Vit**taa niin saat*nasti - jään työttömäksi vuoden alusta.

Otan osaa. Muista, että ihmisarvo ei millään tavalla liity työntekoon. Se, että olet olemassa, tekee sinusta täydellisen. 

Itse jäin myös työttömäksi syyskuussa työpaikkani konkurssin myötä. Eniten ahdistaa että olin silloin 5 kuulla raskaana joten työn hakeminen siinä kohti melko turhaa. Jäin hoitovapaalle ja nyt joutuu sitten odottelemaan äitiyslomaa ja sen jälkeen olemaan äitiyslomalla tämän ahdistuksen kanssa. Ei kai se ohi mene ennen kun töitä taas saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voivoi, aapeellä jää nyt meikkien, vaatteiden ja "virvokkeiden" ostaminen vähemmälle. Tai sitten ei jää ja selittää lasten elämän romahtamisen...

Ylipäänsä, millainen vanhempi toteaa heti ensitöikseen, että lasten maailma romahtaa????

Eiköhän kaikilla ole komerot täynnä roinaa? Konmaritus ja ostolakko ovat muutenkin muotia. Lakkaa vain kuluttamasta. Ei siitä ap kärsi, vaan yritykset.

Ostolakkoon menenkin. Tosin muutenkan törsäily ei ole kuulunut tapoihini, vaan olen erittäin pihi ihminen. Nyt tästä puolestani tulee olemaan hyötyä, kun on oltava pakon edessä entistäkin pihimpi. Lapset ovat saaneet tähänkin asti vaatteensa alennusmyynneistä ja ruokaa olen ostanut punalappuisena pakkaseen asti.

Nurkkiin on kertynyt roinaa vuosien varrella ja niistä yritän päästä eroon kirppiksellä tai nettikaupoilla.

NeitiJ kirjoitti:

Itse jäin myös työttömäksi syyskuussa työpaikkani konkurssin myötä. Eniten ahdistaa että olin silloin 5 kuulla raskaana joten työn hakeminen siinä kohti melko turhaa. Jäin hoitovapaalle ja nyt joutuu sitten odottelemaan äitiyslomaa ja sen jälkeen olemaan äitiyslomalla tämän ahdistuksen kanssa. Ei kai se ohi mene ennen kun töitä taas saa.

Onpa sinullakin ikävä tilanne.

Olen tullut samaan tulokseen, että tähän ahdistukseen ja vitutukseen ei auta muu kuin työpaikan saanti.

Kaksi neuvoa. Ensinnäkin, hyödynnä lopputiliäsi niin, että lähdet päivärahan kanssa heti alusta kuukaudella viivästyneeseen aikatauluun. Tällä varmistat sen, että jos jostain syystä joskus tulevaisuudessa tulee maksatukseen joku kupru, et ole heti kusessa sen asian kanssa. Esimerkiksi itse haen seuraavaksi päivärahaa marraskuun osalta. Jos siinä olisi joku ongelma, joulukuun päiväraha on jo "tienattu" ja odottamassa siellä kulisseissa. Liian usein työttömät elävät kädestä suuhun, vaikka lopputilin ansiosta olisi ihan mahdollista viivästyttää ensimmäisen päivärahan hakemista ja sillä tavalla saada itselleen vähän puskuria.

Toinen neuvo on, että ala hakea heti työtä aktiivisesti. Ajatus pienestä hermolevosta voi tuntua houkuttelevalta, mutta se on ihan fakta, että mahdollisuudet saada työtä (varsinkaan hyvää työtä) pienenevät dramaattisesti ajan kuluessa. Ja sitten on vielä se, että kesällä työmarkkinat hiljenevät vielä entisestään eli mikäli ei kesään mennessä saa työtä, niin sitten se työllistyminen siirtyy taas 3-4 kuukaudella eteenpäin.

Sepä ei ole suostumuskysymys, aviopuolisoilla kun on ns elatusvelvollisuus puolisoaan kohtaan. Se on laissa!

Kevytyrittäminen on hyvä vaihtoehto jos sinulla on semmoista osaamista että voisit tehdä keikkaa freelancer-pohjalla.

