Oletteko katkaiseet välinne vanhempiin tai muihin läheisiin, jos nämä eivät koskaan myönnä olevansa väärässä ja syyttävät teitä riitelystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Kyllä, narsisti rakastaa vain itseään.

Ei ole rahkeita muuhun. Jos sulle on niin helvetin tärkeää koko ajan saada muilta jotain, niin kukahan tässä se narsisti on?

ap

Ei minun tarvitse saada koko ajan muilta jotain. Saan rakkautta lähimmäiltäni silti. Sinun tarvitsee saada se ns.rakkaus muilta. Et edes tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Se ei ole yhtään sitä mitä sinä luulet sen olevan. Sitä ei voi pakottaa. Joten sinä olet narsisti.

En minä pakota ketään minua rakastamaan. Mutta sun on helppo sanoa, koska saat rakkautta. Oletan, että saat olla oma itsesi, eikä sinun tarvitse esittää, kokeaksesi rakkautta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Käyttäydyt niin karmivasti, että sua tuskin itsesi lisäksi rakastaa muut kuin ehkä Jeesus. Ja sillekin pitäis myöntää omat väärintekemiset, katua syntejään ja pyytää anteeksi. Joten voi olla siinä rajoilla Jeesuksenkin kanssa.

Ei kylläkään tarvitse, sadun mukaan, jotta Jeesus rakastaa jotkuta.

ap

Mee jo nukkuu,kivis!!!

Nynny-luuserit luulevat, että muut pakottavat heitä rakastamaan itseään, nauran.

ap

Olen katkaissut välini äitiini ja siskooni. En jaksanut juuri tuollaista 'he eivät tee ikinä mitään väärin' - asennetta. Olen paljon onnellisempi ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Kyllä, narsisti rakastaa vain itseään.

Ei ole rahkeita muuhun. Jos sulle on niin helvetin tärkeää koko ajan saada muilta jotain, niin kukahan tässä se narsisti on?

ap

Sinähän se jatkuvasti vaadit muilta jotain. Läheisilläsi, anonyymilaumalta netissä. Haluat meidän validoivan käsityksesi oikeasta ja väärästä ja kun emme tätä tee saat itkupotkuraivareita. Haluat meidän myöntävän, että kaikki negatiivinen sinussa johtuu äidistäsi ja vahtahvistavan käsitystäsi siitä, ette oikeasti ole vastuussa käytöksestäsi. Meidän pitäisi kaikkien taputtaa pieniä anonyymejä kätösiämme ja kertoa kuinka vääristynyt tulkintakykysi onkin juuri se oikea.

Äitisi saattaa hyvinkin olla narsistisadisti, mutta kuten sinulle on satoja kertoja selitetty, kaikki mitä kerrot vahvistaa vain käsitystä täysin normaalista äidistä jolla ei ole ollut eväitä käsitellä mt-ongelmaista tytärtään.

Se, että skippaat täysin kaikki kommentit koskien mt-ongelmaasi (mikä ikinä onkaan) ei tee siitä vähemmän todellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Kyllä, narsisti rakastaa vain itseään.

Ei ole rahkeita muuhun. Jos sulle on niin helvetin tärkeää koko ajan saada muilta jotain, niin kukahan tässä se narsisti on?

ap

Ei minun tarvitse saada koko ajan muilta jotain. Saan rakkautta lähimmäiltäni silti. Sinun tarvitsee saada se ns.rakkaus muilta. Et edes tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Se ei ole yhtään sitä mitä sinä luulet sen olevan. Sitä ei voi pakottaa. Joten sinä olet narsisti.

En minä pakota ketään minua rakastamaan. Mutta sun on helppo sanoa, koska saat rakkautta. Oletan, että saat olla oma itsesi, eikä sinun tarvitse esittää, kokeaksesi rakkautta.

ap

Kyllä sinä pakotat jatkuvasti sinun äitiäsi rakastamaan sinua. Eli sinun mielestäsi äitisi tekemät ”vääryydet” ja niiden myöntäminen on tae rakkaudesta sinua kohtaan. Ei, rakkaus ei tarkoita sitä meille muille. Ainoastaan sinulle, koska olet sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Kyllä, narsisti rakastaa vain itseään.

