Taaskaan kummilapset eivät kiitäneet joululahjoista:(

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ahdisti kun sain yli 20-vuotiaana lähes tuntemattomalta pariskunnalta lahjan jouluisin. En ollut kuulunut kirkkoon useaan vuoteen joten koin että minulla ei edes kummeja enää ollut enkä muutenkaan viettänyt joulua kovin merkittävästi. Oikeastaan vietin sitä vain vanhempieni iloksi ja tottumuksesta, itseäni ei olisi haitannut olla kokonaan viettämättä. Olin myös köyhä, opiskelijabudjetti ei aina riittänyt uusiin talvikenkiin tai siihen junalippuun vanhempieni luokse, puhumattakaan tuntemattoman pariskunnan lahjomisesta. Käytöstavat minulla kuitenkin oli mielessä ja juuri siksi ahdisti se lahjan saaminen. Olisi ollut helpompi jos en olisi koko lahjaa saanut. Eipä se yleensä edes ollut mitään mitä olisin halunnut tai tarvinut, hintava kuitenkin.

Lahjasta tuli siis moneltakin kannalta paha mieli ja olin enemmän kuin tyytyväinen kun kummit lopettivat lahjomisen. Tämän jälkeen on ollut jopa mukavampi lähettää se joulukortti ja kysellä kuulumiset sukujuhlissa.

Mulla vähän samat muistot. Jos en ollut ansainnut niitä lahjoja kiitoksitta niin oma oli vikansa.

Meillä mieheni poika ei ole myöskään kiittänyt lahjoista. Häntä pitää aina huomioida ja jatkuvasti pitäisi pyytää brunssille...kahville yms. Ikinä ei ole tuonut minulle mitään mutta odottaa että minä huomioin häntä. Suuttui kun ilmoitin että tänä jouluna meillä ei ole vastaanottoa...olen kertakaikkisen kyllästynyt tuohon touhuun. Ei minkäänlaisia tapoja.

Omituisia kommentteja täällä. Kyllä olen sitä mieltä että kaikkien kummien tulisi lopettaa lahjojen anto jo rippikouluikään, varsinkin kun ne aiheuttavat jopa ahdistusta lahjan saajassa.

Aika homoa ostaa konvehtirasioita kummilapsille!

Kummi on ostanut lahjan ja odottaa että kummilapsi ottaisi yhteyttä ja kiittäisi lahjasta. Ei siis odota mitään vastalahjaa. Ja sen perusteella kummia haukutaan ahneeksi ja homoksi. Wtf??? Tuollaisille kummilapsille euron suklaalevykin on liikaa.

Sama homma. Mulla on kolme kummilasta, yksi jo aikuinen, yksi teini, yksi alakoululainen. Joka vuosi olen laittanut lahjat synttärinä ja jouluna, ei ole kiitosta tullut, ei edes korttia tai tekstaria. Kyllä se musta on huonoa käytöstä. Vanhimmalle lopetin ostelun juuri siksi, kun en ikinä kuullut hänestä mitään. Kahden pienemmän kanssa olen enemmän tekemisissä mutta eivät edes nähdessämme sano mitään, tykkäsivätkö lahjasta vai mitä.

Monet vanhemmat antaa lastensa kuvitella, että kummien lahjat onkin vanhempien ostamia. Hävytöntä, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Mulla on kolme kummilasta, yksi jo aikuinen, yksi teini, yksi alakoululainen. Joka vuosi olen laittanut lahjat synttärinä ja jouluna, ei ole kiitosta tullut, ei edes korttia tai tekstaria. Kyllä se musta on huonoa käytöstä. Vanhimmalle lopetin ostelun juuri siksi, kun en ikinä kuullut hänestä mitään. Kahden pienemmän kanssa olen enemmän tekemisissä mutta eivät edes nähdessämme sano mitään, tykkäsivätkö lahjasta vai mitä.

Minun lapseni eivät varmaankaan ole virallista kiitosta lähettäneet, tuskin heillä on edes kummien numeroita. Mutta tavatessamme olemme sitten kiittäneet ja kehuneet lahjoja, tai minä olen lähettänyt kuvan lapsesta uusi paita päällä tms.

Oma kummipoikani on yhden kerran itse spontaanisti lähettänyt kiitosviestin. Olisikohan ollut silloin, kun ostin joululahjaksi yllätyspalkinnon tuttujen peli-ihmisten suosituksesta. Yleensä olen kuullut hänen äidiltään reaktiosta lahjaan, ja minulle on riittänyt tieto, että lahja on päätynyt käyttöön.

Usein menee niin että nää hyvät kummilapset saa ne haist v asenne kummit ja toistenpäin. Harvoin kuulee et oltais tyytyväisiä.

Itse päätin myös lopettaa kummilahjat vastedes. Kävin viemässä (tänä vuonna vielä erityisen kalliinkin) lahjan heille kotiovelle. Teini itse ei ollut paikalla vaikka etukäteen sovittiin tulostani. Vanhemmat eivät kiittäneet, eivät edes kahvia tarjonneet. Tunsin itseni jotenkin hölmöksi. No, koska rippijuhlat on jo vietetty, voi kummikin sitten alkaa jo luopua omista "velvollisuuksistaan".

Ei kannata sitten ihmetellä kun on vaikea saada ketään suostumaan kummiksi...