Oletteko katkaiseet välinne vanhempiin tai muihin läheisiin, jos nämä eivät koskaan myönnä olevansa väärässä ja syyttävät teitä riitelystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Äitisi nimenomaan haluaa, ettet pidä häneen yhteyttä. Siksi hän sanoo sinulle noita asioita, jotta sinä jättäisit rauhaan.

Se on outoa, koska sen voisi sanoa suoraankin. Mutta jos se on totta, teen hänen elämänsä helvetiksi ihan vain siksi, että hän suojelee persettään, eikä voi sanoa sitä suoraan. Tiedättekö, miksi ei? Niin lapselleen sanova äitihän olisi hirviö.

Sinä teet äitisi elämän helvetiksi siksi, että olet mielenterveysongelmainen ja saat muiden satuttamisesta sadistista nautintoa. Älä viitsi höpöttää jotain oikeudestasi muiden satuttamiseen.

ap

en vain voi sietää sitä, että joku ratsastaa kahdella tuolilla. Hymyilee naamari päällä kaikille rakastavana tutärtään, kun ilmeisesti samalla potkii penkin takana tätä vit*tuun? Ei se niin mene. Äitini ei kerää pointseja "hyvästä äitiydestä" jos haluaa musta eroon. Se kärsii, jos ei sano sitä, ja ota myöskin vastaan sen seurauksia sosiaalisena hylkiönä(??) olosta. Tai sen pelosta.

ap

Ja sinä koet olevasi oikeutettu päättämään, milloin "joku ratsastaa kahdella tuolilla"? Ja koet olevasi oikeutettu rankaisemaan muita ihmisiä kokemastasi vääryydestä?

No siis. Jos äitini haluaa minusta eroon, niin kyllä se mulle on negatiivinen asia. Koska miksi ihmeessä,haluaa? Ei minussa ole mitään vikaa.

Mutta jos esiintyy ihmisenä, joka ei suinkaan ole toivottamassa minua helvettiin, mutta tuon yhden kirjoittajan mukaan satuttaa mua sen toivossa, että pääsisi minusta eroon, niin se on kahdella tuolilla istumista. Pitäisi valita, onko minua satuttava minusta eroon haluaja, vai hyväksyy mut, eikä satuta mua ainakaan sillä perusteella, että haluaakin musta eroon.

Rankaisen, jos asia on äidille epäselvä, jos ei näe, että atuttaa mua, koska tahtoo minusta eroon.

ap

Pystytkö ymmärtämään, että on sairasta, että koet olevasi oikeutettu rankaisemaan muita? 

Siis joo, silloin kun sille ei ole mitään syytä, se on aina väärin. Jos on syy, se on silti väärin, mutta moraalisesti täysin ymmärrettävää. Tosin sinun täytyy ymmärtää, että olen kokenut äitini valinneen käyttäytyä minua kohtaan pahasti, jolloin sen olisi voinut hän myös lopettaa. Nyt itse valitsin sikailla hänelle, ja enää pitäisi se kyetä lopettamaan, mikä vie jonkin aikaa. Ja ymmärtää, että äiti ei valinnutkaan itse, vaan olenkin uhri.

ap

Ihan totta, se on aina väärin. Pystytkö perustelemaan, miksi se on moraalisesti ymmärrettävää? Jos minä ammun sinut, koska olet täällä valehdellut, niin onko se moraalisesti ymmärrettävää? Pitääkö moraalisesti oikeutetusta rankaisusta myös rangaista ihan normaalisti? Eli ansaitenko elinkautisen vankeusrangaistuksen sinun ampumisestasi, vaikka tekoni oli moraalisesti ymmärrettävä? Pitäisikö sinun tekemistäsi rankaisuista rangaista myös ihan normaalisti (esim. saako äitisi katkaista välisi sinuun tai vaikkapa hakea lähestymiskieltoa vai pitäisikö hänen jotenkin sietää tämä rankaisunsa, koska tekosi oli moraalisesti ymmärrettävä)?

Onko sekin valinta, että sikailun lopettaminen vaatii aikaa? Mikä tarkalleen ottaen estää sinua lopettamasta juuri nyt? Jokin muukin kuin se, että et halua?

