Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa ajatuskin alkaa treffailemaan miehiä.
28.12.2017 |
Aloin kirjoittelemaan yhdellä deittisaitilla ja postia alkoi tulla. Tietysti laidasta laitaan. Oikein ylistäviä postauksia ja miehet vauhkona odottaa tapaamista.
Ihan karseelta tuntuu lähteä tapaamaan täysin tuntemattomia johonkin talven märkään iltaan meluisaan kuppilaan. Se on kuitenkin aina sokkotreffit mikä siellä odottaa.
Ja naisten pitäisi olla täydellisiä. Yäk, itse asiassa mua ei kiinnosta yhtään. Voiko vaan kirjoitella ja jutskata, nähdään sitten vaikka keväällä jos juttua riittää?
Joku mukava ja miellyttävä ja hauska ihminen elämään olisi ihan kiva, mutta ärsyttävä ajatus mennä tönöttämään jonkun kahvikupin kanssa johonkin työhaastattelutilanteeseen. Ja sitten - nähdäänkö toisen kerran. Miten sitä eka tapaamisen jälkeen voi tietää, kuinka mainio persoona toinen ois viiden tapaamiskerran jälkeen? Yäk, en jaksa.
Kommentit (107)
Hanki joku hyvä harrastus vaikka pörssiosakkeiden lyhytkauppa ja siihen sivuun koira. Tekemistä piisaa liikaakin eikä deittailut enää kiinnosta. Lopetin naissuhteeni 10 vuotta sitten ja tuskin enää viitsin lähteä naissuhteilla elämääni pilaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistoidea että odotat tapaamista kevääseen! Kirjoitelkaa sinne saakka, siinähän sitä todellakin tutustuu toiseen! Tiedän monia, jotka ovat tutustuneet tällä tavalla, sanoisin että kestävä pohja tulee, jos sisäiset maailmat kohtaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.
En usko mihinkään kemiaan. En ole hakemassa mitään seksiseuraa vaan älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä. Nämä asiat selviävät juurikin kirjoittelemalla! Ulkonäkö ja kemia ovat toissijaisia asioita. Miehet ovat sanoneet että jos joku mies ei minun kanssa halua seksiä, niin vika on kyllä miehessä. Seksi tulee kuvioon ajan myötä kuitenkin, sitä ei tarvitse hakemalla hakea, vaan nuo muut ominaisuudet ovat tiukassa!
-Ap
Olen juuri tuollainen, mutta et kuitenkaan kokisi kemiaa kanssani, koska en ole kovin maskuliininen ja komea. Kun maalailet mielessäsi kulturellia miestä, ajattelet hänet itsestäänselvästi fyysisesti jykeväksi.
Siinä missä miehille ulkonäkö on usein pääasia, naisille se on yleensä ns. hygieniatekijä: ulkonäön on oltava kunnossa (miehekäs, vähän lihaksikas...), minkä jälkeen aletaan keskittyä ap:n mainitsemiin tekijöihin. Tästä syystä nettideiteillä pettyneille fiksuille miehille näyttää siltä, että naiset valehtelevat kriteereissään. Eivät valehtele, mutta nämä miehet eivät ylittäneet karsintarajaa päästäkseen kisaan mukaan.
Siis mitä? Hygienia on yhtä kuin miehekkäät lihakset...
Ja ulkonäkö ei ole tärkein, paitsi että karsintaraja perustuu ulkonäköön, ja näin ollen sisällöllä ei ole mitään väliä jos ulkonäkö ei riitä. Ja tämä ei ole valehtelua?
Kaikkea sitä saa täällä lukea :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.
Miten kymmenessä minuutissa voi tuntea mitään tuntematonta ihmistä kohtaan tai välillä?
No, mies katsoo onko naisella kaunis naama, hoikka vyötärö ja isot tissit. Kemia valmis.
Naisen kemia: Nainen haluaa selvittää mitä miehellä on pään sisällä. 10 min?
Ei se nyt ihan näin mene ainakaan omalla kohdallani.
