Jokaisella on mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona ainakin kolmeen ikävuoteen saakka!

Meillä miehellä on palkka n. 2000e/kk ja mä olen ollut kuus vuotta kotiäitinä. Tänä aikana ollaan ostettu talo, auto ja kaikkea muuta eikä ole ollut vaikeuksia. Vai ollaanko me vaan jotenkin erikoisen pienellä toimeentulevia ihmisii...lapsiakin kun on 4, muttei meillä koskaan ole tilannetta ettei rahat riittäisi. Siis tiiän monta perhettä, joissa on 1 tai 2 lasta ja miehen tulot 3000-4000e/kk, ei omaa taloa, ei autoa ja silti nainen valittaa että pakko mennä töihin kun rahat ei riitä. Ei tajua ei.

Minulla ainakin on, liikunta, ystävät, harrastukset. Niillekin liikenee aikaa kun viettää arjen kotona lapsen kanssa. Se tekee minut hyvin onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

Vierailija:

Minulla ainakin on, liikunta, ystävät, harrastukset. Niillekin liikenee aikaa kun viettää arjen kotona lapsen kanssa. Se tekee minut hyvin onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

Näitäkin on!

Olemme yhteisömme tuotteita jo kohdusta asti.





Kyllähän meistä jokainen pysyisi hengissä nippa nappa pelkällä riisillä ja asuen kommuuniasunnossa.

Ne on niitä valintoja...

Miksi sinä mokasit?

Isossa talossa ja omistaa kahta autoa. Käydä reissuissa useasti, käydä ravintoloissa, ostaa kalliita vaatteita jne... Mutta nykyään kaikki maallinen mammona on niin tärkeää. Kuvitellaan että lapsi ei voi olla onnellinen jos ei asu hienossa talossa jne. Että hoidossa on paljon parempi olla kuin kotona toisen vanhemman kanssa?!

Eikä tarjota mitään yh-kurjuutta lapselle.

AP jokaisella on mahdollisuus antaa lapselleen EHJÄ KOTI!

Miksi sinä mokasit?

Jos kotihoito on sinulle tärkeää, (eika vain se että SINÄ saat olla kotona) osoita itse olevasi vähemmän kusipää ja anna miehesi jäädä lapsen kanssa kotiin, kun sinä elätät perheenne. Sehän on ihan helppo juttu, eikö?

Miehen pätkäapurahoilla ei elä, ne eivät muuten edes oikeuta sosiaaliturvaan kuten esim. päivärahoihin. Yrittäjänä minunkin sosiaaliturvassani on isoja aukkoja. Panenko siis kymmenen vuotta rakennetun bisneksen roskikseen, heitän hyvät asiakassuhteet pois ja heittäydyn kotihoidontuelle jatkaakseni sitten joskus tyhjän päällä? Kyse ei nyt ole ihan parturinhommista, jotka voi aloittaa laittamalla ikkunaan kyltin.



Teillä on jotenkin sellainen näkemys, että kaikki ovat normaalityösuhteessa, jolloin työnantaja ynnä kanssaihmiset maksavat teidän valinnat. Eli jos vaikka itse palkkaisin työntekijän yritykseeni, maksaisin hänelle muun muassa sairasajan palkkaa - ihan kirjaimellisesti omasta pussistani!

t: myös yh jonka lapsi aloitti hoidossa 3-v synttäreiden jälkeen

Vierailija:

Se joka väittää, että ei ole varaa tms puhuu paskaa!!!

Itse olen yh ilman miehen elatustukia, ja hyvin pärjätään. Kertaakaan ei ole sosiaalitoimistossa tarvinnut asioida, eikä lapseltani ole kuitenkaan koskaan mitään puuttunut!

Priorisoikaa hyvät ihmiset, lapset ovat pieniä vain kerran. Säästää voi niistä lehden tilauksista, kampaajista, uudesta autosta, kaikesta. Kunhan se ei ole lapselta pois.

Ymmärrän tietty jos oma pää ei kestä olla kotona lapsen kanssa ja siksi haluaa lapsen hoitoon, mutta muuten......

t: ei ap mutta LESKIyh

Vierailija:

1) isä, ehjä perhe, jossa vanhemmilla on tasa-arvoinen, rakastava parisuhde

2) äiti, jolla on puoliso rinnallaan myötä- ja vastoinkäymisisssä

3) isovanhemmat molempien vanhempien puolelta, monta läheistä, arvokasta ihmissuhdetta

Hienoa, että Sinä osaat elää ilman rahaa, mutta lapsesi eläisi varmaan mieluummin ehjässä perheessä.

