Jokaisella on mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona ainakin kolmeen ikävuoteen saakka!

Vierailija:

Ei välttämättä ole, mutta VOI olla.

Koska kaikki äidit eivät osaa leikkiä ja askarrella lastensa kanssa.

Minä olin kotona 4,5 vuotta ja rakastan lapsiani. Leivoin heidän kanssaan, luin suuren määrän kirjoja, keskustelin hyvin paljon, lauloin. Mutta leikkiä ja askarrella en osannut....:-(. Päivittäin istuin ainakin tunnin leikkihuoneen lattialla ja tahtomattani aina vaivuin omiin ajatuksiin.

Toiset ihmiset eivät ole tällaisia proffatyyppejä kuin minä. Uskon, että on olemassa hoitajia, jotka tarjoavat " laadukkaampaa" hoitoa.

Vierailija:

Mitenköhän päiväkodin 3 hoitajaa, jotka hoitavat 12 alle kolmevuotiasta voivat tarjota LAADUKKAAMPAA päivähoitoa kuin lapsen oma äiti lapsen omassa kodissa?

Vierailija:

Fakta kuitenkin on, että alle 3 v kärsii liian kireästä arjesta ja väsyneistä vanhemmista.

**** Fakta on myös, että tätä vanhemmatkin lapset kärsivät liian kireästä arjesta ja väsyneistä vanhemmpista. Ja arki voi muodostua kireäksi juuri siksi, että äiti on kadottanut otteensa työmarkkinoista, ja isällä onkin pysyvä päävastuu perheen elatuksesta, ja isäkin joutuu siksi tiukoille.

Eikä mikään estä kotona hoidettavalle lapselle hankkimasta muitakin luotettavia aikuisia ympärille, esim. isovanhemmat, enot, tädit, sedät, kummit -ihmisiä joille kotiäidillä on aikaa paljon enemmän kuin työssäkäyvällä.

*** Eikä mikään estä näitä hankkimasta myöskään ei-kotihoidetulle lapselle. Voi sillä tavalla järjestää lyhennettyjä hoitopäiviä ja -viikkoja, pitkiä kesä- ja muita lomia jne.

69

Meillä 2 lasta, kolmas tulossa. Minä olen hoitanut lapsia kotona nyt 2 vuotta, esikoinen siis oli aikanaan hetken hoidossakin. Minun kotona ollessani olemme rakentaneet omakotitalon pääkaupunkiseudulle, hyvälle asuinalueelle. Vaihdoimme vanhan automme uudempaan ja isompaan. Lapsilla on hyvät vaatteet, paljon hankitaan myös kirpputoreilta mutta esim. kengät aina uudet ja laadukkaat. Syömme monipuolista ruokaa, joka ei tule kalliiksi, koska valmistan sen itse. Välillä syömme myös ulkona ja teemme kotimaan reissuja. Sisustamme uutta taloamme ja rakennamme pihaa. Maksullisia harrastuksia meillä ei ole, mutta lapsille on alueella tarjolla kerhoja ja paljon kavereita. Joka kuukausi laitamme 100 euroa säästöön " pahan päivän varalle" . Rakennuslainaa lyhennämme n. 800 euroa kuussa. Ja kaikkeen tähän meillä on varaa, vaikka mieheni tulot jäävät alle suomalaisten miesten keskipalkan.



Paljon on siis kiinni omista valinnoista. En väitä, että Suomessa on kaikilla tähän varaa, mutta monella olisi jos halua riittäisi. Usein sanotaan, että ei ole varaa jäädä kotiin, vaikka totuus on se, että äiti tarvitsee työelämän kuvioita omaksi hyvinvoinnikseen. Eikö sen voisi sanoa suoraan, mitä häpeämistä siinä on? Kukin tyylillään!

esim. Helsingissä maksamaan edes kaksion vuokraa, kun kotihoidontuki ei riitä edes siihen? Joten äläpäs jankuta, jos olet noin pösilö.

