Oletteko katkaiseet välinne vanhempiin tai muihin läheisiin, jos nämä eivät koskaan myönnä olevansa väärässä ja syyttävät teitä riitelystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Miksi sen pitäisi mennä niin, etten oikaise muiden vääriä käsityksiä minusta? Miksi äitini saisi miettiä minusta sellaista, kuin että kuuntelemani musiikki on minustakin ihan paskaa? Sellaista se halusi mun ajattelevan. Ei hänelle riittänyt että hän kertoisi, että se on hänen mielipiteensä, vaan se oli totuus. Musiikki oli paskaa, miten olen niin vammainen, että sellaista kuuntelen (=rivien välistä)? Kun sanon, että ei ole, alkaa jankutus, että on. Sama ihmissuhteista, kaikesta. Ei ole vain hänen mielipiteitään, vaan totuus, jonka hän tietää minusta ja kertoo mulle minusta, ja se oli väärä, en mä sellainen ollut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Mun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Mun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.

Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Mun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.

Mä oisin jäänyt siinä täysin yksin, jos oisin tehnyt noin, kokemaan, että mielipiteeni eivät ole minkään arvoisia, enkä myöskään minä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Ja mitä sillä on väliä? Äitisi on vanha ihminen, anna olla. Hoida oma pääsi kuntoon, ja unohda äitisi. Pidä etäiset kohteliaat välit, ja myöntele kaikki humpuuki, niin meistä suurin osa tekee. Sinä et ole enää lapsi, sinun pitäisi miettiä nyt omaa äitiyttäsi, ei äitiäsi. Tai lopeta yhteydenpito kokonaan.

Mutta hae apua. Olet sairas.

Ja totuus on, että vaikka kaikki, mitä kirjoittaisit tänne, olisi mielestäsi hauskaa provoilua, ja meidän ’uhrien’ taitavaa pyörittelyä, sinä olet silti se, joka olet sairas, pakkomielteinen ja luonnehäiriöinen, ja tarvitset apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Mun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.

Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.

ap

Jaahajaaha, vainiin. Selvä. *poistuu rauhallisesti tilanteesta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Sinä kovasti koetat selitellä olevasi hyvä ja ylevä ihminen, vaikka sisimmässäsi tiedät nauttivasi muiden ihmisten tahallisesta satuttamisesta.

PMMP, mussa on molemmat puolet. Mutta vähemmän nautin toisten satuttamisesta, mitä paremmin voin ja mitä enemmän saan itseäni kuntoon. Mikä se oli se vankilakoe, jossa lähes kaikki ihmiset alkoivat nauttia tuottaessaan kärsimystä toisille? Stanford? Se on katsos meissä melkein kaikissa. Mieheni lienee poikkeus. Aidosti. Se on hienoa.

ap

Sodissa ammutaan ihmisiä, mutta se ei tee normaalia siitä, että sinä ampuisit ihmisiä. Eikä se vankilakoe liity mitenkään siihen, että tykkäät sadistisesti kiduttaa äitiäsi. Yritä ymmärtää, että sinä olet sairas äläkä selittele, että ihan samanlaisia kaikki muutkin ovat. Miehesi ei ole poikkeus vaan ns. normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Ja mitä sillä on väliä? Äitisi on vanha ihminen, anna olla. Hoida oma pääsi kuntoon, ja unohda äitisi. Pidä etäiset kohteliaat välit, ja myöntele kaikki humpuuki, niin meistä suurin osa tekee. Sinä et ole enää lapsi, sinun pitäisi miettiä nyt omaa äitiyttäsi, ei äitiäsi. Tai lopeta yhteydenpito kokonaan.

Mutta hae apua. Olet sairas.

Ja totuus on, että vaikka kaikki, mitä kirjoittaisit tänne, olisi mielestäsi hauskaa provoilua, ja meidän ’uhrien’ taitavaa pyörittelyä, sinä olet silti se, joka olet sairas, pakkomielteinen ja luonnehäiriöinen, ja tarvitset apua.

Tässä on kysymys pitkäkestoisesta lapsuuden traumasta, jonka vanki olen edelleen, ei tästä päivästä äitini kanssa paitsi että tässä päivässä sain todisteen siitä, että erehtyessään hän nimenomaan ei myönnä sitä, kuten olin luullut kaikkien aina tekevän, elleivät ole rikosromaanista. Ei meidän perheessä ole tuollaista valehtelua, ajattelin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.

ap

Äitisi nimenomaan haluaa, ettet pidä häneen yhteyttä. Siksi hän sanoo sinulle noita asioita, jotta sinä jättäisit rauhaan.

Se on outoa, koska sen voisi sanoa suoraankin. Mutta jos se on totta, teen hänen elämänsä helvetiksi ihan vain siksi, että hän suojelee persettään, eikä voi sanoa sitä suoraan. Tiedättekö, miksi ei? Niin lapselleen sanova äitihän olisi hirviö.

Sinä teet äitisi elämän helvetiksi siksi, että olet mielenterveysongelmainen ja saat muiden satuttamisesta sadistista nautintoa. Älä viitsi höpöttää jotain oikeudestasi muiden satuttamiseen.

ap

en vain voi sietää sitä, että joku ratsastaa kahdella tuolilla. Hymyilee naamari päällä kaikille rakastavana tutärtään, kun ilmeisesti samalla potkii penkin takana tätä vit*tuun? Ei se niin mene. Äitini ei kerää pointseja "hyvästä äitiydestä" jos haluaa musta eroon. Se kärsii, jos ei sano sitä, ja ota myöskin vastaan sen seurauksia sosiaalisena hylkiönä(??) olosta. Tai sen pelosta.

ap

Ja sinä koet olevasi oikeutettu päättämään, milloin "joku ratsastaa kahdella tuolilla"? Ja koet olevasi oikeutettu rankaisemaan muita ihmisiä kokemastasi vääryydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

vetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Mun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.

Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.

ap

Jaahajaaha, vainiin. Selvä. *poistuu rauhallisesti tilanteesta"

Niin, eli et oppinut yhtään mitään. Jos mäkin olisin tuollainen pään pensaaseen työntäjä, niin oispa elämä helppoa. Näytät vain selkää muille, kun et enää osaa argumentoida. Et osaa, rupusakki. Et vaan osaa, nynny.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Miksi sen pitäisi mennä niin, etten oikaise muiden vääriä käsityksiä minusta? Miksi äitini saisi miettiä minusta sellaista, kuin että kuuntelemani musiikki on minustakin ihan paskaa? Sellaista se halusi mun ajattelevan. Ei hänelle riittänyt että hän kertoisi, että se on hänen mielipiteensä, vaan se oli totuus. Musiikki oli paskaa, miten olen niin vammainen, että sellaista kuuntelen (=rivien välistä)? Kun sanon, että ei ole, alkaa jankutus, että on. Sama ihmissuhteista, kaikesta. Ei ole vain hänen mielipiteitään, vaan totuus, jonka hän tietää minusta ja kertoo mulle minusta, ja se oli väärä, en mä sellainen ollut.

ap

Tekeekö paskan musiikin kuuntelu ihmisestä vammaisen? :D Pystytkö perustelemaan tämän ajatusketjusi loogisesti? Vai voisiko se olla sinun ajatusvääristymäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Mun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.

Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.

ap

Itse asiassa olit paitsi todella ylimielinen myös hyvin loukkaava ja tarkoituksellisen ilkeä. Kykenetkö itse sitä huomaamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.

Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...

Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.

ap

Itsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?

Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.

ap

vetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....

Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."

Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.

Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Mun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.

Mä oisin jäänyt siinä täysin yksin, jos oisin tehnyt noin, kokemaan, että mielipiteeni eivät ole minkään arvoisia, enkä myöskään minä.

ap

Tyylikkäästi käyttäytyvät ihmiset yleensä vetäytyvät tuolla tavalla tuollaisista ikävistä tilanteista. Sinä et voi tehdä niin, koska lakkaisit olemasta sinä. Voidaanko tämä ymmärtää niin, että kieltäydyt käyttäytymästä normaalin kohteliaasti, koska pelkäät silloin psyykesi pirstoutuvan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Mun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.

Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.

ap

Jaahajaaha, vainiin. Selvä. *poistuu rauhallisesti tilanteesta"

Niin, eli et oppinut yhtään mitään. Jos mäkin olisin tuollainen pään pensaaseen työntäjä, niin oispa elämä helppoa. Näytät vain selkää muille, kun et enää osaa argumentoida. Et osaa, rupusakki. Et vaan osaa, nynny.

ap

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html

Ihannointi tai mitätöinti - Narsisti ihannoi tai mitätöi keskustelutoveriaan välittömästi. Tämä riippuu siitä, millaiseksi narsisti arvioi keskustelukumppaninsa mahdollisuudet Narsistisen Lähteen lähteenä. Narsisti imartelee, palvoo, ihailee ja kiittelee "maaliaan" kiusallisen liioittelevasti ja ylenpalttisesti - tai murjottaa, soimaa ja nöyryyttää häntä.

Narsistit ovat kohteliaita vain todennäköisen Lähteen läsnäollessa. Mutta he eivät kykene säilyttämään edes penseää kohteliaisuutta, ja rapistuvat pian ohuesti kätkettyyn vihamielisyyteen, verbaaliseen tai muuhun väkivaltaiseen väärinkohteluun, raivokohtauksiin, tai kylmään vetäytymiseen.

Tänään näköjään kermaviili ongelmana.Jännityksellä odotan mikä se on 3.1 ,sinappi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.

ap

Pointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä. 

Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.

ap

Ja mitä sillä on väliä? Äitisi on vanha ihminen, anna olla. Hoida oma pääsi kuntoon, ja unohda äitisi. Pidä etäiset kohteliaat välit, ja myöntele kaikki humpuuki, niin meistä suurin osa tekee. Sinä et ole enää lapsi, sinun pitäisi miettiä nyt omaa äitiyttäsi, ei äitiäsi. Tai lopeta yhteydenpito kokonaan.

Mutta hae apua. Olet sairas.

Ja totuus on, että vaikka kaikki, mitä kirjoittaisit tänne, olisi mielestäsi hauskaa provoilua, ja meidän ’uhrien’ taitavaa pyörittelyä, sinä olet silti se, joka olet sairas, pakkomielteinen ja luonnehäiriöinen, ja tarvitset apua.

Tässä on kysymys pitkäkestoisesta lapsuuden traumasta, jonka vanki olen edelleen, ei tästä päivästä äitini kanssa paitsi että tässä päivässä sain todisteen siitä, että erehtyessään hän nimenomaan ei myönnä sitä, kuten olin luullut kaikkien aina tekevän, elleivät ole rikosromaanista. Ei meidän perheessä ole tuollaista valehtelua, ajattelin.

ap

Höpöhöpö. Sinä olet vapaa valitsemaan joka päivä ja hetki ihan niin kuin haluat valita. Jos haluat VALITA olevasi lapsuuden traumasi vanki, se on sinun oma valintasi. Ihmiset monesti mieluummin valitsevat ennemmin tutun kurjuuden kuin oudon ja uuden paremman - mutta se on ihan vapaa valinta.