Näen kyllä sekunnissa haluanko jatkaa alkaa selvittää mitä naisen pään sisällä on.
Niinkin on käynyt että siinä sekunnissa olen nähnyt että juuei tää ei jatku, mutta vietettiin silti ihan kiva iltapäivä messuilla rupatellen niitä näitä.
M
Vierailija kirjoitti:
Loistoidea että odotat tapaamista kevääseen! Kirjoitelkaa sinne saakka, siinähän sitä todellakin tutustuu toiseen! Tiedän monia, jotka ovat tutustuneet tällä tavalla, sanoisin että kestävä pohja tulee, jos sisäiset maailmat kohtaa :)
Muuten hyvä idea paitsi että ihminen voi livenä olla ihan muuta kuin mitä kirjallisesti antaa ymmärtää. Voi olla vaara että sitten kevääseen mennessä on rakennettu korkeat pilvilinnat pelkän viestittelyn perusteella ja kun kohdataan todellisuus naamatusten niin tulee pipi kun pudotaan sieltä sementtiin.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.
En usko mihinkään kemiaan. En ole hakemassa mitään seksiseuraa vaan älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä. Nämä asiat selviävät juurikin kirjoittelemalla! Ulkonäkö ja kemia ovat toissijaisia asioita. Miehet ovat sanoneet että jos joku mies ei minun kanssa halua seksiä, niin vika on kyllä miehessä. Seksi tulee kuvioon ajan myötä kuitenkin, sitä ei tarvitse hakemalla hakea, vaan nuo muut ominaisuudet ovat tiukassa!
-Ap
Olen juuri tuollainen, mutta et kuitenkaan kokisi kemiaa kanssani, koska en ole kovin maskuliininen ja komea. Kun maalailet mielessäsi kulturellia miestä, ajattelet hänet itsestäänselvästi fyysisesti jykeväksi.
Siinä missä miehille ulkonäkö on usein pääasia, naisille se on yleensä ns. hygieniatekijä: ulkonäön on oltava kunnossa (miehekäs, vähän lihaksikas...), minkä jälkeen aletaan keskittyä ap:n mainitsemiin tekijöihin. Tästä syystä nettideiteillä pettyneille fiksuille miehille näyttää siltä, että naiset valehtelevat kriteereissään. Eivät valehtele, mutta nämä miehet eivät ylittäneet karsintarajaa päästäkseen kisaan mukaan.
Siis mitä? Hygienia on yhtä kuin miehekkäät lihakset...
Hm, oletko nyt tosissasi?
Jos kyllä, niin esimerkiksi https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Frederick_Herzbergin_kaksifaktoriteoria voit sivistää itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.
En usko mihinkään kemiaan. En ole hakemassa mitään seksiseuraa vaan älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä. Nämä asiat selviävät juurikin kirjoittelemalla! Ulkonäkö ja kemia ovat toissijaisia asioita. Miehet ovat sanoneet että jos joku mies ei minun kanssa halua seksiä, niin vika on kyllä miehessä. Seksi tulee kuvioon ajan myötä kuitenkin, sitä ei tarvitse hakemalla hakea, vaan nuo muut ominaisuudet ovat tiukassa!
-Ap
Olen juuri tuollainen, mutta et kuitenkaan kokisi kemiaa kanssani, koska en ole kovin maskuliininen ja komea. Kun maalailet mielessäsi kulturellia miestä, ajattelet hänet itsestäänselvästi fyysisesti jykeväksi.
Siinä missä miehille ulkonäkö on usein pääasia, naisille se on yleensä ns. hygieniatekijä: ulkonäön on oltava kunnossa (miehekäs, vähän lihaksikas...), minkä jälkeen aletaan keskittyä ap:n mainitsemiin tekijöihin. Tästä syystä nettideiteillä pettyneille fiksuille miehille näyttää siltä, että naiset valehtelevat kriteereissään. Eivät valehtele, mutta nämä miehet eivät ylittäneet karsintarajaa päästäkseen kisaan mukaan.
