Toiveena vauva (2018-2019)

Mulla ei mitään hajua ovulaatiosta, mutta tänään taas tuli sellainen olo et saattas olla tärpännyt kun nipisteli erikoisesti vatsaa ja rintoja.... 😁 En yhtään "suojele" itseäni vaan annan mielikuvitukselle kyllä vallan: Ajattelen, että siellä vatsassa ne solut koko ajan jakautuu...🙈

Hei kaikki. Olen joskus kirjoitellut johonkin aiempaan ryhmään, ja sitten pidin pitkän tauon kirjoittelusta. Olen 29-vuotias, mies 32v. Yritystä alkuvuodesta 2017, eli onhan tässä jo mennyt tovi. Mulla taustalla 2015 ilmennyt PCOS, joka tosin oireeton ja munasarjatkin näytti viime tsekkauksella hyviltä, ei pahemmin rakkuloita.

Yritys on ollut tähän mennessä aikamoinen vuoristorata. Alussa oli sellaista huumaa, missä kuvitteli kaiken onnistuvan suht koht nopeasti. Mulla oli tapana joka päivä katsella puhelimessa olevaa vauvojen nimilistaa, ja siellä tehdä sopivia nimiyhdistelmiä meidän pienelle. Sitten välillä tuli sellaista oloa, että mahdollinen tuleva raskautuminen olisinkin aika pelottavaa, sitä tavallaan keksi kaikkia huonojakin puolia lapsen saamisesta (tyyliin: matkustaminen muuttuu hankalaksi, yöunet jää vähiin). Yrittäminenkin oli välillä sellaista, että siihen piti jotenkin suostutella itseään. Sitten taas tuli toiveikkaampaa ja mielekkäämpää yritysaikaa, mutta ikävä kyllä ne kuukaudet päättyi aina pettymykseen. Jotenkin tässä koko yrityksen aikana olen mielestäni aika hyvin osannut olla stressaamatta asiaa, eikä se pyöri päässäni mitenkään kokoaika. Kuluneen vuoden aikana yksi ystävistäni sai vauvan, ja sinä aikana mulle iski jotenkin sellainen vastenmielisyys omaa raskautumista kohtaan, siis tuli ihan olo, että en usko haluavani lapsia koskaan. Jopa seksi tuntui suorastaan pakolta välillä, eikä omasta perheestä ole uskaltanut edes haaveilla enää. Nyt ymmärrän, että nuokin ajatukset on olleet omalla kohdallani sitä, että oma mieli yrittää löytää lohduttaa itseään kuin sanomalla, että en mä olis tahtonutkaan.

Nyt olen taas täällä ja toiveikkaampi, että ehkä se tästä. Ensimmäistä kertaa koko yrityksen aikana on sellainen olo, että nyt on _ehkä_ tärpännyt. Nyt on kp 27/31. Tein testin eilen, ja se oli nega, mutta oli aika aikaista tehdä testiä ylipäänsä. Mutta rinnat on aivan jumalattoman kipeät, eikä sellaista ole tässä määrin ennen ollut. Olisikohan nyt kaikki planeetat linjassa ja tähtikuviot kohdallaan.

Hei taas!

Onnea plussanneille ja tervetuloa uusille kuumeilijoille.

Nyt en tiedä mistä on kyse. Minulla on yhä meneillään keskenmenokierto kp 65. Ovulaatio oli lämpöjen mukaan kp 49. Nyt olisi siis dpo 16, menkat myöhässä ja raskaustesti negatiivinen. Dpo 14 tuli hieman tuhrua, jolloin ajattelin, että nyt päästään uuteen kiertoon. Normaali dpo minulla on 13-14. Ei se varmaan auta, kun tehdä taas parin päivän päästä uusi raskaustesti. Sitten kai lääkärin pakeille. Pöh.

Luin jälleen uuden kirjan: Woman code kirjailijalta Alisa Vitti. Kirjassa opastetaan elämään kuukautiskierron mukaan. Mitä olisi hyvä syödä, miten treenata ja miten suunnitella työt kierron mukaan. Aika mielenkiintoinen. Järkeenkäypää, että naisen olisi hyvä ottaa huomioon hormonitoimintansa joka päiväisessä elämässä, kun ei kehoaan pakoonkaan pääse. Oli kirjassa lista hedelmällisyyttä tukevista ruoka-aineistakin: Tattari, pinaatti, lehtikaali, kaalit, kikherneet, hunaja, muna, auringonkukansiemenet, lohi, avokado, kaneli ja kurkuma. Suosittelen lukemaan jos harrastaa elämäntaparemontteja.

