Jokaisella on mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona ainakin kolmeen ikävuoteen saakka!

Henkisesti olemme yhteisömme tuotosta.



En ole voinut valita sitä, millaiset vanhemmat sain. En ole voinut valita niitä arvoja, joiden mukaan elän. Paljon voin kyseenalaistaa, mutta välttämättä minulla tai sinulle ei ole rahkeita siihen. Biologian rajat tulevat vastaan.



Me olemme erilaisia.



Jos voisimme olla sellaisia kuin _haluamme_ tai jos ylipäätään älyäisimme haluata olla tietynlaisia, olisimme kaikki täydellisiä.



Miksi emme ole kaikki täydellisiä?

Ettei vaan sillä jonka mielestä jokainen alle 3 v lapsen kotona oleva vanhempi on heittäytynyt ulos yhteiskunnasta ja jonka taloudessa syödään vain riisiä.

Tottakai muutkin veroja maksavat mutta mietipä yhteisvaikutusta jos kaikkien alle 3-v lapsien vanhemmista toinen jää kotiin jolloin verotulot laskevat huomattavasti ja kuluja kodinhoidontuen muodossa tulee saman aikaisesti lisää. Kuinka kauan luulet valtion ja kuntien kassojen tälläisen kestävän?

Esim. ei lasten hankintaa tai vanhempien sairastumista.



Mulle kävi niin, että lapsi oli jo tilattu ja isäni sairastui vakavasti. Häneltä jäivät suuret velat, monta kymmentä henkeä työllistävä yritys. Ulkopuolista ei voinut palkata, koska kunnollista palkkaa ei yritys tuossa tilanteessa pystynyt maksamaan. Siinä sitten mietittiin, että mitä tehdään. Päätin, että teen työtä puoli ilmaiseksi muutaman vuoden, että saadaa lainatilanne järkeväksi ja sairaalamaksut maksetuiksi ja työntekijöitä ei tarttee panna kilometritehtaalla.



Lasta en laittanut päiväkotiin vaan palkkasin kotiin hoitajan... ja pidin omat työpäivät järkevinä.



En olisi ollut valmis jäämään 3 vuodeksi kotiin, mielestäni oli liian monen ihmisen tulevaisuus käsissäni. ENkä aio kokea mitään syyllisyyttä siitä, että en ole ollut lapseni kanssa 3 vuotta kotona.

Meillä on 75 neliön rivarikolmio. Ulkomailla ei käydä ikinä, yksi kotimaan matka vuodessa. Yksi auto. Ravintolassa syödään pari kertaa vuodessa. Vaatteet aina alesta.

Siltikään ei olisi taloudellisesti mahdollista olla kotona 3 vuotta. Vai miten tämän yhtälön ratkaisee:

Lainanhoitokulut 800 euroa/kk

Vastike 100e/kk

Sähkö 100e/kk

Vesi 40e/kk

Ruokaan, vaippoihin ja pesuaineisiin jne 500e/kk

Vakuutukset 50e/kk

Harrastukset 50e/kk

Vaatteet, kengät jne. 50e/kk

Sanomalehti ja netti 50e/kk

Puhelimet 40e/kk

Bensat (bensaan menee yhtä paljon olin sitten kotona tai en, kun meillä sama työmatka miehen kanssa) 80e/kk

Muuta autokulut 20e/kk (huollot, katsastus, tuulilasinpyyhkijät, öljyt, pissapojan neste jne.)

Terveydenhoito 20e/kk

Opintolainanlyhennys 100e/kk

Yhteensä 1910euroa menoja.

Mies tienaa nettona 1400. Kotihoidontuki olisi n. 400 miinus verot, ehkä n. 320 nettona. Eli 1400+320+210,50 (lapsilisät)=1610,50 euroa. Jotenkin tuntuu, ettei ihan riitä. Ja mistä karsit? Ainoa mistä voisi karsia olisi netti ja lehdet, eli 50 euroa kk. Ei riitä.

Huomatkaa, etten ole budjetoinut kampaamokäyntejä, lasten leluja, lahjoja, lomamatkoja jne. Eli todellisuudessa menot enemmän.

Vierailija:

Isossa talossa ja omistaa kahta autoa. Käydä reissuissa useasti, käydä ravintoloissa, ostaa kalliita vaatteita jne... Mutta nykyään kaikki maallinen mammona on niin tärkeää. Kuvitellaan että lapsi ei voi olla onnellinen jos ei asu hienossa talossa jne. Että hoidossa on paljon parempi olla kuin kotona toisen vanhemman kanssa?!

Et näytä niin kuin tajuavan yhtään laajempaa kontekstia, joten antaa olla. Mulla ei ole aikaa tähän.

