Ahdistaa ajatuskin alkaa treffailemaan miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Aloin kirjoittelemaan yhdellä deittisaitilla ja postia alkoi tulla. Tietysti laidasta laitaan. Oikein ylistäviä postauksia ja miehet vauhkona odottaa tapaamista.

Ihan karseelta tuntuu lähteä tapaamaan täysin tuntemattomia johonkin talven märkään iltaan meluisaan kuppilaan. Se on kuitenkin aina sokkotreffit mikä siellä odottaa.

Ja naisten pitäisi olla täydellisiä. Yäk, itse asiassa mua ei kiinnosta yhtään. Voiko vaan kirjoitella ja jutskata, nähdään sitten vaikka keväällä jos juttua riittää?

Joku mukava ja miellyttävä ja hauska ihminen elämään olisi ihan kiva, mutta ärsyttävä ajatus mennä tönöttämään jonkun kahvikupin kanssa johonkin työhaastattelutilanteeseen. Ja sitten - nähdäänkö toisen kerran. Miten sitä eka tapaamisen jälkeen voi tietää, kuinka mainio persoona toinen ois viiden tapaamiskerran jälkeen? Yäk, en jaksa.

Sama täällä. M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä siinä on. Minulla ei ole kyse mistään läheisriippuvaisuudesta, että olisi pakko saada vain joku. Osaan hyvin olla yksin enkä edes haluaisi tiivistä parisuhdetta, jossa muutetaan yhteen ja jos näin tapahtuisikin, sen ihmisen pitäisi olla todella hyvä eikä kuka tahansa.  Mutta sitten kun lähtee treffeille ihan vain, kun elämä on muuten niin tylsää, tulee se hirveä paniikki, että miten vieraalle ihmiselle puhutaan ja mitä jos juttu ei luistakaan ja mitä jos sanon jotain tyhmää jne. Näitä ongelmia minulla ei ole koskaan esim töissä, vaan ainoastaan treffeille lähtiessä. Eli periaatteessa deittailuelämän ulkopuolella olen ihan tyytyväinen itseeni ja itsevarma ja viihdyn itsekseni, mutta kun lähtee treffeille, olen ihan eri ihminen. 

Menet vaan treffeille ja otat vastaan mitä tulee. Jos kerran töissä pärjäät ihmisten kanssa niin mikset muutenkin. Varmaan pelkäät turhaan? Jos sitten oletkin jotenkin kipsissä tms. niin fiksu mies kyllä tunnistaa, että onko jännityksen tuomasta epävarmuudesta mahdollinen keskustelun kömpelyys johtuva ja osaa tulla vastaan eikä leimaa kerralla joksikin tyhmäksi.

Jos homma ei suju noin,  jollain terapeutilla käyminen saattaisi auttaa - ihan positiivisesti ja kettuilematta sanoen. Joku itseluottamusongelma, joka varmaan ratkottavissa.

Niin varmaan jotain tuollaista. Olen aina ollut tällainen hitaasti lämpiävä ja esim todella huono small talkissa. Töissä ja esim harrastuksissa on eri asia, kun on sitä asiaa tavallaan valmiina, mutta treffeillä pitää itse keksiä sitä asiaa ja puhua itsestään. 

Olen kyllä ollut treffeillä monien miesten kanssa, mutta se jännitys on jotain niin järkyttävää ja se tilanne kaiken kaikkiaan niin luonnoton. Monta kertaa ennen treffejä tulee vain sellainen tunne, että mikä ihmeen järki tässä on. Mennä nyt möllöttämään jonkun miehen kanssa jonnekin ja puhua väkinäisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän kenenkään ole pakko deittailla eikä varsinkaan nettideittailla, jos ei tunnu siltä. Kyllä yksinkin voi olla.

Aikaisemmilla sukupolvilla oli paljon helpompaa, kun tutustuminen tapahtui pääasiassa livenä eikä tätä amerikkalaista deittailukulttuuria vielä harrastettu Suomessa pahemmin. Jos kaipasi seuraa, lähti ulos kavereiden kanssa tai yksinkin joskus, mentiin jonnekin missä oli suunnilleen samanikäisiä ihmisiä koolla, diskoon, lavatansseihin, kapakkaan (=baariin) tms. Eihän niistäkään aina löytynyt kiinnostavaa seuraa, eikä aina ollut niin tarkoituskaan, mutta sitten joku kerta ehkä tapasi jonkun kivan ja sopivan ihmisen, jonka halusi tavata uudestaankin, ja hups, ekat deitit oli jo käyty!