Jos olisin pitänyt sinua panttivankinasi, kuten äiti piti minua, niin se olisi ymmärrettävää, että vielä perään ammut minut, jos loukkaisin sinua, saatuasi aseen. En ota kantaa oikeuslaitoksen linjauksiin, pyrkimykseni ei ole saada taposkella ihmisiä ja välttää,vankila, tässä on kyseessä aivan muut tavoitteet.

Äiti saa katkaista välinsä inuun ja hakea lähestymiskieltoa, silloin voisin sanoa kaikille, että se on niin hullu.

No siis sikailun lopettaminen.... en ole nyt varsinaisesti sikaillut äidille. Käytän sitä silti sanana, koska mä koen sikailuna sen, että pidän puoleni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

Olen erimieltä asiasta. Jos apn äiti on piinannut lastaan tämän ollessa nuori ja aiheuttanut hänelle traumat jotka piinaa vielä nelikymppisenä niin kyllä tuo apn äiti on mielisairas. Ja tiedättehän tutkimuksen että äidin mielisairaus/psyykkinen epävakaus on suurimpia riskejä lapsen mielenterveydelle.

Ap vain ei ole koskaan kertonut, mitä pahaa äiti olisi tehnyt. Pahimpia asioita on ollut se, että äiti kyläpaikasta lähdettyä on sanonut, ettei Ap olisi saanut kinuta kotiinlähtöä. Mikä on täysin normaalia kasvattamista.

Ja jos äidissä on vikaa, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa etäisyyttä. Mutta Ap ei halua, koska haluaa pitää äitinsä uhrianaan, ja mieluummin, kuin hoitaisi itsensä ja omat lapsensa kuntoon, haluaa piinata äitiään jatkuvasti.

Haluaisin todella tietää, mitä tapahtuisi jos äiti pyytäisi anteeksi?..

Tiesin jo lapsena, että ns. parempi väki on hullua. Nyt siitä on todisteet.

Lopeta

Lopeta

Vierailija kirjoitti:

Lopeta

Kun sulla selvästikkään ei ole bottia niin kannattaa varmaan jo luovuttaa. Ankeenpuoleista spämmiä. ....

Lopeta

Lopeta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

En halua, että mulle on normaalia kukaan, joka ei osaa myöntää olevansa väärässä. Eikä kukaan, joka käyttää valtaansa muihin siten, että hänelle nämä eivät saa omata omia mielipiteitä, tai ajatuksia, kun ne poikkeavat hänen, tässä tapauksessa äitini ajatuksista ja mielipiteistä.

ap

Ethän sinäkään salli muille heidän omia mielipiteitään/ajatuksiaan jos ne poikkeavat omistasi. Ensin vääntelet ja kääntelet muiden kommenteista oman kantasi "todistavia", sitten jankkaat puuduttavuuteen asti epäolennaisia yksityskohtia. Lopulta aloitat sitten säälittävän itsesi korottamisen muiden yli, siinä se sinun todellinen sivistystasosi paljastuu.

Kyllä minä annan heidän itsensä uskoa heistä itsestään ihan mitä he haluavat. Minusta en "anna". Jos se ei pidä paikkaansa.

ap

Mutta kun kaikkihan liittyy sinuun. Hyvänä esimerkkinä eilinen "äitis vaan kiusaa" -heiton yleisyys. Siis sinuun liittyvästä yhteydestä poistettunakin jatkoit vääntämistä siitä kokeeko ihmiset sen pääsääntöisesti vain "läppänä" vai onko se aina kiistatta syytös. Ja painotan (ettei sama jankkaus ala alusta) etten tässä ota kantaa siihen kumpi kanta on oikea vaan käytän esimerkkinä kyvyttömyydestäsi oikeaan keskusteluun.

Millä lailla estin sinua olemasta tuosta kiusoittelusta omassa elämässäsi mitä mieltä siitä ikinä haluatkaan olla? (Nyt vastaluin kommenttisi rauhassa loppuun, ja ymmärsin sen paremmin, anteeksi huolimattomuuteni).

ap

Lopeta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

Olen erimieltä asiasta. Jos apn äiti on piinannut lastaan tämän ollessa nuori ja aiheuttanut hänelle traumat jotka piinaa vielä nelikymppisenä niin kyllä tuo apn äiti on mielisairas. Ja tiedättehän tutkimuksen että äidin mielisairaus/psyykkinen epävakaus on suurimpia riskejä lapsen mielenterveydelle.

