Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lasta, koska elämästä tulisi "liian vaikeaa". Todistakaa, että hän on väärässä
Hän ei usko, kun sanon, ettei lasten takia tarvitse jättää mitään tekemättä. Tiedän ettei elämä pääty lapsen saamiseen mutta mies kaipaa vapautta ja helppoutta. Mitä ajattelette?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Olen taas jouluna seurannut sukulaisperhettä kolmivuotiaan kanssa ja miettinyt miten onnekas lapsettomana olen. Lasta pitää vahtia 24/7 ettei ensinnäkään tapa itseään, heiluu joka suuntaan ja pää kopsahtelee minne sattuu. En ymmärrä miten pysyy hengissä kun ei suostu syömään, korkeintaan pari lusikallista samanaikaisesti kun katsoo piirrettyjä. Ei vieläkään puhu vaan huutelee jotain älämölöä ja yksittäisiä sanoja koko hereilläoloaikansa. Syö pahvia ja sylki valuu norona lattialle ja vaatteille kun ei ilmeisesti vaan älyä että kita on auki (eikä ole erityislapsi).
Ei vastaa omaa ajatusta hauskasta elämästä.
Alle 6kk:n ikäinen voi olla tuollainen. 3-vuotias, puhuu, juoksee, kävelee, syö ja käy vessassa itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet väärässä. Moni asia muuttuu ja jää tekemättä sen jälkeen, kun saa lapsia. Itse jouduin lopettamaan rakkaan harrastukseni. Lasten ja kyseisen lajin yhdistäminen vain oli sula mahdottomuus. Samoin matkustelu jäi tauolle, koska pienten lasten kanssa matkustelu ei huokutellut yhtään. Moni muukin asia jäi tekemättä, kun ei vaan väsymykseltään jaksanut. Lastenhoito on uuvuttavaa ja on vienyt kaikki energiani.
Mies on oikeassa. Helppo elämä ja vapaus menetetään, kun vauva tulee taloon. Lasten kanssa ei todellakaan voi jatkaa sitä samaa elämää, mikä oli ennen lapsia. Jos ihminen ei sitä hyväksy, niin lapsia ei kannata tehdä. Mies ymmärtää tämän, mutta sinä et nähtävästi ymmärrä. Ensimmäsenä sinun pitää sisäistää, että lapsi todellakin muuttaa koko elämän ja on melkoinen aika- ja energiasyöppö alle kouluikäisenä. Jos tämän sisäistät, niin sitten vasta sinunkin kannattaa harkita lasten tekoa, mutta jonkun toisen miehen kanssa.
Onneksi elämä helpottuu kuitenkin sitä mukaa kun lapsen kasvavat. Kouluikäisinä niiden kanssa alkaa olla jo aika helppoa, mutta rajoittavat ne vielä silloinkin paljon elämää. Lasten tarpeista pitää kuitenkin huolehtia aina ennen omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Elämän kuuluukin olla vähän vaikeaa. Ei ilotkaan tunnu niin isoilta jos aina on niin saakutin mukavaa. Ja sit taas jotkut pikku vastoinkäymiset tuntuu naurettavan isoilta.
Lapset pitävät elämän sopivan virkeänä. Niistä on vaivaa, sitä en kiellä, mutta hirmuisesti iloa ja sisältöä elämään myös.Miettikää nyt vaikka jouluakin. En mä jaksais innostua joulusta olleenkaan samoissa mittasuhteissa ilman lapsia.
Mut jos mies ei halua, se ei halua. Vaihda mies. Moni haluaa. Ja lasten tekemättä jättäminen miehen takia on typerää.
Minä saan elämääni niin paljon virkeyttä ja sisältöä ilman lapsiakin, etten ehdi kaikkea lapsettomanakaan tehdä ja kokea. Enemmän ihmettelen niitä, jotka eivät tosiaan löytäisi elämään mitään sisältöä ilman lapsia.
