Miksi lähinnä naiset sairastuvat sisäilmasairauksiin?

Kyllä miehetkin sairastuvat homeesta. Tunnen miehen, jolle astma puhkesi omakotitalon homeesta. Ja myöskin työpaikallani, missä hometta (sädesieni yms. kasvusto) yksi mies ja kolme naista sairastui astmaan, muilla kaikenlaisia tulehduksia ja oireita.

Huh mitä kommentteja. Kävin vuoden ajan lääkärillä hankalien terveysongelmien vuoksi, syitä etsittiin monella tavalla. Pieneen mieleenkään ei tullut home-oireilu, sillä olimme muuttaneet täysin remontoituun taloon. Muissa asioissa käynyt remonttiMIES poistui kahden tunnin jälkeen kotoamme silmät vuotavina. Tästä alkoi rakenteiden avaus ja selvisi että asumme homeen keskellä. Terveys kohentunut hiljalleen 2kk aikana evakkokodissa. Pojan silmä- ja kurkkuoireet sekä päänsäryt ja passiivisuus väistynyt myös. Pieni lapsi ei feikkaa eikä valehtele.

Tervetuloa taloomme vierailulle ne ketkä kokee oireet pelkästään psyykkisinä.

Jos aloittaja olisi minun, sisäilmasairastuneen, housuissa, voisin sanoa, että hymy hyytyisi äkkiä. Sisäilmasairaus rajoittaa elämää paljon, koska on paikkoja, jonne et voi yksinkertaisesti mennä. Tai voit mennä, mutta sen jälkeen ihosi on "tulessa", ääni lähtee, saat neurologisia oireita (esim. käden tärinöitä jne), naama turpoaa, silmiä kirvelee jne. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavana päivänä itselleni hyvin kipeää oloa tai pahimmillaan joudun makaamaan sängyssä koko päivän. Olen ihan oikeasti kipeä. Mies on seurannut oireistani ja ymmärtää, ettei minulla ole asiaa kaikkiin paikkoihin.

Milloin ihmiset ippivat sen, että vaikka jotakin sairautta ei ole itsellä se voi olla jollakin toisella. Harvinaisemmatkin sairaudet ovat kuitenkin olemassa olevia.

Kaikkien sairauksien ja vaivojen todellisia määriä ei tiedetä koska kaikkia ihmisiä ei tutkita.

Minä en uskonut homesiraiden juttuja, ennenkuin oireilin itse. Mielestäni ei ole normaalia jatkuvat nenäverenvuodot, päänsäryt, kuiva yskä, nokkosihottuma... Töistä en ole poissa ollut, mutta sekin olisi ehkä ollut ajan kysymys. Remontti alkaa onneksi mikrobivaurioituneella työpaikallamme, missä kaikki eivät oireile. Mutta oireilevissa on sekä miehiä että naisia. Epäilijöille sanoisin, että olkaa tyytyväisiä, jos ette kärsi huonosta sisäilmasta.

Ja höpö höpö. Työskentelen sairaalassa, missä lääkäreitä, hoitajia, toimistosihteeri ovat sairastuneet vakavasti (astma) sisäilmasta johtuvista syistä. Myöskin miehiä! Heidät on siirretty nyt työskentelemään muihin tiloihin. Ei todellakaan ole koulutustaustasta kiinni kuka sairastuu.

Ensinnäkään en usko, että naiset sairastaa enemmän.

Uskon tai tiedän, kuten myös tutkittu on, sisäilma saurastuttaa ihmisiä. Sisäilmasairaissa (oikeasti sairaissa) arvaan olevan yhtä paljon naisia ja miehiä.

Jos naisia on enemmän, veikkaan sen liittyvän hormonaalisiin tekijöihin, rasvakudoksen määrään, hengityskapasitettiin yms. fysiologisiin eroavaisuuksiin ja siihen, että naisia on enemmän töissä kouluissa, sairaaloissa jne. Toki miehiä on myös kunnan rakennuksissa töissä (poliisit, palomiehet jne), mutta nämä ovat hieman pienempi ammattiryhmä ja työ on myös liikkuvampaa (ei olla koko työaikaa sairaassa rakennuksessa).

