Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän minun äitini ei ole ikinä sanonut mulle miten vastenmielistä oli hoitaa minua ym?
25.12.2017 |
Vaikka siis se ei ollut hänelle mieluisaa puuhaa? Voisiko kuvitella, että mä en sitten enää eläisi harhassa, jossa äiti siis ilmeisesti luulee mun elävän, että hän rakasti minua?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi, että psyykkisesti terveistä äideistä ei ole vastenmielistä hoitaa lastaan.
Jos äitisi tätä ei ole, niin on kuitenkin sen verran täyspäinen, ettei inhon tunteitaan sinulle pura.
Se oli virhe, koska nyt pidin niitä hyveinä, siis että niissä ei ole mitään väärää minua kohtaan, vaan äiti nyt vain oli stressaantunut tms. Vaikka ei se siitä johtunut ja tunsin inhon, vaikka en tiennyt mitä se oli. Äiti oli todella epärehellinen mua kohtaan siinä. En mä ois siitä hajonnut, jos se ois paljastanut mulle vaikka kun olen kaksikymmentä, että äitiys oli hirvittävintä paskaa jota se on joutunut kokemaan. Se ois selittänyt äidin käytöstä ja vihaa mua kohtaan äidin ongelmaksi, ei minusta johtuvaksi.
ap
Taidan olla vähemmistössä kun ymmärrän sua näissä asioissa. Hieman on samansuuntaisiakin kokemuksia oman äitini kanssa ja kyllä ne jäljet rakkaudettomuudesta ja kaikenlaisista tunteiden peittelyistä, piilotetuista aggressioista, kateudesta ym. jättää jälkensä. Tsemppiä : ) Tuntuu jotenkin että olisi helpompi kohdata totuus vaikka olisikin karu kuin nähdä valheellista kulissia ja esittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on toisaalta aina ihan huvittavaakin tämä valheenpaljastelu, johon saan äitini nykyisin huijattua, saatan välillä liioitella sitä, miten vihaan lasten auttamista ja on niin rankkaa ja odotan, milloin äiti vetää henkisen herneen nenäänsä ja alkaa syyttää mua pahoista ajatuksista! Mutta ei, näen, miten sen ei ole vaikea myöntää tunteneensa ihan samoin. Aika kusetettu olo on kyllä. Mutta hyvä siöti että sen valheet paljastuvat mulle. Saatanan paska äiti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?
Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.
No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.
En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.
apÄlä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.
En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.
apAi sää oot taas noin jälkiviisas.. :D
Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.
apNii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.
Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.
apNo ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.
Millä logiikalla tajuttuaan, että olisin sairas, mitä en ole, suhtautuu siinä tapauksessa minuun sairaasti?
apSä sanoit että sinä kiukuttelit ja äitis ymmärsi ja kesti, ei siinä, sehän oli hyvä mutsi kun jaksoi rakastaa sua vaikka olit ihan huono lapsi. Normaalia lasta on helppo rakastaa, ehkä luotti siihen eikä sitten tuhonnut sun lisääntymiselimiä?
Ei ymmärtänyt, vaan rankaisi kiukusta. Mitä ihmettä sä oikein höpötät? Tuhonnut lisääntymiselimiä? Mitä!?
apNo sinähän kehut kuinka kesti sun kiukuttelun ja nautti äitiydestä. Sinä oot sairas, muista se, sinä et kestänyt poikkipuolista sanaa.. Ei se oo sun äitin vika. Kai se olis estänyt sua hankkimasta lapsia jos olis ajatellut että kaikki lapset on yhtä vaikeita kuin sinä.
Mut sullahan on sisaruksia jotka oli niitä vertailukohtia, et ollut onneksi ainoa.. Sai äitisi kuitenkin nauttia äitiydestä.
En sanonut että nautti äitiysdestä. Ei se, ettei sanonut mulle, miten vihaa äitiyttä tarkoittanut, että ei vihannut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?
Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.
No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.
En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.
apÄlä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.
En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.
apAi sää oot taas noin jälkiviisas.. :D
Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.
apNii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.
Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.
apNo ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.
