Oletteko katkaiseet välinne vanhempiin tai muihin läheisiin, jos nämä eivät koskaan myönnä olevansa väärässä ja syyttävät teitä riitelystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

vetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....

Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."

Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.

Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?

ap

Kyse on lihamurekkeesta. Jos jossain vaiheessa tunnen tarvetta "kelailla vastineita" lihamurekkeeseen liittyviin kommentteihin hankkiudun hoitoon.

No jos täällä palstalla menee sanomaan jossain kuninkaallisista keskustelevassa ketjussa, että kuninkaalliset ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin ihan varmasti joku tulee siihen triggeröityneenä selittämään jotain, josta näkyy tarve selittää, että "niin mäkin olen" vaikka siis lauseellahan ei mitenkään kosketettu muiden sivistystasoa.

ap

Etkö nyt vaan voisi myöntää olevasi väärässä? Sitähän sinä muillekin täällä jankkaat höpöperusteluitasi ajasta ikuisuuteen?

En minä ole tuossa väärässä.

ap

Pystytkö antamaan yhden esimerkin tilanteesta, jossa olet elämäsi aikana ollut väärässä? Vai onko se väärässä oleminen vain muiden ihmisten etuoikeus?

Oletin, että palstalla valtaosa haluaa, että heiltä kysytään, ennen kuin sisään tuodaan kiviä lasten leikkikaluiksi.

ap

Niin, mutta olitko VÄÄRÄSSÄ siinä, ettet antanut miehesi päättää tasavertaisesti kotinne säännöistä?

Vai oliko ainoa ’virheesi’ se, että et ymmärtänyt, kuinka tyhmiä me muut olimme?

Sehän EI OLLUT TASAVERTAISTA, koska tuossa VAIN MIEHENI päätti asiasta.

ap

Virhehän siis oli se, että vuoden äiti käytti lapsiinsa henkistä väkivaltaa ja uhkasi jättää heidät. Käsittääkseni AP on myöntänyt toimineensa tältä osin väärin?

Lopeta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

vetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....

Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."

Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.

Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?

ap

Kyse on lihamurekkeesta. Jos jossain vaiheessa tunnen tarvetta "kelailla vastineita" lihamurekkeeseen liittyviin kommentteihin hankkiudun hoitoon.

No jos täällä palstalla menee sanomaan jossain kuninkaallisista keskustelevassa ketjussa, että kuninkaalliset ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin ihan varmasti joku tulee siihen triggeröityneenä selittämään jotain, josta näkyy tarve selittää, että "niin mäkin olen" vaikka siis lauseellahan ei mitenkään kosketettu muiden sivistystasoa.

ap

Etkö nyt vaan voisi myöntää olevasi väärässä? Sitähän sinä muillekin täällä jankkaat höpöperusteluitasi ajasta ikuisuuteen?

En minä ole tuossa väärässä.

ap

Pystytkö antamaan yhden esimerkin tilanteesta, jossa olet elämäsi aikana ollut väärässä? Vai onko se väärässä oleminen vain muiden ihmisten etuoikeus?

Oletin, että palstalla valtaosa haluaa, että heiltä kysytään, ennen kuin sisään tuodaan kiviä lasten leikkikaluiksi.

ap

Niin, mutta olitko VÄÄRÄSSÄ siinä, ettet antanut miehesi päättää tasavertaisesti kotinne säännöistä?

Vai oliko ainoa ’virheesi’ se, että et ymmärtänyt, kuinka tyhmiä me muut olimme?

Tässä sen just näkee, mikä on naisten asenne kotiinsa. Jos he ovat jo valmiiksi hyväksyneet, että kivien tuominen sisälle on ok, niin se, että mies päättää tehdä niin on heille "asian päättämistä yhdessä". He olettavat, että kaikilla naisilla on kotiinsa niin absoluuttinen valta, että tietenkään mies ei edes koittaisi kenenkään villeissä unelmissa tehdä sellaista, mitä he eivät hyväksyisi. Siksi kaikkea, mitä mies yksin päättää, voi heistä huoletta kutsua yhteiseksi päätökseksi. Vaikki siitä ollut kysymys.

ap

Ei, vaan mies saa päättää myös sellaista, mistä minä en pidä. En pidä aseista. Silti meillä on lapsilla netfpyssyjä ja miehellä oikeita. Minä en niitä hyväksy, mutta minä en pakota muita ihmisiä ympärilläni elämään vain minun vaatimusteni mukaan.

