Toiveena vauva (2018-2019)

Onnea munkin puolesta kaikille plussanneille :) En tiedä onko ollut puhe jo tässä, että onko väliä mitä foolihappoa syö yrityksen aikana. Itsellä luontaistuotekaupasta ostettu solgarin foolihappo 400 (ug vai mikä lie yksikkö onkaan) Onko apteekin "tehokkaampia"? Niissä kai lisänä d yms. Mutta onko muuten väliä? Onko 800 liian vahva? Jos 400 on suositus.

Voi luoja mikä ahdistus ollut koko päivän. Oltiin tänään miehen perheen kanssa. Miehen sisarus sai muutama kuukausi sitten lapsen. Tuntuu, että tällä hetkellä noissa perhetapaamisissa ei puhuta mistään muusta kuin tästä lapsesta. Hän on siis appivanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Koko parituntinen meni puhuessa tästä lapsesta, toisesta sukulaislapsesta ja jostakin perhetuttujen lapsenlapsesta. Vauva vauva vauva. Tunsin itseni niin paskaksi ihmiseksi kun en jaksanut koko aikaa osallistua keskusteluun ja iloita näiden lasten uusista taidoista. Miehen sisaruksen lapsi on minulle kyllä tärkeä ja rakas, ja minusta on ihana viettää aikaa hänen kanssaan.

Tästä porukasta kukaan ei siis tiedä, että mekin yritetään lasta. Tiedän, että meillä on yritys tosi alussa (yk 2) mutta ahdistaa jo, että kuinka isot itkut ja ahdistukset tulen näissä tilanteissa vielä keräämään, jos ja kun yritys venyy. Olen siis itse vauvakuumeillut jo useamman vuoden, mutta mies ei ole ollut valmis yritykseen kuin vasta nyt. Tuleva joulukin ahdistaa jo nyt helkkaristi, kun jo lokakuun alusta lähtien anoppi on selittänyt, mitä kaikkea on jo ostanut lapsenlapselle lahjaksi ja mitä jouluna pitää vauvan kanssa tehdä jajajaja.

Ärsyttää tuntea näin ja ahdistua tämmöisestä. Tuntuu vaan niin pahalta, kun ainoa asia mistä haaveilee, on se oma lapsi.

Kp 22 ja ihan varma fiilis ettei ole tärpännyt. Ei nippaile eikä mitään, piinaviikko ei ole siis tällä kertaa nimensä veroinen koska olen varma että viikon päästä alkaa menkat. Aamuterkuin turhautunut kuumeilija.

Hei taas, en sitten kauhean kauan malttanut pysyä poissa :D

Ihan ensimmäiseksi, tiedän täsmälleen tuon tunteen nabo! Miehen veljen esikoinen on nyt kolme, toinen lapsi täyttää pian vuoden ja juuri vaimoineen ilmoittivat, että odottavat kolmatta! Kaikki pyörii nyt paitsi vajaan vuoden ikäisen vauvan, myös tämän uuden, aluillaan olevan ympärillä. Anoppi on seitsemännessä taivaassa, kun tuo miehen isoveli on perheineen muutenkin täydellinen. Emme ole kertoneet vielä kenellekään, että aiomme yrittää, ja tämä tunne vain vahvistui kun sain kuulla noista vauvauutisista. En halua turhia uteluita, vertailuja miehen veljen vaimoon tai "hyviä vinkkejä" raskautumiseen. Siksi tulinkin tälle palstalle, että saisin hieman purkaa tuntojani sekä vertaistukea teiltä, jotka olette samassa tilanteessa. Tuntuu, että täällä voin kirjoittaa rehellisesti ilman, että kukaan arvostelee - kiitos siitä! :)