Jos nykyisten kotiäitien keskitulot olisivatkin 1500 e ei voi laskea että kaikkien alle 3-v äitien keskitulot olisivat samaa luokkaa. Huomattavalla osalla nyt työssäkäyvistä äideistä palkka on huomattavasti tuota suurempi. Paikallisilla tuntemillani kotiäideillä mahdollinen bruttopalkka ei varmasti olisi edes tuota 1500 e joten helppo on valita jääkö kotiin vai lähteekö kun ei oikeasti joudu mistään luopumaan kotiin jäädessään. Jos myös kodinhoidontuki olisi ansiosidonnainen kuin äitiyspäivärahakin mahdollistaisi se monelle nyt työssäkäyvälle äidille tai isälle kotiin jäänti mahdollisuuden, vai mitä?

Aamulla juokset töihin ja teet töitä tauotta, koska klo 16 on lennettävä hakemaan lasta, eikä voi jäädä jatkamaan töitä illaksi. Sitten kauppaa, ruokaa, vaippaa, ruokaa, maitoa jne. Ei siinä hetkenkään rauhoitusaikaa ole. Kotona olessa sentään on pitkä päivä aikaa touhuilla kotitöitä ja lisäksi voi mainosti lähteä esim. harrastuksiin iltaisin. töissäkäydessä harrastukset/oma aika jää vieläkin pienemmälle kuin kotona ollessa.

On kokemusta molemmista ja täytyy vielä sanoa, että meidän kuopus on tykännyt olla alusta asti hoidossa (hui! Aloitti 9,5kk). Esikoista turhaan pidin kotona kauan, kun ajattelin, että lapsi kärsii hoidosta. Ihan puppua. Propagandaa. Rahaakin tarvitaan ja lapsesta tulee tasapainoinen hoidossakin. Äiti tässä koville joutuu eikä lapsi!

Vierailija:

tai ainakin mielestäni jos lapsen yleensä tekee, niin sitä pitäisi hoitaa kotona VÄHINTÄÄN johonkin 2-vuotiaaksi. Sitä nuorempi on ehdottomasti liian pieni sellaiseen ryhmäelämään, kuin esim. päiväkodeissakin on. Ja ko. asiastahan on lukuisia tutkimuksiakin olemassa eli turha kenenkään alkaa muuta urputtamaan. Jos se oma ura on niiiin tärkeä, että menee kirkkaasti lapsen edun edelle ja äiti haluaa palata töihin jo lapsen vauva-aikana, niin voi suoraan sanoa, että ko. äidin olisi kannattanut ETUKÄTEEN miettiä asiat uudestaan ja jättää lapsen teko vaiheeseen, jolloin se urakin voi jo joustaa. Se nyt vaan on niin, valitettavasti.

Ja tähän kun aina nämä työäidit höpisevät, että ei ole varaa olla kotona... Esim. meidän naapurustossamme (asuu melko varakastakin väkeä) suuri osa äideistä lähtee töihin, kun lapsi on hädin tuskin vuoden vanha (jotkut ovat lähteneet jo ennen sitä) ja sitten ostellaankin saman tien hienoja uusia ok-taloja yms. eli selvästikään näillä äideillä ei ole kyse mistään varojen puutteesta, vaan nimenomaan siitä, kun se hieno omakotitalo yms. PITÄÄ SAADA. Ovat kuin lellikakarat hiekkalaatikolla; kaikki pitäisi saada yhtä aikaa, missään ei muka voi joustaa.

Ja sitten on tietysti näitä, joiden pää ei tosiaan kestä kotona lapsen kanssa olemista; minulla on muutama tuttu, jotka ovat suoraan sanoneet, että halusivat töihin " lepäämään" , kun siellä ei kukaan koko ajan vaadi ja roiku lahkeessa yms. Itse taas olin 3 vuotta kotona hoitamassa poikaani, eikä missään vaiheessa oltu ihan puilla paljailla, suht hyvin pärjättiin ja se omakotitalo ostettiin vasta äskettäin mun töihin paluuni jälkeen.

Mistä sä tiedät mitä mä kaikkea mä olen joutunut miettimään silloin kun jouduin alkaa etsiskelemään pienelle 9-kuukautiselle lapselleni hoitopaikaa? Joo, en todellakaan ole joutunut miettimään et olisiko isä voinut jäädä lapsen kanssa kotiin, kun sellaista " mahdollisuutta" ei edes ollut. Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että olisin halunnut itse, olenhan sentään lapseni äiti, halunnut hoitaa vauvaani kotona ja sen takia olla menemättä töihin? En suinkaan sen takia, että voisin vaan olla kotona.. haloo?

Itse asiassa jos saan toisen lapsen, niin olen pidempään kotona, mikäli mahdollista, koska työssäkäynti 1-vuotiaan vanhempana oli äärimmäisen rankkaa aikaa. Siis minulle, ei lapselle.