Mutta miksi vaikuttaa, että naisia on enemmän sairastuneiden joukossa?

Koska naiset pitävät enemmän meteliä asiasta ja koska naisten on helpompi kertoa ja puhua sairastumisistaan keskimäärin (toki poikkeuksiakin on). Miehet sinnittelevät pitkään sairauksiensa kanssa menemättä lääkäriin jne. Edelleen miehillä ja naisilla on myös sitä ikivanhaa roolitusta; mies ei saa valittaa pienestä jne.

Lisäksi uskon, että oikeasti sisäilmasairaiden lisäksi on ns. luulosairaita. Tästä sisäilmasairastuneet ei pidä, että puhutaan, mutta loogisesti ajatellen, ihmiset ovat luulosairaita muidenkin oikeiden sairauksien suhteen, miksi sisäilmasairaus olisi poikkeus? Yhtälailla kuin joku luulee olevansa sydänkohtauksen partaalla, varmasti joku meistä ihmisyksilöistä myös pelkästään luulee olevansa sisäilmasairas olematta oikeasti. Koska naisten on tavallaan ”luvallisempaa” sairastaa, voi hyvinkin olla, että luulosairaiden joukossa on enemmän naisia, mikä lisää kuvaa, että naiset sairastaisivat enemmän. Sen voisin uskoa pitävän paikkaansa, että luulosairaiden joukossa on enemmän naisia, mutta edelleen epäilen, että oikeasti sairaiden kohdalla ei ole suurta sukupuolijakaumaa.

Uskon tähän sukupuoliharhaan vaikuttavan myös sen, että naiset ovat usein turvallisuushakuisempia ja terveystietoisempia. Sisäilmasairaus voi oireilla hyvin eri asteisena. Toisilla on kroonista tukkoisuutta, toisilla taas puhkeaa astma tai pahempaa. Nainen saattaa helpommin kiinnittää huomiota tukkoisuuteen ja miettiä kaikkea, mihin oireilu voi johtaa; tuleeko seuraavaksi astma? Onko homeilla, haitallisilla yhdisteillä yhteyttä syöpään jne.? Miten minulle käy, jos jatkan tässä työpaikassa? Sairastunko kymmenen vuoden päästä syöpään? Meneeko keuhkojen kapasiteetti täysin? Saanko nivelreuman vielä tähän päälle jne jne jne? Mies saattaa helpommin ajatella, että okei töissä on räkäisempi olo, silmiä kirvelee jne., mutta entä sitten? Jos oireilu ei mene pahemmaksi, mies voi helpommin viitata asialle kintaalla, vaikka oikeasti sisäilmaoireilee. Mies saattaa kokea, että saa työstä jotain muuta hyötyä niin paljon, ettei ajattele terveysriskejä sen enempää/kokee hyödyt suuremmiksi kuin riskit/ei osaa tai ala edes ajattelemaan oireilun pahenemista niin kauan, kun ei pahene. Mies ottaa tutkitusti riskejä enemmän ravinnonkin suhteen, syö enemmän karsinogeenista ruokaa jne., samoin ottaa riskejä riskialttiiden harrastusten suhteen jne. Miksi sisäilma olisi elämän muiden osa-aluiden/uhkien suhteen poikkeus?

Naisilla saattaa olla myös korkeammat kriteerit sen suhteen, mikä on terveyttä. Eräs tuttu mies oli lapsena murtanut kätensä ja kärsinyt kroonisesta särystä siitä lähtien, mutta kokemus oli/on, että terve. Tunnen myös naisen, jolla lapsuudesta asti vaivannut krooninen vaiva ja hän helpommin nimeää itsensä sairaaksi. Ehkä tämäkin vaikuttaa, kuinka helposti miehet/naiset kokevat/nimeävät itsensä (varsinkaan julkisesti) kroonisesti sairaiksi?