En tiedä, kuinka tulen kestämään ensi joulua jos kohtuni on silloinkin tyhjä ja samalla katsella toisen paisuvaa vatsaa ja hymyileviä kieltäytymisiä punkusta ja graavikalasta, appivanhempien hössötystä, vauvapuhetta... Meillä on tämän miehen veljen vaimon kanssa ihan hyvät, joskin vähän etäiset välit kun asutaan eri kaupungeissa. En haluaisi olla hänelle millään muotoa kateellinen, mutta nyt sitä tunnetta on tosi vaikea välttää. Mietityttää sekin, että mitä jos käy niin onnellisesti, että tulenkin raskaaksi vielä tämän vuoden puolella? Joulun aikaan se olisi siis joka tapauksessa vielä hyvin, hyvin alussa, enkä tiedä miten vältän kielletyt syömiset ja juomiset huomaamattomasti varsinkaan, kun toinen on vieressä raskaana. Argh! En haluaisi kuitenkaan kertoa mahdollisesta raskaudesta ennen kuin keskenmenon riski on hieman pienentynyt sillä tunnen itseni ja tiedän, että niitä surunvalitteluja en pystyisi ottamaan vastaan. :(

Haha, teksti on näköjään liian pitkä, laitan kahdessa osassa...

Jatkoa:

Mutta oli minulla muutakin asiaa: Nyt on menossa kp5 ja menkat laantuneet pikku tiputteluksi, huomiseen mennessä loppuvat kokonaan. Oletteko syöneet jotenkin erityisen tarkasti näin ennen ovulaatiota? Otin selvää hedelmällisistä akupisteistä (noin tuuma navan molemmin puolin, KI 16 muistaakseni) ja käsitin, että noita ei saa painella enää ovulaation aikana tai jälkeen, vaan juuri tänä ns. "väliaikana", onko kellään mitään tietoa?

Sitten tuosta retinoidien käytöstä. Käytän siis voidetta ja luin, että sitä pitäisi imeytyä verenkiertoon vain rikkoutuneen ihon kautta ja että riski sikiölle on muutenkin pieni. Suun kautta otettavat pillerit ovat eri asia, ja niiden käyttö pitäisi lopettaa jo raskautta suunnitellessa. Ajattelinkin nyt käyttää tuota voidetta iltaisin ihan normaalisti (kunhan iho on normaali eikä esim. haavojen päälle tietenkään) kunnes (sormet ristiin) plussa tulee. Aurinkovoiteeni on lopuillaan, ostan seuraavaksi sellaisen, jossa on sinkkioksidia eikä kemiallisia aineita. Entä onko kukaan kokeillut kollageenia, siis ravintolisänä? Luin muutamastakin eri lähteestä, että raskaana olevat hyötyisivät siitä mm. siten, että iho venyy enemmän (vähemmän raskausarpia) ja nivelten kunto pysyy hyvänä (auttaa liitoskipuihin). En kuitenkaan ihan täysin osaa noihin kaupallisiin yhteistöihin luottaa, joten onko kenelläkään täällä kokemusta? Voiko kollageenista raskautta suunnitellessa tai raskaana jo ollessa olla jotain haittaa?

Entäpä sitten miehen tupakointi? Itse olen nyt lopettanut (mikä sekin osaltaan madaltaa ärtymyskynnystä ja stressaa), mutta hän polttaa edelleen tosin kohtuullisen vähäisiä määriä, pari kolme illassa. En haluaisi alkaa nalkuttaa tästä asiasta vielä, kun emme ole raskautta edes yrittäneet, mutta tietenkin se hänen hedelmällisyyteensä vaikuttaa. Mies tuntuu myös kuvittelevan, että raskautuminen tapahtuu sormia napsauttamalla, vaikka olen yrittänyt selittää, ettei se niin mene. En haluaisi, että hänen pitäisi väkisin muuttaa kaikkia elintapojaan saman tien terveellisemmiksi (jota ne jo kohtuullisesti ovatkin), koska yritän säilyttää hänessä positiivisen ja rennon asenteen vauvantekoon. Tuntuu silti epäreilulta, jos minä teen laajalla skaalalla töitä oman hedelmällisyyteni eteen ja luovun omista paheistani ja mahdollinen epäonnistuminen olisi sitten miehestä kiinni... No, yritän olla ottamatta tästä vielä mitään kierroksia - ellei kevättalveen mennessä tärppää, tämä keskustelu pitää käydä sitten. Olen pahoillani, luonteeni on hieman kontrolloiva ja suunnittelen mielelläni kaiken etukäteen. Yritän olla stressaamatta, mutten voi sille mitään, että kaikki mahdolliset skenaariot pyörivät koko ajan päässä! :D

Huh, taas tuli kunnon vuodatus. Palaan asiaan oviksen jälkeen! 

