Miksiköhän minun äitini ei ole ikinä sanonut mulle miten vastenmielistä oli hoitaa minua ym?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.

ap

Nii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.

Ei vaan hän hymyilee sille, että mä sanon, että se on minusta ihan kamalaa. Että mä voin pahoin ja huonosti. Vaikka itsekin voi, mutta ei ikinä sanonut sitä. Kosoa esitti. Esitti niin hyvää ihmistä, ettei tunne sellaisia alhaisia fiiliksiä. Arvaa onko minusta hauskaa tuntea lapsiani kohtaan siten? Ei todellakaan ole. Se on aivan kamalaa.

ap

Kukaan normaalisti käyttäytyä äiti ei mene sanomaan omille lapsille että oli tuskallista ja painajaismaista kasvattaa heidät.

On todella, todella epärealistista ajatella että äitisi olisi pitänyt varoittaa sinua, kuinka rankkaa elämä lasten kanssa voi olla.

Olet aikuinen. Käyttäydy sillä tavalla. Ota vastuu omista lapsistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.

ap

Nii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.

Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Kyllä mä oisin, jos te joukolla tuhoaisitte äitini, siinä ois selusta.

ap

Me tuhottaisiin sun äiti..? :D paljoko oot juoni?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan normaalisti käyttäytyä äiti ei mene sanomaan omille lapsille että oli tuskallista ja painajaismaista kasvattaa heidät.

On todella, todella epärealistista ajatella että äitisi olisi pitänyt varoittaa sinua, kuinka rankkaa elämä lasten kanssa voi olla.

Olet aikuinen. Käyttäydy sillä tavalla. Ota vastuu omista lapsistasi.

Kyllä kuuluu olla rehellinen. Se se vasta satuttaakin, että joku omaa persettään hinommaksi kuin se onkaan tehdäkseen esittää, ettei äitiys ollut hänelle hirveää ja myös aika vaikeaa, koska hän oli niin saatanan huono äiti. Aikuista on tunnustaa tosiasiat ja myöntää ne, eikä teeskennellä, kuten äitini.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Ja eihän se ois ollut mun elämän tuhoamista, jos äiti ois myöntänyt niinkin ison virheen itsessään, kuin inhota olla äiti. Se ois tuonut ennemminkin hänet siksi, joka hän on, huono surkea paska ihminen, jonka esimerkin mukaan ei todellakaan kannata elää.

ap

Sinä inhoat äitinä olemista, ja jostain syystä peilaat sen äitiisi. Todennäköisesti äitisi ei sitä inhonnut. Äitiys on kaikille hetkittäin hyvin raskasta, ahdistavaa ja ankeaa, mutta kokonaisuutena kuitenkin yleensä voiton puolelle jäävää.

Sinun päässäsi asiat ovat mustavalkoisia. Et halua nähdä äitiäsi tavallisena ihmisenä, jolla on hyvät ja huonot hetkensä, vaan hänen pitää olla joko Jumalan korvike ja täydellinen rakkaus, tai hän on paha elämäsi tuhoaja. Ja kuitenkaan kukaan ihminen ei ole noista kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Kyllä mä oisin, jos te joukolla tuhoaisitte äitini, siinä ois selusta.

ap

Me tuhottaisiin sun äiti..? :D paljoko oot juoni?

No siis kirjallisesti, onko äo:si kymmenen kun et ymmärrä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Ja eihän se ois ollut mun elämän tuhoamista, jos äiti ois myöntänyt niinkin ison virheen itsessään, kuin inhota olla äiti. Se ois tuonut ennemminkin hänet siksi, joka hän on, huono surkea paska ihminen, jonka esimerkin mukaan ei todellakaan kannata elää.

ap

Sinä inhoat äitinä olemista, ja jostain syystä peilaat sen äitiisi. Todennäköisesti äitisi ei sitä inhonnut. Äitiys on kaikille hetkittäin hyvin raskasta, ahdistavaa ja ankeaa, mutta kokonaisuutena kuitenkin yleensä voiton puolelle jäävää.

Sinun päässäsi asiat ovat mustavalkoisia. Et halua nähdä äitiäsi tavallisena ihmisenä, jolla on hyvät ja huonot hetkensä, vaan hänen pitää olla joko Jumalan korvike ja täydellinen rakkaus, tai hän on paha elämäsi tuhoaja. Ja kuitenkaan kukaan ihminen ei ole noista kumpaakaan.

Jos hän ei inhonnut, niin minkä ihmeen takia ei sitten sano, ettei se hänestä ollut kamalaa, nyt kun mulla on lapsia? Vaan nyt hän todella käyttäytyy sen mukaan, mille hän tuntui, kun olin lapsi. Että äitiys on todella inhottavaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.

ap

Nii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.

Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.

ap

No ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.

ap

Nii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.

Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.

ap

No ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.

Millä logiikalla tajuttuaan, että olisin sairas, mitä en ole, suhtautuu siinä tapauksessa minuun sairaasti?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Älä ruoki Kivikissaäitiä.

jos ei kiinnosta, niin miksi luet ketjua? Eiköhän ihmiset saa itse päättää mistä haluaa keskustella.

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Kyllä mä oisin, jos te joukolla tuhoaisitte äitini, siinä ois selusta.

ap

Me tuhottaisiin sun äiti..? :D paljoko oot juoni?

No siis kirjallisesti, onko äo:si kymmenen kun et ymmärrä?

ap

Siis meidän pitäis haukkua sun äitiä? Hauku sä mun mutsi niin mä haukun sun, jos se helpottaa? Oli muuten äitis kauhee luettu ja rumakin vielä. Ja oli kauhean rumat vaatteet aina! Helpottaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Ja eihän se ois ollut mun elämän tuhoamista, jos äiti ois myöntänyt niinkin ison virheen itsessään, kuin inhota olla äiti. Se ois tuonut ennemminkin hänet siksi, joka hän on, huono surkea paska ihminen, jonka esimerkin mukaan ei todellakaan kannata elää.

ap

Sinä inhoat äitinä olemista, ja jostain syystä peilaat sen äitiisi. Todennäköisesti äitisi ei sitä inhonnut. Äitiys on kaikille hetkittäin hyvin raskasta, ahdistavaa ja ankeaa, mutta kokonaisuutena kuitenkin yleensä voiton puolelle jäävää.

Sinun päässäsi asiat ovat mustavalkoisia. Et halua nähdä äitiäsi tavallisena ihmisenä, jolla on hyvät ja huonot hetkensä, vaan hänen pitää olla joko Jumalan korvike ja täydellinen rakkaus, tai hän on paha elämäsi tuhoaja. Ja kuitenkaan kukaan ihminen ei ole noista kumpaakaan.

Ainoa syy, miksi äitini äitiys olisi voinut jäädä voiton puolelle on siinä, ettei hän kasvanut äitinä ihmisenä lainkaan. Jos hän olisi äitiydessään todella katsonut virheitään ja vajeitaan ja mitä pahuutta tekee lapselleen, hän ei olisi siinä plussan puolella. Vaikka ei hän edes ole, koskaan hän ei ole kehunut, miten oli mukavaa olla äiti myöskään. Mutta on aina sanonut, että se sujuu kun haluaa. Minusta se itseasiassa kuulostaa vähän pahalta, kannattaisi ehkä olla hiukan enemmän intoa siihen, kuin että sisulla olla äitinä vaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.

ap

Nii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.

Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.

ap

No ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.

Millä logiikalla tajuttuaan, että olisin sairas, mitä en ole, suhtautuu siinä tapauksessa minuun sairaasti?

ap

Sä sanoit että sinä kiukuttelit ja äitis ymmärsi ja kesti, ei siinä, sehän oli hyvä mutsi kun jaksoi rakastaa sua vaikka olit ihan huono lapsi. Normaalia lasta on helppo rakastaa, ehkä luotti siihen eikä sitten tuhonnut sun lisääntymiselimiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos sun äiti ois sanonut että sua oli inhottavaa hoitaa ja olla äiti, sä et olis hankkinut lapsia, vaikka se olikin sun mies joka pakotti sun hankkiin lapsia?

Ensimmäiseen lauseen joo ja toiseen, että mies ei kyllä pakottanut. Oli primus motor, mutta ei tietenkään pakottanut. Ei tuollaista asiaa voi pakottaa, ellei ole todella väärässä suhteessa ja rakastunut silti ja realiteetit hukannut henkilö.

No sehän teit muksut vain koska mies halusi, näin olet itse sanonut. Et sä silloin voi väittää että olisit edes halunnut lapsia.. Teitte sopimuksen että mies haluaa joten se hoitaa ja kasvattaa, joten alunperinkään et halunnut heitä etkä halunnut olla äiti joten taisit jo tietää kuinka pasta tulet olemaan ja että susta ei ole siihen... Joten voit luovuttaa ja jatkaa elämää.. Jättää perheesi rauhaan.