Minä jaksan myös joulusta innostua ihan tarpeeksi paljon ilman lapsiakin. Eikä elämää eletä joulun vuoksi tai joulua varten. Joulu on vain yhtenä kuukautena vuodessa ja siinäkin se varsinainen juhlanvietto keskittyy yleensä vain muutamaan päivään. Koko muuna vuotena tehdään jotain aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas jouluna seurannut sukulaisperhettä kolmivuotiaan kanssa ja miettinyt miten onnekas lapsettomana olen. Lasta pitää vahtia 24/7 ettei ensinnäkään tapa itseään, heiluu joka suuntaan ja pää kopsahtelee minne sattuu. En ymmärrä miten pysyy hengissä kun ei suostu syömään, korkeintaan pari lusikallista samanaikaisesti kun katsoo piirrettyjä. Ei vieläkään puhu vaan huutelee jotain älämölöä ja yksittäisiä sanoja koko hereilläoloaikansa. Syö pahvia ja sylki valuu norona lattialle ja vaatteille kun ei ilmeisesti vaan älyä että kita on auki (eikä ole erityislapsi).
Ei vastaa omaa ajatusta hauskasta elämästä.
No tuo ON erityislapsi. Ei normi 3-vuotias ole tuollainen...
Erityislapsi tuntuu olevan nykypäivän normilapsi. Menee minne tahansa, missä on lapsia, niin jokaisen mukula näyttää olevan erityislapsi. Erityislapsi on terminä kärsinyt inflaation ja on varmasti nykyään yksi yleisimmistä ylidiagnosoinneista Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan menee niin että elämässä ne hyvät asiat vaativat vaivaa ja työntekoa. Harva on sellainen hannuhanhi, ettei joutuisi näkemään vaivaa opiskelun, työpaikan tai esim. oman terveyden ylläpidon vuoksi. Mutta mitä ne sitten antaakaan vastapainoksi!
Jos joku sanoo syyksi sen ettei halua lapsia koska niistä on vaivaa, niin pyytäisin miettimään vielä lisää sitä todellista syytä ja jos tuo on se ainoa joka lopulta on syynä, niin kuka haluaa sitten olla laiskan velliperseen kanssa?
Itsellä ainakin on aika-ajoin stressiä ihan tarpeeksi ilmankin lapsia, eli ei vaan vittu todennäköisesti kestäisi hermo lapsiperhearkea.
Talous, ei säännöllisiä tuloja.
Muidenkin (kaverien) lapsien perään jo saa katsoa, että eivät joudu vaikeuksiin.
Viihdyn omassa "kuplassani", eli minulla on vapaus elää itselleni.
En ole vieläkään löytänyt sellaista naista, jonka kanssa olisin lapsentekoa edes harkinnut. Nuorempana bailasin ja naiskentelin jokaista halukasta. Ensimmäinen parisuhde päättyi vuosien jälkeen, kun mamma rakastui toiseen mieheen. Toinen parisuhde päättyi, kun kahden vuoden elon jälkeen mammasta tuli esille narsisti.
Yhteiskunta, haluanko tehdä lapsen kärsimään tästä Suomen perseilystä.
Muitakin asioita voisin listata..
Ja en ole mikään vitun vela.
Et halua lapsia mutta olet seurustellut ja jopa ollut avoliitossa jonkun äiti-ihmisen kanssa??? Aika outoa. Ja tuokin että naiskentelee ympäriinsä, on kyllä riski siitä että joku kerta päätyy isäksi, halusi tai ei.
(Mamma tarkoittaa ruotsiksi äitiä, jos et sitä tiennyt, suomeksi se tarkoittaa kyllä yleensä isoäitiä, mumma, mummo, mummu, tummu, mamma... Täällä palstalla nyt sanotaan kaikkia äitejä yleisesti mammaksi. Naiset eivät myöskään yleisesti ole emäntiä, jos heillä ei ole maatilaa, vaikka jotkut vt-ihmiset vaimojaan ja tyttöystäviään sanovatkin emänniksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas jouluna seurannut sukulaisperhettä kolmivuotiaan kanssa ja miettinyt miten onnekas lapsettomana olen. Lasta pitää vahtia 24/7 ettei ensinnäkään tapa itseään, heiluu joka suuntaan ja pää kopsahtelee minne sattuu. En ymmärrä miten pysyy hengissä kun ei suostu syömään, korkeintaan pari lusikallista samanaikaisesti kun katsoo piirrettyjä. Ei vieläkään puhu vaan huutelee jotain älämölöä ja yksittäisiä sanoja koko hereilläoloaikansa. Syö pahvia ja sylki valuu norona lattialle ja vaatteille kun ei ilmeisesti vaan älyä että kita on auki (eikä ole erityislapsi).