Ei ole rahkeita muuhun. Jos sulle on niin helvetin tärkeää koko ajan saada muilta jotain, niin kukahan tässä se narsisti on?

ap

Sinähän se jatkuvasti vaadit muilta jotain. Läheisilläsi, anonyymilaumalta netissä. Haluat meidän validoivan käsityksesi oikeasta ja väärästä ja kun emme tätä tee saat itkupotkuraivareita. Haluat meidän myöntävän, että kaikki negatiivinen sinussa johtuu äidistäsi ja vahtahvistavan käsitystäsi siitä, ette oikeasti ole vastuussa käytöksestäsi. Meidän pitäisi kaikkien taputtaa pieniä anonyymejä kätösiämme ja kertoa kuinka vääristynyt tulkintakykysi onkin juuri se oikea.

Äitisi saattaa hyvinkin olla narsistisadisti, mutta kuten sinulle on satoja kertoja selitetty, kaikki mitä kerrot vahvistaa vain käsitystä täysin normaalista äidistä jolla ei ole ollut eväitä käsitellä mt-ongelmaista tytärtään.

Se, että skippaat täysin kaikki kommentit koskien mt-ongelmaasi (mikä ikinä onkaan) ei tee siitä vähemmän todellista.

Onko sulle siis sellainen kertoma normaalia äideistä, että he eivät koskaan dialogissa lapsensa kanssa näytä tai vielä suoremmin myönnä, että itse erehtyivät?

Ja siis en mä vaadi mitään muilta. Mä olen ihan itseriittoinen ihminen. Ja en puhu ongelmistani mielenterveyteen menvinä, koska se tarkottaisi sitä, ettei mun ois kuulunut reagoida siten kuin olen reagoinut.

ap

Mä joudun käyttämään, sanotaan nyt itsepintaisuutta, tässä paranemisprosessissa, mutta itsepintainen ei ole sama kuin vaatija.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä joudun käyttämään, sanotaan nyt itsepintaisuutta, tässä paranemisprosessissa, mutta itsepintainen ei ole sama kuin vaatija.

ap

Tai siis joudun käyttämään = valitsen käyttää

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

En halua, että mulle on normaalia kukaan, joka ei osaa myöntää olevansa väärässä. Eikä kukaan, joka käyttää valtaansa muihin siten, että hänelle nämä eivät saa omata omia mielipiteitä, tai ajatuksia, kun ne poikkeavat hänen, tässä tapauksessa äitini ajatuksista ja mielipiteistä.

ap

Ethän sinäkään salli muille heidän omia mielipiteitään/ajatuksiaan jos ne poikkeavat omistasi. Ensin vääntelet ja kääntelet muiden kommenteista oman kantasi "todistavia", sitten jankkaat puuduttavuuteen asti epäolennaisia yksityskohtia. Lopulta aloitat sitten säälittävän itsesi korottamisen muiden yli, siinä se sinun todellinen sivistystasosi paljastuu.

Kyllä minä annan heidän itsensä uskoa heistä itsestään ihan mitä he haluavat. Minusta en "anna". Jos se ei pidä paikkaansa.

ap

Mutta kun kaikkihan liittyy sinuun. Hyvänä esimerkkinä eilinen "äitis vaan kiusaa" -heiton yleisyys. Siis sinuun liittyvästä yhteydestä poistettunakin jatkoit vääntämistä siitä kokeeko ihmiset sen pääsääntöisesti vain "läppänä" vai onko se aina kiistatta syytös. Ja painotan (ettei sama jankkaus ala alusta) etten tässä ota kantaa siihen kumpi kanta on oikea vaan käytän esimerkkinä kyvyttömyydestäsi oikeaan keskusteluun.