Itse olen sitä mieltä, että kotiäidit vetoavat tähän " lapsen parhaaseen" vain siksi, että sillä jotenkin oikeuttaisivat oman kotonaolonsa. On olemassa myös tutkimustuloksia, joiden mukaan varhain aloitettu LAADUKAS päivähoito antaa parhaat eväät elämään. Lapsen terveen itsetunnon kehittymisen kannalta on tärkeää, että lapsella on useita luotettavia aikuisia lähellään, eikä äiti ole kaikki kaikessa.

Vierailija:

On kokemusta molemmista ja täytyy vielä sanoa, että meidän kuopus on tykännyt olla alusta asti hoidossa (hui! Aloitti 9,5kk). Esikoista turhaan pidin kotona kauan, kun ajattelin, että lapsi kärsii hoidosta. Ihan puppua. Propagandaa. Rahaakin tarvitaan ja lapsesta tulee tasapainoinen hoidossakin. Äiti tässä koville joutuu eikä lapsi!

Vierailija - 13.04. 09:44 vastaa tähän viestiin (25/61)

Minä ihan oikeasti tarjoan lapselleni mieluummin tätä:

Mukava koti, ei liian ahdasta, oma takapiha ja jonkin verran lelujakin.



-Vaatetta päälle, joskus saa jopa jotain ihan uutta, mutta edullista yleensä.

-Monipuolista ja terveellistä ruokaa.

-Auto, jossa on turvallista matkustaa esim. mummolamatkat.

-Hyvinvoivan ja onnellisen äidin, jolla on elämässään muutakin kuin kodinhoito.

-Sisaruksen.



Meilläkin on nämä tarjottu lapselle, vaikka olen kotona ja mies ei hyväpalkkainen. Töissäkäyviin tuttuihin verrattuna meillä ei matkustella ulkomailla nyt kun lapset ovat pieniä, reissussa ei juurikaan syödä ulkona eikä tehdä mitään isoja eikä turhia ostoksia.

Mutta koska meidän tuloilla (ja suht isoilla lainoilla) näköjään pysyy elossa, uskon että suurimmalle osalle se on mahdollista jos halua löytyy. Pankissa ei ollut mikään ongelma maksaa 200 euroa vähemmän hoitovapaan ajan.

Itse olen sitä mieltä, että kotiäidit vetoavat tähän " lapsen parhaaseen" vain siksi, että sillä jotenkin oikeuttaisivat oman kotonaolonsa. On olemassa myös tutkimustuloksia, joiden mukaan varhain aloitettu LAADUKAS päivähoito antaa parhaat eväät elämään.

mutta mulla rupes se kotona kökkiminen vituttaan siihen malliin että halusin pois ja äkkiä.



Sit toisekseen, meillä ainakin 2.5vuotias lapsi oli ihan onneissaan kun pääsi tarhaan.. kotona sillä olisi ollut huomattavan paljon tylsempi puoli vuotta. Mun mielestä n.1.5vuotta on hyvä ikä viedä lapsi hoitoon, kolme vuotias on jo vanha!



On se oikeasti tosi ihanaa kun saa aamulla viedä lapset hoitoon ja itse pääsee töihin ja extrana tulee se lisäraha tuon ihanan oman ajan lisäksi jonka ansiosta olen voinut aloittaa liikuntaharrastuksen, käydä kampaajalla, asua omakotitalossa ja ajaa uudella volvolla :) Ei kyllä ole yhtään ikävä kotiäidin kituuttamista hermot kireellä kun lapset vinkuu ja niillekään ei jaksa mitään keksiä kun elämässä ei oo mitään muuta. Lapsistakin kun nauttii nyt niin paljon enemmän:)

Fakta kuitenkin on, että alle 3 v kärsii liian kireästä arjesta ja väsyneistä vanhemmista.



Eikä mikään estä kotona hoidettavalle lapselle hankkimasta muitakin luotettavia aikuisia ympärille, esim. isovanhemmat, enot, tädit, sedät, kummit -ihmisiä joille kotiäidillä on aikaa paljon enemmän kuin työssäkäyvällä.



Itse olen sitä mieltä, että kotiäidit vetoavat tähän " lapsen parhaaseen" vain siksi, että sillä jotenkin oikeuttaisivat oman kotonaolonsa. On olemassa myös tutkimustuloksia, joiden mukaan varhain aloitettu LAADUKAS päivähoito antaa parhaat eväät elämään. Lapsen terveen itsetunnon kehittymisen kannalta on tärkeää, että lapsella on useita luotettavia aikuisia lähellään, eikä äiti ole kaikki kaikessa.

ään.



