Lue keskustelun säännöt.
Oletteko katkaiseet välinne vanhempiin tai muihin läheisiin, jos nämä eivät koskaan myönnä olevansa väärässä ja syyttävät teitä riitelystä?
30.12.2017 |
Vai oletteko vaan tekemisissä? Äitini on tuollainen, ei koskaan myönnä olevansa väärässä, vaikka on. Miettikää, miten väärän kuvan hän maailmasta mulle opetti.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.
Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...
Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.
apItsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?
Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.
apvetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....
Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."
Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.
Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?
ap
Minulle olisi, koska olen normaali terve ihminen, enkä ota kaikkea itseeni. En ehkä olisi samaa mieltä lainkaan, mutta se olisi minusta yhdentekevää. Minusta ihmisillä on oikeus erilaisiin mielipiteisiin, niin murekkeen kuin sivistyksenkin suhteen.
Ja olet väärässä tuon murekkeen suhteen. Tämä mureke on hyvää, koska siinä on sinappia. Tuo toinen on hyvää, koska siinä on rosépippuria. Ne voivat molemmat olla hyviä, eri tavoilla. Tekemättä toista huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.
ap
Ap, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.
apPointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä.
Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.
apJa mitä sillä on väliä? Äitisi on vanha ihminen, anna olla. Hoida oma pääsi kuntoon, ja unohda äitisi. Pidä etäiset kohteliaat välit, ja myöntele kaikki humpuuki, niin meistä suurin osa tekee. Sinä et ole enää lapsi, sinun pitäisi miettiä nyt omaa äitiyttäsi, ei äitiäsi. Tai lopeta yhteydenpito kokonaan.
Mutta hae apua. Olet sairas.
Ja totuus on, että vaikka kaikki, mitä kirjoittaisit tänne, olisi mielestäsi hauskaa provoilua, ja meidän ’uhrien’ taitavaa pyörittelyä, sinä olet silti se, joka olet sairas, pakkomielteinen ja luonnehäiriöinen, ja tarvitset apua.
Tässä on kysymys pitkäkestoisesta lapsuuden traumasta, jonka vanki olen edelleen, ei tästä päivästä äitini kanssa paitsi että tässä päivässä sain todisteen siitä, että erehtyessään hän nimenomaan ei myönnä sitä, kuten olin luullut kaikkien aina tekevän, elleivät ole rikosromaanista. Ei meidän perheessä ole tuollaista valehtelua, ajattelin.
apHöpöhöpö. Sinä olet vapaa valitsemaan joka päivä ja hetki ihan niin kuin haluat valita. Jos haluat VALITA olevasi lapsuuden traumasi vanki, se on sinun oma valintasi. Ihmiset monesti mieluummin valitsevat ennemmin tutun kurjuuden kuin oudon ja uuden paremman - mutta se on ihan vapaa valinta.
Se että äiti käytti minuun valtaa on aiheuttanut mulle ongelmia, ei se ole minun valintani.
En halua olla sellainen kuin tuo yksi, että keskustelutaito loppuu kuin kananlento, jos toinen sanookin jotain, mitä en olekaan tullut ajatelleeksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.
apPointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä.
Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.
apMun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.
Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.
apJaahajaaha, vainiin. Selvä. *poistuu rauhallisesti tilanteesta"
Niin, eli et oppinut yhtään mitään. Jos mäkin olisin tuollainen pään pensaaseen työntäjä, niin oispa elämä helppoa. Näytät vain selkää muille, kun et enää osaa argumentoida. Et osaa, rupusakki. Et vaan osaa, nynny.
ap
Katsos, sait karkotettua jo tästäkin ketjusta pois ihmisen. Ja hän ei enää vastaa sinulle, koska hän ei halua olla sinun kanssasi tekemisissä. Ihan sama miten paljon solvauksia ikinä huutelet perään, ei hän tule takaisin vaan sinä olet vielä entistäkin yksinäisempi, epätoivoisempi ja onnettomampi. Ja näin se vaan menee oikeassakin elämässä. Ja sisimmässäsi itse tiedät, kuka se nynny ja osaamaton on. Onnea valitsemallesi tielle, vapaa valintahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.
Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...
Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.
apItsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?
Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.
apvetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....
Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."
Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.
Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?
apMinulle olisi, koska olen normaali terve ihminen, enkä ota kaikkea itseeni. En ehkä olisi samaa mieltä lainkaan, mutta se olisi minusta yhdentekevää. Minusta ihmisillä on oikeus erilaisiin mielipiteisiin, niin murekkeen kuin sivistyksenkin suhteen.
Ja olet väärässä tuon murekkeen suhteen. Tämä mureke on hyvää, koska siinä on sinappia. Tuo toinen on hyvää, koska siinä on rosépippuria. Ne voivat molemmat olla hyviä, eri tavoilla. Tekemättä toista huonoksi.
Ota huomioon, että kaikki eivät ole niin kuin sinä.
Aika moni voisi ottaa tuon kuninkaallislauseen niin, että he eivät ole sanojan mielestä sivistyneitä, koska eivät ole kuninkaallisia....
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.
apPointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä.
Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.
apMun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.
Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.
apJaahajaaha, vainiin. Selvä. *poistuu rauhallisesti tilanteesta"
Niin, eli et oppinut yhtään mitään. Jos mäkin olisin tuollainen pään pensaaseen työntäjä, niin oispa elämä helppoa. Näytät vain selkää muille, kun et enää osaa argumentoida. Et osaa, rupusakki. Et vaan osaa, nynny.
ap
Äidinkin kanssa se toimi juuri näin. Kun poistuin tilanteesta, hän lisäsi vielä kierroksia ja huuteli perään. Mä kuitenkin valitsen nykyään taisteluni, ja tämä ei ole yksi niistä. Hyvää päivänjatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ne katkeavat kun elämä loppuu. Sitä ennen on hyvä olla väleissä ihan käytännön takia ja elää itse oma elämänsä. Oma mieli pysyy paremmassa kunnossa, kun yrittää olla hautomatta ja on käsitellyt vanhat kaunat.
Välillä ottaa päähän, mutta tällä hetkellä välillä on useampi sata kilometriä.
Vaikka mun äiti ei myöntäisi olevansa väärässä en sitä huolimatta pistä välejä poikki.
Sun tapauksessa, mitä jos olet väärässä äitiäsi kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.
apPointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä.
Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.
apMun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.
Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.
apJaahajaaha, vainiin. Selvä. *poistuu rauhallisesti tilanteesta"
Niin, eli et oppinut yhtään mitään. Jos mäkin olisin tuollainen pään pensaaseen työntäjä, niin oispa elämä helppoa. Näytät vain selkää muille, kun et enää osaa argumentoida. Et osaa, rupusakki. Et vaan osaa, nynny.
apKatsos, sait karkotettua jo tästäkin ketjusta pois ihmisen. Ja hän ei enää vastaa sinulle, koska hän ei halua olla sinun kanssasi tekemisissä. Ihan sama miten paljon solvauksia ikinä huutelet perään, ei hän tule takaisin vaan sinä olet vielä entistäkin yksinäisempi, epätoivoisempi ja onnettomampi. Ja näin se vaan menee oikeassakin elämässä. Ja sisimmässäsi itse tiedät, kuka se nynny ja osaamaton on. Onnea valitsemallesi tielle, vapaa valintahan se on.
Ei se haittaa minua, koska kun hänelle sanoi jotain, mitä hän ei ollut tullut aiemmin ajatelleeksi, hän ei enää osannut keskustella. Ei kiinnosta sellainen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.
apÄitisi nimenomaan haluaa, ettet pidä häneen yhteyttä. Siksi hän sanoo sinulle noita asioita, jotta sinä jättäisit rauhaan.
Se on outoa, koska sen voisi sanoa suoraankin. Mutta jos se on totta, teen hänen elämänsä helvetiksi ihan vain siksi, että hän suojelee persettään, eikä voi sanoa sitä suoraan. Tiedättekö, miksi ei? Niin lapselleen sanova äitihän olisi hirviö.