Millä lailla estin sinua olemasta tuosta kiusoittelusta omassa elämässäsi mitä mieltä siitä ikinä haluatkaan olla? (Nyt vastaluin kommenttisi rauhassa loppuun, ja ymmärsin sen paremmin, anteeksi huolimattomuuteni).

ap

Ei ollut kyse siitä, että "estit minua" vaan siitä, että olit täysin kykenemätön hyväksymään muiden näkökantaa. Kyse oli kuitenkin mielipiteestä ja sinun tulkintasi oli yhtä "oikea" kuin muidenkin. Silti et mitenkään voinut edes yrittää ymmärtää/tajuta miksi joku ei näkisi asiaa kuten sinä. Koska sinulle ei ollut kyse mielipiteestä vaan asiasta jolle olit jo määritellyt "oman totuutesi" josta et kykene päästämään irti. Et kyennyt erottamaan lausetta omasta henk.koht tilanteestasi vs. Yleinen tulkinta nähdäksesi miksi muut niin voimakkaasti olivat sinua "vastaan".

Kun lopulta kunnolla selitit tilanteen, kuten sen olit itse tulkinnut, ymmärsin miksi koit sen omalta kannaltasi loukkaavaksi. Et kyennyt "näkemään" miten useimpien muiden maailmassa vastaava kommentti ei olisi loukkaava, koska sinun maailmassasi Ei ole muita kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Kyllä, narsisti rakastaa vain itseään.

Ei ole rahkeita muuhun. Jos sulle on niin helvetin tärkeää koko ajan saada muilta jotain, niin kukahan tässä se narsisti on?

ap

Ei minun tarvitse saada koko ajan muilta jotain. Saan rakkautta lähimmäiltäni silti. Sinun tarvitsee saada se ns.rakkaus muilta. Et edes tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Se ei ole yhtään sitä mitä sinä luulet sen olevan. Sitä ei voi pakottaa. Joten sinä olet narsisti.

En minä pakota ketään minua rakastamaan. Mutta sun on helppo sanoa, koska saat rakkautta. Oletan, että saat olla oma itsesi, eikä sinun tarvitse esittää, kokeaksesi rakkautta.

ap

Kyllä sinä pakotat jatkuvasti sinun äitiäsi rakastamaan sinua. Eli sinun mielestäsi äitisi tekemät ”vääryydet” ja niiden myöntäminen on tae rakkaudesta sinua kohtaan. Ei, rakkaus ei tarkoita sitä meille muille. Ainoastaan sinulle, koska olet sairas.

Ei äitini tekemät vääryydet ole minulle osoitus hänen rakkaudestaan. Mitä sä oikein meinaat? Sen myöntäminen, että hän erehtyy, onko se rakkautta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Kyllä, narsisti rakastaa vain itseään.

Ei ole rahkeita muuhun. Jos sulle on niin helvetin tärkeää koko ajan saada muilta jotain, niin kukahan tässä se narsisti on?

ap

Ei minun tarvitse saada koko ajan muilta jotain. Saan rakkautta lähimmäiltäni silti. Sinun tarvitsee saada se ns.rakkaus muilta. Et edes tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Se ei ole yhtään sitä mitä sinä luulet sen olevan. Sitä ei voi pakottaa. Joten sinä olet narsisti.

En minä pakota ketään minua rakastamaan. Mutta sun on helppo sanoa, koska saat rakkautta. Oletan, että saat olla oma itsesi, eikä sinun tarvitse esittää, kokeaksesi rakkautta.

ap

Sinähän saat rakkautta. Siltä mieheltäsi joka ei koskaan ole sinulle riittävä js niiltä lapsiltasi jotka aina tulevat olemaan sinulle liian tylsiä. Ja sinähän saat olla oma itsesi ja siitä huolimatta miehesi rakastaa sinua. Ethän sinä tee myönnytyksiä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Kyllä, narsisti rakastaa vain itseään.

Ei ole rahkeita muuhun. Jos sulle on niin helvetin tärkeää koko ajan saada muilta jotain, niin kukahan tässä se narsisti on?

ap

Ei minun tarvitse saada koko ajan muilta jotain. Saan rakkautta lähimmäiltäni silti. Sinun tarvitsee saada se ns.rakkaus muilta. Et edes tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Se ei ole yhtään sitä mitä sinä luulet sen olevan. Sitä ei voi pakottaa. Joten sinä olet narsisti.

