Oletteko katkaiseet välinne vanhempiin tai muihin läheisiin, jos nämä eivät koskaan myönnä olevansa väärässä ja syyttävät teitä riitelystä?

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kyllä jo epäilyttämään teidän KKÄ:n kanssa jankkaavienkin mielenterveys.. Sama kun hakkaisitte päätänne seinään.

Mitä sinä ajattelet, jos toinen saa kuulla loukanneensa toista, ja sanoo siihen: älä välitä? Tuleeko narsistivibat siitä, jolle toisen loukkaantumisella ei ole mitään väliä, eikä edes niin, vaan koittaa saada toisenkin täysin hylkäämään tunnetason yhteys itseensä?

ap

Ainoat vibat on helvetinmoiset burgerivibat tosta sun jankkaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ainoat vibat on helvetinmoiset burgerivibat tosta sun jankkaamisesta.

Kyllä säkin vetäisit herneet nenään, jos miehesi ois loukannut sinua jossain asiassa, ja sanoisit sen sille, niin hän sanoisi: älä välitä. Tai äitisi, jos välität hänestä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kyllä jo epäilyttämään teidän KKÄ:n kanssa jankkaavienkin mielenterveys.. Sama kun hakkaisitte päätänne seinään.

Minulla on taipumusta pieneen pakko-oireiluun ja assi-tyypilliseen jumittumisen. :D siksi jankkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mun äiti nyt soittaa, miten mä voin olla ilopilleri sille ja kertoa jotain mukavaa, mistä äiti ilahtuu? Tiedättekö sen tunteen? Että yleensä olette aina hyvällä tuulella ja toisille sellaisia aurinkoa, koitatte saada heidätkin hyvälle tuulelle koska itse olette? Ja se on ehkä siksi, kun teistä välitetään ja miksi pidätte itsestänne? Niin sitten joku tallaa naamallenne, lyö kuraa siihen, ja soittaa kahden viikon päästä, ja olettekin ihan vihainen, allapäin, hämmentynyt, miksi teitä kohdeltiin kuin koiraa? Mitä teitte väärin? Ja toisesta ette te mitään väärin tehneet, miksi olette noin myrtyneitä? Onko teillä jokin vialla? Sitten kun sanotte, että on, no se, kun sä poljit naamaani mudalla, niin se toinen sanoo: mitä.sä sitä enää mietit, karista pois nyt tuollaiset ikävät ajatukset mielestäsi! Jos sanotte, että eeiii, en mä pysty, minusta tuntuu nyt, että tein jotain väärää, jotta ansaitsin tämän, niin toinen jatkaa: mitä sä nyt oikein höpiset, et sä ole mitään väärää tehnyt, häntä pystyyn vaan.

Aha. Eli että kun poljit mutaa naamalleni, niin koska en tehnyt mitään väärää ansaitakseni sitä, et ole siitä pahoillasi? Aha.

ap

Tää on tää just, mistä mä olen surullinen, ja johon en saanut ekasta terapiastani apua, että äiti pystyy käyttäytymään näin mua kohtaan. Siis satuttaa ja kun olen siitä allapäin, itse kysyy, miksen ole iloinen ja haluankin olla iloinen, silloin sanon tietenkin hänelle, että hän pahoitti mun mieleni, niin äidin vastus siihen on "älä välitä". Eikö toi nyt ole ainoastaan mahdollista siksi, että hän on jonkunsortin narsisti?

Millainen ihminen sanoo kuultuaan pahoitettuaan toisen mielen, että älä välitä? Ja siis se ei ole verhoiltu anteeksipyyntö. Hän ei ole tehnyt siinä mielestään mitään väärää.

ap

Sinähän pahoitat mielesi aivan kaikesta. Sinun kanssasi on mahdotonta keskustella neutraalisti. Takerrut yksittäisiin sanoihin, jankutat maanisesti. Et kuuntele mitä toinen sanoo, ymmärrät väärin ja kun ymmärrystäsi yrittää kirjata jumitut omaan virheelliseen tulkintaasi.