Sinä teet äitisi elämän helvetiksi siksi, että olet mielenterveysongelmainen ja saat muiden satuttamisesta sadistista nautintoa. Älä viitsi höpöttää jotain oikeudestasi muiden satuttamiseen.
apen vain voi sietää sitä, että joku ratsastaa kahdella tuolilla. Hymyilee naamari päällä kaikille rakastavana tutärtään, kun ilmeisesti samalla potkii penkin takana tätä vit*tuun? Ei se niin mene. Äitini ei kerää pointseja "hyvästä äitiydestä" jos haluaa musta eroon. Se kärsii, jos ei sano sitä, ja ota myöskin vastaan sen seurauksia sosiaalisena hylkiönä(??) olosta. Tai sen pelosta.
apJa sinä koet olevasi oikeutettu päättämään, milloin "joku ratsastaa kahdella tuolilla"? Ja koet olevasi oikeutettu rankaisemaan muita ihmisiä kokemastasi vääryydestä?
No siis. Jos äitini haluaa minusta eroon, niin kyllä se mulle on negatiivinen asia. Koska miksi ihmeessä,haluaa? Ei minussa ole mitään vikaa.
Mutta jos esiintyy ihmisenä, joka ei suinkaan ole toivottamassa minua helvettiin, mutta tuon yhden kirjoittajan mukaan satuttaa mua sen toivossa, että pääsisi minusta eroon, niin se on kahdella tuolilla istumista. Pitäisi valita, onko minua satuttava minusta eroon haluaja, vai hyväksyy mut, eikä satuta mua ainakaan sillä perusteella, että haluaakin musta eroon.
Rankaisen, jos asia on äidille epäselvä, jos ei näe, että atuttaa mua, koska tahtoo minusta eroon.
ap
Pystytkö ymmärtämään, että on sairasta, että koet olevasi oikeutettu rankaisemaan muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, miksei äiti halua tietää, millainen mä oikeasti olen, ja mitä mä oikeasti haluan ja mitä mieltä mä oikeasti olen? Siis aivan idioottia toivoa, etten oikaisi äidille, jos se kuvittelee musta paskaa. Äidistäkö tämä on huono asia? Miksi ihmeessä? Eikö se kestä totuutta mun persoonasta? Varsinkin kun se persoona jonka se saa minusta, kun se ei kestä oikeaa on paljon paskempi, koska raivoan äidille, kun se ei kieltää minäni.
apAp, sinun ja äitisi tilanteessa etäisyys saattaisi auttaa. Äitisi ei nyt kykene olemaan sinulle rakastava äiti jota kaipaat? Ja se että äitisi ei kykene hyväksymään sinua omana itsenäsi sattuu sinuun ehkä eniten? Mun mielestä sun kannattaisi katkaista välit äitiisi. Minkä ikäinen olet? Asutko samassa taloudessa äitisi kanssa? Kun olette erossa toisistanne vuoden niin ehkä hän sitten huomaa että et ole enää pikkulapsi, jota äitisi voi alistaa vaan sinua tulee kunnioittaa omana itsenäsi.
Ap on yli nelikymppinen nainen, jolla on oma perhe. Äiti on juttujen perusteella ihan normaali ihminen vikoineen päivineen, Ap mielisairas, joka vainoaa sekä äitiään että perhettään. Eikä suostu jättämään vanhaa äitiään rauhaan, vaikka sanottaisiin mitä, koska hänen elämänsä sisältö on nyt kostaa hevoslehtien serkulle lainaaminen loputtomalla piinaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.
apPointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä.
Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.
apMun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.
Mä oisin jäänyt siinä täysin yksin, jos oisin tehnyt noin, kokemaan, että mielipiteeni eivät ole minkään arvoisia, enkä myöskään minä.
apTyylikkäästi käyttäytyvät ihmiset yleensä vetäytyvät tuolla tavalla tuollaisista ikävistä tilanteista. Sinä et voi tehdä niin, koska lakkaisit olemasta sinä. Voidaanko tämä ymmärtää niin, että kieltäydyt käyttäytymästä normaalin kohteliaasti, koska pelkäät silloin psyykesi pirstoutuvan?
Siis nyt en aivan ymmärtänyt mitä sanot tällä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin on outoa, että äitini on sanonut mulle, että jos en pidä siitä, mitä äiti sanoo, miksi en vain ole ihan että juu ja jaa. Siis miksi mä antaisin mun äidin puhua paskaa? Totta kai mä oikaisen ne. En ainakaan itse haluaisi elää valhepaskamaailmassa, olematta realistisessa maailmassa eli ihan tässä todellisuudessa.
apPointti on siinä, että sanoo äidille juujuu ja antaa tämän sen jälkeen kiehua omissa liemissään. Itse puolestaan uskoo just mitä itse haluaa äidin puheista välittämättä. Mutta jos haluat riidellä äitisi kanssa, niin yritä kaikin mokomin oikaista hänen käsityksensä.