En minä pakota ketään minua rakastamaan. Mutta sun on helppo sanoa, koska saat rakkautta. Oletan, että saat olla oma itsesi, eikä sinun tarvitse esittää, kokeaksesi rakkautta.

ap

Kyllä sinä pakotat jatkuvasti sinun äitiäsi rakastamaan sinua. Eli sinun mielestäsi äitisi tekemät ”vääryydet” ja niiden myöntäminen on tae rakkaudesta sinua kohtaan. Ei, rakkaus ei tarkoita sitä meille muille. Ainoastaan sinulle, koska olet sairas.

Ei äitini tekemät vääryydet ole minulle osoitus hänen rakkaudestaan. Mitä sä oikein meinaat? Sen myöntäminen, että hän erehtyy, onko se rakkautta?

ap

Et taaskaan oikeasti lukenut mitä edellinen kommentoija kirjoitti sinulle. Tarrasit vain pätkään ja jumituit siihen.

Kun niin kovasti kaipaat "jotain" tältä anonyymilaumalta niin suo meille edes sen verran, että oikeasti luet mitä sinulle kirjoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Nynny-luuserit luulevat, että muut pakottavat heitä rakastamaan itseään, nauran.

ap

Korkeatasoista keskustelua? Tähänkö meidän tavisten ÄO ei riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

En halua, että mulle on normaalia kukaan, joka ei osaa myöntää olevansa väärässä. Eikä kukaan, joka käyttää valtaansa muihin siten, että hänelle nämä eivät saa omata omia mielipiteitä, tai ajatuksia, kun ne poikkeavat hänen, tässä tapauksessa äitini ajatuksista ja mielipiteistä.

ap

Ethän sinäkään salli muille heidän omia mielipiteitään/ajatuksiaan jos ne poikkeavat omistasi. Ensin vääntelet ja kääntelet muiden kommenteista oman kantasi "todistavia", sitten jankkaat puuduttavuuteen asti epäolennaisia yksityskohtia. Lopulta aloitat sitten säälittävän itsesi korottamisen muiden yli, siinä se sinun todellinen sivistystasosi paljastuu.

Kyllä minä annan heidän itsensä uskoa heistä itsestään ihan mitä he haluavat. Minusta en "anna". Jos se ei pidä paikkaansa.

ap

Mutta kun kaikkihan liittyy sinuun. Hyvänä esimerkkinä eilinen "äitis vaan kiusaa" -heiton yleisyys. Siis sinuun liittyvästä yhteydestä poistettunakin jatkoit vääntämistä siitä kokeeko ihmiset sen pääsääntöisesti vain "läppänä" vai onko se aina kiistatta syytös. Ja painotan (ettei sama jankkaus ala alusta) etten tässä ota kantaa siihen kumpi kanta on oikea vaan käytän esimerkkinä kyvyttömyydestäsi oikeaan keskusteluun.

Millä lailla estin sinua olemasta tuosta kiusoittelusta omassa elämässäsi mitä mieltä siitä ikinä haluatkaan olla? (Nyt vastaluin kommenttisi rauhassa loppuun, ja ymmärsin sen paremmin, anteeksi huolimattomuuteni).

ap

Ei ollut kyse siitä, että "estit minua" vaan siitä, että olit täysin kykenemätön hyväksymään muiden näkökantaa. Kyse oli kuitenkin mielipiteestä ja sinun tulkintasi oli yhtä "oikea" kuin muidenkin. Silti et mitenkään voinut edes yrittää ymmärtää/tajuta miksi joku ei näkisi asiaa kuten sinä. Koska sinulle ei ollut kyse mielipiteestä vaan asiasta jolle olit jo määritellyt "oman totuutesi" josta et kykene päästämään irti. Et kyennyt erottamaan lausetta omasta henk.koht tilanteestasi vs. Yleinen tulkinta nähdäksesi miksi muut niin voimakkaasti olivat sinua "vastaan".

