Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et työllisty, mikä on ammattisi?
Kommentit (559)
Aika harvalla on erityistä ammattia, esim.lääkäreitä lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Simpson kirjoitti:
Kauppatieteiden maisteri, 54v. Keski-Suomi. Olen hakenut n. 300 työpaikkaa. Yhteenkään en ole päässyt edes haastatteluun vaikka yli 20 vuoden työkokemus alalta. Olen hakenut työtä myös muualta Suomesta.
Et selvästikkään ole tarpeeksi aktiivinen. Onneksi aktiivimalli tulee ja pakottaa sinut ja muut kaltaisesi etsimään aktiivisesti töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi lol, näitä, kannattaisiko mennä uudelleen kouluun?
Ei toinen koulutuskaan takaa uutta työpaikkaa. Tiedän tuttuja joilla on 2-3 hyvää tutkintoa, mutta eivät vain löydä sellaista työtä, jolla pystyisi itsensä elättämään kokopäiväisesti. Pääkaupunkiseudulla vielä asuvat.
Anteeksi vaan, mutta jos on kuluttanut omia ja yhteiskunnan resursseja kolmeen tutkintoon eikä vieläkään työllisty - vika löytyy sieltä kuuluisasta peilistä! Puuttuu pitkäjänteisyyttä, verkostojen luomistaitoa, viestintäosaamista, oikeata asennetta....
Kolmen tutkinnon opiskelijat ovat pysyvästi epävarmoja nuoria humanistinaisia, jotka ensimmäiset kymmenen hylkyä työnhaussa saatuaan vetäytyvät takaisin opiskelijastatuksen turviin. Hävetkää!
Ei, vika ei ole näissä työttömissä, vaan siinä, että jonkin aikaa työttömänä olleilla on leima otsassaan. Sinäkin syyllistyit heti siihen ajatteluun. Nämä ihmiset ovat fiksuja, ahkeria ja tunnollisia työntekijöitä. Siihen ihminen ei hirveästi voi vaikuttaa, jos on introvertti luonteeltaan, mutta kyllä rekrytoijienkin pitäisi ymmärtää, ettei työt välttämättä tule tehdyksi parhaimmalla mahdollisella tavalla aina vain suupalttien kahvittelijoiden toimesta. Nuorilla rekrytoijilla on myös ikärasismi vahvasti päällä työntekijöitä valitessaan.
Ja tässä kolme johtavaa tekosyytä siihen, että ei vaan ikinä työllistytä. Missä tahansa elämänvaiheessa ainakin yksi näistä pätee. Ensinnäkin, introverttiys ei ole sairaus. Toiseksi, ymmärrätkö ollenkaan e/i-porukan eroja? Ne eivät ole pärjäämisessä tai sanavalmiudessa vaan kyvyssä pistää itsensä peliin. Introvertti voi olla ja on usein erittäin hyväsupliikkinen ja loogisesti ajatteleva; ekstrovertillä on enemmän sosiaalista silmää ja tilanteen lukutaitoa, mutta persoonallisuudet ovat aina otoksia janalta. Siis laadullisia, ei määrällisiä. Ekstrovertti todennäköisesti osaa olla tarvittaessa hiljaa, ja introvertti pystyy pontevasti taistelemaan oman mielipiteensä kuulemisen puolesta. Ja ikärasismi? Nönnönnöö, naiset naiset. Joo, ensin ollaan liian nuoria, sitten ollaan liian lapsentekoiässä, sitten liikaa kiinni lapsissa, sitten liian vanhoja. Älkää nyt saatana viitsikö. Jos ei rekrytoinnissa pärjää, ja osaamista on, vika on aina asenteessa ja siinä, että "no mä olen neljän lapsen äiti, mun suurimmat saavutukset, hihihih, mutta joo olen tosi ahkera työntekijä."
Jeesus.