Sillä tavalla on helpompi saada töitä, sillä nykyään työnantajat mieluummin ostavat vain työsuorituksen kuin palkkaavat työntekijän edes pätkätyöhön.

Kannattaa kuitenkin ensin varmistaa ettei Te-toimisto määritä sinua päätoimiseksi yrittäjäksi. Tekevät nämä päätökset tapauskohtaisesti.

Itse onneksi sain lausunnon "sivutoiminen yrittäjä, ei estettä työttömyysetuuden maksamiselle".

Kysyin etukäteen hyvin tarkkaan (kirjallisesti) miten pitää toimia ettei menetä työttömyysturvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ole mikään elämän romahdus, jos joutuu luopumaan kalliista harrastuksista. Eikä sekään, jos omakotitalo menee myyntiin ja joudutte muuttamaan kerrostaloon. Sitten on romahdus, jos omakotitalo ei mene kaupaksi koska on muuttotappiokunnalla ja jäätte liriin velkojenne kanssa. Tai jos omakotitalosta saa vähemmän rahaa kuin mitä on lainaa ja joudutte maksamaan kallista vuokraa ja samalla makselemaan loppuja lainoja pois.

Lapsille voi sanoa, että voivat kevään vielä harrastaa. Kauden lopussa on sopiva aika lopettaa ja lapset ehtivät tekemään luopumistyötä ja totuttelemaan ajatukseen. Kaikki talouden menot kannattaa nyt katsoa täikammalla läpi ja leikata kerralla pois. Monet hyviin ansioihin tottuneet joutuvat ihan liriin tällaisessa tilanteessa, kun jatkavat kulutusta entiseen tahtiin siinä uskossa, että hyväpalkkainen työ löytyy piankin. Ansioita paikataan luottokorttivelalla ja siinä ei mene kauankaan kun talous on ihan sekaisin. Nyt pitää ottaa sellainen asenne, että niitä töitä ei ihan pian löydy ja jos löytyykin, niin se palkka on jotain ihan muuta kuin on hyvinä aikoina tottunut. Vedät kunnolla hätäjarrusta ja kaikki ylimääräiset kulut pois! Ja tässä kohtaa nämä tarkoittaa lehtitilauksia, kakkos autoa (voitte laittaa ensin seisontavakuutukselle ja myydä vasta sitten kun on pakko, mutta tässä kohtaa kulut poikki!), uusia vaatteita, naudan sisäfilettä ja mitä tahansa muuta, mihin työmarkkinatuella elävällä ei ole varaa.

Työttömällä on aikaa kierrellä kaupoissa tarjousten perässä. Opettelet tekemään edullista ruokaa ja puoliso ottaa siitä eväät mukaansa töihin. Lounaan syöminen työpaikan lounasravintolassa kuuluu näihin menetettyihin etuihin. 

Keski-ikäisellä ei nyt luulisi enää talolainaa paljon olevan jäljellä, mutta sen jäljelläolevan lainan maksuohjelma kannattaa nyt neuvotella uusiksi sellaiseen asentoon, että sen maksaa työmarkkintuellakin. Henkisellä tasolla on syytä valmistautua siihen, että talo myydään viimeistään sitten kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen teitä kutsuu kerrostalokaksio, jonka toivottavasti saatte velattomaksi ennen eläkepäiviä.

Ihan hyviä vinkkejä tässä tuli, mutta kaikki ei toimi meidän tapauksessa. 

Asutaan pääkaupunkiseudulla ja lainaa on vielä maksettava 15 vuotta. Talosta varmasti saataisiin jo omamme pois, mutta myyminen ei ole siinä mielessä järkevää, kun täällä on vuokrat paljon isommat kuin mitä nyt maksamme yhteensä lyhennyksiä ja korkoja pankille ja muita asumiseen liittyviä kuluja. Joutuisimme siis vain ojasta allikkoon, joten yritän kynsin hampain pitää kiinni tästä edullisesta asumismuodostamme. Sitä ennen on lopetettava lasten harrastukset. Kakkosautosta onkin siinä vaiheessa helppo luopua, kun lapsia ei enää tarvitse kimppakyyditä harrastuksiinsa. Tämä tulee kirpaisemaan kovasti lapsia ja surettaa minua. 