Jos äiti on ns. kotona ollutkin, on siinä samalla kuitenkin ollut tehtävänä hirveä määrä työtä, peltojen, kasvimaan ja eläinten hoitoa, käsipyykkiä, vedenkantoa, puiden pikkomista jne. Usein äidit ovat kotona tehneet ansaintatöitäkin, kuten pyykkäystä ja ompelua. Lapset ovat saaneet tulla toimeen miten kuten keskenään tai olleet jonkun vanhuksen silmällä pidon alla.



Nykyaikainen laatuaika on ihan uusi asia. Joillain yläluokan ihmisillä on voinut olla samalla lailla oma seuraneiti kuin joillakin nykylapsilla äiti. Itse väittäisin, että se saattaa olla lapselle jopa haitallista, kun tottuvat aikuisen jakamattomaan huomioon ja hyvään palvelutasoon. Voi sitten naama venähtää jo koulussa, ja ainakin viimeistään työelämässä.

Mitenköhän päiväkodin 3 hoitajaa, jotka hoitavat 12 alle kolmevuotiasta voivat tarjota LAADUKKAAMPAA päivähoitoa kuin lapsen oma äiti lapsen omassa kodissa?

Kyllä useimmat perheet varmaan pärjäävät parikin vuotta kotihoidontuella, mutta jos on viisikin lasta kuten meillä, niin mistä pankista esim. myönnetään lyhennysvapaata lainasta 15 vuotta???

Näistä keskusteluista (tai " keskusteluista" ) saa aina sen kuvan kuin elämä jotenkin loppuisi siihen, kun lapsi täyttää 3 v. Meillä lapset laitetaan hoitoon siinä 1,5 vuoden tietämillä, ja siinä voitetaan seuraavat asiat:



- Lapsilukua ei tarvinut jättää yhteen, vaan on varaa enempään

- Hoitoviikko on 3-4 -päiväinen, ei viisipäiväinen

- Osittaista hoitovapaata on varaa käyttää myöhemminkin kuin vain pikkulapsiaikana

- Meillä on taloudelliset mahdollisuudet järjestää koululaisten iltapäivähoidoksi jotain muuta kuin sadan lapsen massasäilytys (se lakisääteinen)

- Asumme sosiaalisesti hyvällä alueella

- Kahden tasavertaisen tulosaajan perheessä työttämyys- ym. riskit ovat merkittävästi pienempiä, ja äidin osallistuminen työelämään pitää hänetkin palkkakehityksessä mukana. Äidin työttämyysriski pienenee, kun ammattitaito kehittyy ja pysyy yllä.

- Omat lainamme tulevat toivottavasti ja todennäköisesti maksetuiksi lasten aikuistuessa, jolloin voimme tukea lapsia taloudellisesti opinnoissa ja mahdollisesti ensiasunnon kanssa.

Vierailija:

Se joka väittää, että ei ole varaa tms puhuu paskaa!!!

Itse olen yh ilman miehen elatustukia, ja hyvin pärjätään. Kertaakaan ei ole sosiaalitoimistossa tarvinnut asioida, eikä lapseltani ole kuitenkaan koskaan mitään puuttunut!

Priorisoikaa hyvät ihmiset, lapset ovat pieniä vain kerran. Säästää voi niistä lehden tilauksista, kampaajista, uudesta autosta, kaikesta. Kunhan se ei ole lapselta pois.

Ymmärrän tietty jos oma pää ei kestä olla kotona lapsen kanssa ja siksi haluaa lapsen hoitoon, mutta muuten......

Ja sitä paitsi, minä haluan myös olla työelämässä etten jää tyhjän päälle kun lapset muuttavat pois kotoa eivätkä tarvitsekaan minua enää.. haluan, että on myös sitten se työ yms johon panostaa.

Enkä halua olla riippuvainen valtion almuista (niistä on taisteltu tässä elämässä jo ihan tarpeeksi) tai miehen rahoista

Ei välttämättä ole, mutta VOI olla.

Koska kaikki äidit eivät osaa leikkiä ja askarrella lastensa kanssa.

Minä olin kotona 4,5 vuotta ja rakastan lapsiani. Leivoin heidän kanssaan, luin suuren määrän kirjoja, keskustelin hyvin paljon, lauloin. Mutta leikkiä ja askarrella en osannut....:-(. Päivittäin istuin ainakin tunnin leikkihuoneen lattialla ja tahtomattani aina vaivuin omiin ajatuksiin.

Toiset ihmiset eivät ole tällaisia proffatyyppejä kuin minä. Uskon, että on olemassa hoitajia, jotka tarjoavat " laadukkaampaa" hoitoa.

Vierailija:

Mitenköhän päiväkodin 3 hoitajaa, jotka hoitavat 12 alle kolmevuotiasta voivat tarjota LAADUKKAAMPAA päivähoitoa kuin lapsen oma äiti lapsen omassa kodissa?