Tänään kävin hakemassa testipaketin ja päädyin ratkasuun jossa teen huomenna yhden testin ja sen ollessa nega teen paketin toisen suunnitelmien mukaan 28...

Mulla on ollu närästystä, vähän kramppeja ja tajutonta väsymystä. Toivon tietty että huomenna plussa pärähtäis ja päästäis odottamaan heinäkuista vielä. 🤞🏻

Onnittelut plussanneille!

Täälä jännäillään kanssa kovasti. Nyt kp 32/30 ja pari testiä tehty. Eilen haaleahko haamu ja tänään ehkä hieman tummenpi, mutta ei kovin tumma vieläkään  ja nyt kaiketi jo dpo 15. Eli en tiedä kuvittelenko viivat vaan vai en. Oireita nyt ei juurikaan ole, mitä nyt ilmesesti närästys alkoi eilen ja väsymystä ja palelua on ollut. Oon myös miettiny jo hetken että onko turvotusta vai lihonu vaan :D Ei jotenkin uskalla vielä iloita yhtään ja tää seuraavaan aamuun odottaminen on tuskallista. 

Onnea kaikille plussanneille!

Täällä itsellä menossa nyt yk3 ja kp8. Kirjoittelinkin jo aiemmin, että aion ottaa nämä mieltäni ahdistavat asiat miehen kanssa puheeksi, jotta voisin tähän kiertoon suhtautua edes jollain tasolla rennosti ja olla stressaamatta itseäni hengiltä. Keskustelu meni ihan hyvin, mies ymmärsi kyllä kun selitin miksi minua ahdistaa. Hyvin nyt suhtautui siihen, että kun lasta yritetään niin sitten seksiä myös harrastetaan silloin kun ns. pitää harrastaa (ainakin ne muutamat päivät). Helpotti todella puhua asioista suoraan.

Nyt kun muuten on asiat yritystä varten mallillaan niin ei ole ollut minkäännäköisiä tuntemuksia minkään suhteen. Kahdessa edellisessä kierrossa alkoi alavatsan nippailut ja vasemman munasarjan kohdalta jomotus jo kp6, nyt ei yhtään mitään. Ja tajusin, että kaksi edellistä kiertoa olen tuntenut kaikki tuntemukset vasemmalla, yleensä kai pitäisi olla vuorokuukausin ovulaati vasemmalla ja oikealla. Näinköhän tuo oikea puoli toimii itsellä ollenkaan jos nyt olisi sen vuoro ja hiljaista tuntuisi olevan.  Tästäkään asiastahan ei kannattaisi stressata, mutta minkäs teet.

Viime kierrossa ovis oli mielestäni selkeästi kp13 ja sillä oletuksella nyt mennään, että viikonloppuna olisi tärppipäivät tiedossa. Voi kumpa nyt tärppäisi ja loppuisi tämä kärvistely! Itselläkään ei mikään pitkä aika vielä takana yritystä, mutta onhan tämä nyt silti todella raastavaa kun kaikki ympärillä plussaavat. Ja muutenkin, vaikka sanotaan, että on normaalia yrittää lähes vuosi ennen kuin tärppää niin en tiedä kyllä onko se siltikään kovin yleistä. Vai eksyykö palstoille pääasiassa niitä tyyppejä, jotka plussaavat viimeistään yk 4. Jotenkin itsestä tuntuu näitä keskusteluja seuranneena, että joko se on plussa yk1-4 tai sitten mennään vaikean kautta hoitoihin jne. Toki poikkeuksia mahtuu väliin, mutta tällainen kuva itselle jäänyt näitä lueskellessa.