Siis mitä? Hygienia on yhtä kuin miehekkäät lihakset...
Ja ulkonäkö ei ole tärkein, paitsi että karsintaraja perustuu ulkonäköön, ja näin ollen sisällöllä ei ole mitään väliä jos ulkonäkö ei riitä. Ja tämä ei ole valehtelua?
Kaikkea sitä saa täällä lukea :D
Ei se ole valehtelua, koska eivät naiset edes tunnista tätä kriteeriä. Aivan kuin sinulta kysyttäisi, minkälaisen kodin haluat. Tuskin aloittaisit vastausta kertomalla, että lämmitys ja juokseva vesi pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aikoinaan kun olin deittisivulla, en koskaan suostunut kahvitreffeihin. Mua ahdisti ajatus tuosta 'työhaastattelusra' plus en halunnur että minut nähtäisiin jonku ihmehyypiön seurassa jossain ABC:llä. Halusin treffien menevän niin että tavattiin jossakin kaupungilla, käveltiin ja juteltiin. Paljon rennompaa ku istua naamatusten kytättävänä sisätiloissa. Siitä oli sit hyvä kiittää seurasta ja sopia uudet treffit jos matsas..no yhden ainoan kerran matsas ja jatkettiin tapailua,,, kunnes selvisi että miehellä oli lapsen kokoinen vehje ni seki homma kuoli mun puolelta siihe. Ei ikinä enää nettideittejä.. Miehen löysin sitten ihan muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.
En usko mihinkään kemiaan. En ole hakemassa mitään seksiseuraa vaan älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä. Nämä asiat selviävät juurikin kirjoittelemalla! Ulkonäkö ja kemia ovat toissijaisia asioita. Miehet ovat sanoneet että jos joku mies ei minun kanssa halua seksiä, niin vika on kyllä miehessä. Seksi tulee kuvioon ajan myötä kuitenkin, sitä ei tarvitse hakemalla hakea, vaan nuo muut ominaisuudet ovat tiukassa!
-Ap
Olen juuri tuollainen, mutta et kuitenkaan kokisi kemiaa kanssani, koska en ole kovin maskuliininen ja komea. Kun maalailet mielessäsi kulturellia miestä, ajattelet hänet itsestäänselvästi fyysisesti jykeväksi.
Siinä missä miehille ulkonäkö on usein pääasia, naisille se on yleensä ns. hygieniatekijä: ulkonäön on oltava kunnossa (miehekäs, vähän lihaksikas...), minkä jälkeen aletaan keskittyä ap:n mainitsemiin tekijöihin. Tästä syystä nettideiteillä pettyneille fiksuille miehille näyttää siltä, että naiset valehtelevat kriteereissään. Eivät valehtele, mutta nämä miehet eivät ylittäneet karsintarajaa päästäkseen kisaan mukaan.
Siis mitä? Hygienia on yhtä kuin miehekkäät lihakset...
Ja ulkonäkö ei ole tärkein, paitsi että karsintaraja perustuu ulkonäköön, ja näin ollen sisällöllä ei ole mitään väliä jos ulkonäkö ei riitä. Ja tämä ei ole valehtelua?
Kaikkea sitä saa täällä lukea :D
Ei se ole valehtelua, koska eivät naiset edes tunnista tätä kriteeriä. Aivan kuin sinulta kysyttäisi, minkälaisen kodin haluat. Tuskin aloittaisit vastausta kertomalla, että lämmitys ja juokseva vesi pitäisi olla.
Mutta jos joku sitten sanoisi etten hyväksyisi kotia jossa perustarpeet kuten vesi ja suoja kylmältä eivät kuulu pakettiin, ja että nämä ovat oikeasti tärkeimmät, niin en väittäisi vastaan. Ne ovat perusedellytykset, ja siten tärkeimmät ominaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.