Jos heitän nerfpyssyt roskiin (mielelläni niin tekisin) toimisin väärin. Kuten sinä toimit niiden kivien kohdalla.

Lopeta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

vetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....

Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."

Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.

Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?

ap

Kyse on lihamurekkeesta. Jos jossain vaiheessa tunnen tarvetta "kelailla vastineita" lihamurekkeeseen liittyviin kommentteihin hankkiudun hoitoon.

No jos täällä palstalla menee sanomaan jossain kuninkaallisista keskustelevassa ketjussa, että kuninkaalliset ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin ihan varmasti joku tulee siihen triggeröityneenä selittämään jotain, josta näkyy tarve selittää, että "niin mäkin olen" vaikka siis lauseellahan ei mitenkään kosketettu muiden sivistystasoa.

ap

Etkö nyt vaan voisi myöntää olevasi väärässä? Sitähän sinä muillekin täällä jankkaat höpöperusteluitasi ajasta ikuisuuteen?

En minä ole tuossa väärässä.

ap

Pystytkö antamaan yhden esimerkin tilanteesta, jossa olet elämäsi aikana ollut väärässä? Vai onko se väärässä oleminen vain muiden ihmisten etuoikeus?

Oletin, että palstalla valtaosa haluaa, että heiltä kysytään, ennen kuin sisään tuodaan kiviä lasten leikkikaluiksi.

ap

Niin, mutta olitko VÄÄRÄSSÄ siinä, ettet antanut miehesi päättää tasavertaisesti kotinne säännöistä?

Vai oliko ainoa ’virheesi’ se, että et ymmärtänyt, kuinka tyhmiä me muut olimme?

Sehän EI OLLUT TASAVERTAISTA, koska tuossa VAIN MIEHENI päätti asiasta.

ap

Eli myönnät toimineesi väärin sen suhteen, että itse ei-tasavertaisesti kielsit kivien tuomisen sisään, etkä päättänyt asiaa yhdessä miehesi kanssa?

En kieltänyt, sanoin, että pitää valita mun tai kivien väliltä. Mies ei halunnut neuvotella linjastamme kivien suhteen.

ap

Lopeta

Lopeta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

vetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....

Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."

Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.

Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?

ap

Kyse on lihamurekkeesta. Jos jossain vaiheessa tunnen tarvetta "kelailla vastineita" lihamurekkeeseen liittyviin kommentteihin hankkiudun hoitoon.

No jos täällä palstalla menee sanomaan jossain kuninkaallisista keskustelevassa ketjussa, että kuninkaalliset ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin ihan varmasti joku tulee siihen triggeröityneenä selittämään jotain, josta näkyy tarve selittää, että "niin mäkin olen" vaikka siis lauseellahan ei mitenkään kosketettu muiden sivistystasoa.

ap

Etkö nyt vaan voisi myöntää olevasi väärässä? Sitähän sinä muillekin täällä jankkaat höpöperusteluitasi ajasta ikuisuuteen?

En minä ole tuossa väärässä.

ap

Pystytkö antamaan yhden esimerkin tilanteesta, jossa olet elämäsi aikana ollut väärässä? Vai onko se väärässä oleminen vain muiden ihmisten etuoikeus?

Oletin, että palstalla valtaosa haluaa, että heiltä kysytään, ennen kuin sisään tuodaan kiviä lasten leikkikaluiksi.

ap

Niin, mutta olitko VÄÄRÄSSÄ siinä, ettet antanut miehesi päättää tasavertaisesti kotinne säännöistä?

Vai oliko ainoa ’virheesi’ se, että et ymmärtänyt, kuinka tyhmiä me muut olimme?

Sehän EI OLLUT TASAVERTAISTA, koska tuossa VAIN MIEHENI päätti asiasta.

ap

Virhehän siis oli se, että vuoden äiti käytti lapsiinsa henkistä väkivaltaa ja uhkasi jättää heidät. Käsittääkseni AP on myöntänyt toimineensa tältä osin väärin?

Uhkasi jättää lapsensa kun leikkivät kivillä? Ja sitten kehtaa jauhaa jostain oman äitinsä sanomisista? Voi elämän kevät.

Lopeta

Lopeta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

vetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....

Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."

Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.

Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?

ap

Kyse on lihamurekkeesta. Jos jossain vaiheessa tunnen tarvetta "kelailla vastineita" lihamurekkeeseen liittyviin kommentteihin hankkiudun hoitoon.

No jos täällä palstalla menee sanomaan jossain kuninkaallisista keskustelevassa ketjussa, että kuninkaalliset ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin ihan varmasti joku tulee siihen triggeröityneenä selittämään jotain, josta näkyy tarve selittää, että "niin mäkin olen" vaikka siis lauseellahan ei mitenkään kosketettu muiden sivistystasoa.

ap

Etkö nyt vaan voisi myöntää olevasi väärässä? Sitähän sinä muillekin täällä jankkaat höpöperusteluitasi ajasta ikuisuuteen?

En minä ole tuossa väärässä.

ap

Pystytkö antamaan yhden esimerkin tilanteesta, jossa olet elämäsi aikana ollut väärässä? Vai onko se väärässä oleminen vain muiden ihmisten etuoikeus?

Oletin, että palstalla valtaosa haluaa, että heiltä kysytään, ennen kuin sisään tuodaan kiviä lasten leikkikaluiksi.

ap

Niin, mutta olitko VÄÄRÄSSÄ siinä, ettet antanut miehesi päättää tasavertaisesti kotinne säännöistä?

Vai oliko ainoa ’virheesi’ se, että et ymmärtänyt, kuinka tyhmiä me muut olimme?

Sehän EI OLLUT TASAVERTAISTA, koska tuossa VAIN MIEHENI päätti asiasta.

ap

Eli myönnät toimineesi väärin sen suhteen, että itse ei-tasavertaisesti kielsit kivien tuomisen sisään, etkä päättänyt asiaa yhdessä miehesi kanssa?

En kieltänyt, sanoin, että pitää valita mun tai kivien väliltä. Mies ei halunnut neuvotella linjastamme kivien suhteen.

ap

Oikeasti? Olet TODELLA sairas.

Lopeta

Lopeta

Lopeta

Lopeta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

vetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....

Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."

Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.

Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?

ap

Kyse on lihamurekkeesta. Jos jossain vaiheessa tunnen tarvetta "kelailla vastineita" lihamurekkeeseen liittyviin kommentteihin hankkiudun hoitoon.

No jos täällä palstalla menee sanomaan jossain kuninkaallisista keskustelevassa ketjussa, että kuninkaalliset ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin ihan varmasti joku tulee siihen triggeröityneenä selittämään jotain, josta näkyy tarve selittää, että "niin mäkin olen" vaikka siis lauseellahan ei mitenkään kosketettu muiden sivistystasoa.

ap

Etkö nyt vaan voisi myöntää olevasi väärässä? Sitähän sinä muillekin täällä jankkaat höpöperusteluitasi ajasta ikuisuuteen?

En minä ole tuossa väärässä.

ap

Pystytkö antamaan yhden esimerkin tilanteesta, jossa olet elämäsi aikana ollut väärässä? Vai onko se väärässä oleminen vain muiden ihmisten etuoikeus?

Oletin, että palstalla valtaosa haluaa, että heiltä kysytään, ennen kuin sisään tuodaan kiviä lasten leikkikaluiksi.

ap

Niin, mutta olitko VÄÄRÄSSÄ siinä, ettet antanut miehesi päättää tasavertaisesti kotinne säännöistä?

Vai oliko ainoa ’virheesi’ se, että et ymmärtänyt, kuinka tyhmiä me muut olimme?

Sehän EI OLLUT TASAVERTAISTA, koska tuossa VAIN MIEHENI päätti asiasta.

ap

Virhehän siis oli se, että vuoden äiti käytti lapsiinsa henkistä väkivaltaa ja uhkasi jättää heidät. Käsittääkseni AP on myöntänyt toimineensa tältä osin väärin?

Uhkasi jättää lapsensa kun leikkivät kivillä? Ja sitten kehtaa jauhaa jostain oman äitinsä sanomisista? Voi elämän kevät.

Myönsi toki toimineensa väärin, mutta vastuunotto taas vähän epäonnistui. Koska "äiti", eli sama laulu kuin aina. Ei voi sitä, ei voi vaatia tätä koska "äiti". Sitä se sairaudentunnon puuttuminen teettää.

Lopeta

Lopeta

Lopeta

Lopeta