Tämä nykyinen nettideittikulttuuri asettaa kaikille kauhean korkeat vaatimukset ja odotukset ihan jo ulkonäön suhteen. Sitten jännittää ja ahdistaa kauheasti tavata joku viestittelykumppani ekan kerran ja aika useasti joutuu myös pettymään.

Luuletko että siellä diskossa ei tullut pettymyksiä, kun ihan vääränlainen tyyppi tuli juttelemaan? Ja nimenomaan ulkonäöltään vääränlainen? Tai sitten kun kolmansilla treffeillä toinen toteaa, että ei ikinä halua lapsia vaan aikoo reppureissata 5-kymppiseksi. Tämän voi kertoa nettideitissä jo profiilitekstissä.

Jos olisin kuulunut aikaisempaan sukupolveen, olisin 4-kymppinen ikisinkku. Olisi ollut niin korkea kynnys juosta diskoissa tutustumassa. Netissä se kävi helposti.

Mun mielestä kanssa ihan hyvää pohdintaa. Sitä kuitenkin yhä vieläkin pidetään jotenkin ihmisen perusasetuksena että pitäisi pariutua.

Sitten jos itsestä sattuu tuntumaan siltä, että pelkkä pariutuminen, suhteesta puhumattakaan, vie vain voimia eikä anna niitä, niin alkaa epäillä onko jotenkin viallinen.

Sehän olisi helppoa, jos vaan ottaisi rinnalleen sen, joka sopii kriteereihin. Mutta kun asia ei ole ihan niin yksinkertainen - kuten tuolla joku mies jo totesi, kemia on todellinen asia. Se, että mitenkään ei sovita yhteen on aika nopeasti selvillä.

Vaikka ajatukset kävisivät yhteen, niin muut asiat eivät välttämättä kohtaa. Minulla on yksi entinen luokkakaveri, vastakkaista sukupuolta, jonka kanssa voidaan jutella tuntikausia (oluen äärellä tietenkin) mutta sen ihmisen olemus, haju.... hän tuntuu romanttisessa mielessä yhtä vastenmieliseltä kuin oma veli.

Luulen, että AP on hyvin tietoinen siitä, että seurustelussa tullaan myös siihen seksiin. Ehkä niin tietoinen, että hän nimenomaan pohtii sitä asiaa ensitapaamisesta asti. Pelkkää seksiä ehdottelevat voi hyvin jättää omaan arvoonsa, jos kerran sitä ei ole hakemassa.

Itselleni seksi ensitreffeillä on ollut ihan OK, jos se on molemmille ok. Mutta sitä en ymmärrä, että etukäteen sovitaan seksitreffejä, ennen kuin ollaan koettu se kemia.

Kiltteys ei kannata. Se ei tarkoita huonoja käytöstapoja, vaan sitä että kuuntelee ensin itseään eikä tee päätöksiä muiden odotusten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän tekis mieli laittaa se vanhan kunnon vastaus livenä tutustumisesta ihmisiin, mutta todennäköisesti vastauksena olisi vaan (jälleen kerran) et ku "on niin hankalaa ja ei ihmisiä tapaa missään ja bad hair day ja valivalivali...."

Livenä ihmisiin tutustutaan nettideitissäkin. Kyllä sen netissä juttelun päämäärä on tavata ihan "oikeasti".

Aloittajalla nyt on asenne niin pielessä, että hänelle ei sovi minkäänlainen deittailu.

Apple ei sovi sokkotreffailu ihmisen kanssa jota ei tunne. Siinä ei ole mitään vikaa että haluaa tutustua ensin eikä tuhlata aikaa vaivaannuttavaan istumisen tuntemattoman kanssa jossain kahvilla.

Tuota, se tapailu on juuri sitä tutustumista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.

