Tuleeko teillekin joskus tällainen jännä olo kun autoilija antaa sinulle tietä suojatiellä?

Olet suloinen

Sinulla ei varmaan ole kovin paljon välittäviä kavereita tai kumppania...

Ei tuossa tilanteessa, mutta joskus muuten on tullut ja uskon tietäväni juuri mitä tarkoitat.

Esim. kun työkaveri tulee sanomaan, että "hei xxxx, ootko jo käynyt syömässä?" ja ihan havahdun siihen, että minä olen olemassa noille ihmisille ja minulla on jotain merkitystä.

Olen ehkä ollut hiukan niinsanottu näkymätön lapsi aikoinaan. En tiedä vaikuttaako se siihen miten oma olemassaolo jotenkin välillä yllättää.

Ei. Tulee lähinnä olo että äkkiä täytyy hilpaista tien yli ettei autoilija hermostu vaikka on toki itse antanut minulle tietä.

Mutta söpö ajattelutapa sinulla :)

Kyllä se aina säväyttää. Toi autojen pysähtyminen suojatien edessä on lisääntynyt viime vuosina tosi paljon.

Joskus nuorena 80-luvulla kävin ekalla etelänmatkalla Espanjassa enkä käsittänyt käsittänyt miksi autot pysähtyivät suojatien edessä. En ollut koskaan kokenut sitä Helsingissä. Se oli ihan käsittämätöntä. Sitten kun matkusteltiin enemmän niin huomasi että niin monessa maassa toimitaan.

Helsingissä tapahtui minulle ekan kerran joskus vuosituhannen alussa ja otti sydänmestä niin otettu olin.

Nykyään toi suojatien eteenpysähtyminen on ihan normia Helsingissäkin. Harvasen viikko joku autoilija antaa tilaa kadun ylitykseen.

Kiitän aina käden heilautuksella ja hymyllä.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei varmaan ole kovin paljon välittäviä kavereita tai kumppania...

Minulla on aika rankkoja juttuja ollut elämässä + tänä päivänä myöskin mukana kulkee ainakin ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko :( Teininä alkoi mielenterveysongelmat nostaa päätään. Olen 25v nainen. Kyllä mulla taitaa olla rakastava perhe ympärillä..

Ap

Luulen ymmärtäväni vähän mistä kirjoitat. Mäkin saatan välillä liikuttua kovasti tuntemattomien ystävällisyydestä tai kyvystä osoittaa välittämistä muita ihmisiä kohtaan. Esim. kun kuulen tai näen ambulanssin hälytysajossa, mulla tulee helposti kyyneleet silmiin, koska joku auttaa jotakuta jolla on tosi hätä; ajaa täysiä sen toisen takia ja muut väistää. Sniif.

Joskus myös jonkun tuntemattoman yllättävä ystävällisyys minua kohtaan (vaikka vaan ystävälluiset sanat jossain tilanteessa) voi saada liikuttumaan. 

Mua ei säväytä, olen jo koululaisesta tottunut pitämään oikeuksistani kiinni. Jos auto ei meinaa pysähtyä, niin pistän sen pysähtymään. Katson kyllä ajoissa, että jarrutusmatka riittää mutta menen sitten määrätietoisesti tielle sivullepäin vilkuilematta.

Minua se autoilijan tienanto vähän nolottaa..en tiedä miksi. Yritän harppoa selkä suorana reippaasti ja nopeasti kadun yli.

.

kirjoitti:

Olet siis ylittämässä suojatietä ja autoilija hidastaa sinun vuoksesi (muita jalankulkijoita ei sillä hetkellä ole) ja antaa tietä. Tulee sellainen jännä olo, että hei minäkin olen/olenko olemassa? Tuo autoilija näkee JUURI minut, ja hidastaa vain ja ainoastaan minun vuokseni. Hän hidastaa koska ajattelee että JUURI MINUN henkeni on arvokas koska päättää olla ajamatta päälleni. ja tulee sellainen outo, epätodellinen vähän liikuttunut olo kuin tarkkailisin itseäni ulkopuolelta.

Normaalia? Pitäisikö mennä hoitoon?

USAssa olisit koko ajan liikttuneessa olotilassa, taalla kun autoilijat AINA pysahtyvat suojatien eteen.

Näin ei ole käynyt, mutta yksi kerta juuri uuteen kaupunkiin Suomessa muuttaneena kotimatkalla (kävellen) loppukesän lämpimänä päivänä alkoi heikottaa tosi kovasti. Raahustin hitaasti eteenpäin ja ihmettelin montako askelta vielä jaksaa eteenpäin. Mietin samalla uskallanko edes mennä kenenkään ovelle pyytämään vesilasillista, mutta menin sitten rivitalon ensimmäiselle asunnolle. Sain lasillisen vettä, istuin pihatuoliin hetkeksi, ja mies vielä kysyi tarvitsenko kyydin kotiin asti. Sanoin, ettei enää ole pitkä matka, ja tuli jo parempi olo, että jaksan nyt kyllä ja kiitin. Loppumatkalla kävellessä tuli ystävällisyydestä kyyneleet silmiin. Kiitokset vain Kajaaniin 17 vuotta sitten tapahtuneesta. 

