Onko sinua sanottu helposti lähestyttäväksi ihmiseksi? Millainen olet omasta

Ei ole sanottu. En tunne itseäni helposti lähetyttäväksi.

Kyllä, ihan tavallinen ja ystävällinen. En mitenkään erikoinen.

Joo, se on vähän ristiriitaista kun kuitenkin väsyn ihmisiin nopeasti. Joskus pitää oikein pinnistellä että "älä ota mitään kontaktia, älä ole ystävällinen ym" jos on jo valmiiksi väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Joo, se on vähän ristiriitaista kun kuitenkin väsyn ihmisiin nopeasti. Joskus pitää oikein pinnistellä että "älä ota mitään kontaktia, älä ole ystävällinen ym" jos on jo valmiiksi väsynyt.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ihan tavallinen ja ystävällinen. En mitenkään erikoinen.

Samoin täällä

Olen

Mua on sanottu.

Olen semmoinen ihminen, joka osaa kuunnella. Ihmiset kuvittelee lähestyvänsä, kun he löytää jonkun, joka viitsii heidän jorinoitaan kuunnella.

Väittäisin, että oikeasti aika harva lähestyy oikeaa minua, esim. jakaa samoja kiinnostuksenkohteita tai huumoria. Se kuuntelijarooli on vaan semmosia pöpöttäjiä varten. Kuuntelen myötätuntoisesti myös työkseni, eli olen tehnyt ästä jossain määrin hankalasta lahjakkuudestani ammatin.

Hankalaa asiassa on se, että jotkut kuvittelee mua paremmaksikin ystäväksi sen jälkeen kun ovat kerran tai pari saaneet "kunnolla avautua". Mulle he ovat siinä vaiheessa jo luiskahtaneet potilaskategoriaan.

Up

Minua on monta kertaa sanottu salaperäiseksi, kylmäksi ja etäiseksi, vaikka olen aina ystävällinen kaikille. Vaikea sitä itse on ymmärtää, miten muut sinut näkevät. Minun mielestäni ei kannata vaivata päätään moisella.

Olen yleensä nauravainen, hymyilevä ja hyväntuulinen. Ja siis helposti lähestyttävä, kyllä. Minusta on aidosti kiva jutella vieraidenkin kanssa. Aitouden huomaa.

Olen usein saanut kuulla olevani helposti lähestyttävä ja että minulle on niin helppo puhua. Olen ekstrovertin kasvatuksen saanut introvertti, joka kärsii tästä ominaisuudesta.

Minulle opetettiin pienestä pitäen, että ihmisille pitää antaa aikaa. Minusta tuli hyvä kuuntelija suvun mummoille ja työhön väsyneille, joilla sitä puheaikaa riitti. Tämä taito on seurannut minua työelämään ja ollut kyllä usein hyödyksikin. Olen työskennellyt ja ollut tykätty asiakaspalvelutöissä.

Joudun jatkuvasti myyjän työssäni tilanteisiin, joissa ihmiset kertovat minulle traagisiakin elämäntarinoitaan. Moni itkee tai halaa minua lähtiessään. Työkaverit sanoivat, että on se hyvä että meillä on nyt joku niitä kuuntelemaan. Höpöttäjiä siis riittää. Pahimpia yritän jo välttää. En pidä siitä, että työpaikalleni tullaan notkumaan kuin johonkin rippituoliin.

Vierailija kirjoitti:

Mua on sanottu.

Olen semmoinen ihminen, joka osaa kuunnella. Ihmiset kuvittelee lähestyvänsä, kun he löytää jonkun, joka viitsii heidän jorinoitaan kuunnella.

Väittäisin, että oikeasti aika harva lähestyy oikeaa minua, esim. jakaa samoja kiinnostuksenkohteita tai huumoria. Se kuuntelijarooli on vaan semmosia pöpöttäjiä varten. Kuuntelen myötätuntoisesti myös työkseni, eli olen tehnyt ästä jossain määrin hankalasta lahjakkuudestani ammatin.

Hankalaa asiassa on se, että jotkut kuvittelee mua paremmaksikin ystäväksi sen jälkeen kun ovat kerran tai pari saaneet "kunnolla avautua". Mulle he ovat siinä vaiheessa jo luiskahtaneet potilaskategoriaan.

Mitä työtä teet?

Up

Hyvä uskoinen,kaikki mene läpi!Hyväksi käytettävä juuri siksi etten osaa kyseen alaistaa ihmistä, ihmisiä ja en osaa olla utelias terveen lailla edes.Pieni uteliasuus pitää olla jokaisella. Opetelen tervettä uteliaisutta,kuntelemaan mitä ihminen oikeasti puhuu ja mitkä ovat hänen oikeat motiivit kanssani.Kehuskeluko,lankeanko siihen?

Nosto

Juu, mulle tulee tosi usein ihan tuntemattomat ihmiset juttelemaan. Ehkä näytän kiltiltä ja vaarattomalta, en tiedä. 

Olen lintuharrastaja ja helposri lähestyttävä, perusystävällinen ja koska olen luonnossa, olen siinä tilanteessa myös iloinen. Ihmiset pysähtyvät ja kertovat omista lintuhavainnoostaan. Olen introvertti, mutta mielelläni kuulen ihmisten lintujuttuja. Kun alan väsyä (introvertti kun olen), siirryn sitten polulla eteenpäin tms. ja pääsen omaan rauhaan. Minulla on aiemmin toisissa tilanteissa ollut vaikeuksia laittaa rajaa kuuntelemiselleni, mutta nykyään osaan tehdä sen ajoissa.

Lintuharrastaja kirjoitti:

Olen lintuharrastaja ja helposri lähestyttävä, perusystävällinen ja koska olen luonnossa, olen siinä tilanteessa myös iloinen. Ihmiset pysähtyvät ja kertovat omista lintuhavainnoostaan. Olen introvertti, mutta mielelläni kuulen ihmisten lintujuttuja. Kun alan väsyä (introvertti kun olen), siirryn sitten polulla eteenpäin tms. ja pääsen omaan rauhaan. Minulla on aiemmin toisissa tilanteissa ollut vaikeuksia laittaa rajaa kuuntelemiselleni, mutta nykyään osaan tehdä sen ajoissa.

Kuulostaa hyvältä