Minä en ole ammatistani huolimatta koskaan ollut isoilla ansioilla, joten olen tottunut säästämään, enkä ole sortunut kerskakulutukseen. En ole tilannut lehtiä, emme käy ulkona syömässä, ei matkustella ulkomailla, en käy kampaajalla tai käytä muitakaan maksullisia palveluja, puhelinliittymät minulla ja lapsilla maksaa 5 e/kk, juoksen tarjousten perässä, kuljen pyörällä aina kuin mahdollista ja omat harrastukseni ovat ilmaisia. Kuumeisesti yritän miettiä, mistä vielä voisi säästää. Ainakin leipää voin ruveta leipomaan itse.

Miehen kulutukseen en pysty vaikuttamaan. Hän on tottunut siihen, että voi käyttää omat rahansa mielensä mukaan ja maksaa yhteisistä menoista vain puolet. Sen tiedän, ettei mies halua laskea elintasoaan yhtään. Se lisää ahdistustani, kun puoliso ei ole tukemassa vaikeassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi neuvoa. Ensinnäkin, hyödynnä lopputiliäsi niin, että lähdet päivärahan kanssa heti alusta kuukaudella viivästyneeseen aikatauluun. Tällä varmistat sen, että jos jostain syystä joskus tulevaisuudessa tulee maksatukseen joku kupru, et ole heti kusessa sen asian kanssa. Esimerkiksi itse haen seuraavaksi päivärahaa marraskuun osalta. Jos siinä olisi joku ongelma, joulukuun päiväraha on jo "tienattu" ja odottamassa siellä kulisseissa. Liian usein työttömät elävät kädestä suuhun, vaikka lopputilin ansiosta olisi ihan mahdollista viivästyttää ensimmäisen päivärahan hakemista ja sillä tavalla saada itselleen vähän puskuria.

Toinen neuvo on, että ala hakea heti työtä aktiivisesti. Ajatus pienestä hermolevosta voi tuntua houkuttelevalta, mutta se on ihan fakta, että mahdollisuudet saada työtä (varsinkaan hyvää työtä) pienenevät dramaattisesti ajan kuluessa. Ja sitten on vielä se, että kesällä työmarkkinat hiljenevät vielä entisestään eli mikäli ei kesään mennessä saa työtä, niin sitten se työllistyminen siirtyy taas 3-4 kuukaudella eteenpäin.

Toivottavasti en koskaan enää (opiskeluaikoina näin kävi) joudu elämään kädestä suuhun. Tällä hetkellä minulla on säästöjä puskurirahastona, mutta tiedostan, että ne on äkkiä syöty, kun pari isompaa juttua hajoaa.

Töitä olen hakenut jo pitkään, joten tiedän, että kesäksi hiljenee täysin. Vasta nyt loppusyksyllä tuli useampi oman alan työpaikkani auki. Aikaa menee hakemusten tekemiseen runsaasti, koska jokaiseen paikkaan on räätälöitävä CV ja hakemus erikseen. Jos niin hyvä tuuri käy, että sattuu pääsemään haastatteluun asti, niin siihen pitää valmistautua useampi päivä, koska kyse ei ole mistään perusduunista. Sitten vielä pitäisi samaan aikaan juosta turhanpäiväisillä aktiivisuuskursseilla. Se kaikki on työnhausta pois.

Julkisella sektorilla on paljon tryöpaikkoja, jotka eivät ole kovinkaan mediaseksikkäitä ja sen vuoksi hakijoita on joskus jopa alle 10. katso www.kuntarekry.fi vaikkapa aluksi

Oletko kokeillut henkilöstönvuokrausfirmaa? Juu, osa-aikaista varmaan on tarjolla, mutta sitä kautta voisi ehkä löytyä jotain. Tai jos pääsisi johonkin oppisopimuskuvioon kiinni, tai kouluttautumaan hoitoalalle.

Siis miten ihmeessä olet päässyt tai joutunut työkkärin kursseille, jos et ole vielä edes työtön?

