Oletteko katkaiseet välinne vanhempiin tai muihin läheisiin, jos nämä eivät koskaan myönnä olevansa väärässä ja syyttävät teitä riitelystä?
Vai oletteko vaan tekemisissä? Äitini on tuollainen, ei koskaan myönnä olevansa väärässä, vaikka on. Miettikää, miten väärän kuvan hän maailmasta mulle opetti.
Kommentit (354)
Onko alapeukuttajalle tärkeää saada olla oikeassa silloin kun teit virheen?
ap
Ap, voisiko tämä olla vuoden viimeinen avauksesi? Ei yhtään avausta huomenna enää? Onnistuuko?
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisiko tämä olla vuoden viimeinen avauksesi? Ei yhtään avausta huomenna enää? Onnistuuko?
Munhan ei olisi pakko vastata tähän, mutta vastaan, että en lupaa mitään.
ap
Miksi sinulla on kamala vimma riidellä kaikkien kanssa ja osoittaa, että olet omasta mielestäsi oikeassa? Kun tosielämässä ei ole kyse siitä, kenen mielipide on oikea, niin miksi jumiudut tähän? Kukaan ei halua kuunnella sinua, koska ainoa toiveesi on aiheuttaa muille mielipahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ole kiltti ja hae itsellesi apua.
Palstalla on joukoittain mt-ongelmaisia kirjoittajia, mutta he eivät ole ammattilaisia tai osaa auttaa sinua.
Suosittelen, että hakeudut puhumaan jonkun osaavan tahon kanssa ja ehdotan, että lopetat palstan terrorisoinnin valittamalla äidistäsi päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Vikoja ja ongelmia on meissä kaikissa. Sinussakin.
Hae apua.
Terapeutille ei vain pääse vielä!
ap
Olen katkaissut välini kaveriin, joka on kuin sinä eli haastaa koko ajan riitaa ja jättää lääkkeet ottamatta. Syöpäpotilaat on paljon mukavampia kuin mielenterveysongelmaiset.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla on kamala vimma riidellä kaikkien kanssa ja osoittaa, että olet omasta mielestäsi oikeassa? Kun tosielämässä ei ole kyse siitä, kenen mielipide on oikea, niin miksi jumiudut tähän? Kukaan ei halua kuunnella sinua, koska ainoa toiveesi on aiheuttaa muille mielipahaa.
Sun on helppo sanoa, ettei ole kysymys siitä, kenen mielipide on oikea, koska sua ei ole pakotettu omaksumaan mielipidettä, joka on väärä.
ap
Kyllä olen. Aikansa sitä kuuntelee "mielipiteitä". Ja sitten ei vaan jaksa kuunnella arvostelevia kommenttaja.
Ikäänkuin aikuisten tekemät asiat kuuluisi toisille.
Piste tulee sillekin asialle.
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välini kaveriin, joka on kuin sinä eli haastaa koko ajan riitaa ja jättää lääkkeet ottamatta. Syöpäpotilaat on paljon mukavampia kuin mielenterveysongelmaiset.
Sun kanssas haastetaan riitaa vain silloin, kun et voi myöntää olevasi väärässä, vaikka olitkin. Jos se tilanne ystäviin on sama, josta mä puhun.
ap
Olen kyllä. Mutta silti meillä ei ole mitään yhteistä. Tiedätkö miksi? Koska minä tein sen siksi, että en halua pitää yhteyttä. Sanaakaan en ole vaihtanut isäni kanssa kuuteen vuoteen, en ole koko ukkoa nähnyt. Ei mitään, koskaan, ikinä.
Sinä taas olet lapsi joka haluaa huomiota. Et halua leikata välejä, vaan haluat oikeasti LISÄÄ kanssakäymistä, joka liittyy sinuun. Haluat, että viikon päästä viimeistään kaikki matelee jalkojesi juureen takaisin. Olet lapsi.
Kasva aikuiseksi.
Olen katkaissut. Minulla oli kurja lapsuus ja teini-ikä. Väkivaltainen juoppo isä ja hiirulainen tunnekylmä äiti joka ei koskaan puolustanut minua. Kun isä löi, äiti käänsi päänsä toiseen suuntaan. Ei yrittänyt auttaa minua. Rakkautta en ikinä saanut häneltä. Kun isä lopulta joi itsensä hengiltä, äiti meni uudestaan naimisiin ja se mies ei voinut sietää minua. Ei ikinä lyönyt mutta oli henkistä väkivaltaa sen ja äidin taholta. Sama juttu, äiti ei ikinä puolustanut minua.
Kun muutin pois 16-vuotiaana, syytin äitiä siitä ettei ikinä auttanut minua, äiti vaan kiukutteli ja totesi ettei menneitä voi muuttaa. Se ei ole ikinä pyytänyt minulta anteeksi, nakkeli vaan niskojaan. Pistin sitten välit lopullisesti poikki.