Kun lopulta kunnolla selitit tilanteen, kuten sen olit itse tulkinnut, ymmärsin miksi koit sen omalta kannaltasi loukkaavaksi. Et kyennyt "näkemään" miten useimpien muiden maailmassa vastaava kommentti ei olisi loukkaava, koska sinun maailmassasi Ei ole muita kuin sinä.

Ei ollut kyse siitä, että "estit minua" vaan siitä, että olit täysin kykenemätön hyväksymään muiden näkökantaa. Kyse oli kuitenkin mielipiteestä ja sinun tulkintasi oli yhtä "oikea" kuin muidenkin.
Minä en tulkinnut. Eikö sinusta joku voi ihan todistetusti sanoa, että kiusaat lasta, tarkoittamalla pahan aiheuttamista lapselle? Te tulkitsitte, teistä se ei ollut edes väärin tulkita.

Silti et mitenkään voinut edes yrittää ymmärtää/tajuta miksi joku ei näkisi asiaa kuten sinä.
En halunnut tai minua ei suureemmin kiinnostanut (=en tehnyt ketjua) kuullakseni tulkintojanne asiasta, eli sitä, millä lailla erheellisesti sen saattoi käsittää.

Koska sinulle ei ollut kyse mielipiteestä vaan asiasta jolle olit jo määritellyt "oman totuutesi" josta et kykene päästämään irti.
Ei ollutkaan kysymys mielipiteistä siitä, mitä tapahtui, vaan ennemminkin miksi

Et kyennyt erottamaan lausetta omasta henk.koht tilanteestasi vs. Yleinen tulkinta nähdäksesi miksi muut niin voimakkaasti olivat sinua "vastaan".
se ei ollut pointtini, siksi sille ei vain ollut energiaa.

Kun lopulta kunnolla selitit tilanteen, kuten sen olit itse tulkinnut, ymmärsin miksi koit sen omalta kannaltasi loukkaavaksi.
no niin, hyvä.

Et kyennyt "näkemään" miten useimpien muiden maailmassa vastaava kommentti ei olisi loukkaava, koska sinun maailmassasi Ei ole muita kuin sinä.
Kuka muka sanoi, ettei loukkaantuisi siitä, että mies syyttää kiusaajaksi, vaikka ette ole? Ja siis edelleenkään, miksi tuputatte omia suhtautumistapojanne mun ketjussa mun asiaan? Jos ei osaa asettua mun asemaani, ei kannata vastailla.

ap

Voi että, se boldasi koko roskan, vaikka laitoin vain omat vastaukseni vahvennetulla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

En halua, että mulle on normaalia kukaan, joka ei osaa myöntää olevansa väärässä. Eikä kukaan, joka käyttää valtaansa muihin siten, että hänelle nämä eivät saa omata omia mielipiteitä, tai ajatuksia, kun ne poikkeavat hänen, tässä tapauksessa äitini ajatuksista ja mielipiteistä.

ap

Ethän sinäkään salli muille heidän omia mielipiteitään/ajatuksiaan jos ne poikkeavat omistasi. Ensin vääntelet ja kääntelet muiden kommenteista oman kantasi "todistavia", sitten jankkaat puuduttavuuteen asti epäolennaisia yksityskohtia. Lopulta aloitat sitten säälittävän itsesi korottamisen muiden yli, siinä se sinun todellinen sivistystasosi paljastuu.

Kyllä minä annan heidän itsensä uskoa heistä itsestään ihan mitä he haluavat. Minusta en "anna". Jos se ei pidä paikkaansa.

ap

Mutta kun kaikkihan liittyy sinuun. Hyvänä esimerkkinä eilinen "äitis vaan kiusaa" -heiton yleisyys. Siis sinuun liittyvästä yhteydestä poistettunakin jatkoit vääntämistä siitä kokeeko ihmiset sen pääsääntöisesti vain "läppänä" vai onko se aina kiistatta syytös. Ja painotan (ettei sama jankkaus ala alusta) etten tässä ota kantaa siihen kumpi kanta on oikea vaan käytän esimerkkinä kyvyttömyydestäsi oikeaan keskusteluun.