Itse olin aikoinaan lomautettuna ja silloinkin pääsin hakemaan vahingossa yhdelle kurssille, kun luulivat että ole "oikeasti" työtön., jos olisivat huomanneet ettö olen vain lomautettuna, niin en olisi päässyt, kurssille en tietenkään päässyt, kun haastattelussa selvisi että olen lomautettu.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella sektorilla on paljon tryöpaikkoja, jotka eivät ole kovinkaan mediaseksikkäitä ja sen vuoksi hakijoita on joskus jopa alle 10. katso www.kuntarekry.fi vaikkapa aluksi

Oletko kokeillut henkilöstönvuokrausfirmaa? Juu, osa-aikaista varmaan on tarjolla, mutta sitä kautta voisi ehkä löytyä jotain. Tai jos pääsisi johonkin oppisopimuskuvioon kiinni, tai kouluttautumaan hoitoalalle.

Julkisella puolella on räätälöitä työpaikkoja julkisessa haussa. Niihin on tekijä jo valittu, mutta paikka on pakko laittaa julkiseen hakuun, niitä on ihan turha hakea, siksi hakemuksia vähän.

insinööri kirjoitti:

Pääseekö tästä ahdistuksesta ja vitutusesta mitenkään eroon? Antakaa vinkkejä, miten olette selvinneet järjissänne työttömyydestä? Lisäksi tuleva taloudellinen ahdinko huolettaa, sillä en tule saamaan mitään asumistukia tai toimeentulotukea, koska asun velkaisessa talossa ja pienituloisella miehelläni on vielä työpaikka. Lapsetkin vielä elätettävänä. Avioero ja muutto lähiöslummin asumistuettuun vuokrakämppään on edessä, mikäli töitä ei ala löytymään parin vuoden sisällä.

Olen käynyt useammalla työnhakuvalmennuskurssilla ja yksityisvalmennuksessa ja hakenut kymmeniä työpaikkoja, mutta työtä vaan ei löydy. Pari kertaa olen päässyt haastatteluun asti. Hakijoita on paikkohin kymmeniä tai yli sata ja aina paikan on saanut joku nuorempi. Keski-ikäiselle työnsaanti näyttää mahdottoman vaikealta.

Kiroilustasi päätellen tulet sopiutumaan lähiöslummiin erinomaisesti.

sopeutumaan

Olisiko työaikasi miten rajalliset, haittaako lastenhoito niitä? Voisit nimittäin saada vaikka minkälaista keikkaa lisätienestiksi. Eihän se isoa palkkaa korvaa, eikä kunnon ansiosidonnaistakaan mutta kyllä sellaista löytää, jos pikkurahatkin kiinnostavat.

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutto lähiöön saattaa olla edessä, mutta miksi avioero?

Avioero tulee siitä syystä, ettei miehen pienellä palkalla elätetä koko perhettä, jos niin huonosti käy, että joudun peruspäivärahalle. Mies ei ymmärrä vielä asian vakavuutta, eikä ole vähentänyt kulutustaan yhtään. Hän ei varmasti edes suostu elättämään minua, joten ainoa vaihtoehto on avioero.

No tuollaisesta pölvästistä joutaakin eron ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä olet päässyt tai joutunut työkkärin kursseille, jos et ole vielä edes työtön?

Itse olin aikoinaan lomautettuna ja silloinkin pääsin hakemaan vahingossa yhdelle kurssille, kun luulivat että ole "oikeasti" työtön., jos olisivat huomanneet ettö olen vain lomautettuna, niin en olisi päässyt, kurssille en tietenkään päässyt, kun haastattelussa selvisi että olen lomautettu.