Sormet ristissä puolestasi sweetpeapeachy ❤️

Ikäneito, todella kiinnostavaa! Jos jaksat niin olisi kiva kuulla pieni "tiivistelmä" eli pääpiirteet kuinka itse ajattelit ottaa kierron huomioon. 😊

Täällä yksi hieman vanhempi kenellä toiveena lapsi. Olemme molemmat mieheni kanssa yli nelikymppisiä. Miehellä on lapsia, minulla ei ja toiveissa olisi myös yhteinen. 

Aktiivista yritystä pari kuukautta vasta ja tiedämme, että ei välttämättä tule olemaan helppoa. 

En ole tehnyt ovulaatiotestejä, sillä olen ne aina tuntenut hyvin ja kierto ollut todella säännöllinen. Nyt viime kierto oli tosin hieman erilainen ja omituisia vatsakipuja. Sen verran usein lakanat kuitenkin heiluu, että varmasti on osunut tärppipäivillekin.

Toivotaan ja odotellaan siis. 

Ja toki on mahdollista että yhteistä ei koskaan tule, senkin olemme puhuneet ja sopineet että emme ryhdy mihinkään pitkiin hoitoihin. Sitten miehen lapset riittää.

Mutta toivotaan sitä yhteistä :)

Tervetuloa kaikki uudet kuumeilijat 🙂

Tänään dpo 7 tai 8, riippuen nyt vähän siitä miten tuo ovulaatio ihan tarkalleenotten tapahtui. Joka tapauksessa kp13 ja kp14 oli ovulaatio oireet kuin oppikirjasta.

Tämän viikon aikana en ole huomannut mitään sen suurempia tuntemuksia paitsi olen aivan uupunut. Väsyttää ja en jaksa liikkua. Meinasin hyytyä lenkille tällä viikolla aivan täysin, kävi mielessä että soitan miehelle että tulee hakemaan. Ja muukin liikunta tuntuu sille, että mitään ei jaksa. Olen siis yleisestiottaen ihan hyvässä kunnossa joten vähän mietityttää 🤔

Eilen illalla tuntui polttelua alavatsalla, tässä kierrossa kaikki tuntemukset on olleet selkeästi vasemmalla. Kalenterin mukaan voisi olla kiinnittymisestä johtuvaa, mutta en uskalla liikaa analysoida. Lisäks itken joka asiasta, että ilmeisesti elimistössä jotain tapahtuu, jos ei raskautumista niin sitten muuten hormoonit sekoilee 😅

Moikka,

määkin liityn tänne kuumeilijoihin :) Ikää on 35 ja nyt kovasti ois toiveissa eka lapsi. Miehellä on jo yksi lapsi edellisestä suhteesta eikä ole oikein kauheesti innostunut vauvajutuista, mutta on sanonut, että saa tulla jos on tullakseen, kunhan ei tarvi minkään kalenterin kanssa peittoa heilutella. 

Huhtikuun alusta lopetin ehkäisyrenkaan käytön ja menkat onneksi alko tulla säännöllisesti heti. Tärppiä vaan ei ole näkynyt...Välillä kyllä tuntuu, että ei oikein oikeaan aikaan ole tuota ukkoa saanut sänkyyn. 

Tässä kierrossa oon jokseenkin toiveikas, mutta varautunut kyllä, että kauhee pettymys taas ku menkat alkaa. Peittoa heiluteltiin pari päivää ennen tikutettua ovista. ja toivon mukaan ei ollut liian aikasin. Mulla ovis oireilee aika voimakkaasti aina joka kk, niin vähän sitten siihenkin saattaa sekottaa oireita. Alavatsa on aina tosi turvonnut niin siitäki hyvin bongaa oviksen.

Nyt jatku aika pitkään oviksen jälkeenkin vielä ne menkkamaiset kivut ja munasarjoja juili ja poltteli oikein kunnolla. Valkovuotokin on ollu runsaampaa ku yleensä tulee kuivakausi oviksen jälkeen. Olevinaan olen haistanu jotain paremmin ja ollu herkempi, mutta lopetin tupakan polton muutama kk sitten, niin liittyy varmaan siihen tuo hajuaistin paraneminen ja muutoinkin kyllä herkästi itken joillekki eläinjutuille tms :D Nyt sit alavatsa on lähinnä on enää semisti turvonnut ja semmonen paineen tunne on siellä. Dpo taitaa olla 7-8 että eipä tässä kauheesta kai oireita vielä voiskaan ollakaan. 