Ap vain ei ole koskaan kertonut, mitä pahaa äiti olisi tehnyt. Pahimpia asioita on ollut se, että äiti kyläpaikasta lähdettyä on sanonut, ettei Ap olisi saanut kinuta kotiinlähtöä. Mikä on täysin normaalia kasvattamista.

Ja jos äidissä on vikaa, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa etäisyyttä. Mutta Ap ei halua, koska haluaa pitää äitinsä uhrianaan, ja mieluummin, kuin hoitaisi itsensä ja omat lapsensa kuntoon, haluaa piinata äitiään jatkuvasti.

Haluaisin todella tietää, mitä tapahtuisi jos äiti pyytäisi anteeksi?..

Tiesin jo lapsena, että ns. parempi väki on hullua. Nyt siitä on todisteet.

Ehkä on jo pyytänytkin. AP kun tulkkaa kaikkien sanomiset vähän eksoottisella tavalla niin on saattanut mennä ohi. Todnäk on olemassa vain yksi absoluuttisesti oikea tapa ja kaikki muu on vallankäyttöä.

Lopeta

Lopeta

Lopeta

Minulle tärkeintä ei ole oikeassa tai väärässä oleminen. Tai sen vatvominen/myöntäminen. Voin antaa periksi toiselle, vaikka olisin oikeassakin. Sen seurauksena olen onnellinen, minulla on ystäviä, pitkä (23 v) parisuhde ja tasapainoiset kotona viihtyvät lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Ja mitä sillä on väliä? Äitisi on vanha ihminen, anna olla. Hoida oma pääsi kuntoon, ja unohda äitisi. Pidä etäiset kohteliaat välit, ja myöntele kaikki humpuuki, niin meistä suurin osa tekee. Sinä et ole enää lapsi, sinun pitäisi miettiä nyt omaa äitiyttäsi, ei äitiäsi. Tai lopeta yhteydenpito kokonaan.

Mutta hae apua. Olet sairas.

Ja totuus on, että vaikka kaikki, mitä kirjoittaisit tänne, olisi mielestäsi hauskaa provoilua, ja meidän ’uhrien’ taitavaa pyörittelyä, sinä olet silti se, joka olet sairas, pakkomielteinen ja luonnehäiriöinen, ja tarvitset apua.

Tässä on kysymys pitkäkestoisesta lapsuuden traumasta, jonka vanki olen edelleen, ei tästä päivästä äitini kanssa paitsi että tässä päivässä sain todisteen siitä, että erehtyessään hän nimenomaan ei myönnä sitä, kuten olin luullut kaikkien aina tekevän, elleivät ole rikosromaanista. Ei meidän perheessä ole tuollaista valehtelua, ajattelin.

ap

Höpöhöpö. Sinä olet vapaa valitsemaan joka päivä ja hetki ihan niin kuin haluat valita. Jos haluat VALITA olevasi lapsuuden traumasi vanki, se on sinun oma valintasi. Ihmiset monesti mieluummin valitsevat ennemmin tutun kurjuuden kuin oudon ja uuden paremman - mutta se on ihan vapaa valinta.

Se että äiti käytti minuun valtaa on aiheuttanut mulle ongelmia, ei se ole minun valintani.

En halua olla sellainen kuin tuo yksi, että keskustelutaito loppuu kuin kananlento, jos toinen sanookin jotain, mitä en olekaan tullut ajatelleeksi.

ap

Äsken sinä sanoit, että olet lapsuutesi trauman vanki. Nyt sinä sanot, että "se että äiti käytti minuun valtaa on aiheuttanut minulle ongelmia", mikä on jo ihan erilainen ilmaus - ja tämä voi olla jo ihan tottakin. Lapsuutesi trauman vangista muotoon "on aiheuttanut minulle ongelmia" noin kymmenessä minuutissa. Hyvä että osaat myöntää valheitasi ja korjata niitä. Rehellisyys on tärkeää.

Vangitutkin voivat onnistua murtautumaan irti kahleista. Siksi sanon, että olen vanki, koska en ole vielä irti niistä.

ap

Sanot, että olet vanki, koska haluat draamailla ja uhriutua. Heti kun huomasit, ettei se tällä kertaa toimikaan, vaihdoit paljon loivempaan tarinaan. Et taida paljon totuudesta piitata. Miten muuten, sinulla oli oikeus rangaista jos toinen yritti käyttää valtaa manipuloimalla. Kun sinä jäit täällä kiinni valehtelusta ja väärässä olemisesta, niin onko meillä nyt oikeus rangaista sinua? Vai onko tämä etuus vain sinulla, ja jos niin mikä suo mielestäsi sinulle tämän erikoisedun?

