Miksiköhän minun äitini ei ole ikinä sanonut mulle miten vastenmielistä oli hoitaa minua ym?

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Ja tokko sinussa mitään näytettävää on.. Vai ootko taas tänään seurapiiriguru..? Skitso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

Ainoa narsisti tässä kuviossa olet sinä. Haukut muita, etkä myönnä omia vikojasi lainkaan. Miehesi ja äitisi pahimmat viat taitavat olla liiallinen kiltteys sinulle, ja hyväksikäytät sitä ihan järkyttävällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Olet kuvottava ihminen, epäonnistunut äiti ja puoliso. Kunpa en olisi ikinä hankkinut sinua, Jaana.

Jouluterveisin äitisi, Ismo ja lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Sehän=sähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

Ainoa narsisti tässä kuviossa olet sinä. Haukut muita, etkä myönnä omia vikojasi lainkaan. Miehesi ja äitisi pahimmat viat taitavat olla liiallinen kiltteys sinulle, ja hyväksikäytät sitä ihan järkyttävällä tavalla.

Narsisti ei myönnä lapsilleen, että hänelle äitiys on aivan täyttä paskaa, koska sehän paljastaisi hänessä virheen, koska täydelliset naiset nauttivat äitiydestä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

Ainoa narsisti tässä kuviossa olet sinä. Haukut muita, etkä myönnä omia vikojasi lainkaan. Miehesi ja äitisi pahimmat viat taitavat olla liiallinen kiltteys sinulle, ja hyväksikäytät sitä ihan järkyttävällä tavalla.

Narsisti ei myönnä lapsilleen, että hänelle äitiys on aivan täyttä paskaa, koska sehän paljastaisi hänessä virheen, koska täydelliset naiset nauttivat äitiydestä.

ap

Mitä virheitä sinä itsessäsi myönnät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

Ainoa narsisti tässä kuviossa olet sinä. Haukut muita, etkä myönnä omia vikojasi lainkaan. Miehesi ja äitisi pahimmat viat taitavat olla liiallinen kiltteys sinulle, ja hyväksikäytät sitä ihan järkyttävällä tavalla.

Narsisti ei myönnä lapsilleen, että hänelle äitiys on aivan täyttä paskaa, koska sehän paljastaisi hänessä virheen, koska täydelliset naiset nauttivat äitiydestä.

ap

Mitä virheitä sinä itsessäsi myönnät?

No sen juuri, että äitiys on minusta ihan hirveää. En jaksa leikkiä lasteni kanssa yhtään, ei mua edes kiinnosta, en jaksa taistella hampaidenpesuista, parsakaalin syömisestä, kouluaamuista, en vaan jaksa. Koska se on niin kauheaa ja ihan paskaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Kyllä mä oisin, jos te joukolla tuhoaisitte äitini, siinä ois selusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.

ap

Nii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Ja eihän se ois ollut mun elämän tuhoamista, jos äiti ois myöntänyt niinkin ison virheen itsessään, kuin inhota olla äiti. Se ois tuonut ennemminkin hänet siksi, joka hän on, huono surkea paska ihminen, jonka esimerkin mukaan ei todellakaan kannata elää.

ap