Taas täällä nämä yhden lapsen kaikkitietävät äitylit paasaavat suuressa viisaudessaan :-)

t. Neljän äiti

Kuntalisä kodinhoidontuessa vaihtelee hyvinkin paljon.

Lapselliset kaverini asuvat Helsingissä ja Espoossa ja heillä tuet huomattavasti suuremmat, kuin minulla.

Vierailija:

Se joka väittää, että ei ole varaa tms puhuu paskaa!!!

Itse olen yh ilman miehen elatustukia, ja hyvin pärjätään. Kertaakaan ei ole sosiaalitoimistossa tarvinnut asioida, eikä lapseltani ole kuitenkaan koskaan mitään puuttunut!

Priorisoikaa hyvät ihmiset, lapset ovat pieniä vain kerran. Säästää voi niistä lehden tilauksista, kampaajista, uudesta autosta, kaikesta. Kunhan se ei ole lapselta pois.

Ymmärrän tietty jos oma pää ei kestä olla kotona lapsen kanssa ja siksi haluaa lapsen hoitoon, mutta muuten......

Vosiko joku selittää, minulle, miten aikuinen ihminen voi elää siinä käsityksessä, että kaikilla on samalaista kuin hänellä itsellään????

Se on tosi ihanaa, että esim. ap voi toimia noin, mutta kun se nyt vaan taivaan tosi, että kaikilla ei ole varaa jäädä kotiin.

Itsekin olen useamman lapsen yh ja töihin on mentävä. Yritän sinnitellä siihen asti, kun kuopus on 2-v, mutta silloin ei ole enää vaihtoehtoa.

Ei tämä ole kellekään antoisaa, kun lasketaan sentit ja eurot joka rahapäivänä ja suunnitellaan jokainen ostos tarkkaan. Jos tulee mitään ylimääräistä, koko budjetti kaatuu.

Ja tämä kaikki ihan siitä syystä, että kaikilla ne menot ei ole samanlaiset.

Tässä maassa asuu paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet maksumiehiksi läheistensä lainoille. Ihmisiä, jotka yrittävät repiä omasta selkänahastaan muitten toilailujen laskuja.

Täällä asuu myös ihmisiä, joilla menee lääkäreihin, lääkkeisiin, lisäravinteisiin (sairauden hoitoon) sellaiset määrät rahaa, että siihen ei meinaa tavallinenkaan kuukausipalkka riittää.

Olkaa siis onnellisia terveydestä ja velattomuudesta. MUTTA ÄLKÄÄ NYT JUMALAUTA JAELKO OMAA ELÄMÄÄNNE JONAIN FAKTANA.

Mitä te tekisitte tässä tapauksessa?



Mies on tottunut vuosia käymän töissä eikä aio elättää minua ja lapsia vuositolkulla. Vaihdanko miestä? Olisiko parempi olla yh, kun miehen kanssa, joka on ihan varmasti ihan niin hyvä isä kuin teidän elättäjämiehennekin.



Kaikkeen kun ei aina itse voi vaikuttaa. Avioliitossa vaikuttaa miehen tulot ja arvot.

Se työnteko kun ei välttämättä tarkoita sitä, että raadetaan päivtä pitkät yömyöhään ja kaadutaan illalla väsyneenä sänkyyn, vaan se voi myös olla antoisaa ja mielenkiintoista työtä säännöllisiine työaikoineen, jolloin aikaa ja energiaa jää myös lapselle.



Mutta turha tätä on jankata, kun ei jotkut vaan halua ymmärtää, vaan mieluummin pitävät kiinni omasta mustavalkoisesta " kotiäiti = hyvä äiti, työssä käyvä l. uraäiti = paha äiti" ajattelumallistaan.

Jos kaikki lapset siirtyisivät kotihoitoon, yhteiskunta itseasiassa säästäisi rahaa vaikka menettäisikin osan verotuloista. Lasten päivähoito maksaa uskomattomia summia vuodessa, ja jos se poistuisi kokonaan/siirtyisi pelkästään vanhempien maksettavaksi, yhteiskunta säästäisi pitkän pennin. Kuntien talous siis parantuisi mikäli kotihoidetut lapset lisääntyisivät.