Kiehua missä? Mun äiti ainakin on todella tyytyväinen käyttäessään valtaa minuun.
apMun äitinihän kiehahti juuri siinä, kun en enää ryhtynyt riitelemään enkä ylipäänsä näyttänyt hänelle tunteitani, joita hänen sanomisensa herättivät. Ei enää kokenut käyttävänsä valtaa, kun ei tullut näkyviä reaktiota minulta.
Mä en ole sinä. En ole tuollainen ylimielinen vaan haluan yhteyttä.
apJaahajaaha, vainiin. Selvä. *poistuu rauhallisesti tilanteesta"
Niin, eli et oppinut yhtään mitään. Jos mäkin olisin tuollainen pään pensaaseen työntäjä, niin oispa elämä helppoa. Näytät vain selkää muille, kun et enää osaa argumentoida. Et osaa, rupusakki. Et vaan osaa, nynny.
apKatsos, sait karkotettua jo tästäkin ketjusta pois ihmisen. Ja hän ei enää vastaa sinulle, koska hän ei halua olla sinun kanssasi tekemisissä. Ihan sama miten paljon solvauksia ikinä huutelet perään, ei hän tule takaisin vaan sinä olet vielä entistäkin yksinäisempi, epätoivoisempi ja onnettomampi. Ja näin se vaan menee oikeassakin elämässä. Ja sisimmässäsi itse tiedät, kuka se nynny ja osaamaton on. Onnea valitsemallesi tielle, vapaa valintahan se on.
Ei se haittaa minua, koska kun hänelle sanoi jotain, mitä hän ei ollut tullut aiemmin ajatelleeksi, hän ei enää osannut keskustella. Ei kiinnosta sellainen.
ap
Tunnereaktiostasi ja ilkeyksistäsi päätellen sinua harmitti ja aika kovasti harmittikin.
Eihän äitisikään osaa keskustella sinun tasollasi. Miksi hän kiinnostaa sinua? Samalla logiikallasi sinun ei pitäisi olla äidistäsikään kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.
Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...
Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.
apItsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?
Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.
apvetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....
Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."
Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.
Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?
ap
Kyse on lihamurekkeesta. Jos jossain vaiheessa tunnen tarvetta "kelailla vastineita" lihamurekkeeseen liittyviin kommentteihin hankkiudun hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.
Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...
Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.
apItsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?
Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.
ap
Selvä. 😂😂😂
Minä näen asian ihan toisin. Itse tykkään hyvästä ruuasta ja minusta on vaan kiva kuulla uusia reseptejä tavallisiin arkiruokiin. Ei se sitä tarkoita, että muut reseptit huonoja olisivat. Äitinikin lihamurekkeista olen aina tykännyt, samoin kuin omistani myös ilman sinappia ja kermaviiliä.
Sinä vaikutat olevan enemmän äitini aaltopituudella kuin minun. Juuri tuollainen ihan tavallisten asioiden ylitulkinta mua hänessä rasittaa. Sanoo mitä vaan, niin hän vääntää siitä jotain, mitä en ole edes sanonut ja vetää herneen nenäänsä. Esimerkiksi tuossa murekejutussa en todellakaan missään vaiheessa moittinut hänen tekemiään lihamurekkeita taikka sellaisia murekkeita, joissa ei ole käytetty kermaviiliä ja sinappia. Se oli ihan puhtaasti hänen oman mielikuvituksensa tulosta. Jessus sentään, en kai minä olisi itse melkein kahta vuosikymmentä tehnyt ja hyvällä halulla syönyt lihamurekkeita ilman noita aineksia, jos en hyvänmakuisena sellaista mureketta pitäisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on ammattiloukkaantuja, oikea mielensä pahoittamisen mestari, jonka kanssa on mahdotonta käydä normaalia keskustelua, koska hän loukkaantuu ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi kun olin tehnyt lihamureketta ja kehuin että tuli tosi hyvää, koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, äiti loukkaantui, koska ei itse laita niitä mureketaikinaan. Hänen mielestään olin siis moittinut hänen lihamurekkeitaan. Kolme päivää hän asiaa jauhoi ja lopputuloksena oli sitä mieltä, että minä pidin häntä ihan kelvottomana kokkina. Voisin kertoa vastaavia esimerkkejä satoja. En ole 35 vuodessa vielä oppinut ns. "turvallisia" keskusteluaiheita, koska hän repii loukkaantumisen aiheen ihan mistä vaan.