En usko mihinkään kemiaan. En ole hakemassa mitään seksiseuraa vaan älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä. Nämä asiat selviävät juurikin kirjoittelemalla! Ulkonäkö ja kemia ovat toissijaisia asioita. Miehet ovat sanoneet että jos joku mies ei minun kanssa halua seksiä, niin vika on kyllä miehessä. Seksi tulee kuvioon ajan myötä kuitenkin, sitä ei tarvitse hakemalla hakea, vaan nuo muut ominaisuudet ovat tiukassa!
-Ap
Olen juuri tuollainen, mutta et kuitenkaan kokisi kemiaa kanssani, koska en ole kovin maskuliininen ja komea. Kun maalailet mielessäsi kulturellia miestä, ajattelet hänet itsestäänselvästi fyysisesti jykeväksi.
Siinä missä miehille ulkonäkö on usein pääasia, naisille se on yleensä ns. hygieniatekijä: ulkonäön on oltava kunnossa (miehekäs, vähän lihaksikas...), minkä jälkeen aletaan keskittyä ap:n mainitsemiin tekijöihin. Tästä syystä nettideiteillä pettyneille fiksuille miehille näyttää siltä, että naiset valehtelevat kriteereissään. Eivät valehtele, mutta nämä miehet eivät ylittäneet karsintarajaa päästäkseen kisaan mukaan.
Siis mitä? Hygienia on yhtä kuin miehekkäät lihakset...
Hm, oletko nyt tosissasi?
Jos kyllä, niin esimerkiksi https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Frederick_Herzbergin_kaksifaktoriteoria voit sivistää itseäsi.
Kiitos, eli two-factor theory. Ihan järkeenkäypää, mutta ei kyllä muuta alkuasetelmaa mitenkään. Ellei kirjaimellisesti tekisi työtään palkatta (hygienia-syy), on teeskentelyä vähätellä sen merkitystä ja väittää etteikö oikeasti ole tärkein syy mennä töihin. Vaikka olisi mahdollisuus toiseen, paremman palkittuun työhön, palkka on silti lähes universaalisti ensimmäinen kynnys, ja siten tärkein. Me kaikki sanomme kyllä tietysti ettei ole, mutta useimmille se on valhe.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olisi kiva jos olisi joku erityinen, mutta deittailu on aika rasittavaa. Olen ollut sinkku viimeksi 2000-luvun alussa. Sitten löysin varmaan sadansilta nettitreffeiltä ihan mukavan miehen, jonka kanssa tie oli hetken kevyt kulkea... Nyt taas sinkku ja ikään jo mittarissa sen verran, että alkaa näkyä kysynnässä. En etsi ketään mr täydellistä, eli en ole ronkeli, mutta kyllähän sen kaverin pitäisi jotenkin säväyttää.
Paljonko ikää? Miksi näkyy kysynnässä? Eikö nykyään nuoremmatkin miehet (monet ei kaikki) halua esim. viisikymppisiä naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olisi kiva jos olisi joku erityinen, mutta deittailu on aika rasittavaa. Olen ollut sinkku viimeksi 2000-luvun alussa. Sitten löysin varmaan sadansilta nettitreffeiltä ihan mukavan miehen, jonka kanssa tie oli hetken kevyt kulkea... Nyt taas sinkku ja ikään jo mittarissa sen verran, että alkaa näkyä kysynnässä. En etsi ketään mr täydellistä, eli en ole ronkeli, mutta kyllähän sen kaverin pitäisi jotenkin säväyttää.
Paljonko ikää? Miksi näkyy kysynnässä? Eikö nykyään nuoremmatkin miehet (monet ei kaikki) halua esim. viisikymppisiä naisia?