Vierailija kirjoitti:

https://www.theguardian.com/society/2017/jan/04/millions-uk-asthma-suff…

Artikkeli on astman hoidon laadusta Uk:ssa, mitä sillä on tekemistä aloituksen kanssa?

Täällä päin koulu, jossa yläkoulu ja lukio samassa: osa oppilaista ei ole kyennyt jatkamaan ysiluokan jälkeen kyseiseen lukioon sisäilmaongelmien vuoksi, koska oireilua ollut.

Voinemme siis todeta, ettei ole ainoastaan naisten tai keski-ikäisten ongelma.

Ei voida väittää, etteikö homeella olisi yhteyttä esimerkiksi astman puhkeamiseen, allergiareaktioihin, ihon oireiluihin, väsymykseen yms.

Erikoisia ovat vain nämä tiettyyn rakennukseen kohdistuvat oireet, joita ei monessa muussa paikassa ilmene. Kyseinen rakennus sisäilmaongelmainen.

Tätä ei aina ymmärretä, ennenkuin oma lapsi tai itse sairastuu. En itsekään ymmärtänyt. Ja ei, en ole keski-ikäinen, ja kyllä tunnen miespuolisenkin henkilön, joka oireilee homeelle. Ja kyllä olen koettanut ajatusta, ettei minulla ole herkkyyttä, mutta siinä ei tuntunut ajatus auttavan.

Täytyy muistaa myös ihmisten taustat. Jos henkilö on asunut homeisessa asunnossa tai käynyt koulua homerakennuksessa lapsuudesta saakka, saattaa hän oireilla vasta myöhemmällä iällä uudestaan ollessaan pitkän ajan homerakennuksessa.

Kenenkään on turha sanoa luulosairaudeksi. Ihminen on yksilö reagoimaan ärsykkeisiin. Toiset eivät siedä kirkasta valoa, toiset eivät melua. On introvertteja ja ekstrovertteja.

Onko migreeni luulosairaus? Joidenkin mielestä ilmeisesti kyllä. Olen itse sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi kokea esimerkiksi voimakas migreenikohtaus _kerran_ elämänsä aikana. Tällöin epäilijätkin tietäisivät, miltä tämä todellisuudessa tuntuu.

Toki ainakin itseäni häiritsee ihmisten suhtautuminen asiaan, josta ei omakohtaista kokemusta ole. Kuten tässäkin joidenkin henkilöiden kohdalla.

Turha valittaa tästä. Asiallisesti pohdin. Terveiset heille, jotka kokevat olevansa oikeutettuja sanomaan toiselle hänen mielensä horjuvan.

Miesten tuoksut pahimpia. Yhtä paljon pitää väistellä miehiä ja naisia, jos haluaa välttyä voimakkailta hajuilta.

Tervetuloa ostamaan/vuokraamaan meidän talo, saat ihan oman kokemuksen asiaan.

Homeista sairastuminen on hyvin yksilöllistä. Itselläni on homeisista tiloista taustaa oikeastaan koko elämän ajalta. Kotitalo, opiskelijakämppä, oppilaitos, työpaikka ja lopulta oma hometalo. Noin 35 vuotta sitä kestin, mutta sitten tuli mitta täyteen ja oireilu alkoi. 

Onneksi tajusin heti lähteä altisteista ja siitä alkoi tervehtyminen. Nyt lähes 3vuoden täydellisellä homeiden välttämisellä kestän homeisia tiloja taas hetken. En siltikään niissä vietä aikaani vaan poistun tiloista asap.

Niinhän se menee, että rantapuistossa kaljapussin kanssa viihtyvä henkilö ei koskaan sairastu sisäilmasta, mutta taas koulutettu vanhoissa rakennuksissa töissä oleva henkilö sairastuu. Aika usein nainen on töissä sairaalassa ja koulussa. Toki sielä on miehiäkin, mutta olisko jopa vähemmistönä. Siitä syystä tuntuu, että vain naiset sairastuu.