Viiteen vuoteen emme ole olleet juurikaan tekemisissä enää. En ole varsinaisesti katkaissut välejä, koska äiti älysi itse vähentää omaa yhteydenpitoaan kun minä lakkasin soittelemasta. Nykyään puhutaan puhelimessa pari kertaa vuodessa. Tai lähinnä äiti puhuu ja valittaa muista ihmisistä. Itse en viitsi paljon mitään sanoa, tosin siitäkin äiti suuttuu, koska en osoita ollenkaan kiinnostusta hänen elämäänsä. Huoh...
Kyllähän toi nyt vähän itsensä korottamista oli. Mulla on mielestäni tuossa hyvät tuntosarvet, etten sano muille noin, ellen tiedä, että heillä on itsetunto kunnossa. Noin, nyt kohotin itseäni myös.
apItsensä korottamista se, että onnistui lihamurekkeen teossa?? Mitä ihmettä?? Jännä juttu että kukaan muu, jolle siitä kerroin, ei kokenut sitä noin. Mullekin kermaviilistä ja sinapista vinkkasi yksi työkaveri ja minä olin vain iloinen. Miksi ihmeessä tuollaisesta pitäisi loukkaantua?
Ei vaan se että sanoo noin että tästä tuli hyvää koska laitoin taikinaan kermaviiliä ja sinappia, se on lause jolla poljetaan murekkeet, joissa niitä ei ole. Kääntäen siis sanoit, että niistä ei tule hyvää, koska niihin ei laitettu.
apvetää hiljaseks nämä sinun tulkinnat. Jos äitis olis sulle vastaavaa sanonut niin olis vauva palsta laulanut viikkotolkulla.....
Ei se ole minun mielipiteeni, vaan psykologiaa. Jos sanoo, että "tämä on hyvää, koska tässä on asiaa X", niin sen vastinpari on "tämä ei ole hyvää, koska tässä ei ole asiaa X."
Eri asia on, milloin ihminen mielessään kelaa vastineita toisten hänelle sanomiin asioihin.
Esim. jos kuninkaallisista sanoisi, että he ovat sivistyneitä, koska ovat kuninkaallisia, niin oisko se sulle ihan ok lause?
ap
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/journal41.html
Säilyttääkseen itsekeskeisen maailmankuvan narsistin on pakko keksiä muille siihen sopivia motiiveja ja psykologista dynamiikkaa. Niillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Narsisti PROJISOI niitä muihin säilyttääkseen oman mytologisen maailmansa.
Kirjoituksista päätellen täällä on monta äiti-ihmistä jotka puhuvat ihan eri asioita kuin mitä oikeasti ajattelevat. Vain välttyäkseen erimieltä olemiselta. Ja kipupisteenä on se kun lapsi puolustautuu häntä alistavaa äitiä kohtaan. Lapsuustraumoja ei myönnetä olevan olemassa. Mitähän teidänkin lapsista kasvaa? Ei tuollainen käytösmalli voi olla terve tai normaali.
Sairas sairas sairas, sinä olet, rakkaani...dumdiduu...
No siis. Jos äitini haluaa minusta eroon, niin kyllä se mulle on negatiivinen asia. Koska miksi ihmeessä,haluaa? Ei minussa ole mitään vikaa.
Mutta jos esiintyy ihmisenä, joka ei suinkaan ole toivottamassa minua helvettiin, mutta tuon yhden kirjoittajan mukaan satuttaa mua sen toivossa, että pääsisi minusta eroon, niin se on kahdella tuolilla istumista. Pitäisi valita, onko minua satuttava minusta eroon haluaja, vai hyväksyy mut, eikä satuta mua ainakaan sillä perusteella, että haluaakin musta eroon.
Rankaisen, jos asia on äidille epäselvä, jos ei näe, että atuttaa mua, koska tahtoo minusta eroon.
ap