Sinä olet täydellinen esimerkki narsistista, mikään mitä kerrot äidistäsi ei viittaa siihen että hän olisi.

Tuo toimtatapahan, jota äitini käyttää, on yksi vaarallisin lapsen tunteiden mitätöimismuoto, mitä onkaan.

ap

Oli miten oli, Sinä olet silti narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai mä välitän. Miten äiti VOI sanoa, kun hänelle kertoo, että pahoitit mun mieleni, että älä välitä?

ap

Koska sellaisia juttuja ne ihmiset sanovat. Älä välitä, älä ota niin tosissasi, äitis vaan kiusaa. Ihan vaan heittoja joille sinä häiriintyneessä mielessäsi lataat merkityksiä joita niissä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mun äiti nyt soittaa, miten mä voin olla ilopilleri sille ja kertoa jotain mukavaa, mistä äiti ilahtuu? Tiedättekö sen tunteen? Että yleensä olette aina hyvällä tuulella ja toisille sellaisia aurinkoa, koitatte saada heidätkin hyvälle tuulelle koska itse olette? Ja se on ehkä siksi, kun teistä välitetään ja miksi pidätte itsestänne? Niin sitten joku tallaa naamallenne, lyö kuraa siihen, ja soittaa kahden viikon päästä, ja olettekin ihan vihainen, allapäin, hämmentynyt, miksi teitä kohdeltiin kuin koiraa? Mitä teitte väärin? Ja toisesta ette te mitään väärin tehneet, miksi olette noin myrtyneitä? Onko teillä jokin vialla? Sitten kun sanotte, että on, no se, kun sä poljit naamaani mudalla, niin se toinen sanoo: mitä.sä sitä enää mietit, karista pois nyt tuollaiset ikävät ajatukset mielestäsi! Jos sanotte, että eeiii, en mä pysty, minusta tuntuu nyt, että tein jotain väärää, jotta ansaitsin tämän, niin toinen jatkaa: mitä sä nyt oikein höpiset, et sä ole mitään väärää tehnyt, häntä pystyyn vaan.

Aha. Eli että kun poljit mutaa naamalleni, niin koska en tehnyt mitään väärää ansaitakseni sitä, et ole siitä pahoillasi? Aha.

ap

Tää on tää just, mistä mä olen surullinen, ja johon en saanut ekasta terapiastani apua, että äiti pystyy käyttäytymään näin mua kohtaan. Siis satuttaa ja kun olen siitä allapäin, itse kysyy, miksen ole iloinen ja haluankin olla iloinen, silloin sanon tietenkin hänelle, että hän pahoitti mun mieleni, niin äidin vastus siihen on "älä välitä". Eikö toi nyt ole ainoastaan mahdollista siksi, että hän on jonkunsortin narsisti?

Millainen ihminen sanoo kuultuaan pahoitettuaan toisen mielen, että älä välitä? Ja siis se ei ole verhoiltu anteeksipyyntö. Hän ei ole tehnyt siinä mielestään mitään väärää.

ap

Sinähän pahoitat mielesi aivan kaikesta. Sinun kanssasi on mahdotonta keskustella neutraalisti. Takerrut yksittäisiin sanoihin, jankutat maanisesti. Et kuuntele mitä toinen sanoo, ymmärrät väärin ja kun ymmärrystäsi yrittää kirjata jumitut omaan virheelliseen tulkintaasi.

Sinä olet täydellinen esimerkki narsistista, mikään mitä kerrot äidistäsi ei viittaa siihen että hän olisi.

En pahoita mistään turhasta. Sano yksikin turha asia, josta pahoitin mieleni äitini kanssa.

ap

Kun äitisi lainasi heppalehtesi.

Kun äitisi pisti sinut leikkimään kylässä olleen lapsen kanssa.

Kun äitisi yritti saada sinut ymmärtämään, että miehesi "kiusaamis"-heitosta sekoaminen ei ole järkevää.

Kun äitisi yritti saada sinut siivoamaan.