Mitä tekosyytä firmat käyttävät siihen, etteivät palkkaa introvertteja, vaan jo työnhakuilmoituksessa etsivät sosiaalista multitaskaavaa ilopilleriä, joka ottaa haltuunsa tilanteen kuin tilanteen? Mikä on tekosyy siihen, että firmat irtisanovat enimmäkseen yli nelikymppisiä, eivätkä myöskään palkkaa yli elikymppisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aineenopettaja (taideaine)
Pätkätöihin olen työllistynyt jo vuosien ajan, mutta kesät työttömänä ja nyt joulu"lomaltakaan" ei tule palkkaa. Seuraava pätkä ei ole koskaan varma. Alalla piti olla työtekijän markkinat valmistuessani, mutta peruskoulujen opetussuunnitelma uudistui ja työpaikat katosivat. Tämä on jo toinen tutkintoni ja työllistymisen piti olla varma.
Ohi aiheen, mutta mielestäni peruskoulussa pitäisi olla juuri enemmän taideaineita! Vähentikö opetussuunnitelma niitä entisestään?
Samaa mieltä, mutta mistä sinusta pitäisi sitten vähentää:
- liikunta, fyysinen kunto alas?
- matematiikka ja kielet, nehän on ihan turhia kansantaloudellisesti?
- äidinkieli, jota on järkyttävän vähän oppisisältöön nähden jo tällä hetkellä?
- historia/yhteiskuntaoppi, eihän sitä tarvi kulttuuria ja yhteiskuntaa tuntea yhtään?
Mistä siis leikkaisit? BG, uskonto? Ne on enää jäljellä, mutta ei niistä montaa tuntia repeä irti taideaineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
47 v vastavalmistunut tradenomi on kyllä aika vaikea työllistettävä. Se uran ja osaamisen kehittäminen olis pitäny aloittaa jo 20 v aiemmin. Suosittelen jonkun putkari/sähkäri-tutkinnon suorittamista. Miksei raksa-alan mestarin koulutustakin amkssa. Kai sulla kuitenkin on tosi maltillinen palkkatoive noiden trade-hommien suhteen?
Olin 42 kun valmistuin, nyt 47 (joo tiedän, surkeaa). Nuorena ei talousasiat kiinnostaneet pätkääkään, olin nuorena teekkari. Työvoimakoulutuksena olen suorittanut 4/5 automaatioasentajan tutkinnosta. Muistaakseni kiinteistöautomaatio on puuttuva osio, sen suorittamismahdollisuutta tarjottiin kun olin jo aloittamassa AMK-opinnot. En noihinkaan hommiin päässyt töihin, siksi hakeuduin opiskelemaan.
Monissakaan hommissa ei ole palkkatoivetta kysytty, mutta jos on kysytty, olen laittanut jotain 2200-2300/neuvoteltavissa. Olen hakenut hommiin joissa maksetaan taulukon mukaan alle 2000€ ja olen yrittänyt haastattelussa vakuuttaa, että ei haittaa, koska minulle olisi tärkeää päästä töihin ja mielenkiintoiset työtehtävät korvaavat pientä palkkaa.
Minun CV on peruuttamattomasti pilalla enkä tiedä mitä sille voisi tehdä. Olen kuitenkin kuuden laudaturin ylioppilas, keskiarvo 9,7 ja pääsin opiskelemaan TKK:lle teknillisen fysiikan osastolle, minne on tosi vaikea päästä. En ihan itsekään hahmota miksi kaikki on mennyt päin hanuria, paitsi tietty oli se joku 6 vuotta mikä meni masennuksen takia tärviölle. Olen ollut enemmän työttömänä kuin töissä. Fiksu, mutta elämä mennyt pieleen enkä tiedä miten tämän saisi enää korjattua.
