmisille kauniisti ja osaa small talkia olematta kuitenkaan koko ajan äänessä. Oma äitini ei myöskään ylenkatso muita, vaikka joku ei jotain tapoja osaisikaan eikä ole ikinä minulle ääneen arvostellut mm. anoppiani. Eli en pitäisi anoppiani jotenkin sydämeltään sivistyneenä ihmisenä, päinvastoin hän ylenkatsoo muita puhumalla pahaa, mm." hienostelusta" ja snobbailusta jälkikäteen mm. miehen siskolle ja istumalla tuppisuuna esimerkiksi lasten juhlissa, " ei meidän kanssa kukaan halua olla"-tyylisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tää on vanha elokuvateema. Oikeasti on aika harvassa hyvin eritaustainen pari. Siis narkkariperheen 3. sukupolven nisti ja svenskatalande hankenilainen.
Kuka tekisi tällaisen modernin suomalaisversion My Fair Ladystä?
Töölöläinen kaupunkilaisasunto / vrt. Koivukylän vuokratalot. Varmaan joulunvietto eroaa aika radikaalisti esim. pöytätapojen osalta...
Mitä enemmän ollaan oikasti "yläluokkaisia" eli kultuurisuvuista jo monen sukupolven takaa, niin sitä vähemmän katsotaan tuollasia syödä kakkua haarukalla -juttuja.
Ihan oikeseesti nyt näin.
Ei se mene noin Suomessa. Exä oli akateemisesta "sivistysperheestä". Äänestivät vasemmistoliittoa, pönöttivät joulupöydässä kuin pahimmat poroporvarit ja matkustelivat paljon. Kuitenkin vaatteet oli tasoa Prisma, kaikki sisarukset olivat koulukiusattuja, eivät osanneet jutella ihmisten kanssa, eivät edes tervehtineet työkavereita. Kenelläkään ei ollut edes ajokorttia. Minä olin "alaluokasta", mutta olen sosiaalisesti taitava ja yleissivistynyt keskustan äänestäjä, akateeminen koulutuskin on, kiitos Suomen. Sittemmin nain kaltaiseni miehen, joka on paremmista oloista eikä syrjäseuduilta kuten minä, mutta häntä ei tarvitse hävetä kuten tätä "parempien piirien" autistia. Itse asiassa aviomiehelläni on paljon enemmän rahaakin ja hän on avokätisempi. Huomattavasti parempi saalis. Suomi on Suomi eikä Iso-Britannia.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta jotkut saattavat olla perusduunarin ammatissa, mutta jos ovat lähtöisin jostain suomalaisesta yläluokasta, niin ovat silti omaksuneet aivan erilaisen tapakasvatuksen kuin moni kouluttautuneempi ihminen. Eli se koulutus ja tulotaso ei tuo sitä tapakasvatusta, vaan se saadaan äidinmaidossa ja näkyy hyvin monissa pienissä asioissa. Kyllähän sitä kokemuksen kautta oppii tietyt perusasiat ettei erotu joukosta, mutta se on vaikeampaa kuin sellaiselle, joille jo pikkulapsena opetetaan asiat.