Tuossa nuori mies-vanhempi nainen asetelman yleisyydessä on näkökulmavääristymä. Todellisuudessa se on äärimmäisen harvinaista mutta näitä asioita pohdiskelevat näkevät sitä mielestään kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Itse aikoinaan kun olin deittisivulla, en koskaan suostunut kahvitreffeihin. Mua ahdisti ajatus tuosta 'työhaastattelusra' plus en halunnur että minut nähtäisiin jonku ihmehyypiön seurassa jossain ABC:llä. Halusin treffien menevän niin että tavattiin jossakin kaupungilla, käveltiin ja juteltiin. Paljon rennompaa ku istua naamatusten kytättävänä sisätiloissa. Siitä oli sit hyvä kiittää seurasta ja sopia uudet treffit jos matsas..no yhden ainoan kerran matsas ja jatkettiin tapailua,,, kunnes selvisi että miehellä oli lapsen kokoinen vehje ni seki homma kuoli mun puolelta siihe. Ei ikinä enää nettideittejä.. Miehen löysin sitten ihan muualta.
Outoa logiikkaa. Minustakin kahvilla istuminen on tylsä vaihtoehto treffeille, mutta kyllä siinäkin raja tulee vastaan ja voi kiittää ja sanoa heipat.
Pienimunaiseen voi törmätä myös tosielämässä, mitä tekemistä sillä on nettideittailun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvitse edes mennä mihinkään ellet halua :D Ja jos jollain miehellä on sellainen asenne että et ole täydellinen tmv niin lähde vaan pois :D Vaikka niin autististisesti ettet sano mitään vaan lähdet, mutta ei sun tarvitse tuollaisessa tilanteessa olla, tai olla kohtelias jollekin jäbälle jos se kerran ei ole kohtelias sulle. <33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aikoinaan kun olin deittisivulla, en koskaan suostunut kahvitreffeihin. Mua ahdisti ajatus tuosta 'työhaastattelusra' plus en halunnur että minut nähtäisiin jonku ihmehyypiön seurassa jossain ABC:llä. Halusin treffien menevän niin että tavattiin jossakin kaupungilla, käveltiin ja juteltiin. Paljon rennompaa ku istua naamatusten kytättävänä sisätiloissa. Siitä oli sit hyvä kiittää seurasta ja sopia uudet treffit jos matsas..no yhden ainoan kerran matsas ja jatkettiin tapailua,,, kunnes selvisi että miehellä oli lapsen kokoinen vehje ni seki homma kuoli mun puolelta siihe. Ei ikinä enää nettideittejä.. Miehen löysin sitten ihan muualta.
Outoa logiikkaa. Minustakin kahvilla istuminen on tylsä vaihtoehto treffeille, mutta kyllä siinäkin raja tulee vastaan ja voi kiittää ja sanoa heipat.
Pienimunaiseen voi törmätä myös tosielämässä, mitä tekemistä sillä on nettideittailun kanssa?
Itse olen nettideittailusta löytänyt erittäin isomunaisen miehen :D heh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aikoinaan kun olin deittisivulla, en koskaan suostunut kahvitreffeihin. Mua ahdisti ajatus tuosta 'työhaastattelusra' plus en halunnur että minut nähtäisiin jonku ihmehyypiön seurassa jossain ABC:llä. Halusin treffien menevän niin että tavattiin jossakin kaupungilla, käveltiin ja juteltiin. Paljon rennompaa ku istua naamatusten kytättävänä sisätiloissa. Siitä oli sit hyvä kiittää seurasta ja sopia uudet treffit jos matsas..no yhden ainoan kerran matsas ja jatkettiin tapailua,,, kunnes selvisi että miehellä oli lapsen kokoinen vehje ni seki homma kuoli mun puolelta siihe. Ei ikinä enää nettideittejä.. Miehen löysin sitten ihan muualta.
Outoa logiikkaa. Minustakin kahvilla istuminen on tylsä vaihtoehto treffeille, mutta kyllä siinäkin raja tulee vastaan ja voi kiittää ja sanoa heipat.
Pienimunaiseen voi törmätä myös tosielämässä, mitä tekemistä sillä on nettideittailun kanssa?
Taas yks vitun pilkunviilaja ilmesty paikalle, olihan se arvattavissa. Ei ketjun ketjua ilman muutamaa (samaa?) pilkunviilaajaa.
