Ahdistaa ajatuskin alkaa treffailemaan miehiä.
Aloin kirjoittelemaan yhdellä deittisaitilla ja postia alkoi tulla. Tietysti laidasta laitaan. Oikein ylistäviä postauksia ja miehet vauhkona odottaa tapaamista.
Ihan karseelta tuntuu lähteä tapaamaan täysin tuntemattomia johonkin talven märkään iltaan meluisaan kuppilaan. Se on kuitenkin aina sokkotreffit mikä siellä odottaa.
Ja naisten pitäisi olla täydellisiä. Yäk, itse asiassa mua ei kiinnosta yhtään. Voiko vaan kirjoitella ja jutskata, nähdään sitten vaikka keväällä jos juttua riittää?
Joku mukava ja miellyttävä ja hauska ihminen elämään olisi ihan kiva, mutta ärsyttävä ajatus mennä tönöttämään jonkun kahvikupin kanssa johonkin työhaastattelutilanteeseen. Ja sitten - nähdäänkö toisen kerran. Miten sitä eka tapaamisen jälkeen voi tietää, kuinka mainio persoona toinen ois viiden tapaamiskerran jälkeen? Yäk, en jaksa.
Kommentit (107)
Jouluhiiri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä naiset keksivät niitä hattarafantasioitaan - äitikö opettaa vai tv-sarjoista ja tyttöjen kikattelupiireissä kehitettyjä. Astukaa elämään ja nauttikaa mitä on.
Päinvastoin, naiset elävät todellisuudessa, ja miehet kuvittelevat kaiken sujuvan kuin pornoleffoissa. Sitten miehet inisevät kun ei sujukaan.
Sinkkuelämää -sarjassa eletään ainakin ihan "normaalia" sinkkuelämää ;D
Vierailija kirjoitti:
Jouluhiiri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä naiset keksivät niitä hattarafantasioitaan - äitikö opettaa vai tv-sarjoista ja tyttöjen kikattelupiireissä kehitettyjä. Astukaa elämään ja nauttikaa mitä on.
Päinvastoin, naiset elävät todellisuudessa, ja miehet kuvittelevat kaiken sujuvan kuin pornoleffoissa. Sitten miehet inisevät kun ei sujukaan.
Sinkkuelämää -sarjassa eletään ainakin ihan "normaalia" sinkkuelämää ;D
:D
Nääh. Tämän ketjun aihe oli treffailun vaivalloisuus, mutta nyt täällä puhutaankin taas vain jostain kriteereistä ja minkä ikäisillä on kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffailu ei ole mitenkään pakollista, etenkään jos se jo ajatuksenakin ahdistaa.
No miten siitä vois sitten valittaa? Ap on just niitä joille ei mikään kelpaa. Mennään paikkaan, jossa ihmiset kaipaa seuraa ja sitten päivitellään sitä... Hohhoijaa...
Mistä sait käsityksen, ettei AP:lle mikään kelpaisi? Tunnistan itsessäni samat piirteet, uusien ihmisten tapaaminen on aika ahdistava kokemus. Itseäni jännittää aina ihan älyttömästi, mutta myös ahdistaa, jos ihminen ei miellytä ja pitää antaa pakit. Kun en haluaisi loukata ketään.
Tilanne, jossa olis vaikka viestittely turvallisesti koneen kautta vähän aikaa ennen tapaamista, olis huomattavasti helpompi.
Minäkin ole huomannut, että se kahvilassa istuminen on jotenkin työhaastattelumainen ja epäluonnollinen tilanne. Jotenkin tuntuu, että se sijainti ja asetelma jo itsessään vaikuttaa negatiivisesti parinmuodostukseen. Olen sitten alkanut kehitellä jotain muuta. Yhden naisen kanssa mentiin samaan kauppaan ostoksille ja rupateltiin siinä samalla, se oli ihan mukavaa ja johti tapailuunkin. Jonkun kanssa on sovittu, että nähdään baarissa kun kumpikin on sattunut olemaan liikkeellä ja niin edelleen. Aika moni on uskaltautunut suoraan minun luokseni ensitreffeille ja kotonaan on tietenkin aina rennompana, se yleensä vaikuttaa myönteisesti jatkoa ajatellen.
Mutta joo, ei tämä deittailu ole mitään rentoa puuhaa muutenkaan. Aina jännittää ja kun ei tunne toista, niin joutuu miettimään sanomisiaan ja huumoriaan ja että minkälaisen kuvan nyt antaa sillä ja tällä. Tekisi tosiaan mieli hypätä suoraan siihen mahtavaan fiilikseen, kun toinen on tuttu ja turvallinen ja sen kanssa voi olla vaikka sängyssä lusikassa ja jutella ihan mistä vaan, eikä ole mitään huolta mistään. Vaan pakko se on käydä taas läpi tämä vaihe ensin, ei auta.
Mä päätin jossain vaiheessa eron jälkeen etten vain voi jäädä tuleen makaamaan. Erosta oli kulunut ehkä viisi kk silloin. Kävin sitten kevään aikana treffeillä ehkä viisitoista kertaa. Jotkut kahvilatreffitkin siellä oli sekä lounastreffit, mutta myös pubissa, kiipeilemässä, lenkillä, huvipuistossa ja keikalla. Ihan vain jotakin mainitakseni. Tosiaan, musiikki ja kuntoilu ovat isossa osassa elämääni joten ne näkyvät tässä. Minulla on myös sääntö että ekat treffit pitää olla muualla kun kotona.
Noin 16. mies sitten oli se jonka kanssa kolahti ja kunnolla. Ekat treffit venyivät 12 tuntiseksi. Ja seuraavana päivänä poistin treffiprofiilini.
Julkisuuden henkilöilläkin ikäero voi olla jopa 30-50 vuotta, mutta se vanhempi osapuoli on lähes aina mies. Mistähän tuo luulo on peräisin, että vanhemmat naiset olisivat jotenkin suosittuja. Ehkä jonkun vanhan naisen luulo/toive tai sitten nuoren miehen outo fetissi.