Millä logiikalla tajuttuaan, että olisin sairas, mitä en ole, suhtautuu siinä tapauksessa minuun sairaasti?
apSä sanoit että sinä kiukuttelit ja äitis ymmärsi ja kesti, ei siinä, sehän oli hyvä mutsi kun jaksoi rakastaa sua vaikka olit ihan huono lapsi. Normaalia lasta on helppo rakastaa, ehkä luotti siihen eikä sitten tuhonnut sun lisääntymiselimiä?
Ei ymmärtänyt, vaan rankaisi kiukusta. Mitä ihmettä sä oikein höpötät? Tuhonnut lisääntymiselimiä? Mitä!?
apNo sinähän kehut kuinka kesti sun kiukuttelun ja nautti äitiydestä. Sinä oot sairas, muista se, sinä et kestänyt poikkipuolista sanaa.. Ei se oo sun äitin vika. Kai se olis estänyt sua hankkimasta lapsia jos olis ajatellut että kaikki lapset on yhtä vaikeita kuin sinä.
Mut sullahan on sisaruksia jotka oli niitä vertailukohtia, et ollut onneksi ainoa.. Sai äitisi kuitenkin nauttia äitiydestä.
Ja siis ei ole sisaruksia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?
Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.
No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.
En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.
apÄlä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.
En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.
apAi sää oot taas noin jälkiviisas.. :D
Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.
apNii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.
Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.
apNo ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.
Millä logiikalla tajuttuaan, että olisin sairas, mitä en ole, suhtautuu siinä tapauksessa minuun sairaasti?
apSä sanoit että sinä kiukuttelit ja äitis ymmärsi ja kesti, ei siinä, sehän oli hyvä mutsi kun jaksoi rakastaa sua vaikka olit ihan huono lapsi. Normaalia lasta on helppo rakastaa, ehkä luotti siihen eikä sitten tuhonnut sun lisääntymiselimiä?
Ei ymmärtänyt, vaan rankaisi kiukusta. Mitä ihmettä sä oikein höpötät? Tuhonnut lisääntymiselimiä? Mitä!?
apNo sinähän kehut kuinka kesti sun kiukuttelun ja nautti äitiydestä. Sinä oot sairas, muista se, sinä et kestänyt poikkipuolista sanaa.. Ei se oo sun äitin vika. Kai se olis estänyt sua hankkimasta lapsia jos olis ajatellut että kaikki lapset on yhtä vaikeita kuin sinä.
Mut sullahan on sisaruksia jotka oli niitä vertailukohtia, et ollut onneksi ainoa.. Sai äitisi kuitenkin nauttia äitiydestä.
Sulle on joku kertonut, että sinä olet sairas. Ja projisoit sitä epäilyäsi, jota et saa karistettua mielestäsi, etteikö se voisi sittenkin olla totta, minuun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?
Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.
No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.
En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.
apÄlä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.
En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.
apAi sää oot taas noin jälkiviisas.. :D
Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.
apNii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.
Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.
apNo ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.
Millä logiikalla tajuttuaan, että olisin sairas, mitä en ole, suhtautuu siinä tapauksessa minuun sairaasti?
apSä sanoit että sinä kiukuttelit ja äitis ymmärsi ja kesti, ei siinä, sehän oli hyvä mutsi kun jaksoi rakastaa sua vaikka olit ihan huono lapsi. Normaalia lasta on helppo rakastaa, ehkä luotti siihen eikä sitten tuhonnut sun lisääntymiselimiä?
Ei ymmärtänyt, vaan rankaisi kiukusta. Mitä ihmettä sä oikein höpötät? Tuhonnut lisääntymiselimiä? Mitä!?
apNo sinähän kehut kuinka kesti sun kiukuttelun ja nautti äitiydestä. Sinä oot sairas, muista se, sinä et kestänyt poikkipuolista sanaa.. Ei se oo sun äitin vika. Kai se olis estänyt sua hankkimasta lapsia jos olis ajatellut että kaikki lapset on yhtä vaikeita kuin sinä.
Mut sullahan on sisaruksia jotka oli niitä vertailukohtia, et ollut onneksi ainoa.. Sai äitisi kuitenkin nauttia äitiydestä.
