Lue keskustelun säännöt.
Taaskaan kummilapset eivät kiitäneet joululahjoista:(
27.12.2017 |
Olen ostanut joka vuosi kummilapsille, nyt jo nuorille aikuisille, joululahjat. Annoin lahjat ystäväni, heidän äitinsä kautta. Mutta mitään ei ole kummilapsista kuulunut, ei kiitosta eikä edes minkäänlaista joulutervehdystä. Olen vähän pettynyt. Ovatko vanhemmat kasvattaneet lapsensa huonosti vai onko tämä nykynuorten tapa? Itse pidin yhteyttä kummieni kanssa vielä aikuisiälläkin, heidän poismenoonsa asti, olivat mukavia ihmisiä elämässäni.
Kommentit (31)
Ei joululahjoista useinkaan kiitetä. En itsekään kaipaa kiitosta lahjasta. Hyvän joulun toivotus tai muu kuulumisten kysely on jotenkin luonnollisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa hätäinen. On ihan ok kiittää joululahjoista loppiaiseen mennessä.
Miksei joululahjoista muka tarvitsisi kiittää? Ovatko ne niin itsestäänselvyyksiä? Itse kiitän kaikista saamistani lahjoista, kiitän myös korteista jotka saan.
Meillä taas niin päin, että olisi kiva, jos kummi edes jotenkin muistaisi lasta jouluna. Lahjaa emme odota, kortti olisi kiva. Lapsi askarteli kortin kummitädille, mutta tänäkään vuonna ei kummilta tule mitään tervehdystä jouluksi.
Minä lopetin kummilapsen lahjomisen viime vuonna, kun lapsi ei taaskaan kiittänyt lahjasta. Myöskään hänen vanhempansa eivät ole lahjoista kiitelleet lapsen ollessa vielä pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti hyvät kummitädit ja hyvät kummilapset eivät kohtaa... Sääli.
No tiedätpä olla ostamatta ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se kivaa, jos kiitetään, mutta miten sulle ei riitä pelkkä antamisen ilo? Sulla on väärät motiivit.
Minä olen lahjonut kummilasta nyt 21 vuotta, koskaan ei yhtään kiitosta ole tullut. Ei synttärilahjoista, ei joululahjoista, ei valmistujaislahjoista, rippilahjoista jne. Nyt 21 v ja en enää lahjoja osta. Se on loppu nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä nyt aikuisille enää ostais. Niille tulee vain tyhmä olo hei, kun pitäis sua kiitellä, kuin pikku alamainen tai orja.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kivaa, jos kiitetään, mutta miten sulle ei riitä pelkkä antamisen ilo? Sulla on väärät motiivit.
En ole ap, mutta täytyyhän nyt käytöstavat olla. Herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kohteliasta kiittää saamastani lahjasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lahjonut kummilasta nyt 21 vuotta, koskaan ei yhtään kiitosta ole tullut. Ei synttärilahjoista, ei joululahjoista, ei valmistujaislahjoista, rippilahjoista jne. Nyt 21 v ja en enää lahjoja osta. Se on loppu nyt.
Jos ei aidosti ole mukana toisen elämässä niin miksi ostella lahjojakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kivaa, jos kiitetään, mutta miten sulle ei riitä pelkkä antamisen ilo? Sulla on väärät motiivit.
En ole ap, mutta täytyyhän nyt käytöstavat olla. Herää.
Ei täydy. Ei mua ainakaan haittaisi, vaikken saisi noin ahneelta kummilta enää ikinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kivaa, jos kiitetään, mutta miten sulle ei riitä pelkkä antamisen ilo? Sulla on väärät motiivit.
En ole ap, mutta täytyyhän nyt käytöstavat olla. Herää.
Ihan tyhmää pitää muiden käytöstapoja oman mielialansa määrittelijänä. Ihan oikein että pahastutte kun odotatte vain kiitosta eikä antaminen riitä!
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kohteliasta kiittää saamastani lahjasta.
Yhtä kohteliasta on vain haluta antaa lajha. Ellet halua vain antaa olet itse asennevammainen.
Ei ole koskaan tulut mieleenkään että lahjoista pitäisi erikseen kiittää. En muista että kukaan olisi koskaan kiittänyt, vaikka olen satoja lahjoja vuosien varrella antanut. Toki jos on aattona paikalla tai tavataan muuten heti sen jälkeen niin usein kiitetään. Meillä useimpiin lahjoihin ei edes kirjoiteta keneltä se on.
Itseäni ahdisti kun sain yli 20-vuotiaana lähes tuntemattomalta pariskunnalta lahjan jouluisin. En ollut kuulunut kirkkoon useaan vuoteen joten koin että minulla ei edes kummeja enää ollut enkä muutenkaan viettänyt joulua kovin merkittävästi. Oikeastaan vietin sitä vain vanhempieni iloksi ja tottumuksesta, itseäni ei olisi haitannut olla kokonaan viettämättä. Olin myös köyhä, opiskelijabudjetti ei aina riittänyt uusiin talvikenkiin tai siihen junalippuun vanhempieni luokse, puhumattakaan tuntemattoman pariskunnan lahjomisesta. Käytöstavat minulla kuitenkin oli mielessä ja juuri siksi ahdisti se lahjan saaminen. Olisi ollut helpompi jos en olisi koko lahjaa saanut. Eipä se yleensä edes ollut mitään mitä olisin halunnut tai tarvinut, hintava kuitenkin.
Lahjasta tuli siis moneltakin kannalta paha mieli ja olin enemmän kuin tyytyväinen kun kummit lopettivat lahjomisen. Tämän jälkeen on ollut jopa mukavampi lähettää se joulukortti ja kysellä kuulumiset sukujuhlissa.
Ei minuakaan koskaan opetettu kummilahjoista kiittämään. Oltais ajateltu, että kummi ei niitä sitten hyvästä sydämestään antanutkaan. En itse ollut yhtä hyväsydäminen kiittääkseni :)
Koska kummi ei ollut mulle mikään lahja-automaatti.
Kannattaa lopettaa lahjominen kun ovat tulleet aikuisiksi.