En usko mihinkään kemiaan. En ole hakemassa mitään seksiseuraa vaan älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä. Nämä asiat selviävät juurikin kirjoittelemalla! Ulkonäkö ja kemia ovat toissijaisia asioita. Miehet ovat sanoneet että jos joku mies ei minun kanssa halua seksiä, niin vika on kyllä miehessä. Seksi tulee kuvioon ajan myötä kuitenkin, sitä ei tarvitse hakemalla hakea, vaan nuo muut ominaisuudet ovat tiukassa!

-Ap

Minä olen juuri tuota kuvausta vastaava mies ja etsin samanlaista naista. Mutta olen karvaasti saanut kokea, että kirjoittelun perusteella tosi lupaava nainen voi kuitenkin olla sellainen, jota kohtaan ei sitten tunne vetoa, ja silloin vain harmittaa kahta enemmän. Kemiat ovat todellinen asia, ei uskon asia.

Naisena et ehkä tule ajatelleeksi, että deittaillessa se seksi ei tule "kuvioon ajan myötä kuitenkin", ellei jompikumpi (yleensä mies) halua seksiä toisen kanssa ja tavoittele sitä. Kaverin voi saada muutenkin, mutta minä olen treffeillä hakemassa romanttista kumppania.

Tarkoitin että kemia ja ulkonäko eivät ole minulle mikään juttu, miehille tietysti molemmat ovat niitä tärkeimpiä asioita. Puhuin itsestäni.

Naisena tiedän monen suhteen perusteella että mies on kyllä äkkiä kimpussa. Miehiä tahtoo olla kimpussa ilman suhdettakin. En ole koskaan tuntenut kemiaa muutaman ensimmäisen tapaamisen aikana, mutta jatkossa hyvinkin vahvasti niissä miehissä joihin ajan myötä ihastun, luonteenlaadun perusteella.

Se, että mies haluaa nähdä heti, ettei "aika mene hukkaan", ja minun pitäisi käydä viisillä treffeillä seitsemän kertaa viikossa katsomassa onko tämä "älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä" ja toteamaan että äijä tulee paikalle mersutakissa viinalle haisten ja kyselee p'llua , saa minut hylkäämään koko ajatuksen. Jos ei kirjoittamalla saa tutustua niin antaa olla. Antaa todellakin olla. Mieluummin miesten aika hukkaan kuin minun. Ja ulkonäkööni ei ole yleensä petytty. -Ap

Kiinnostaisi tietää minkä ikäinen AP on kun "postia alkoi tulla" ?

Deittisivustoilla miehet pommittavat 18-29 vuotiaita, sen jälkeen pommitus merkittävästi laskee. Nelikymppinen saa olla jo aika rauhassa. 

Tästä on jenkeissä tehty laaja tutkimus neljän suosituimman deittisivuston käyttäjien keskuudessa, että monillako treffeillä naisen tuli käydä, että vastaan tuli suht hänen alkuperäistä hakua vastaava mies. Jos en väärin muista mediaani oli 25 deittiä eli 25 hukkareissua. Pettymystä. On se aika kova duuni etsiä mies netistä. 

Ymmärrän AP:n uupumuksen jo ennen rumbaan ryhtymistä. 

Ottakaa myös hyvät naiset huomioon, että mm. kuristaja michael penttilä juuri hiljakkoin etsi seuraa deitti palstoilta. Osasi varmasti kirjoittaa kun sai naiset vastaamaan. Verkossa voi vaania aivan todelliset vaaralliset ja hullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän tekis mieli laittaa se vanhan kunnon vastaus livenä tutustumisesta ihmisiin, mutta todennäköisesti vastauksena olisi vaan (jälleen kerran) et ku "on niin hankalaa ja ei ihmisiä tapaa missään ja bad hair day ja valivalivali...."

Livenä ihmisiin tutustutaan nettideitissäkin. Kyllä sen netissä juttelun päämäärä on tavata ihan "oikeasti".

Aloittajalla nyt on asenne niin pielessä, että hänelle ei sovi minkäänlainen deittailu.

Apple ei sovi sokkotreffailu ihmisen kanssa jota ei tunne. Siinä ei ole mitään vikaa että haluaa tutustua ensin eikä tuhlata aikaa vaivaannuttavaan istumisen tuntemattoman kanssa jossain kahvilla.