Ei vastaa omaa ajatusta hauskasta elämästä.
No tuo ON erityislapsi. Ei normi 3-vuotias ole tuollainen...
Erityislapsi tuntuu olevan nykypäivän normilapsi. Menee minne tahansa, missä on lapsia, niin jokaisen mukula näyttää olevan erityislapsi. Erityislapsi on terminä kärsinyt inflaation ja on varmasti nykyään yksi yleisimmistä ylidiagnosoinneista Suomessa.
No mun lapset ei ole kukaan "erityislapsi" eikä muuten suvussakaan. Se on kyllä joku outo muoti-ilmiö tai sitten suomalaisten geeniperimä on mennyt todella huonoksi viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tuo mistä puhuttiin että suu on auki ja sylki valuu, no ehkä hänellä on nenä tukossa ja siksi pakko hengittää suu auki, tai sitten on ihan oikeasti vammainen, normaalia tuollainen ei ole minkään ikäisellä. Kyllä kolmevuotias lapsi puhuu täysin järkeviä juttuja, eikä vaan mölise eikä kopsuttele päätään... Kyllä kuulostaa melko pahastikin kehitysvammaiselta.
Söisin ennemmin hirssipuuroakin kuin alkaisin pyörittämään lapsiarkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päinvastainen tilanne.Mies haluaa 1-3 lasta ja minä en kaipaa yhtään vauva/lapsi arkea ja sitä vastuuta.Ja ei, en ole lastenvihaaja mutta mun vauvakuumeet on jo kuumeiltu parikymppisenä. N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän kuuluukin olla vähän vaikeaa. Ei ilotkaan tunnu niin isoilta jos aina on niin saakutin mukavaa. Ja sit taas jotkut pikku vastoinkäymiset tuntuu naurettavan isoilta.
Lapset pitävät elämän sopivan virkeänä. Niistä on vaivaa, sitä en kiellä, mutta hirmuisesti iloa ja sisältöä elämään myös.Miettikää nyt vaikka jouluakin. En mä jaksais innostua joulusta olleenkaan samoissa mittasuhteissa ilman lapsia.
Mut jos mies ei halua, se ei halua. Vaihda mies. Moni haluaa. Ja lasten tekemättä jättäminen miehen takia on typerää.
Minä saan elämääni niin paljon virkeyttä ja sisältöä ilman lapsiakin, etten ehdi kaikkea lapsettomanakaan tehdä ja kokea. Enemmän ihmettelen niitä, jotka eivät tosiaan löytäisi elämään mitään sisältöä ilman lapsia.
Minä jaksan myös joulusta innostua ihan tarpeeksi paljon ilman lapsiakin. Eikä elämää eletä joulun vuoksi tai joulua varten. Joulu on vain yhtenä kuukautena vuodessa ja siinäkin se varsinainen juhlanvietto keskittyy yleensä vain muutamaan päivään. Koko muuna vuotena tehdään jotain aivan muuta.
Parempi onkin että pysyt lapsettomana, mutta kannattaa muistaa, ettei lapset kuitenkaan ikuisesti pysy lapsina, vaan niistä kasvaa useimmiten mukavia aikuisia ja sitä myöten elämään tulee hyvällä tuurilla vielä ihania lastenlapsia ehtoopuolta ilostuttamaan. Lapsista on myös todellista apua siinä vaiheessa, kun itse on jo niin vanha ja sairas, ettei pysty pitämään itsestään huolta.
Olen seurannut läheltä ystäväni tilannetta. Hänellä on ollut vaikea äitisuhde, mutta silti hän hoitaa äitinsä asioita nyt, kun äiti on heikentynyt ja tarvitsee apua. Ystävä on myös tajunnut, että on sukuhaaransa viimeinen jäsen ja se on kova paikka. Hän on havahtunut vasta nyt haluamaan perheen, mutta ikää on jo lähemmäs 50 vuotta. Samoin toinen tuttavani huolehti äidistään loppuun asti hyvin, vaikka äiti ei paras mahdollinen äiti ollut lapsuudessa. Ystävät harvoin auttavat yhtä paljon kuin omat lähiomaiset tai lapset tosipaikan tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jätin miehen joka halusi lapsia. Miehesi toivottavasti toimii samoin jos yhtään hälytyskellot soi, parempi lähteä kuin vastentahtoisesti joutua ansaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän kuuluukin olla vähän vaikeaa. Ei ilotkaan tunnu niin isoilta jos aina on niin saakutin mukavaa. Ja sit taas jotkut pikku vastoinkäymiset tuntuu naurettavan isoilta.