Millä lailla estin sinua olemasta tuosta kiusoittelusta omassa elämässäsi mitä mieltä siitä ikinä haluatkaan olla? (Nyt vastaluin kommenttisi rauhassa loppuun, ja ymmärsin sen paremmin, anteeksi huolimattomuuteni).

ap

Ei ollut kyse siitä, että "estit minua" vaan siitä, että olit täysin kykenemätön hyväksymään muiden näkökantaa. Kyse oli kuitenkin mielipiteestä ja sinun tulkintasi oli yhtä "oikea" kuin muidenkin. Silti et mitenkään voinut edes yrittää ymmärtää/tajuta miksi joku ei näkisi asiaa kuten sinä. Koska sinulle ei ollut kyse mielipiteestä vaan asiasta jolle olit jo määritellyt "oman totuutesi" josta et kykene päästämään irti. Et kyennyt erottamaan lausetta omasta henk.koht tilanteestasi vs. Yleinen tulkinta nähdäksesi miksi muut niin voimakkaasti olivat sinua "vastaan".

Kun lopulta kunnolla selitit tilanteen, kuten sen olit itse tulkinnut, ymmärsin miksi koit sen omalta kannaltasi loukkaavaksi. Et kyennyt "näkemään" miten useimpien muiden maailmassa vastaava kommentti ei olisi loukkaava, koska sinun maailmassasi Ei ole muita kuin sinä.

Ei ollut kyse siitä, että "estit minua" vaan siitä, että olit täysin kykenemätön hyväksymään muiden näkökantaa. Kyse oli kuitenkin mielipiteestä ja sinun tulkintasi oli yhtä "oikea" kuin muidenkin.
Minä en tulkinnut. Eikö sinusta joku voi ihan todistetusti sanoa, että kiusaat lasta, tarkoittamalla pahan aiheuttamista lapselle? Te tulkitsitte, teistä se ei ollut edes väärin tulkita.

Silti et mitenkään voinut edes yrittää ymmärtää/tajuta miksi joku ei näkisi asiaa kuten sinä.
En halunnut tai minua ei suureemmin kiinnostanut (=en tehnyt ketjua) kuullakseni tulkintojanne asiasta, eli sitä, millä lailla erheellisesti sen saattoi käsittää.

Koska sinulle ei ollut kyse mielipiteestä vaan asiasta jolle olit jo määritellyt "oman totuutesi" josta et kykene päästämään irti.
Ei ollutkaan kysymys mielipiteistä siitä, mitä tapahtui, vaan ennemminkin miksi

Et kyennyt erottamaan lausetta omasta henk.koht tilanteestasi vs. Yleinen tulkinta nähdäksesi miksi muut niin voimakkaasti olivat sinua "vastaan".
se ei ollut pointtini, siksi sille ei vain ollut energiaa.

Kun lopulta kunnolla selitit tilanteen, kuten sen olit itse tulkinnut, ymmärsin miksi koit sen omalta kannaltasi loukkaavaksi.
no niin, hyvä.

Et kyennyt "näkemään" miten useimpien muiden maailmassa vastaava kommentti ei olisi loukkaava, koska sinun maailmassasi Ei ole muita kuin sinä.
Kuka muka sanoi, ettei loukkaantuisi siitä, että mies syyttää kiusaajaksi, vaikka ette ole? Ja siis edelleenkään, miksi tuputatte omia suhtautumistapojanne mun ketjussa mun asiaan? Jos ei osaa asettua mun asemaani, ei kannata vastailla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähinnä varmaan itsestäni. Joudun rakastamaan vain itseäni, nyyyyyh.

ap

Kyllä, narsisti rakastaa vain itseään.

Ei ole rahkeita muuhun. Jos sulle on niin helvetin tärkeää koko ajan saada muilta jotain, niin kukahan tässä se narsisti on?

ap

Ei minun tarvitse saada koko ajan muilta jotain. Saan rakkautta lähimmäiltäni silti. Sinun tarvitsee saada se ns.rakkaus muilta. Et edes tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Se ei ole yhtään sitä mitä sinä luulet sen olevan. Sitä ei voi pakottaa. Joten sinä olet narsisti.