Tuota, se tapailu on juuri sitä tutustumista...

Ei se ole. Turha matkustella typerysten perään tapaamisiin, jos idiotismi selviää kirjoittelemalla. Jos mies osaa kirjoittaa, sekään ei ole yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää minkä ikäinen AP on kun "postia alkoi tulla" ?

Deittisivustoilla miehet pommittavat 18-29 vuotiaita, sen jälkeen pommitus merkittävästi laskee. Nelikymppinen saa olla jo aika rauhassa. 

Tästä on jenkeissä tehty laaja tutkimus neljän suosituimman deittisivuston käyttäjien keskuudessa, että monillako treffeillä naisen tuli käydä, että vastaan tuli suht hänen alkuperäistä hakua vastaava mies. Jos en väärin muista mediaani oli 25 deittiä eli 25 hukkareissua. Pettymystä. On se aika kova duuni etsiä mies netistä. 

Ymmärrän AP:n uupumuksen jo ennen rumbaan ryhtymistä. 

Ottakaa myös hyvät naiset huomioon, että mm. kuristaja michael penttilä juuri hiljakkoin etsi seuraa deitti palstoilta. Osasi varmasti kirjoittaa kun sai naiset vastaamaan. Verkossa voi vaania aivan todelliset vaaralliset ja hullut.

Nettiyhteyden kauttako hän naisia kuristi?

Käytännön vinkki: jos haluat sivistynyttä, maailmasta laajasti kiinnostunutta seuraa, älä järjestä treffejä sinne savuisaan kuppilaan vaan esimerkiksi museoon, taidegalleriaan, yleisöluennolle kirjastoon tai vaikka vain kaupungille kävelemään. Tulee heti selväksi, millaista seuraa ensisijaisesti haet, tulee nähtyä, viihtyykö mies tällaisissa tilaisuuksissa, ja jos treffeiltä ei jää muuta käteen, niin ainakin olet nähnyt kiinnostavan näyttelyn tai kuullut mielenkiintoisen esitelmän. Sitten varsinaisen aktiviteetin jälkeen voi jatkaa miehen kanssa kuppilaan, jos mielenkiinto riittää, ja jos ei, voi kiittää seurasta ja jatkaa omia menojaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää minkä ikäinen AP on kun "postia alkoi tulla" ?

Deittisivustoilla miehet pommittavat 18-29 vuotiaita, sen jälkeen pommitus merkittävästi laskee. Nelikymppinen saa olla jo aika rauhassa. 

Tästä on jenkeissä tehty laaja tutkimus neljän suosituimman deittisivuston käyttäjien keskuudessa, että monillako treffeillä naisen tuli käydä, että vastaan tuli suht hänen alkuperäistä hakua vastaava mies. Jos en väärin muista mediaani oli 25 deittiä eli 25 hukkareissua. Pettymystä. On se aika kova duuni etsiä mies netistä. 

Ymmärrän AP:n uupumuksen jo ennen rumbaan ryhtymistä. 

Ottakaa myös hyvät naiset huomioon, että mm. kuristaja michael penttilä juuri hiljakkoin etsi seuraa deitti palstoilta. Osasi varmasti kirjoittaa kun sai naiset vastaamaan. Verkossa voi vaania aivan todelliset vaaralliset ja hullut.

En ole ihan nuori ja noin viikko sitten alkoi postia tulla. Tinderissä on äkkiä 100 mätsiä. Nuoremmille tulee paljon enemmän. Mutta asunkin pääkaupunkiseudulla, täällä asuu paljon myös miehiä.

Olen ollut nuorempana hullujen kanssa treffeillä ja senkin takia olen varovainen ja penseä.

Vierailija kirjoitti:

Käytännön vinkki: jos haluat sivistynyttä, maailmasta laajasti kiinnostunutta seuraa, älä järjestä treffejä sinne savuisaan kuppilaan vaan esimerkiksi museoon, taidegalleriaan, yleisöluennolle kirjastoon tai vaikka vain kaupungille kävelemään. Tulee heti selväksi, millaista seuraa ensisijaisesti haet, tulee nähtyä, viihtyykö mies tällaisissa tilaisuuksissa, ja jos treffeiltä ei jää muuta käteen, niin ainakin olet nähnyt kiinnostavan näyttelyn tai kuullut mielenkiintoisen esitelmän. Sitten varsinaisen aktiviteetin jälkeen voi jatkaa miehen kanssa kuppilaan, jos mielenkiinto riittää, ja jos ei, voi kiittää seurasta ja jatkaa omia menojaan.