En, en vain siksi, en tehnyt heitä miehelle, en todellakaan. Ajattelin, että voimme pysyä yhdessä, vaikken niin koskisikaan lastenhoitoon 24/7. Ja että mies saa hoitaa käskyt ja opastuksen, etten mä sano liian jyrkästi :/ Mies sitten olikin valtavan lepsu ja mulla meni käpy.

ap

Älä viitsi, sä oot itse sanonut että teit ne kakarat miehelle kuin ne olis äidin pojalleen lupaamat kissa penikat (saat jos hoidat itse) joten en tajuu miksi nyt iniset kun itse sait mitä halusit. Nyt voit jättää pojan ja kissa penikat rauhaan ja häipyä, ethän sä niistä edes välitä.

En ole sanonut, enkä tehnyt, toki tiesin, että mies oli todella lapsirakas ja välittää ihmisistä, niin näin hänen "tuskansa" olla lapseton, mutta kyllä mulle tuli ihan oma itsenäinen vauvakuume ja olin koko ikäni ajatellut, että haluan lapsia. Se vain tuntui sille, että uskallanko. Jos äitini olisi sanonut, että se oli ihan paskaa, olisin harkinnut monta kertaa. Koska uskoin, että se mitä äidille se oli oli ihan hyvää, koska hän esitti sellaista. En oikein kai voinut uskoa sitä, ettei se vaikuttanut sille, kuin hän ois sitä nauttinut.... jos hän ois ollut rehellinen oisin tajunnut, että en minäkään tuota halua sittenkään.

ap

Ai sää oot taas noin jälkiviisas.. :D

Meni mönkään mutta onneksi vastuuttomalla skitso tyttärellä on mamma jota syyttää! Söpöä.

Ei, siis todellakin ajattelin äitini normaalimmaksi äidiksi ja nauttineen siitä, että saa olla äiti. Hän valehteli siis minulle siitä. Vasta kun olen sanonut äidille joskus miten omien lasten kanssa on kamalaa, äiti silleen ilkeästi melkein hymyilee kuin ois onnessaan että mäkin kärsin, että nii-in. Sen sijaan, että ois kertonut mulle rehellisesti tunteistaan ennen kuin mä sain lapsia.

ap

Nii.. Jos sää ny kitise sille että kolmekymppiselle ajalle tulee ihan yllärinä että lapset joskus kiukkuaa ja äiti ei aina jaksa niin voi olla että hymyilyttäisi ketä vain.

Ja minun äitini suhtautui siihen, että mä kiukkusin todella vihaisesti ja sairaasti silloin kun mä olin lapsi, aika sairasta sitten myöhemmin esittää, että nautti siitä.

ap

No ehkä hän tajusi että olet sairas, jo silloin. Äiti kestää lapselta vaikka mitä ja uskoo hyvään lapsestaan aina. Se kertoo vaan et äiti oli normaali hyvä äiti. Sä et oo kun saat kohtauksen joka asiasta. Joo kyllä, miehesi ja äitis eikä kenenkään ois pitänyt antaa sun hankkia pentuja, totta.

Millä logiikalla tajuttuaan, että olisin sairas, mitä en ole, suhtautuu siinä tapauksessa minuun sairaasti?

ap

Sä sanoit että sinä kiukuttelit ja äitis ymmärsi ja kesti, ei siinä, sehän oli hyvä mutsi kun jaksoi rakastaa sua vaikka olit ihan huono lapsi. Normaalia lasta on helppo rakastaa, ehkä luotti siihen eikä sitten tuhonnut sun lisääntymiselimiä?

Ei ymmärtänyt, vaan rankaisi kiukusta. Mitä ihmettä sä oikein höpötät? Tuhonnut lisääntymiselimiä? Mitä!?

ap

Hanki apua. Olet sairas. Hyvää joulua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Ja eihän se ois ollut mun elämän tuhoamista, jos äiti ois myöntänyt niinkin ison virheen itsessään, kuin inhota olla äiti. Se ois tuonut ennemminkin hänet siksi, joka hän on, huono surkea paska ihminen, jonka esimerkin mukaan ei todellakaan kannata elää.

ap

Sinä inhoat äitinä olemista, ja jostain syystä peilaat sen äitiisi. Todennäköisesti äitisi ei sitä inhonnut. Äitiys on kaikille hetkittäin hyvin raskasta, ahdistavaa ja ankeaa, mutta kokonaisuutena kuitenkin yleensä voiton puolelle jäävää.

Sinun päässäsi asiat ovat mustavalkoisia. Et halua nähdä äitiäsi tavallisena ihmisenä, jolla on hyvät ja huonot hetkensä, vaan hänen pitää olla joko Jumalan korvike ja täydellinen rakkaus, tai hän on paha elämäsi tuhoaja. Ja kuitenkaan kukaan ihminen ei ole noista kumpaakaan.