Etkö voisi päästä palkkatuettuun työhön? Sitä kautta voisi järjestyä pidempiaikainenkin työ. Kysy työvoimatoimistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieras. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieras. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvataiteilija, ulkoasun toteuttaja painopuolella (vastaa painopinnan valmistajaa + painotuotteiden suunnittelijaa), lisäksi myös tulostin asiakastöitä. Kulttuuripuolella työllistyminen on vähän niin ja näin, mutta kouluttauduin unelma-ammattiini. Koska halusin myös tienata, kouluttauduin painopuolelle. Oon tehnytkin niitä töitä, nykyään vaan painotuotanto on supistunut, netin puoli vahvistunut. Media-alan ammattilaisia on kuitenkin myös työttömänä, joten sinne kouluttautumista ei tueta. Olen pyrkinyt opiskelemaan lähihoitajaksi, en päässyt (haastattelija tarttui lukiomenestykseen, kirjoitin aikoinaan 5 laudaturia ja lukion lopputodistukseni keskiarvo on 9,1). Joten en ole mikään elämän koululainen. Olen kärsinyt ja kärsin yhä keskivaikeasta masennuksesta., siihen katkesi vuoden takaiset koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opintoni. Kun yritin hakea pesulan avointa työpaikkaa, edes puheluuni ei vastattu. Siivoustyöhön pyrkiessäni on vaadittu alan koulutusta. Olisi pitänyt hakeutua aikanaan akateemisiin opintoihin, mutta olisinko sitten töissä, en tiedä. Nyt osallistun kuntouttavaan työtoimintaan. Ei ole suhteita työllistyäkseni. Olen opettanut välillä myös kuvataidetta ja askartelua lapsille, siitä pidin. Sillä puolella otetaan harjoittelijoita lähinnä. Jonnekin kuvataideopistoon opettajaksi pääsystä kisaa useampi kuvataiteilija, joita on kaupungissamme useampi.
Tarkoititko tällä työvoimatoimiston tukemaa opiskelua? Itse nimittäin hain omaehtoisen opiskelun tukea kulttuurialan opintoihin (muotoilija), eikä ollut mitään ongelmaa tuen saamisessa, vaikka työllistyminen oli epätodennäköistä.
Minulle ainakin sanottiin te-toimistosta työnhakuvalmentajan toimesta että media-alaa ei heidän kauttaan tueta, koska alalla on massatyöttömyys. Eli pitää olla joku ala missä on työvoimapula tai vastaava tilanne. Olisin itse halunnut siis jatkokouluttautua sinne alalle, minulla on sen alan pohjakoulutus. Mutta pitivät sitä kannattamattomana.
Minulle ei sanottu mistään aloista, ettei niitä tueta, mutta luin kyllä silloin, kun asia oli ajankohtainen, ettei kulttuurialalle esimerkiksi saa omaehtoisen opiskelun tukea. Hain silti ja sain.
Omaehtoisen koulutuksen tuki riippuu asuinkunnasta. Tiedän yhden, jolle tukea ei myönnetty. Hän muutti toiseen kaupunkiin alle 100 kilometrin päähän. Siellä tuki myönnettiin samaan koulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennusmestari ja sen jälkeen luin rakennusinsinööriksi. Nuorisotyöntekijän koulutus on myös, tosin siitä aikaa on 25-vuotta. Ikäni on 61 v.
Pääkaupunkiseudulla ainakin on pula rakennusalan ammattilaisista. Ovatko tietosi alalta jo vanhentuneita vai asutko jossain syrjemmällä?
Asun pääkaupunkiseudulla ja minut sanottiin irti tuotannollisista ja taloudellisista syistä, kuten firmassa olleet muutkin vanhat. Olen hakenut lukuisiin paikkoihin ja saanut kuulla olevani liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
47 v vastavalmistunut tradenomi on kyllä aika vaikea työllistettävä. Se uran ja osaamisen kehittäminen olis pitäny aloittaa jo 20 v aiemmin. Suosittelen jonkun putkari/sähkäri-tutkinnon suorittamista. Miksei raksa-alan mestarin koulutustakin amkssa. Kai sulla kuitenkin on tosi maltillinen palkkatoive noiden trade-hommien suhteen?
Olin 42 kun valmistuin, nyt 47 (joo tiedän, surkeaa). Nuorena ei talousasiat kiinnostaneet pätkääkään, olin nuorena teekkari. Työvoimakoulutuksena olen suorittanut 4/5 automaatioasentajan tutkinnosta. Muistaakseni kiinteistöautomaatio on puuttuva osio, sen suorittamismahdollisuutta tarjottiin kun olin jo aloittamassa AMK-opinnot. En noihinkaan hommiin päässyt töihin, siksi hakeuduin opiskelemaan.