En minä pakota ketään minua rakastamaan. Mutta sun on helppo sanoa, koska saat rakkautta. Oletan, että saat olla oma itsesi, eikä sinun tarvitse esittää, kokeaksesi rakkautta.

ap

Kyllä sinä pakotat jatkuvasti sinun äitiäsi rakastamaan sinua. Eli sinun mielestäsi äitisi tekemät ”vääryydet” ja niiden myöntäminen on tae rakkaudesta sinua kohtaan. Ei, rakkaus ei tarkoita sitä meille muille. Ainoastaan sinulle, koska olet sairas.

Ei äitini tekemät vääryydet ole minulle osoitus hänen rakkaudestaan. Mitä sä oikein meinaat? Sen myöntäminen, että hän erehtyy, onko se rakkautta?

ap

Et taaskaan oikeasti lukenut mitä edellinen kommentoija kirjoitti sinulle. Tarrasit vain pätkään ja jumituit siihen.

Kun niin kovasti kaipaat "jotain" tältä anonyymilaumalta niin suo meille edes sen verran, että oikeasti luet mitä sinulle kirjoitetaan.

Mitä? En mä voi keskustella aiheesta, että "äitini tekemät vääryydet osoittavat hänen rakkauttaan mua kohtaan", koska en todellakaan ajattele niin. Ymmärsinkö väärin, että hän sanoi noin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

Olen erimieltä asiasta. Jos apn äiti on piinannut lastaan tämän ollessa nuori ja aiheuttanut hänelle traumat jotka piinaa vielä nelikymppisenä niin kyllä tuo apn äiti on mielisairas. Ja tiedättehän tutkimuksen että äidin mielisairaus/psyykkinen epävakaus on suurimpia riskejä lapsen mielenterveydelle.

Ap vain ei ole koskaan kertonut, mitä pahaa äiti olisi tehnyt. Pahimpia asioita on ollut se, että äiti kyläpaikasta lähdettyä on sanonut, ettei Ap olisi saanut kinuta kotiinlähtöä. Mikä on täysin normaalia kasvattamista.

Ja jos äidissä on vikaa, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa etäisyyttä. Mutta Ap ei halua, koska haluaa pitää äitinsä uhrianaan, ja mieluummin, kuin hoitaisi itsensä ja omat lapsensa kuntoon, haluaa piinata äitiään jatkuvasti.

Haluaisin todella tietää, mitä tapahtuisi jos äiti pyytäisi anteeksi?..

Tiesin jo lapsena, että ns. parempi väki on hullua. Nyt siitä on todisteet.

Ehkä on jo pyytänytkin. AP kun tulkkaa kaikkien sanomiset vähän eksoottisella tavalla niin on saattanut mennä ohi. Todnäk on olemassa vain yksi absoluuttisesti oikea tapa ja kaikki muu on vallankäyttöä.

Ei ole. Sillälailla pyydetään anteeksi, että myönnetään olevansa väärässä, ja äiti ei ole sitä tehnyt koskaan. Luulin aiemmin siksi, että hänessä ei ole vikoja.

ap

Mitä tuo "myöntää olevansa väärässä" käytännössä tarkoittaa? Entä jos ei ollut väärässä, mutta muuten käyttäytyi huonosti, miten silloin pyydetään anteeksi? Entä jos kokee olleensa oikeassa, mutta paskamyrskyltä välttyäkseen on valmis "olemaan väärässä", miten silloin pyydetään anteeksi?

Miten sitä väärässä oloa konkreettisesti sinun silmissäsi pyydetään anteeksi? Kuvataan oma käytös 100% kuten sinä sen koit (riipumatta miten itse sen koki) ja pahoitellaan? Ja jos anteeksipyytäjän kuvaus poikkeaa milliäkään sinun kokemuksestasi niin anteeksipyyntö ei lle aito?

Onko muitten kokemuksilla mitään tilaa sinun maailmassasi? ( ei tarvitse vastata, tiedän jo - ei ole resursseja ei kiinnosta)