Ainoa syy, miksi äitini äitiys olisi voinut jäädä voiton puolelle on siinä, ettei hän kasvanut äitinä ihmisenä lainkaan. Jos hän olisi äitiydessään todella katsonut virheitään ja vajeitaan ja mitä pahuutta tekee lapselleen, hän ei olisi siinä plussan puolella. Vaikka ei hän edes ole, koskaan hän ei ole kehunut, miten oli mukavaa olla äiti myöskään. Mutta on aina sanonut, että se sujuu kun haluaa. Minusta se itseasiassa kuulostaa vähän pahalta, kannattaisi ehkä olla hiukan enemmän intoa siihen, kuin että sisulla olla äitinä vaan.

ap

Etkös just sanonut että sinä olit sairas jo lapsena ja hän kesti, sehän oli kova muita ja tosi hyvä äiti. Sinä se tässä ja siinä paska olit.

Vierailija kirjoitti:

Hanki apua. Olet sairas. Hyvää joulua!

Onko sulla ihan noin paha olla?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai oikeastaan se ois voinut kertoa sen mulle jo kun olin 15, niin oisin voinut alkaa jo silloin vihata äitiä ihan kunnolla ja hylätä hänet. Esittämällä välittävää mä sain kärsiä ja hän esitti rakastavaa hyvistä. Koskaan en kuitenkaan saanut sitä, mitä hyvät äidit antavat. Tukea, ymmärrystä, hyväksyntää.

ap

Älä viitti, sehän käyt edelleen nylkyttään sen jalkaa jatkuvasti.

Siis....? Missä sain tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää nyt tässä viimeisimmässäkin episodissa? Miksei se kusinarsisti sano suoraan miten äitiys oli hänestä niin paskaa, etten mäkään kiinnosta kuin näyttelyesineenä ja aiheuttamatta hänelle huolia?

ap

No älä lässytä et olisit hylännyt mitään. Sehän oot täysin riippuvainen äidistäsi ja nuolet vaikka sen persereijän jos pyytää.

Olin hylännyt kyllä.

ap

Siis olisin. Siinä ois ollut mun selusta selkänoja ja syy, jos joku ois alkanut syytellä mua, ette tule äitini kanssa toimeen.

ap

Ethän ois, et oo hylännyt vieläkään vaikka keksit päivittäin sata syytä ja asiaa jotka on tuhonneet sun elämästä.

Ja eihän se ois ollut mun elämän tuhoamista, jos äiti ois myöntänyt niinkin ison virheen itsessään, kuin inhota olla äiti. Se ois tuonut ennemminkin hänet siksi, joka hän on, huono surkea paska ihminen, jonka esimerkin mukaan ei todellakaan kannata elää.

ap

Sinä inhoat äitinä olemista, ja jostain syystä peilaat sen äitiisi. Todennäköisesti äitisi ei sitä inhonnut. Äitiys on kaikille hetkittäin hyvin raskasta, ahdistavaa ja ankeaa, mutta kokonaisuutena kuitenkin yleensä voiton puolelle jäävää.

Sinun päässäsi asiat ovat mustavalkoisia. Et halua nähdä äitiäsi tavallisena ihmisenä, jolla on hyvät ja huonot hetkensä, vaan hänen pitää olla joko Jumalan korvike ja täydellinen rakkaus, tai hän on paha elämäsi tuhoaja. Ja kuitenkaan kukaan ihminen ei ole noista kumpaakaan.

Ainoa syy, miksi äitini äitiys olisi voinut jäädä voiton puolelle on siinä, ettei hän kasvanut äitinä ihmisenä lainkaan. Jos hän olisi äitiydessään todella katsonut virheitään ja vajeitaan ja mitä pahuutta tekee lapselleen, hän ei olisi siinä plussan puolella. Vaikka ei hän edes ole, koskaan hän ei ole kehunut, miten oli mukavaa olla äiti myöskään. Mutta on aina sanonut, että se sujuu kun haluaa. Minusta se itseasiassa kuulostaa vähän pahalta, kannattaisi ehkä olla hiukan enemmän intoa siihen, kuin että sisulla olla äitinä vaan.

ap

Etkös just sanonut että sinä olit sairas jo lapsena ja hän kesti, sehän oli kova muita ja tosi hyvä äiti. Sinä se tässä ja siinä paska olit.

En sanonut.

ap

Eikö todella ole muita, joiden äidit selkeästi vihasivat äitiyttä, mutta teeskentelivät siihen saakka, että saitte lapsia, että se oli heistä ihan kivaa, ilmeisesti motiivinaan olla loukkaamatta vaikka todellinen syy on se, etteivät kestäisi nähdä totuutta itsestään. Vaikkei se nyt edes ole niin kamala. Mutta äitini nyt nolostelee kaikkea muutakin normatiivisuudesta poikkeavuutta itsessään.

ap