Monissakaan hommissa ei ole palkkatoivetta kysytty, mutta jos on kysytty, olen laittanut jotain 2200-2300/neuvoteltavissa. Olen hakenut hommiin joissa maksetaan taulukon mukaan alle 2000€ ja olen yrittänyt haastattelussa vakuuttaa, että ei haittaa, koska minulle olisi tärkeää päästä töihin ja mielenkiintoiset työtehtävät korvaavat pientä palkkaa.
Minun CV on peruuttamattomasti pilalla enkä tiedä mitä sille voisi tehdä. Olen kuitenkin kuuden laudaturin ylioppilas, keskiarvo 9,7 ja pääsin opiskelemaan TKK:lle teknillisen fysiikan osastolle, minne on tosi vaikea päästä. En ihan itsekään hahmota miksi kaikki on mennyt päin hanuria, paitsi tietty oli se joku 6 vuotta mikä meni masennuksen takia tärviölle. Olen ollut enemmän työttömänä kuin töissä. Fiksu, mutta elämä mennyt pieleen enkä tiedä miten tämän saisi enää korjattua.
Etkö voisi päästä palkkatuettuun työhön? Sitä kautta voisi järjestyä pidempiaikainenkin työ. Kysy työvoimatoimistosta.
Palkkatuki ei juurikaan auta työllistymään. Juttelin yhden työnantajan kanssa näistä ja hän kertoi, ettei tukityöllistäminen kiinnosta, koska siinä on liikaa byrokratiaa ja maksettava tuki on pieni.
Oma lapseni on ammattikoulutuksen saanut ja hänellä on oikeus palkkatukeen fyysisen vamman vuoksi. Eipä ole työllistynyt eikä minkäänlaisia töitä ole ollut tarjolla hakemisesta huolimatta. Ei edes niitä työttömyystuella tehtäviä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennusmestari ja sen jälkeen luin rakennusinsinööriksi. Nuorisotyöntekijän koulutus on myös, tosin siitä aikaa on 25-vuotta. Ikäni on 61 v.
Pääkaupunkiseudulla ainakin on pula rakennusalan ammattilaisista. Ovatko tietosi alalta jo vanhentuneita vai asutko jossain syrjemmällä?
Tätä minäkin mietin. Nimenomaan on pula kokeneista työmaan johtajista. Ja eikö rakennusmestareista ole muutenkin huutava pula kun heidän koulutuksessaan oli pitkä tauko?
Toki ymmärrettävästi muutto kauas kotoa pois ei välttämättä houkuta, kun ikääkin jo on. Mutta ehdotan uravaihtoehdoksi sellaista, että alat tarjota konsulttina lopputarkastusta uusille taloyhtiöille! Osakkaat tarkistavat omat huoneistonsa, mutta tarvitaan myös ammattilainen joka tarkistaa kaikki yhtiön yhteiset tilat, katot, autohallit sun muut. Näitä osaajia on harvassa ja tahtovat olla jo eläkkeellä. Tai sitten ovat sidoksissa rakennusyhtiöihin, jolloin eivät ole puolueettomia. Nyt kun uudisrakennuksia valmistuu tiuhaan tahtiin, tarvitaan näitä ammattilaisia pitämään asukkaiden puolia!
Vierailija kirjoitti:
Media-ammattilainen. Ikä 50+ -ei mitään virkaa.
Täällä toinen. Opiskelin yt-neuvotteluissa potkut saaneena lähihoitajaksi, luullen alan työllistävän. Paskat. 2 lyhyttä sijaisuutta ja työttömänä ollaan. Ikää 55.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimittaja, ikää 50 ja risat. Asiallista toimittajantyötä ei tunnu enää saavan, joten teen freelancerina markkinointiviestintää. Välillä muistelen opiskeluaikaa, kun meitä revittiin töihin kesken opintojen... ajat muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt saatana viitsikö. Jos ei rekrytoinnissa pärjää, ja osaamista on, vika on aina asenteessa ja siinä, että "no mä olen neljän lapsen äiti, mun suurimmat saavutukset, hihihih, mutta joo olen tosi ahkera työntekijä."
Jeesus.