Tulipa pitkä sepustus, mutta tsemppiä kaikille muillekin kuumeilijoille :)

Tulipa sekin sitten täyteen: meillä on nyt tasan vuoden verran mitattu, laskettu ja kirjattu kaikkea mahdollista aiheeseen liittyen. Kokonainen vuosi. En kyllä alussa olisi uskonut että tämän kokoisella yrityksellä ei vieläkään ole tärpännyt, varsinkin kun viimeistä vuotta on edeltänyt jo muutama samanlainen kevyemmällä hengailulla, ilman ehkäisyä tai tietoista yrittämistä. Alkaa kyllä olla jo omat energiat aika lopussa tämän kanssa, henkisesti ottaen siis.

Olipa taas vaikeaa viikonloppunakin, kun oltiin miehen kanssa sukulaistapahtumassa, johon osallistui lähiperheestä vaikka kuinka ja moni. Osanottajista kaksi oli raskaana, muutamalla pienet lapset, ja tädit ja mummot heitä sitten ihastelivat; mutta kun kovaan ääneen ruokapöydässä aletaan huutelemaan kaiken porukan yli että milloinkas meillä "liitytään raskautettujen joukkoon", niin ettei tilanteesta pääse hiljaisella tai huomiota herättämättömällä tavalla mitenkään eroon, niin... Mitään en vastannut, mutta paha mieli on koko tilanteesta edelleen. Kerrastahan nämäkin saisi vaikenemaan kun suoraan kertoisi että lapsettomina ei millään tavoin vapaaehtoisesti olla, mutta koska asia ei kenellekään muulle millään tavoin kuitenkaan kuulu, ja porukka on muutenkin "salaisuuksien" kanssa enemmän kuin suulaita, niin vaikeaksi menee. No, taas uuden yrityksen kautta, vaikka aika epätoivoiselta jo tuntuukin.

Heippa, oon lukenu tätä keskustelua jo jonkin aikaa kuumeillen, ja nyt mies näytti vihdoin vihreää valoa! Olemme 19 ja 20 vuotiaat, ja yritämme nyt toista lasta. :) Ennestään löytyy pian 2v poika. Ovulaation tikutin tänään, ja tarkoitus olisi hyödyntää se vielä illemmalla. Jännitys on kova, kun esikoinen oli meille yllätys, ja nyt päästään kunnolla yrittämään! Plussatuulia kaikille 💕

Voi ei Puikkonokka, tosi kurjaa kyllä tuommonen, kun ihmiset ei aina ymmärrä, että parempi olla kysymättä, kun koskaan ei voi tietää mitä on menossa. Jokainen varmasti ite kertoo, jos haluaa kertoa. Toivottavasti sulla pian tärppäis!

Mää jotenki olin aatellu aiemmin, että kyllä sitä raskaaksi tulee heti vähintään toisesta kierrosta mutta eipä tullukkaan...tuntu että kaikki muut vaa pamahtaa tuosta vaa paksuks ja kaks kaveriakin tuli yhtäkkiä raskaaks, vaikka molemmilla todettu iha muutaman prossan mahdollisuus tulla ilman apuja. Sillon alko tuntua, että kyllä nyt universumi vaa ilkeilee mulle ja ku mieskää ei aluks oikee innostunu. Mut ehkä se munki vuoro vielä tulee...

Tänää alko tää piinaviikko, ku su sitten viimeistään pitäis alkaa menkat (jotka toivon mukaan ei ala), tänää edelleen ollu alavatsassa turvotusta ja vähä menkkamaisia oloja, lisäks iltapäivällä alko tuntua semmoselta iha kuumeiselta ja paleli kovasti. Iltaa kohen se kyllä vähä helpotti. Housuissa edellee tuntuu ylimäärästä märkää ja välillä sitä käviki vessassa tarkistamassa ettei vaa oo menkat alkanu ennakkoon. Mut saa nähä...

Mites muilla menee? Plussatuulia kovasti!

Tänään tuli kaksi viivaa raskaustestiin, pakko oli tehdä kaksi testiä saman tien. Olo on hämmentynyt mutta onnellinen. <3Tässä kierrossa join pari viikkoa putkeen greippimehua ja sain hillittömän stressin aikaiseksi ovulaatioviikolla. Yhdyntä ajoittui siis kaksi päivää oletetun ovulaation jälkeen. Kiinnittymisvuotoa ei näkynyt ja lämpö pysyi (testasin vain kerran) suhteellisen matalana.