Pienimunaiseen voi törmätä myös tosielämässä joo mutta tää ei nyt ollut pointti vaan nuo pettymystä aiheuttaneet irl-tapaamiset. Yksikin tapaus oli ihan eri näköinen kun lähettämässään kuvassa, yks oli alko-ongelmainen (näky naamasta vaan ei kuvasta), yks oli 10 senttiä lyhyempi ku mainosti, näitä riittää.
Tulikohan lisää viilattavaa? Ole hyvä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aikoinaan kun olin deittisivulla, en koskaan suostunut kahvitreffeihin. Mua ahdisti ajatus tuosta 'työhaastattelusra' plus en halunnur että minut nähtäisiin jonku ihmehyypiön seurassa jossain ABC:llä. Halusin treffien menevän niin että tavattiin jossakin kaupungilla, käveltiin ja juteltiin. Paljon rennompaa ku istua naamatusten kytättävänä sisätiloissa. Siitä oli sit hyvä kiittää seurasta ja sopia uudet treffit jos matsas..no yhden ainoan kerran matsas ja jatkettiin tapailua,,, kunnes selvisi että miehellä oli lapsen kokoinen vehje ni seki homma kuoli mun puolelta siihe. Ei ikinä enää nettideittejä.. Miehen löysin sitten ihan muualta.
Outoa logiikkaa. Minustakin kahvilla istuminen on tylsä vaihtoehto treffeille, mutta kyllä siinäkin raja tulee vastaan ja voi kiittää ja sanoa heipat.
Pienimunaiseen voi törmätä myös tosielämässä, mitä tekemistä sillä on nettideittailun kanssa?Taas yks vitun pilkunviilaja ilmesty paikalle, olihan se arvattavissa. Ei ketjun ketjua ilman muutamaa (samaa?) pilkunviilaajaa.
Pienimunaiseen voi törmätä myös tosielämässä joo mutta tää ei nyt ollut pointti vaan nuo pettymystä aiheuttaneet irl-tapaamiset. Yksikin tapaus oli ihan eri näköinen kun lähettämässään kuvassa, yks oli alko-ongelmainen (näky naamasta vaan ei kuvasta), yks oli 10 senttiä lyhyempi ku mainosti, näitä riittää.
Tulikohan lisää viilattavaa? Ole hyvä vaan.
Pituudesta puhumalla todennäköisesti manasi esiin sen lyhyen luiskahartian joka ihailee jykeviä leukoja.
Treffailu on ikävää, ja samoin ne mahdollisen suhteen alkuvaiheet, kun epävarmuus jyllää, eikä oikein tiedä, onko kiinnostunut, onko toinen kiinnostunut, mitähän se nyt ajattelee, kun sanoin vahingossa näin, onkohan sopivaa kysyä sitä ja tätä, miksei se soita, oonkohan ottanut yhteyttä liian monesti jne. jne. jne. Itsekin mielelläni vain hyppäisin suoraan "arkeen".
Mutta ilman noita vaiheita on aika pirun vaikeaa löytää sitä sopivaa kumppania ja mitään parisuhdetta (toivottavasti hyvää).
Mistäkö tietää haluaako nähdä toisen kerran? Onko toinen kiinnostunut? Olenko ottanut liikaa yhteyttä?
Sen vaan tietää. Eron jälkeen deittailin ja kirjoittelin useamman miehen kanssa. Sitten menin treffeille nykyisen mieheni kanssa. Se oli siinä. Ei tarvinnut miettiä mitään yllä olevista kysymyksistä. Oli heti samana iltana selvää, että nähdään uudelleen, toinen on todellakin kiinnostunut, liikaa yhteyttä ei voi ottaa eikä kumpikaan halua enää treffailla muita.
Turha sitä on miettiä innostaisiko vai ei ja muuttuisiko toinen kiinnostavaksi viidensillä treffeillä. Jos ei ole kemiaa tai ei muuten kunnolla nappas, niin seuraava vaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään takaa, mutta se joku perusvaikutelma täytyy joka tapauksessa alussa täyttyä. ilman sitä ei ainakaan ole se oikea.
-eri