Jos jatkuvien torjuntojen myötä ammatillinen itsetunto horjuu eikä onnistu hakemuksessa esiintymään itsevarmuutta uhkuvana maailmanvalloittajana, niin mitä ehdotat ratkaisuksi? Pitääkö työttömille siis ryhtyä järjestämään jotain asennekasvatusta ja egobuustausta?
Se on totta, että osalla työnhakijoista on itsestään suuremmat luulot kuin mitä olisi aihetta ja osa puolestaan ei osaa kehua itseään riittävästi, vaikka sitä osaamista olisikin. Mutta eikö tässä tilanteessa rekrytoivan osapuolen pitäisi kiinnittää omaan osaamiseensa huomiota ja jättää nämä helppoheikit (joilla puhetta riittää, mutta näyttöjä ei niinkään) rekrytoimatta ja valita ne vaatimattomammat puurtajat, jotka eivät vain osaa pitää loistavia myyntipuheita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koulutusta peruskoulun jälkeen.
Sama.
Työttömänä viimeiset 15v.
Onko alle 20v hankittu muksu, tatska ja poltatko röökiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt saatana viitsikö. Jos ei rekrytoinnissa pärjää, ja osaamista on, vika on aina asenteessa ja siinä, että "no mä olen neljän lapsen äiti, mun suurimmat saavutukset, hihihih, mutta joo olen tosi ahkera työntekijä."
Jeesus.
Jos jatkuvien torjuntojen myötä ammatillinen itsetunto horjuu eikä onnistu hakemuksessa esiintymään itsevarmuutta uhkuvana maailmanvalloittajana, niin mitä ehdotat ratkaisuksi? Pitääkö työttömille siis ryhtyä järjestämään jotain asennekasvatusta ja egobuustausta?
Se on totta, että osalla työnhakijoista on itsestään suuremmat luulot kuin mitä olisi aihetta ja osa puolestaan ei osaa kehua itseään riittävästi, vaikka sitä osaamista olisikin. Mutta eikö tässä tilanteessa rekrytoivan osapuolen pitäisi kiinnittää omaan osaamiseensa huomiota ja jättää nämä helppoheikit (joilla puhetta riittää, mutta näyttöjä ei niinkään) rekrytoimatta ja valita ne vaatimattomammat puurtajat, jotka eivät vain osaa pitää loistavia myyntipuheita?
Oli ongelma mikä vaan niin se on aina se joku muu jonka se pitäisi ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennusmestari ja sen jälkeen luin rakennusinsinööriksi. Nuorisotyöntekijän koulutus on myös, tosin siitä aikaa on 25-vuotta. Ikäni on 61 v.
Pääkaupunkiseudulla ainakin on pula rakennusalan ammattilaisista. Ovatko tietosi alalta jo vanhentuneita vai asutko jossain syrjemmällä?
Tätä minäkin mietin. Nimenomaan on pula kokeneista työmaan johtajista. Ja eikö rakennusmestareista ole muutenkin huutava pula kun heidän koulutuksessaan oli pitkä tauko?
Toki ymmärrettävästi muutto kauas kotoa pois ei välttämättä houkuta, kun ikääkin jo on. Mutta ehdotan uravaihtoehdoksi sellaista, että alat tarjota konsulttina lopputarkastusta uusille taloyhtiöille! Osakkaat tarkistavat omat huoneistonsa, mutta tarvitaan myös ammattilainen joka tarkistaa kaikki yhtiön yhteiset tilat, katot, autohallit sun muut. Näitä osaajia on harvassa ja tahtovat olla jo eläkkeellä. Tai sitten ovat sidoksissa rakennusyhtiöihin, jolloin eivät ole puolueettomia. Nyt kun uudisrakennuksia valmistuu tiuhaan tahtiin, tarvitaan näitä ammattilaisia pitämään asukkaiden puolia!
Kuten jo aiemmin kerroin olen työnantajien mielestä liian vanha tekemään töitä. Olin hyväpalkkainen, kun minut irtisanottiin ja olin valmis jopa puolittamaan palkkani ja valmis ottamaan vastaan mitä työtä tahansa. Asun pääkaupunkiseudulla. Yrittäjäksi en enää näillä kilometreillä rupea.
Kemisti.