Hurjasti plussatuulia ja tsemppiä kaikille! On ollut mahtavaa, kun ei ole tarvinnut yksin pohtia näitä vauvatoiveita. Kiitos teille! <3<3<3

Onnea Ruskapapu!!! 😊 ja niitä jarrusukkia!

Voi puikkonokka, tiedän niin hyvin mistä puhut.

Me ollaan suvun sisällä kerrottu tilanteestamme, juuri siksi, että vältyttäisiin kaikelta tuollaiselta. Meillä se toimi, ja suku on osannut olla tosi hienotunteinen, siitä heille suuri kiitos.

Mä olen puhunut asiasta melko avoimesti myös ystäville, mutta en osaa sanoa, onko se ollut järkevää vai ei. Osa on todella fiksuja, eivät ota asiaa esille ja ovat kuin ennenkin, mutta muutamat kyselevät asiasta liikaa, ja se satuttaa. On tosi vaikeaa sanoa, että en halua puhua tästä enempää. Sitten yksikseni keräilen palasia kun jostain on jäänyt paha mieli.

Kaikenkaikkiaan olen saanut viime vuosina, erityisesti avioitumisen jälkeen, kaikenlaisia veret kieheuttavia kommentteja. Meiltä molemmilta on kyselty asiasta suoraa (onko tulossa, miksei ole, pitäisi jo olla), meidän vanhemmilta on kyselty asiaa, meidän ystäviltä on jotkut ihan puolitut kyselleet. Vatsaani on tultu koskettelemaan täysin yllättäen ja vatsaani tuijotetaan täysin häpeilemättä. Yksi mies tarjosi apuaankin - jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Että kaikkea kanssa.

Sen olen tässä oppinut, että jos jossain vaiheessa tärppää, niin se tieto päätyy lähipiirin, ei kenellekään muulle. Ja siihen liittyen väliaikatietoa: tein aamulla taas testin ja se oli negatiivinen. Odotan menkkoja alkavaksi hetkenä minä hyvänsä, mutta niitä edeltäviä tavallisia oireita ei ole ollut.

Onnittelut kaikille plussanneille ja voimia kaikille muille yrittämiseen (sekä pitkiä hermoja muiden ajattelemattomien kommenttien sietämiseen) :)

Ikäneito kirjoitti:

Tavallisista shampoista kannattaa tarkistaa, ettei ne sisällä parabeeneja, sodium lauryl sulfatea, sodium lauryl ether sulfatea tai hajusteita.

Näkyy mun hammastahnassakin olevan sodium lauryl sulfatea. Täytynee vaihtaa merkkiä. Olikos se pirkka- tai rainbow-hammastahna, joka ei tuota sisällä.

Piparminttu- kirjoitti:

Oon ymmärtänyt, että kierron ensimmäinen päivä on se päivä, kun kuukautiset kunnolla alkavat, eli tiputteluvuotoja ei lasketa eli menevät edellisen kierroon piikkiin. Ja dpo on päivien lukumäärä ovulaatiosta laskettuna kunnes kuukautiset alkaa, tai toivottavasti täällä, ei ala.

Hyvä tietää tuo laskutapa. Kun viimeksi kävin papassa, piti lomakkeeseen merkata viimeisten kuukautisten alkamispäivä. Kysyin näytteen ottaneelta hoitajalta, merkitsenko tiputteluvuodon alkamispäivän vai varsinaisen vuodon alkamispäivän, ja hän vastasi, että tiputteluvuodon alkamispäivän.

Kysyisin teiltä jotka olette jo käyneet jututtamassa aiheeseen erikoistunutta lääkäriä: kuinka tarkkaan olette (ennen lekurikäyntiä) kirjanneet ylös erilaisia tietoja kierrostanne, testeistä, peitonheilutuksesta yms? Tai kuinka tarkkaan niistä on kyselty? Itsekin tässä mietin koko ajan että kuinka ihmeen tähtitieteellisen tarkkaa lokia pitäisi pitää, kun tuntuu että meilläkin päiviä laskeskellaan suuntaan jos toiseen vähän väliä. Eräältä kaverilta kuulin että lääkärissä ei oteta avunpyyntöä konkreettisesti ellei ole jo esim. ottanut ovulaatiotestejä käyttöön ja pitänyt niistä kirjaa kuukausitolkulla - se, pitääkö tuo aivan täsmälleen paikkaansa, on tietenkin ihan oma juttunsa.