Kun äitisi yritti neuvoa sinua porkkanankasvatuksessa.

Eli joka kerta kun olet loukkaantunut siitä, että äitisi tekee/sanoo jotain mitä KAIKKI äidit tekevät/sanovat lapsilleen.

Sinulla on mielenterveysongelma. Näet/koet toisten ihmisten teot/sanat vääristyneinä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoat vibat on helvetinmoiset burgerivibat tosta sun jankkaamisesta.

Narsku-burgeri. Hyytävän todellisuudesta irrallaan oleva yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoat vibat on helvetinmoiset burgerivibat tosta sun jankkaamisesta.

Narsku-burgeri. Hyytävän todellisuudesta irrallaan oleva yksilö.

Sinä olet irrallaan todellisuudesta, ja seivausyrityksesi kutsua illuusiotasi todellisuudeksi ovat huvittavia.

ap

Älkää vastatko Kivikissaäidille. Ruokitte vaan häntä. Ilmiantakaa sen sijaan ketjunsa.

Vierailija kirjoitti:

Älkää vastatko Kivikissaäidille. Ruokitte vaan häntä. Ilmiantakaa sen sijaan ketjunsa.

Kovaa työtä tuo illuusion pystyssäpitämishomma.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kyllä jo epäilyttämään teidän KKÄ:n kanssa jankkaavienkin mielenterveys.. Sama kun hakkaisitte päätänne seinään.

Minulla on taipumusta pieneen pakko-oireiluun ja assi-tyypilliseen jumittumisen. :D siksi jankkaan.

Koeta jankata jonkun muun kanssa. Ruokit vain hänen patologiaansa.

Olen katkaissut välini lähisukulaiseen, jonka kanssa olimme aiemmin melkeinpä parhaita ystävyksiä melkein 30 vuoden ajan. Pikkuhiljaa hänen luonteestaan alkoi paljastua ikäviä piirteitä, ja viimeinen pisara oli kun hän levitteli minusta ja perheestäni valheellista, panettelevaa tietoa eteenpäin. Annoin vielä mahdollisuuden selittää ja pyytää anteeksi, vaan hän kielsi kaiken. En enää pidä mitään yhteyttä häneen. Jos satumme esimerkiksi samoihin sukujuhliin, tervehdin viileän kohteliaasti ja vaihdan seuraavaan keskustelukumppaniin. En halua tuhlata aikaani kaksinaamaisiin valehtelijoihin.

Vierailija kirjoitti:

Äitihullu on palstan kammottavin hahmo

Teidän "äitihulluttelijoiden" kannattaa myös yrittää muistaa, että täällä on myös iso joukko muita, joilla on äitinsä kanssa ongelmia. Olen joskus kertonut omasta mutsistani, joka on oikea manipuloinnin ekspertti, ei omien sanojensa mukaan "halua riidellä", mutta on saattanut pitää parinkin viikon mykkäkoulun saadakseen oman tahtonsa läpi. Tämä on se äiti, joka palvelee perheensä eteen ruoan ja istuu itse kädet sylissä pimeässä keittiössä huokaillen raskaasti niin, että kaikki varmasti kuulevat, ja se, joka voivotellen makaa sydänkohtausta tehden sängyllä mutta pomppaa kuin vieteri pystyyn, kun siskoni tarttui puhelimeen ja sanoi, että ok, soitetaanpa lanssi. Tämä on se äiti, joka syytti isää juopoksi kun tämä joi lauantaisin yhden pullon keskiolutta ka kerran vuodessa pikkujouluissa kaksi grogia, se, joka on syyttänyt minua siitä, että "pakotin hänet, kotiäidin, töihin" ollessani 10 vee, ja se, joka kauppaan lähtiessään sanoi, että jos häntä ei kuulu takaisin, se johtuu siitä että hän on kävellyt jokeen, koska olen niin ilkeä paha lapsi.

Kaikki te, joilla on fiksu täyspäinen äiti, olkaa iloisia siitä!