Suomen rakennuskanta on vanhaa ja rakennusmääräykset tuovat joka kerta jotain uutta, jossa me rakentajat sitten joudumme toimimaan koekaniineina. Kukaan ei tiedä miten uudet rakennustavat--/materiaalit käyttäytyvät todellisuudessa. Rakentamisen toinen ongelma on myöhästymisten suuret sanktiot. Halvempi on laittaa pinnoitteet märän betonin päälle ja korjata myöhemmin kuin maksaa myöhästymisesta sanktiot. Kaikkea ohjaa raha.

Ja miksi vain Suomessa tämä on noussut kohuksi. On tätä myös Ruotsissa...Mutta uskallan väittää, että Suomi on myös elintarviketeollisuudessa edelläkävijämaa. Suomessa panostetaan tuotekehitykseen ja elintarvikkeet jalostuvat erilaisiin muotoihin. Tuodaan parannusta säilyvyyteen ja koostumukseen jne. Ihmisen elimistö ei taas ole tottunut käsittelemään uusia "aineita". Tästä(kin) johtuen ihmiset ovat nykyään tulehdusherkempiä ja sietokyvyltään heikompia.

Rakentamiseen ja elintarviketeollisuuteen tulee vielä tarjolle ns. perinteinen vaihtoehto. Tämä edellyttää meiltä ostajilta aktiivista vaatimista ja tietoisuuden levittämistä. Vähättelyä, syyllistämistä, epäilyä ja hulluksi leimaamista joutuu sietämään paljon, mutta omaa tietään kulkevat ovat myös innovoijia ja varhaisia omaksujia eli uskaliaita, koulutettuja, tiedonjanoisia, johtajia ja edelläkävijöitä. Tämä porukka muuttaa käytäntöjä.

Valtaväestö on hitaita omaksujia ja perässä hiihtäjiä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen nostaa omaa asemaansa lannistamalla ja epäilemällä muita.

Oireilin jo nuorena homekoulussa ja lopullinen sairastuminen tapahtui homekoulussa töissä n. 30-vuotiaana. En tiennyt mistä on kysymys ja työterveyslääkäri kertoi työpaikalla monen muunkin oireilevan. Hän ehdotti joukkokannetta, koska sairastuneita oli useampia. Olin loppuvaiheissa 10 kk kroonisessa poskiontelotulehduksessa ja kuumeessa ja päätin lähteä työpaikasta pois, sillä tiesin, että rakennuksen saneeraus olisi tulossa vasta vuotta myöhemmin. Olin muualla töissä oireettomana. Päädyin myöhemmin taas homekouluun, jossa oireet iskivät päälle x 10 ja sen seurauksena sain astmadiagnoosin. Tästä on nyt 10 vuotta aikaa. Nyt olen herkistynyt myös tuoksuille. Jatkuvien kortisonikuurien haittavaikutuksena on tullut monia lisäsairauksia. Vaihtaisin tämän melkein mihin tahansa sairauteen, sillä tämä on pilannut elämäni. 

Naiset kiinnittävät enemmän huomiota terveyteensä. Miehillä on tutkitusti joitain sairauksia enemmän ja naisilla taas jotain muuta. Koulut ja sairaalat on naisvaltaisia aloja ja näillä sairastutaan keskivertoa enemmän sisäilmasairauksiin. 

Onkohan olemassa mitään tutkimuksia siitä, miten terveellisiä 60/70-luvun betonielementtitalot ovat ihmisille? Itselläni on aina niissä oli ettei ilma/happi riitä ja pitäisi avata ikkuna; ahdistava ja epämielyttävä olo.

Kyllä on pelottavan vähän monilla vielä tietoa eikä käsitystä kuinka helpolla lähipiirissäkin voi kolista sisäilmasairastumisen kanssa. Omassa lähipiirissäni pahiten sairastuneet ovat aktiivisia nuoria poikia. Itse olin sairastanut noin 15v ja minulle oli ehtinyt puhjeta monta sairautta ennen kuin asioiden yhteys sisäilmaan tuli tietoon. Enpä ymmärtänyt panikoida homeista. Sääli. Voisin olla nyt terveempi. Rajoittaa todella paljon elämää.