Mistä valheesta ja väärässä olemisesta jäin mielestäsi kiinni täällä?

ap

Kyllä sinulla on ihan normaali sisälukutaito eikä ymmärryksessäsi siltä osin ole mitään vikaa. Tykkäät vaan sanoa, ettet ihan ymmärrä, niissä tilanteissa missä koet sen olevan itsellesi hyödyksi. Samalla vastasit myös kysymykseen. Oikeus rangaista on tietysti vain sinulla. Ethän sinä muuten voisi vaikkapa loukkaantua äitisi sanomisista. Prinsessoille satumaailma on sallittua. Hassu sattuma, että tykkäät puhua sivistyneistä kuninkaallisista. 

Jos tiedät minun jääneen kiinni valheesta, pystyt näyttämään, mistä valheesta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

Olen erimieltä asiasta. Jos apn äiti on piinannut lastaan tämän ollessa nuori ja aiheuttanut hänelle traumat jotka piinaa vielä nelikymppisenä niin kyllä tuo apn äiti on mielisairas. Ja tiedättehän tutkimuksen että äidin mielisairaus/psyykkinen epävakaus on suurimpia riskejä lapsen mielenterveydelle.

Ap vain ei ole koskaan kertonut, mitä pahaa äiti olisi tehnyt. Pahimpia asioita on ollut se, että äiti kyläpaikasta lähdettyä on sanonut, ettei Ap olisi saanut kinuta kotiinlähtöä. Mikä on täysin normaalia kasvattamista.

Ja jos äidissä on vikaa, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa etäisyyttä. Mutta Ap ei halua, koska haluaa pitää äitinsä uhrianaan, ja mieluummin, kuin hoitaisi itsensä ja omat lapsensa kuntoon, haluaa piinata äitiään jatkuvasti.

Mä kerron niitä koko ajan. Se, ettei ne mene jakeluusi, ei tarkoita sitä, että äitini olisi toiminut terveesti.

ap

No jos äitisi ei ole toiminut terveesti, ainoa järkevä toimintatapa on ottaa etäisyyttä, ja tähän et suostu.

Ja se kertoo väistämättä, että dynamiikka toimii täsmälleen päin vastoin kuin sinä väität. Äitisi ei pääse sinua pakoon, koska äidille olisi hyvin vaikeaa katkaista lapseensa välejä. Ja sinä häikäilemättä käytät asiaa hyväksi.

Ja kukaan ei väitä äitisi olleen virheetön. Ei kukaan ole. Jokaisen äidin ja isän kasvatuksesta löytyy virheitä. Isoja. Ja jokaisen pitää päästä niistä yli.

Kyllä mun äitini nimenomaan esiintyi virheettömänä. Etkö nyt ymmärrä? Ei koskaan myönnä että on väärässä. Ja siis olen sanonut sata kertaa, että se, etten olisi äitiin enää missään yhteydessä ei parantaisi minua yhtään. Päinvastoin, se auttaa, kun nyt näen hänessä vasta virheitä todisteineen. Etten ole vain omien lapsuudenaikaisten uskomusteni tai mielikuvieni varassa. Johon siis toki voisi luottaa, ellei tässä justiinsa ois ongelma, joka estää niihinkin luottamasta. Kun äiti käytti minuun valtaa, etten usko niihin, vaan häntä.

ap

ap

ap

En nyt oikein usko tuohon todisteiden näkemiseen. Enemmänkin on kyse siitä, että päätät jonkin asian olevan "todiste" ja tämän jälkeen sokeudut täysin kaikelle muulle.

En myöskään täysin usko (toki mahdollista) ettei äitisi koskaan ole myöntänyt olleensa väärässä, enemmänkin niin, ettei hän ole myöntänyt sitä tavalla jonka sinä hyväksyt.

No siis mulle on deal breaker ihmissuhteissa se, jos joku väittää tietävänsä mua paremmin, mitä mulle sanottiin keskustelussa, jossa tämä kolmas ihminen ei ollut paikalla, jos sekä minä ja se keskustelun toinen osapuoli olemme samaa mieltä siitä, miten meidän keskustelumme meni.