Mutta on mahdollista, että se, että sinulle on kerrottu sinun olevan sairas, on tehnyt sinulle ne oireet, joiden perusteella et voi olla satavarma, että et ole sairas.
ap
Tuo on itseasiassa aivan sama tilanne joskin pahempi, kuin että teillä olisi vuosikymmenet ystävä, joka ollakseen muiden silmissä hyvä ihminen ja ystävä kulkisi rinnallanne ja sittemmin paljastaisi teille, että on inhonnut teitä sen koko ajan. Mutta halusi vain vaikuttaa ihmisenä jaksavaiselta, miellyttävältä ja mukavalta muille, mutta teille olisi koko ajan esittänyt nauttineensa ystävyydestä. Tosin mä kyllä sain aika paljon vihjeitä siitä, että äiti ei oikeasti välitä minusta, mutta IKÄVÄ KYLLÄ lapsi antaa monesti aivan liikaa anteeksi TAI mikä pahempaa, ottaa syyn omille hartioilleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?
Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.
No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.
En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.
apÄlä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.
En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.
apAi sää oot taas noin jälkiviisas.. :D
Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.
apNii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.
Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.
apNo ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.
Millä logiikalla tajuttuaan, että olisin sairas, mitä en ole, suhtautuu siinä tapauksessa minuun sairaasti?
apSä sanoit että sinä kiukuttelit ja äitis ymmärsi ja kesti, ei siinä, sehän oli hyvä mutsi kun jaksoi rakastaa sua vaikka olit ihan huono lapsi. Normaalia lasta on helppo rakastaa, ehkä luotti siihen eikä sitten tuhonnut sun lisääntymiselimiä?
Ei ymmärtänyt, vaan rankaisi kiukusta. Mitä ihmettä sä oikein höpötät? Tuhonnut lisääntymiselimiä? Mitä!?
apNo sinähän kehut kuinka kesti sun kiukuttelun ja nautti äitiydestä. Sinä oot sairas, muista se, sinä et kestänyt poikkipuolista sanaa.. Ei se oo sun äitin vika. Kai se olis estänyt sua hankkimasta lapsia jos olis ajatellut että kaikki lapset on yhtä vaikeita kuin sinä.
Mut sullahan on sisaruksia jotka oli niitä vertailukohtia, et ollut onneksi ainoa.. Sai äitisi kuitenkin nauttia äitiydestä.
Mutta et taida ymmärtää, että tarttisit apua....
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.
apÄlä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.
Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?
apNo älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.
Olin hylännyt kyllä.
apSiis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.
apEthän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.
Ja eihän se ois ollut mun elämän tuhoamista, jos äiti ois myöntänyt niinkin ison virheen itsessään, kuin inhota olla äiti. Se ois tuonut ennemminkin hänet siksi, joka hän on, huono surkea paska ihminen, jonka esimerkin mukaan ei todellakaan kannata elää.
apSinä inhoat äitinä olemista, ja jostain syystä peilaat sen äitiisi. Todennäköisesti äitisi ei sitä inhonnut. Äitiys on kaikille hetkittäin hyvin raskasta, ahdistavaa ja ankeaa, mutta kokonaisuutena kuitenkin yleensä voiton puolelle jäävää.
Sinun päässäsi asiat ovat mustavalkoisia. Et halua nähdä äitiäsi tavallisena ihmisenä, jolla on hyvät ja huonot hetkensä, vaan hänen pitää olla joko Jumalan korvike ja täydellinen rakkaus, tai hän on paha elämäsi tuhoaja. Ja kuitenkaan kukaan ihminen ei ole noista kumpaakaan.
Hei kommentoijat. Minusta on aika todennäköistä ap:n juttujen perusteella, että hänen äidillään on narsistisia piirteitä todellakin ja on toiminut hänen lapsuudessaan vahingollisella tavalla. Sellaisesta ympäristöstä on todellavaikea kasvaa henkisesti tasapainoiseksi aikuiseksi. Ap:ssa sitten näkyy tälleisen epäterveen äidin kasvatuksen traumat. Ap:lle sitten on valtava tehtävä ettei siirrä ongelmia edelleen seuraavalle sukupolvelle. Vai eikö? Voin tietenki olla ihan väärässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi, että psyykkisesti terveistä äideistä ei ole vastenmielistä hoitaa lastaan.