Tsemppiä kaikille ja toivotaan meille kaikille plussat ennen kun vuosi vaihtuu :)

Kommenttini tuli jostain syystä kahteen kertaan, poistin toisen!

"vaikka sanotaan, että on normaalia yrittää lähes vuosi ennen kuin tärppää niin en tiedä kyllä onko se siltikään kovin yleistä. Vai eksyykö palstoille pääasiassa niitä tyyppejä, jotka plussaavat viimeistään yk 4. Jotenkin itsestä tuntuu näitä keskusteluja seuranneena, että joko se on plussa yk1-4 tai sitten mennään vaikean kautta hoitoihin jne. Toki poikkeuksia mahtuu väliin, mutta tällainen kuva itselle jäänyt näitä lueskellessa."

Ihan sama fiilis! Toki on paljon, ehkä suurin osa, ihmisistä jotka ei ikinä kirjoita mihinkään palstoille mutta toki näistäkin keskusteluista voi jotain päätellä.. itsellä on tuttavapiirissä noin 50/50, eli toisilla tärppi pian ja toisilla kauan tai hoitojen kautta.

Onhan se järjellä ajatellen niin, että ei näillä foorumeilla todellakaan kaikki lasta yrittävät pyöri, päin vastoin. Silti tässä onnistuu tietysti kaikenlaisia uhkakuvia maalailemaan kun ei heti ekasta tärppää.

Mulla on niistä kavereista, joilla lapsia on, osa sellasia etteivät ole edes lasta yrittäneet vaan on käynyt ns. onnellinen vahinko. Sitten väliin mahtuu muutamia vähän pidemmän kaavan käyneitä, muutama hoidoilla alulle saatu raskaus ja yksi täysi lapsettomuus (yritystä yli 10 vuotta). Miehen perheen puolella ei ole ketään lapsettomaksi jäänyttä, itselläni on pieni suku eikä juurikaan lapsiakaan kenelläkään, koska potentiaaliset ovat minua selkeästi kuitenkin nuorempia eikä lapsiasiat ajankohtaisia vielä. Huoh, kaikkea sitä ihminen miettii! Onneksi on tämä palsta, kiitos kaikille täällä ymmärryksestä tähän tunteiden sekamelskaan.

Teille jotka tuskailette tärppien kanssa, niin voin kertoa omat kokemukseni.

Ensimmäinen lapsi sai meillä alkunsa vasta noin 7kk sen jälkeen kun jätettiin ehkäisy pois. Mulla on aina ollut suht säännöllinen kuukausikierto, ja ovulaation aikoihin olen aina selvästi halukkaampi, joten mitään ovistikkuja tms apuvälineitä ei käytetty. Eli ei ns. yrittämällä yritetty raskautta, mutta ei tosiaan ehkäisyä käytetty yli puoleen vuoteen, ennenkuin vasta tuli ensimmäinen tärppi!

Myöskin kaveripiirissä on useampi pari jotka ovat yrittäneet tärppiä 6kk-1vuosi ennenkuin se tärppi tuli, että yrittäkää olla ottamatta stressiä jos ei heti ekoina kuukausina tärppää! Ja kyse on perusterveistä plusmiinus kolmekymppisistä pariskunnista.

Tässä itse vielä kärvistelen että muutaman päivän odotan ja loppuviikosta teen testin. Välillä on ollut outoja fiiliksiä alavatsassa, mutta välillä ajattelen että kuvittelen kaiken - eihän nyt voi olla mahdollista että yhdestä hekumallisesta isänpäiväviikonlopusta olisi tullut heti tärppi?!?

Elrione, miten kävi?

Pidän täällä peukkuja!

Morjens! Sellaista tilannepäivitystä, että käytiin lapsettomuuspolilla nyt ekaa kertaa. Munatorvien aukiolotutkimus tehdään parin viikon päästä ja sen jälkeen näillä näkymin aloitetaan ovulaation induktio -hoito. Mietin nyt vaan, että meneeköhän OI-aloitus tammikuulle, kun joulun aikaan / välipäivinä tuskin pystytään mitään seurantaultria tekemään... No, sen näkee sitten tuolla aukiolotutkimuksen yhteydessä, mihin päädytään. Homma etenee. 👌

Jospa minäkin kirjoitan tänne.