Vierailija:

Tottakai muutkin veroja maksavat mutta mietipä yhteisvaikutusta jos kaikkien alle 3-v lapsien vanhemmista toinen jää kotiin jolloin verotulot laskevat huomattavasti ja kuluja kodinhoidontuen muodossa tulee saman aikaisesti lisää. Kuinka kauan luulet valtion ja kuntien kassojen tälläisen kestävän?

Vierailija:

Mitä te tekisitte tässä tapauksessa?

Mies on tottunut vuosia käymän töissä eikä aio elättää minua ja lapsia vuositolkulla. Vaihdanko miestä? Olisiko parempi olla yh, kun miehen kanssa, joka on ihan varmasti ihan niin hyvä isä kuin teidän elättäjämiehennekin.

Kaikkeen kun ei aina itse voi vaikuttaa. Avioliitossa vaikuttaa miehen tulot ja arvot.

Eli halusi tai ei, miehelläsi on velvollisuus elättää perheensä jos et ole töissä...

Vierailija:

Jos kaikki lapset siirtyisivät kotihoitoon, yhteiskunta itseasiassa säästäisi rahaa vaikka menettäisikin osan verotuloista. Lasten päivähoito maksaa uskomattomia summia vuodessa, ja jos se poistuisi kokonaan/siirtyisi pelkästään vanhempien maksettavaksi, yhteiskunta säästäisi pitkän pennin. Kuntien talous siis parantuisi mikäli kotihoidetut lapset lisääntyisivät.

Vierailija:

Tottakai muutkin veroja maksavat mutta mietipä yhteisvaikutusta jos kaikkien alle 3-v lapsien vanhemmista toinen jää kotiin jolloin verotulot laskevat huomattavasti ja kuluja kodinhoidontuen muodossa tulee saman aikaisesti lisää. Kuinka kauan luulet valtion ja kuntien kassojen tälläisen kestävän?

Mehän sen verovaroistamme tekisimme...

Ja mistään kitkuttelusta ei ollut kysy. Miehen palkka 4500 ¿/kk eli ihan hyvin olisi tultu toimeen pelkästään hänen palkallaan. Mutta töihin oli mentävä, vaikka olisin vielä itse halunnut hoitaa lastamme tai no vauvahan hän vielä silloin oli. Eikä myöskään tämäkään mies olisi jäänyt millekään hoitovapaalle työstään. Että ei se aina vain ole naisen/äidin omista valinnoista kyse.

Hyvin vähän on näissä lasten kotihoitokeskusteluissa puhuttu perheistä, joissa molemmat vanhemmat ovat yrittäjiä.

Minulla ja miehelläni on yritys, jossa molemmat työskentelemme. Ensimmäinen lapsemme oli vuoden ikäinen perustaessamme yrityksen. Aluksi hän oli perhepäivähoidossa, se loppui ja tarjottiin päiväkotia. En halunnut viedä 1v.4kk päiväkotiin, joten olin kotona kunnes hän oli 2v.2kk ja jatkoi sitten perhepäivähoidossa. Toinen lapsemme syntyi kun esikoinen oli melkein 4v. Olin koko raskausajan työssä, mukaan lukien päivän ennen synnytystä. Esikoinen jatkoi pph:ssa vielä 2kk (jonka aikana oli 1vko loma) ollessani kotona ja oli sitten 3kk minun ja vauvan kanssa kotona. Sen jälkeen hän meni takaisin pph:lle eli olin vielä 5kk kotona vauvan kanssa kahdestaan. Tässä asiassa kohtasin suurta vastustusta viralliselta taholta eli perhepäiväohjaajalta ja varhaiskasvatuksen johtajalta, he molemmat epäilivät että pystyisin muodostamaan hyvän suhteen esikoiseeni, joka ei jäänytkään kotiin. Omasta näkökulmastani olin sen jo muodostanut hänen 4v. ikävuoteen mennessä ja nyt halusin aloittaa suhteen muodostamisen toisen lapseni kanssa, ennen kuin hän aloittaa myös pph:lla. Toinen lapseni aloitti hoidossa 10kk vanhana, joustin työaikaani 3pvä/vko, jotta lapset voisivat olla samassa paikassa.