Ja kotiäidin lapset syövät vain riisiä.

Vierailija:

Olemme yhteisömme tuotteita jo kohdusta asti.

Kyllähän meistä jokainen pysyisi hengissä nippa nappa pelkällä riisillä ja asuen kommuuniasunnossa.

No ei ihan helppo juttu tosi elämässä. Mies työnarkomaani, ei olisi ikimailmassa jäänyt kotiin hoitamaan lastamme. Ei siis ole kyse siitä, ettenkö olisi antanut (typerästi ilmaistu sinulta) hänen jäädä kotiin. Miehen mielestä kummankin puolison tulee tienata oma " elantonsa" , ei siis ollut mitään " yhteisiä rahoja" .

Vierailija:

t: ei ap mutta LESKIyh

Onko siis suurin osa naisistakin kusipäitä?



Helppoa vaatia oikeutta omaan kotona oloon, kun ei ole koskaan joutunut edes miettimään, miten se elämä sujuisi jos osat kääntyisi toisinpäin.

tai ainakin mielestäni jos lapsen yleensä tekee, niin sitä pitäisi hoitaa kotona VÄHINTÄÄN johonkin 2-vuotiaaksi. Sitä nuorempi on ehdottomasti liian pieni sellaiseen ryhmäelämään, kuin esim. päiväkodeissakin on. Ja ko. asiastahan on lukuisia tutkimuksiakin olemassa eli turha kenenkään alkaa muuta urputtamaan. Jos se oma ura on niiiin tärkeä, että menee kirkkaasti lapsen edun edelle ja äiti haluaa palata töihin jo lapsen vauva-aikana, niin voi suoraan sanoa, että ko. äidin olisi kannattanut ETUKÄTEEN miettiä asiat uudestaan ja jättää lapsen teko vaiheeseen, jolloin se urakin voi jo joustaa. Se nyt vaan on niin, valitettavasti.



Ja tähän kun aina nämä työäidit höpisevät, että ei ole varaa olla kotona... Esim. meidän naapurustossamme (asuu melko varakastakin väkeä) suuri osa äideistä lähtee töihin, kun lapsi on hädin tuskin vuoden vanha (jotkut ovat lähteneet jo ennen sitä) ja sitten ostellaankin saman tien hienoja uusia ok-taloja yms. eli selvästikään näillä äideillä ei ole kyse mistään varojen puutteesta, vaan nimenomaan siitä, kun se hieno omakotitalo yms. PITÄÄ SAADA. Ovat kuin lellikakarat hiekkalaatikolla; kaikki pitäisi saada yhtä aikaa, missään ei muka voi joustaa.



Ja sitten on tietysti näitä, joiden pää ei tosiaan kestä kotona lapsen kanssa olemista; minulla on muutama tuttu, jotka ovat suoraan sanoneet, että halusivat töihin " lepäämään" , kun siellä ei kukaan koko ajan vaadi ja roiku lahkeessa yms. Itse taas olin 3 vuotta kotona hoitamassa poikaani, eikä missään vaiheessa oltu ihan puilla paljailla, suht hyvin pärjättiin ja se omakotitalo ostettiin vasta äskettäin mun töihin paluuni jälkeen.

ilman työssäkäyviä vanhempia (olipa sitten äiti tai isä) ei sinunkaan kodinhoidontukeasi maksaisi kukaan. Olet siis kotona olostasi velkaa näille työssäkäyville ja kauniillehan tuo kiitos taas kuulostaa.



Vaihtoehtoja on tosiaan muitakin kuin täyskotivanhemmuus tai viisi päivää viikossa 10 h hoidossa. Meillä lapset ovat hoidossa n. 10 päivää kuukaudessa ja näiden päivien tuntimäärät jäävät alle kahdeksan tunnin. Minä jopa vaihdoin työpaikkaa opetushommiin jotta on aikaa olla enemmän lapsien kanssa ja hyvät lomat. Palkka kyllä laski huomattavasti. Nyt me juuri pärjäämme, mutta jos tästä pudottaisiin kodinhoidontuelle, niin sitten ei kyllä mitenkään. Tinkiminenkin on vaikeaa kun ei paljon matkustella, lehtitilaukset olen lopettanut aku ankkaa lukuunottamatta, ei juosta baareissa jne. Ruuan laadusta en suostu tinkimään, se on jotain minkä tulokset seuraavat lasta koko loppuelämän.