Ja äitini juuri todisti, että broke the deal.

ap

Ok, eli nyt sitten lupaat jättää äitisi rauhaan?

Haluaisin. Mutta sitten realisoituu se, ettei mulla ole äitiä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.

Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.

Olen erimieltä asiasta. Jos apn äiti on piinannut lastaan tämän ollessa nuori ja aiheuttanut hänelle traumat jotka piinaa vielä nelikymppisenä niin kyllä tuo apn äiti on mielisairas. Ja tiedättehän tutkimuksen että äidin mielisairaus/psyykkinen epävakaus on suurimpia riskejä lapsen mielenterveydelle.

Ap vain ei ole koskaan kertonut, mitä pahaa äiti olisi tehnyt. Pahimpia asioita on ollut se, että äiti kyläpaikasta lähdettyä on sanonut, ettei Ap olisi saanut kinuta kotiinlähtöä. Mikä on täysin normaalia kasvattamista.

Ja jos äidissä on vikaa, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa etäisyyttä. Mutta Ap ei halua, koska haluaa pitää äitinsä uhrianaan, ja mieluummin, kuin hoitaisi itsensä ja omat lapsensa kuntoon, haluaa piinata äitiään jatkuvasti.

Mä kerron niitä koko ajan. Se, ettei ne mene jakeluusi, ei tarkoita sitä, että äitini olisi toiminut terveesti.

ap

No jos äitisi ei ole toiminut terveesti, ainoa järkevä toimintatapa on ottaa etäisyyttä, ja tähän et suostu.

Ja se kertoo väistämättä, että dynamiikka toimii täsmälleen päin vastoin kuin sinä väität. Äitisi ei pääse sinua pakoon, koska äidille olisi hyvin vaikeaa katkaista lapseensa välejä. Ja sinä häikäilemättä käytät asiaa hyväksi.

Ja kukaan ei väitä äitisi olleen virheetön. Ei kukaan ole. Jokaisen äidin ja isän kasvatuksesta löytyy virheitä. Isoja. Ja jokaisen pitää päästä niistä yli.

Kyllä mun äitini nimenomaan esiintyi virheettömänä. Etkö nyt ymmärrä? Ei koskaan myönnä että on väärässä. Ja siis olen sanonut sata kertaa, että se, etten olisi äitiin enää missään yhteydessä ei parantaisi minua yhtään. Päinvastoin, se auttaa, kun nyt näen hänessä vasta virheitä todisteineen. Etten ole vain omien lapsuudenaikaisten uskomusteni tai mielikuvieni varassa. Johon siis toki voisi luottaa, ellei tässä justiinsa ois ongelma, joka estää niihinkin luottamasta. Kun äiti käytti minuun valtaa, etten usko niihin, vaan häntä.

ap

ap

ap

En nyt oikein usko tuohon todisteiden näkemiseen. Enemmänkin on kyse siitä, että päätät jonkin asian olevan "todiste" ja tämän jälkeen sokeudut täysin kaikelle muulle.

En myöskään täysin usko (toki mahdollista) ettei äitisi koskaan ole myöntänyt olleensa väärässä, enemmänkin niin, ettei hän ole myöntänyt sitä tavalla jonka sinä hyväksyt.

No siis mulle on deal breaker ihmissuhteissa se, jos joku väittää tietävänsä mua paremmin, mitä mulle sanottiin keskustelussa, jossa tämä kolmas ihminen ei ollut paikalla, jos sekä minä ja se keskustelun toinen osapuoli olemme samaa mieltä siitä, miten meidän keskustelumme meni.

Ja äitini juuri todisti, että broke the deal.

ap

Ok, eli nyt sitten lupaat jättää äitisi rauhaan?

Haluaisin. Mutta sitten realisoituu se, ettei mulla ole äitiä.

ap

Entä sitten? Ei kaikilla ole, ja pärjäävät silti paremmin kuin sinä. Minun isälläni ei ollut isää, ja hän oli silti maailman paras isä. Joten lopeta valitus, jätä äitisi rauhaan, ja hoida oma pääsi kuntoon.

Ja mieti välillä lapsiasi.

Lopeta

Lopeta

Lopeta