Vierailija kirjoitti:

Minua se autoilijan tienanto vähän nolottaa..en tiedä miksi. Yritän harppoa selkä suorana reippaasti ja nopeasti kadun yli.

.

Miksi selän täytyy olla suorana?

Vierailija kirjoitti:

Minua se autoilijan tienanto vähän nolottaa..en tiedä miksi. Yritän harppoa selkä suorana reippaasti ja nopeasti kadun yli.

.

Itse olen huomannut saman. Varsinkin silloin, kun huomaan bussin lähestyvän suojatietä, oikein toivon ettei se antaisi tietä minulle. Jotenkin tulee tunne että nyt sitä vaivaa kaikkia niitä ihmisiä siellä bussissa, kun bussi joutuu minun takia pysähtymään ja matkanteko hidastuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua se autoilijan tienanto vähän nolottaa..en tiedä miksi. Yritän harppoa selkä suorana reippaasti ja nopeasti kadun yli.

.

Itse olen huomannut saman. Varsinkin silloin, kun huomaan bussin lähestyvän suojatietä, oikein toivon ettei se antaisi tietä minulle. Jotenkin tulee tunne että nyt sitä vaivaa kaikkia niitä ihmisiä siellä bussissa, kun bussi joutuu minun takia pysähtymään ja matkanteko hidastuu...

Ja bussin matkustajat ja kuski ovat kuin yleisönä! Kaikki katsovat kun kävelet tien yli, arvostelevat suoritustasi.

Vierailija kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni vähän mistä kirjoitat. Mäkin saatan välillä liikuttua kovasti tuntemattomien ystävällisyydestä tai kyvystä osoittaa välittämistä muita ihmisiä kohtaan. Esim. kun kuulen tai näen ambulanssin hälytysajossa, mulla tulee helposti kyyneleet silmiin, koska joku auttaa jotakuta jolla on tosi hätä; ajaa täysiä sen toisen takia ja muut väistää. Sniif.

Joskus myös jonkun tuntemattoman yllättävä ystävällisyys minua kohtaan (vaikka vaan ystävälluiset sanat jossain tilanteessa) voi saada liikuttumaan. 

Jännä. Ajattelin tätä ketjua lukiessa juuri samaa, että ambulanssin ääni saa herkistymään. Juuri tuo kova ääni kun ajaa ohi ja kun vielä kaikki autot auttavat väistämällä (vaikka onkin heidän velvollisuutensa). Olen toki herkkä muutenkin.

Päin vastoin. ajattelen että täytyy harppoa mahdollisimman nopeasti ja kiitollisena yli, kun autoilija minun vuokseni vaivautui pysähtymään. mitä isompi auto, sitä ahdistavampaa. Tuo sinun ajatuksesi olisi kyllä vähän parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua se autoilijan tienanto vähän nolottaa..en tiedä miksi. Yritän harppoa selkä suorana reippaasti ja nopeasti kadun yli.

.

Miksi selän täytyy olla suorana?

No onhan se nolon näköistä jos painaa pikakävelyä selkä köyryssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni vähän mistä kirjoitat. Mäkin saatan välillä liikuttua kovasti tuntemattomien ystävällisyydestä tai kyvystä osoittaa välittämistä muita ihmisiä kohtaan. Esim. kun kuulen tai näen ambulanssin hälytysajossa, mulla tulee helposti kyyneleet silmiin, koska joku auttaa jotakuta jolla on tosi hätä; ajaa täysiä sen toisen takia ja muut väistää. Sniif.

Joskus myös jonkun tuntemattoman yllättävä ystävällisyys minua kohtaan (vaikka vaan ystävälluiset sanat jossain tilanteessa) voi saada liikuttumaan. 

Jännä. Ajattelin tätä ketjua lukiessa juuri samaa, että ambulanssin ääni saa herkistymään. Juuri tuo kova ääni kun ajaa ohi ja kun vielä kaikki autot auttavat väistämällä (vaikka onkin heidän velvollisuutensa). Olen toki herkkä muutenkin.

Täällä kolmas ambulanssiherkistyjä!

Ja siihen tosiaan vielä lisättynä se, että muut autoilijat tekevät suorastaan ihmeitä antaakseen hälytysajolle tilaa. Silloin tulee sellainen jännä yhteisöllisyyden tunne, että tässä me täysin vieraat ihmiset puhallamme yhteen hiileen, että joku pelastuisi.

Mä liikutuin vähän tästä keskustelusta:)

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Olet siis ylittämässä suojatietä ja autoilija hidastaa sinun vuoksesi (muita jalankulkijoita ei sillä hetkellä ole) ja antaa tietä. Tulee sellainen jännä olo, että hei minäkin olen/olenko olemassa? Tuo autoilija näkee JUURI minut, ja hidastaa vain ja ainoastaan minun vuokseni. Hän hidastaa koska ajattelee että JUURI MINUN henkeni on arvokas koska päättää olla ajamatta päälleni. ja tulee sellainen outo, epätodellinen vähän liikuttunut olo kuin tarkkailisin itseäni ulkopuolelta.

Normaalia? Pitäisikö mennä hoitoon?

USAssa olisit koko ajan liikttuneessa olotilassa, taalla kun autoilijat AINA pysahtyvat suojatien eteen.

http://beta.latimes.com/nation/la-na-vegas-pedestrian-deaths-20150317-s…

AINA tosiaan :)