Yritystä takana vasta vähän yli kaksi viikkoa:D Kierukka lähti siis silloin. Olen lukenut kaikki mahdolliset kauhukeskustelut siitä, miten kierukan poiston jälkeen on vaikea tulla raskaaksi. En tiennyt tätä aiemmin, lääkäri ei sanonut mitään sellaista. Hölmönä olen ajatellut, että raskautuminen kävisi äkkiä, nyt olen yrittänyt varautua pidempään odotukseen.

Olen odotellut kuukautisia jo yli viikon, koska silloin niiden "piti" alkaa. Sen sijaan oireita on, ei mitään vuotoa. Luulen että keho on vielä sekaisin kierukasta, se ehti olla miltei 9 vuotta paikoillaan. Ovulaatio minulla on ollut aika monesti kierukan kanssakin, viime kuussa myös.

Koko ajan mietin, odotetaanko tässä pari kuukautta vai pari vuotta. Malttamaton kun olen.

Täällä kuopasta noustu taas toiveikkuuteen ja jännitykseen ja h-hetket menossa. Olen tässä kierrossa tikuttanut ovista aamuin illoin ja eilen illalla ja tänä aamuna on plussaa näyttänyt, ja tietty talleteltu ihan ok jo viikon sisään. Kuitenkin viime kiertoa enemmän on pettymyksen pelko läsnä toiveikkuuden lisäksi..

Täällä kp 26 ja juuri testattu puhdas nega. Eli se siitä vissiinkin tässä kierrossa.

Heippa! Oon uusi täällä. Ollaan miehen kanssa yritetty lasta nyt noin neljän kierron verran. Oon tikutellut ovista säännöllisesti ja tässä kierrossa sain sen kp8. Mulla tulee siitä aina vain tasavahvat viivat. Oon koko kierron tikuttanut joka päivä myös ovulaation jälkeen, ja nyt dpo 8 sain tikkuun testiviivaakin paljon vahvemman ja tummemman viivan? Ja näitä samanlaisia kirkkaita plussatestejä on tullut dpo 8-11 joka päivä (siis tähän päivään asti). Oletetun ovulaation jälkeen kuitenkin tuli negatiivista tuohon dpo8 asti. Vatsassa outo vihlova tunne ja tappava väsymys jatkuvasti, tosin oon yleisesti aika väsynyttä sorttia muutenkin. Mistä nuo räikyvät plussat nyt johtuu tässä vaiheessa kiertoa? Tänään tein malttamattomana raskaustestin, näytti puhdasta negaa. Nyt siis kp 20 ja normaalisti kuukautiset kestää 28-30pv.

Menkat tuli ja meni. Joten se taitaa olla nyt seitsemäs tulkoon jos on tullakseen -kierto. Toki on jo käynyt mielessä, että pitäisikö pikapuoliin alkaa seurata kierron kulkua ja yrittää huomata ovis. Ajatus säännöllisestä aamulämpöjen mittaamisesta tuntuu hieman vaivalloiselta.

Niin siinä kävi, että kyllä se plussa vahvistui ja digikin näytti jo raskaana 2-3 viikkoa, nyt vaan toivotaan että pikkuinen pysyisi matkassa <3

Tämä oli tosiaan yk7 ja oli eka kerta kun tikutin oviksen ja join greippimehua, että suosittelen kyllä greippimehuakin kokeileen. Foolihappoa+vitamiineja oon syöny keväästä asti. Oireita on melko vähän toistaiseksi, oikeastaan nuo mitä aikaisemminkin kirjoittelin, turvotusta on kyllä ja semmosta nippailua että jotain tapahtuu :D

Oikein paljon plussatuulia kaikille!

Mites MonaLisa sulle kävi lopulta?