Työnantaja tarjosi irtisanotuille mahdollisuutta osallistua ns. muutoskoulutukseen, jossa konsulttifirmat tarjosivat erilaisia kursseja. Kävin niissä puolen vuoden irtisanomisaikani aikana. Sain käyttää puolen vuoden aikana 20 päivää työnhakuun tai työllistymistä edistävillä kursseilla käymiseen.  Myös TE-keskuksen järjestämillä kursseilla kävin irtisanomisaikana. Yhteen piti tehdä pitkät hakemuksetkin. Ei siinä mitään estettä ollut, koska minut oli jo irtisanottu työstäni, vaikka työsuhteessa silti vielä edelleen olinkin.

insinööri kirjoitti:

Miehen kulutukseen en pysty vaikuttamaan. Hän on tottunut siihen, että voi käyttää omat rahansa mielensä mukaan ja maksaa yhteisistä menoista vain puolet. Sen tiedän, ettei mies halua laskea elintasoaan yhtään. Se lisää ahdistustani, kun puoliso ei ole tukemassa vaikeassa tilanteessa.

Tämä on ihan syvältä. Olisiko syytä laittaa luvut Exceliin ja saada mies tilanteen tasalle? Lyöt sille miehelle eteen sellaiset rätingit, että omakotitalo menee pian myyntiin jos miehen tuhlailu ei lopu. Olisiko hän valmis joustamaan tuhlailusta, että saisi pidettyä kulissit pystyssä?

Avioliittolakiin voi vedota, jos mies ei muuten suostu aikuistumaan. 

Meilläkin on ollut aikoja, jolloin on ollut tiukempaa ja vaikka miehellä onkin ollut vähintään hyvät tulot, niin kyllä hänkin on tuollaisina aikoina osallistunut siihen penninvenytykseen ja yhdessä on siskonmakkarasoppaa syöty. Sitten parempina aikoina miehellä on ollut enemmän väljyyttä siinä omassa kulutuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko työaikasi miten rajalliset, haittaako lastenhoito niitä? Voisit nimittäin saada vaikka minkälaista keikkaa lisätienestiksi. Eihän se isoa palkkaa korvaa, eikä kunnon ansiosidonnaistakaan mutta kyllä sellaista löytää, jos pikkurahatkin kiinnostavat.

Päivätyö onnistuu ja viikonloput. Yötyötä tuskin kykenen tekemään, mutta voisin sitäkin kokeilla.

Ihan mielenkiinnosta kyselen, mille alalle pääsee tekemään keikkahommia ilman alan koulutusta tai tutkintoa? Omalla alallani ei keikkahommia ole. Muiltakin aloilta olen työpaikkoja hakenut, mutta niihin ei pääse edes haastatteluun, koska hakijoina on runsaasti kyseisen alan tutkinnon suorittaneita alan ammattilaisiakin.

Ei niitä työpaikkoja ole mitenkään kaikille työttömille, se on vaan fakta. Netti ja automaatio vievät työpaikkoja kiihtyvällä vauhdilla ja loputkin suorittavan työn duunit on osa-aikaisia tai tuntitöitä. Pieni eliittijoukko saa vielä isopalkkaisia töitä, mutta se vaatii lähes lottovoiton kaltaisen tuurin. Työnhakuvaatimukset ovat aivan mahdottomat ja epärealistiset eikä niitä voi täyttää lähes kukaan ja muodollisesti auki oleviin paikkoihin on jo tulossa tiskin alta sopiva tyyppi, joka on kärkkynyt hommaa vuosikausia. Sopivuus tarkoittaa sopivaa puoluekirjaa, sopivas taustaa ja koulutusta mutta ns.tavis ei koskaan täytä näitä, vaan vaatimuksia vaihdetaan lennosta ilman ennakkovaroituksia ja kukaan työtön ei koskaan voi tietää, miksi juuri hän ei kelvannut työhön. Seuraukšena on epävarmuus ja kalvava epätietoisuus omasta kyvystään ja tämä johtaa pahimmillasn mielenterveysongelmiin. Mutta: työttömät! Älkää alistuko kapitalistisen koneiston murskaamaksi, vaikka ne sitä haluavat ja syyllistävät teitä kaikesta! Etsi elämääsi sisältöä, joka kannattelee itsetuntoasi. Keskitysleireilläkin ihmiset pystyivät roikkumaan kiinni elämässä ja osa selvisi sieltäkin. Työttömyyden keskitysleiriltä ei tule joukkoja vapauttamaan mutta olkaa henkisesti vapaita!