Ei mene montaa vuotta kun homesairaudet ovat yleisesti hyväksytty ja tunnustettu sairaus. Loppuu tällaiset tyhjäpäiset avaukset. Tutkikaa historiaa niin ymmärrätte, kuinka paljon on ollut sairauksia joita on epäilty. Aikanaan mm. MS-tauti ja vatsahaavakin leimattiin psyykkisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Aikamme amalgaami. Nyt kun niitä paikkoja ei enää juuri hampaista löydy, herkistytään sisäilmaongelmlle. Mitähän seuraavaksi?

Kyllä amalgaamipaikkoja on edelleen, itselläni 4 kpl. Ehjiä paikkoja en lähde vaihtamaan.

Minulla 9n amalgaamipaikkoja suu täynnä

Sehän on ihan yleisesti tunnustettu fakta, että huono sisäilma (muukin kuin home) aiheuttaa monenmoisia oireita.

Fakta on myös se, että osa oireilusta on psyykkistä. Ihmisen keho ja mieli ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Olisi suorastaan epänormaalia, jos sisäilmasta sairastuneen psyyke ei reagoisi millään lailla. On myös luonnollista, että asiasta huolestuneen (ei välttämättä altistuneen) keho tuottaa aivan todellisia oireita (ns. nosebo-ilmiö).

Eräs sisäilmasta sairastunut kertoi saavansa pahaa hengenahdistusta joka kerta kun ajoi autolla entisen työpaikkansa ohi. Työpaikassa oli todettu paha homeongelma, mutta on täysin mahdotonta, että saastunut ilma leviäisi rakennuksen ohi ajavaan autoon! Tämä sairastunut ymmärsi itsekin, että kyseessä on psyyken aiheuttama reaktio - täysin ymmärrettävää, koska tilanne työpaikalla oli ollut ahdistava, mukana oli pelkoa paitsi terveyden myös työpaikan menetyksen takia.

Toinen tuttavani oireili kotona olevan kosteus/mikrobivaurion takia. Nyt hän on muuttanut ja terveys on kohentunut. Hän on kuitenkin edelleen aktiivisesti mukana sisäilmasta sairastuneiden vertaistuki- ym. ryhmissä, joissa ihmiset kertovat ahdistavia tarinoitaan. Sivusta seuraten näen, että tämä pitää yllä ystäväni pelkoa ja myös oireita. Hän on herkkä tulkitsemaan kaikki mahdolliset oireet sisäilmasta johtuviksi, ja kiinnittää huomiota kaikkiin pienimpiinkin tuntemuksiin.

Suomessa asia on paljon pinnalla (toisin kuin mm. umpihomeisessa Britanniassa), meillä ihmiset ovat tietoisia ja osaavat (ehkä usein syyttäkin) yhdistää oireet sisäilmaan. Siinä mielessä kyseessä on "muotisairaus", että asia on Suomessa mediassakin jatkuvasti esillä.

Itse olen taipuvainen uskomaan, että vaikka huonosta sisäilmasta aiheutuu ihan todellisia fyysisiä oireita, niin paljon on myös psyykkistä oireilua, myös "oikeasti" sairastuneilla. Tämän tunnustaminen voisi varmasti auttaa myös toipumisessa paremmin kuin esim. vertaisryhmät.

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaja olisi minun, sisäilmasairastuneen, housuissa, voisin sanoa, että hymy hyytyisi äkkiä. Sisäilmasairaus rajoittaa elämää paljon, koska on paikkoja, jonne et voi yksinkertaisesti mennä. Tai voit mennä, mutta sen jälkeen ihosi on "tulessa", ääni lähtee, saat neurologisia oireita (esim. käden tärinöitä jne), naama turpoaa, silmiä kirvelee jne. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavana päivänä itselleni hyvin kipeää oloa tai pahimmillaan joudun makaamaan sängyssä koko päivän. Olen ihan oikeasti kipeä. Mies on seurannut oireistani ja ymmärtää, ettei minulla ole asiaa kaikkiin paikkoihin.

Ja tässäkin tapauksessa mies on terve ja nainen on sairastunut. Yllätyskö.