Mulla oli Womanlog appi mitä näytin lääkärille. Sinne olin kirjannut kaikenlaista. Toki silloin kyseltiin kierrosta, siitä onko bongannut ovista testillä ym., mutta ei mun mielestä tarvinnut olla mitenkään superkattavaa dataa. Mulle lääkäri sanoi, että heitä ovistestit menemään, ne saa sut stressaamaan asiasta. Tein työtä käskettyä, enkä ole aikoihin testaillut, tosin bongaan oviksen hyvin ilmankin. Rohkein mielin vain lääkärin pakeille! :)

Ps. Olin jotenkin niin toiveikas, että nyt tärppäsi, kun oli ihan selkeitä oireita, joita ei koskaan ennen yrityksen aikana ole ollut. Niin silti kävi, että testit näytti negaa kokoaika ja eilen illalla nukkumaan mennessä tuli tuttu tunne siitä, että menkat alkaa ihan just. Puhkesin suorastaan hysteeriseen itkuun ja vollotin koko tuskan ulos. Aamulla ne menkat sitten alkoi, aivan kuten tiesinkin tuntemusten perusteella. Tänään on uusi päivä ja uusi kierto, joten on toivoakin.

Harmi sweetpeapeachy :( hyvä että jaksat kuitenkin pitää toivoa yllä!

Mulla pitäs alkaa menkat sunnuntaina tai maanantaina. On kaikki mahdolliset menkkoja enteilevät oireetkin. Jotenkin tosi paska fiilis, olisin niin toivonut että tärppää tästä kierrosta.

Ruskapapu onnea! Oliko sulla mitään raskautta enteileviä oireita?

Hei!

Olen taas seurannut ketjua kirjautumatta sisään. Tsemppiä paljon yrittäville ja paljon onnea jo plussanneille (ja tarrasukkia matkaan). Päätimme miehen kanssa aloittaa vauvaprojektin vuoden alusta ja minulla on sekä hyvin iloiset, mutta sekavat fiilikset. Eilen paniikissa ehdin jo kysymään mieheltä, kannattaisiko sittenkin laittaa projekti vielä hetkeksi aikaa jäihin. Mies tuhahti siihen sanomalla "Älä nyt lannista mua, koska olen jo niin ehtinyt lämmetä ajatukselle" :) :) 

Olisi kiva tietää millaiset välit teillä ketjulaisilla on ollut appivanhempiin yrityksen alla/raskauden aikana? Minulla on tosi huonot ja kylmät välit anoppiini, ollut jo kymmenen vuoden ajan (yrityksistäni huolimatta). Anoppi on vähätellyt minua ja katsonut aina nokan vartta pitkin. Mitään hyvää hänellä ei ole ollut minusta koskaan sanottavana (esim. tein opiskeluaikoina neljää osa-aikatyötä pitääksemme talousasiat kunnossa ja että pystyimme viettämään vähän vapaampaa opiskelijaelämää). Kaikesta huolimatta hän on ehtinyt työntää nokkansa asioihimme kysymällä "Milloinkas minä saan lapsenlapsia?" tai "Milloinkas Snowbellen äitienpäivää vietetään?". Tiedän, että tällaiset utelut ovat idioottimaisia ja törkeitä, mutta en voi olla ajattelematta asiaa, sillä mieheni on ainoa lapsi. Tiedän myös, että murehdin näitä asioita liikaa etukäteen, emmehän me ole edes aloittaneet yritystä. En halua kuitenkaan, että vauvamme tulee olemaan joku väline korjaamaan kylmiä ja tulehtuneita anoppi-miniä-välejä tai että anoppini pääsee pätemään olemalla "niin-ihana-mummo". Täällä AV:lla on ollut jo kaksi hirvittävää ketjua rajattomista mummoista ja pelkään saman osuvan omalle kohdalle. Siksi olisi kiva kuulla myös muiden mielipiteitä/kokemuksia/ajatuksia.

Täällä kp 13, ovislimat alko tänään,kohdunkaula noussu vähän ylöspäin,pehmenny ja hieman auki! Yllätävän hyvin ollaan saatu talleteltua.

Vielä ainakaan ei oo sellanen fiilis et olis kova pudotus jos ei plussa pärähdä testiin