Äidin antama kuva maailmasta on myös tuon takia pistettävä nyt täysin uusiksi.... vittu. Kuin ei ois parempaakin tekemistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut. Minulla oli kurja lapsuus ja teini-ikä. Väkivaltainen juoppo isä ja hiirulainen tunnekylmä äiti joka ei koskaan puolustanut minua. Kun isä löi, äiti käänsi päänsä toiseen suuntaan. Ei yrittänyt auttaa minua. Rakkautta en ikinä saanut häneltä. Kun isä lopulta joi itsensä hengiltä, äiti meni uudestaan naimisiin ja se mies ei voinut sietää minua. Ei ikinä lyönyt mutta oli henkistä väkivaltaa sen ja äidin taholta. Sama juttu, äiti ei ikinä puolustanut minua.
Kun muutin pois 16-vuotiaana, syytin äitiä siitä ettei ikinä auttanut minua, äiti vaan kiukutteli ja totesi ettei menneitä voi muuttaa. Se ei ole ikinä pyytänyt minulta anteeksi, nakkeli vaan niskojaan. Pistin sitten välit lopullisesti poikki.
Hyvä!
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä. Mutta silti meillä ei ole mitään yhteistä. Tiedätkö miksi? Koska minä tein sen siksi, että en halua pitää yhteyttä. Sanaakaan en ole vaihtanut isäni kanssa kuuteen vuoteen, en ole koko ukkoa nähnyt. Ei mitään, koskaan, ikinä.
Sinä taas olet lapsi joka haluaa huomiota. Et halua leikata välejä, vaan haluat oikeasti LISÄÄ kanssakäymistä, joka liittyy sinuun. Haluat, että viikon päästä viimeistään kaikki matelee jalkojesi juureen takaisin. Olet lapsi.
Kasva aikuiseksi.
Idiootti. Et tajua tilanteestani mitään. En ole soittanut äidilleni sen JÄLKEEN, kun tajusin, että hän ei VAIN MYÖNNÄ olevansa väärässä.
ap
Ja silti on ihan tervettä TOIVOA, että vois soittaa äidilleen. Että siellä ois normaali, terve itsensä tekemät erehdykset myöntävä ihminen, sen sijaan on vähän sairasta hylätä isänsä ja siitä katkeroituneena hyökätä muiden kimppuun, joilla on eri lailla. Ja olla että "en isää tartte, oon AIKUINEN." Tir sk.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä. Mutta silti meillä ei ole mitään yhteistä. Tiedätkö miksi? Koska minä tein sen siksi, että en halua pitää yhteyttä. Sanaakaan en ole vaihtanut isäni kanssa kuuteen vuoteen, en ole koko ukkoa nähnyt. Ei mitään, koskaan, ikinä.
Sinä taas olet lapsi joka haluaa huomiota. Et halua leikata välejä, vaan haluat oikeasti LISÄÄ kanssakäymistä, joka liittyy sinuun. Haluat, että viikon päästä viimeistään kaikki matelee jalkojesi juureen takaisin. Olet lapsi.
Kasva aikuiseksi.
Idiootti. Et tajua tilanteestani mitään. En ole soittanut äidilleni sen JÄLKEEN, kun tajusin, että hän ei VAIN MYÖNNÄ olevansa väärässä.
ap
Milloin tämän tajusit? Aika kauan olet sitä täällä jankannut.
Joo. Kannattaa. Mikä tunne, kun toipuminen alkaa. Näet värit. Tunnet tuulen ihollasi. Oletkin kai ihminen. Sittenkin.
Äitihullu on palstan kammottavin hahmo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä. Mutta silti meillä ei ole mitään yhteistä. Tiedätkö miksi? Koska minä tein sen siksi, että en halua pitää yhteyttä. Sanaakaan en ole vaihtanut isäni kanssa kuuteen vuoteen, en ole koko ukkoa nähnyt. Ei mitään, koskaan, ikinä.
Sinä taas olet lapsi joka haluaa huomiota. Et halua leikata välejä, vaan haluat oikeasti LISÄÄ kanssakäymistä, joka liittyy sinuun. Haluat, että viikon päästä viimeistään kaikki matelee jalkojesi juureen takaisin. Olet lapsi.
Kasva aikuiseksi.
Idiootti. Et tajua tilanteestani mitään. En ole soittanut äidilleni sen JÄLKEEN, kun tajusin, että hän ei VAIN MYÖNNÄ olevansa väärässä.
apMilloin tämän tajusit? Aika kauan olet sitä täällä jankannut.
Ihan pari päivää sitten. Sain todisteet, että hän erehtyi ja sain todisteet, että hän ei myönnä sitä.
ap
Ole kiltti ja hae itsellesi apua.
Palstalla on joukoittain mt-ongelmaisia kirjoittajia, mutta he eivät ole ammattilaisia tai osaa auttaa sinua.
Suosittelen, että hakeudut puhumaan jonkun osaavan tahon kanssa ja ehdotan, että lopetat palstan terrorisoinnin valittamalla äidistäsi päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Vikoja ja ongelmia on meissä kaikissa. Sinussakin.
Hae apua.