Koko kotona olemani ajan mieheni on hoitanut yksin yritystämme tehden vähintään 56 tunnin työviikkoja. Itse olin minimiäitiysrahalla, jolla ei pysty palkkaamaan tilalleni työntekijää. Nyt mieheni on stressin johdosta sairastunut työuupumukseen ja jonkin asteiseen masennukseen. Tällä hetkellä minä hoidan päivittäiset asiat yrityksessämme, kun mieheni on siihen kykenemätön. Ennen kuin ymmärsimme mikä miestäni vaivasi, suhteemme oli tosi heikoilla ja se vaikutti perhe-elämäämme. Emme ole pitäneet kunnon lomaa vuosiin ja soitin työvoimatoimistoon, että onko yksityisyrittäjille lomittajia, niin kuin on maataloudessa. Vastaus oli, että ei ole, ketä yrittäjäksi ryhtyy niin se sen kestäköön.

Haluaisin vinkkejä muilta elämämme tasapainottamiseen....

Huomioin vielä, että lapset ovat hyvin viihtyneet hoidossa.

Siis nää aikuiset ihmiset, joiden päähän ei mahdu, ettei kaikilla ole samanlaista kuin niillä, kuten joku tossa edellisellä sivulla totesi. Ihan silmät pyäreänä vaan päivitellään. Tolla tavalla elämä on varmaan ihanan ongelmatonta! Ainakin siihen asti kun omalle kohdalle nalli napsahtaa. Sen jälkeen ollaan itkemässä kun ei kukaan ymmärrä. Ei käy sääliksi romahtaneita ex-täydellisyyksiä.

mutta en minä ainakaan koe sitä välttämättömäksi. Minulle on normaalia, että äiti on töissä. Meillä on kolme lasta ja omista menoista on joutunut jo ajat sitten tinkimään siitäkin huolimatta, että on töissä. Isoin on on jo koulussa ja tarvitsee jatkuvasti uusia vaatteita, urheiluvarusteita ym. en tahdo, että hänenkään tarvitsee elää puutteessa sen takia, että haluaisin olla pienimmän kanssa kotona kolme vuotta. Ja meillä ei todellakaan silti pröystäillä, ei ole x-boxeja eikä käydä laskettelemassa tai missään sen kummemmassa harrastuksessa isoimmankaan kanssa. Minusta on tärkeintä löytää sopiva tasapaino, mikä on reilu kaikille. Meillä siis äiti on töissä isän tavoin, vuoden ikäisenä olen jokaisen laittanut hoitoon.

yh-looseri on mieltä asiasta....

JOillekin sen aiheuttamat uhraukset vain tuntuvat pienemmältä pahalta kuin lapsen hoitoon laittaminen.

Edelliselle sanoisin, että kuka ihme pakottaa tekemään lapsia noin pällin ja epäempaattisen miehen kanssa?



Valitkaa ihmeessä miehenne paremmin!



Muuten olen kyllä sitä mieltä, että tämä aihe on ihan älytön. Suurin osa naisista työskentelee matalapalkka-aloilla, jolloin kotiin jääminen ei olekaan kovin vaikeaa taloudellisesti. Samoin ala saattaa olla sellainen, jossa kehitystä ei tapahdu muutamassa vuodessa ollenkaan, jolloin työhön palaaminen myöhemmin on helpompaa. Mutta kaikki naiset eivät työskentele matalapalkka-aloilla tai lastentarhanhoitajina.



Suuri osa tuntemistani kauan kotona hoidetuista lapsista on epäsosiaalisia nyhjöjä, jotka sosialistuvat vasta kouluun mennessään.

Vierailija:

yh-looseri on mieltä asiasta....