Loistoidea! Totta, keväällä voisi olla kiva koluta taidegallerioita, museoita ja puistokonsertteja treffimiesten kanssa! En olekaan käynyt Mannerheim-museossakaan ikinä! Nyt alkoikin yllättäen jo vähän kiinnostaa tämä touhu! Kiitos, ihana! -Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.

Miten kymmenessä minuutissa voi tuntea mitään tuntematonta ihmistä kohtaan tai välillä?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää minkä ikäinen AP on kun "postia alkoi tulla" ?

Deittisivustoilla miehet pommittavat 18-29 vuotiaita, sen jälkeen pommitus merkittävästi laskee. Nelikymppinen saa olla jo aika rauhassa. 

Tästä on jenkeissä tehty laaja tutkimus neljän suosituimman deittisivuston käyttäjien keskuudessa, että monillako treffeillä naisen tuli käydä, että vastaan tuli suht hänen alkuperäistä hakua vastaava mies. Jos en väärin muista mediaani oli 25 deittiä eli 25 hukkareissua. Pettymystä. On se aika kova duuni etsiä mies netistä. 

Ymmärrän AP:n uupumuksen jo ennen rumbaan ryhtymistä. 

Ottakaa myös hyvät naiset huomioon, että mm. kuristaja michael penttilä juuri hiljakkoin etsi seuraa deitti palstoilta. Osasi varmasti kirjoittaa kun sai naiset vastaamaan. Verkossa voi vaania aivan todelliset vaaralliset ja hullut.

Minä voin laskea tuota tutkimustulosta. Yhdet nettitreffit riitti kun en lähtenyt tuhlaamaan aikaa yhdenkään ihan kivan kanssa vaan odotin sitä kiinnostavaa seuraa. Itse olin 24 vuotias ja seuraa olisi ollut tarjolla jokaiselle viikon päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.

Miten kymmenessä minuutissa voi tuntea mitään tuntematonta ihmistä kohtaan tai välillä?

Kyllä minä ainakin tiedän 10 minuutissa, onko ihminen kiinnostava mahdollisena kumppanina vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.

Miten kymmenessä minuutissa voi tuntea mitään tuntematonta ihmistä kohtaan tai välillä?

No, mies katsoo onko naisella kaunis naama, hoikka vyötärö ja isot tissit. Kemia valmis.

Naisen kemia: Nainen haluaa selvittää mitä miehellä on pään sisällä. 10 min?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.

En usko mihinkään kemiaan. En ole hakemassa mitään seksiseuraa vaan älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä. Nämä asiat selviävät juurikin kirjoittelemalla! Ulkonäkö ja kemia ovat toissijaisia asioita. Miehet ovat sanoneet että jos joku mies ei minun kanssa halua seksiä, niin vika on kyllä miehessä. Seksi tulee kuvioon ajan myötä kuitenkin, sitä ei tarvitse hakemalla hakea, vaan nuo muut ominaisuudet ovat tiukassa!

-Ap

Minä olen juuri tuota kuvausta vastaava mies ja etsin samanlaista naista. Mutta olen karvaasti saanut kokea, että kirjoittelun perusteella tosi lupaava nainen voi kuitenkin olla sellainen, jota kohtaan ei sitten tunne vetoa, ja silloin vain harmittaa kahta enemmän. Kemiat ovat todellinen asia, ei uskon asia.

Naisena et ehkä tule ajatelleeksi, että deittaillessa se seksi ei tule "kuvioon ajan myötä kuitenkin", ellei jompikumpi (yleensä mies) halua seksiä toisen kanssa ja tavoittele sitä. Kaverin voi saada muutenkin, mutta minä olen treffeillä hakemassa romanttista kumppania.