Jos äitisi tätä ei ole, niin on kuitenkin sen verran täyspäinen, ettei inhon tunteitaan sinulle pura.
Se oli virhe, koska nyt pidin niitä hyveinä, siis että niissä ei ole mitään väärää minua kohtaan, vaan äiti nyt vain oli stressaantunut tms. Vaikka ei se siitä johtunut ja tunsin inhon, vaikka en tiennyt mitä se oli. Äiti oli todella epärehellinen mua kohtaan siinä. En mä ois siitä hajonnut, jos se ois paljastanut mulle vaikka kun olen kaksikymmentä, että äitiys oli hirvittävintä paskaa jota se on joutunut kokemaan. Se ois selittänyt äidin käytöstä ja vihaa mua kohtaan äidin ongelmaksi, ei minusta johtuvaksi.
apTaidan olla vähemmistössä kun ymmärrän sua näissä asioissa. Hieman on samansuuntaisiakin kokemuksia oman äitini kanssa ja kyllä ne jäljet rakkaudettomuudesta ja kaikenlaisista tunteiden peittelyistä, piilotetuista aggressioista, kateudesta ym. jättää jälkensä. Tsemppiä : ) Tuntuu jotenkin että olisi helpompi kohdata totuus vaikka olisikin karu kuin nähdä valheellista kulissia ja esittämistä.
Kunpa olisin voinut arvioida äitiyttä hiukan rehellisemmin, kuin äitini "avulla" oli mahdollista. Eli ei kehdannut auttaa siinä yhtään. Ehkä olisin kyllä katkaissut välini kokonaan. En tiedä. Sellaiseen paskamulkeroon ois jo voinutkin, joka myöntäis, että mun hoitamiseni oli täyttä paskaa.
ap
Sepä se, on ihan hirveä tehtävä kannatella tätä laivaa, ettei mun lapsille siirry nää, mutta samalla olla hylkäämättä heitä. Koska sillä lailla ongelmat ei siirtyis, mutta silti puuttuisi äitihahmo. Ja siis jos joku tulee sanomaan, että no äitipuoli, niin se ei ole aina hyvä asia ja toisekseen siihen ei oikeastaan voi kukaan vaikuttaa, koska sellaisia ei ole kaupan ja kolmannekseen se olisi silti tosi väärin mua kohtaan, koska en halunnut lapsia antaakseni lapseni adoptioon. Edes henkiseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis kukaan ei ole vastannut otsikon kysymykseen. Miksei naiset sano aikuisille lapsilleen, että inhosin äitiyttä? Siis joku varmaan sanoookin, mutta ne, jotka eivät sano? Miksi eivät? Miksi mieluummin odotetaan, että joku toinenkin, oma lapsi vaikka, saisi ne samat kärsimykset elämälleen?
ap
Nytkin jos sanoisin äidille, että miksi et varoittanut, niin äiti ei ymmärtäis, että se oli todella paha virhe, karhunpalvelus. Hän myöntää kyllä, ettei nauttinut äitiydestä, mutta ei ole yhtään pahoillaan, että valehteli. Äitinihän saattoi hankkia lapsen pitääkseen isäni, joka on varakkaasta suvusta, ehkei ole niin kivaa myöntää, että mä olin siinä se kiusallinen haittatekijä tavoitteeseen pääsyyn.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä kun tää päivä ei lopu ikinä. En vielä tiedä menemmekö äidille huomenna. Tai siis tuskin menemme, mutta en itse ole se, joka soittaa. Koska I don't care.
ap
No sinähän kehut kuinka kesti sun kiukuttelun ja nautti äitiydestä. Sinä oot sairas, muista se, sinä et kestänyt poikkipuolista sanaa.. Ei se oo sun äitin vika. Kai se olis estänyt sua hankkimasta lapsia jos olis ajatellut että kaikki lapset on yhtä vaikeita kuin sinä.
Mut sullahan on sisaruksia jotka oli niitä vertailukohtia, et ollut onneksi ainoa.. Sai äitisi kuitenkin nauttia äitiydestä.