Tarkoitin että kemia ja ulkonäko eivät ole minulle mikään juttu, miehille tietysti molemmat ovat niitä tärkeimpiä asioita. Puhuin itsestäni.

Naisena tiedän monen suhteen perusteella että mies on kyllä äkkiä kimpussa. Miehiä tahtoo olla kimpussa ilman suhdettakin. En ole koskaan tuntenut kemiaa muutaman ensimmäisen tapaamisen aikana, mutta jatkossa hyvinkin vahvasti niissä miehissä joihin ajan myötä ihastun, luonteenlaadun perusteella.

Se, että mies haluaa nähdä heti, ettei "aika mene hukkaan", ja minun pitäisi käydä viisillä treffeillä seitsemän kertaa viikossa katsomassa onko tämä "älykästä, miellyttävää, mielekästä seuraa sivistyneestä, yleiskiinnostuneesta, kultturellista ihmisestä" ja toteamaan että äijä tulee paikalle mersutakissa viinalle haisten ja kyselee p'llua , saa minut hylkäämään koko ajatuksen. Jos ei kirjoittamalla saa tutustua niin antaa olla. Antaa todellakin olla. Mieluummin miesten aika hukkaan kuin minun. Ja ulkonäkööni ei ole yleensä petytty. -Ap

Mulle tulee mielikuva, että puhut miehistä jotenkin aliarvioivasti. Miehet sitä ja tätä. Mutta naiset, me ollaan niin paljon parempia.

Ei me olla.

Miehet eivät ole myöskään minään laumana kaikki samanlaisia. Aika monilla heistäkin on tunteet, he tykkäävät erilaisista asioista,kiinnittävät huomion erilaisiin asioihin, tykkäävät erilaisista asioista ja naisistakin... Ja aika monesti sen kovan ja alfauroksen kuoren alta löytyy jotain pehmeää ja herkkää.

Naisetkin ovat yksilöitä. Ja naisena mulle on erittäin tärkeää se kemia. Se miltä toinen tuntuu ja mitä tunteita herättää. Ne eivät tosin aina herää ekalla tapaamisella. Ensimmäinen tapaaminen voi olla niin jäykkä, muodollinen ja jännittynyt, ettei toisen oikeaa sisintä ja persoonaa edes huomaa.

Siinä olen kyllä monen kanssa samaa mieltä, että treffailu ja tapailu on aika rasittavaa. Tutustuminen tuntemattomiin... Välillä onnistaa ja välillä ei. Toisaalta en ole itse tyyppiä, joka jaksaisi viestitelläkään pitkästi tuntemattomien kanssa. Livenäkeminen on aina tärkeä osa tutustumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.

Miten kymmenessä minuutissa voi tuntea mitään tuntematonta ihmistä kohtaan tai välillä?

Kyllä minä ainakin tiedän 10 minuutissa, onko ihminen kiinnostava mahdollisena kumppanina vai ei.

Jaa no minä en. Meitä on paljon erillaisia. Mitä siinä ehtii muuta kuin katsoa miltä toinen näyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on viestitellä viikkokausia, kun kymmenen minuutin jälkeen voi havaita, ettei kemiaa ole? Ei niillä kirjoitteluilla ole mitään merkitystä enää siinä vaiheessa, kun oikeasti kohtaa toisen ihmisen.

Miten kymmenessä minuutissa voi tuntea mitään tuntematonta ihmistä kohtaan tai välillä?

No, mies katsoo onko naisella kaunis naama, hoikka vyötärö ja isot tissit. Kemia valmis.

Naisen kemia: Nainen haluaa selvittää mitä miehellä on pään sisällä. 10 min?

Kyllä minulle kemian olennainen osa on se, että miehen vartalo miellyttää silmääni. Sen näkee kyllä alle 10 minuutissa. Jos ei miellytä, ei ole väliä mitä pään sisällä on. Meistä ei tule paria.

Olen itsekin joskus kirjautunut deittisivuille ja kiva on ollut monen kanssa kirjoitella. En halua kaikkia tavata, vain heitä, joista tulee kiva fiilis. Pari kertaa on käynyt niin, että heti on tunne, ettemme näe uudelleen. Pitää olla rehellinen itselleen. Rento mieli vailla odotuksia. Siitä se lähtee.