Lapset pitävät elämän sopivan virkeänä. Niistä on vaivaa, sitä en kiellä, mutta hirmuisesti iloa ja sisältöä elämään myös.Miettikää nyt vaikka jouluakin. En mä jaksais innostua joulusta olleenkaan samoissa mittasuhteissa ilman lapsia.
Mut jos mies ei halua, se ei halua. Vaihda mies. Moni haluaa. Ja lasten tekemättä jättäminen miehen takia on typerää.
Minä saan elämääni niin paljon virkeyttä ja sisältöä ilman lapsiakin, etten ehdi kaikkea lapsettomanakaan tehdä ja kokea. Enemmän ihmettelen niitä, jotka eivät tosiaan löytäisi elämään mitään sisältöä ilman lapsia.
Minä jaksan myös joulusta innostua ihan tarpeeksi paljon ilman lapsiakin. Eikä elämää eletä joulun vuoksi tai joulua varten. Joulu on vain yhtenä kuukautena vuodessa ja siinäkin se varsinainen juhlanvietto keskittyy yleensä vain muutamaan päivään. Koko muuna vuotena tehdään jotain aivan muuta.
Parempi onkin että pysyt lapsettomana, mutta kannattaa muistaa, ettei lapset kuitenkaan ikuisesti pysy lapsina, vaan niistä kasvaa useimmiten mukavia aikuisia ja sitä myöten elämään tulee hyvällä tuurilla vielä ihania lastenlapsia ehtoopuolta ilostuttamaan. Lapsista on myös todellista apua siinä vaiheessa, kun itse on jo niin vanha ja sairas, ettei pysty pitämään itsestään huolta.
Olen seurannut läheltä ystäväni tilannetta. Hänellä on ollut vaikea äitisuhde, mutta silti hän hoitaa äitinsä asioita nyt, kun äiti on heikentynyt ja tarvitsee apua. Ystävä on myös tajunnut, että on sukuhaaransa viimeinen jäsen ja se on kova paikka. Hän on havahtunut vasta nyt haluamaan perheen, mutta ikää on jo lähemmäs 50 vuotta. Samoin toinen tuttavani huolehti äidistään loppuun asti hyvin, vaikka äiti ei paras mahdollinen äiti ollut lapsuudessa. Ystävät harvoin auttavat yhtä paljon kuin omat lähiomaiset tai lapset tosipaikan tullen.
Ja lapsettomia sanotaan itsekkäiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä vaan se on laiskureille todella vaikeaa ekoina vuosia hoitaa lapsia ja myöhemmin tukea heitä yhtään missään. Kun se ikävästi keskeyttää sen oman videon katsomisen tai pelaamisen. Energia kuluu ruikuttamiseen, eikä sitä riitä muuhun.
Älä tuollaisen kanssa harkitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oma elämä pääty lasten saamiseen, mutta on se katkolla jonkin aikaa. Olet naiivi, jos ajattelet muuta.
Kyllä minun elämäni ainakin päättyisi.
Ei elämä pääty lasten saannin myötä. Se muuttuu. Peruuttamattomasti!
Entinen elämä loppuu.
Ja paskaleirielämä alkaa.
Millaisella leirillä nyt olet? Entä onko suvussasi periytyvää laktoosi-intoleranssia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan. Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan.
Alle 6kk:n ikäinen voi olla tuollainen. 3-vuotias, puhuu, juoksee, kävelee, syö ja käy vessassa itsenäisesti.
Niinhän sitä vois luulla, mutta näin tämän kohdalla. Kehitys on näköjään hyvinkin yksilöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan. Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan.
Vain typerys tekee elämästään vaikeampaa kuin sen pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan. Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan.
Painostaa pitäisi? Hyi olkoon.
Sille, joka haluaa lapsia, elämä muuttuu lasten myötä paremmaksi ja surkealta tuntuisi elää ilman lapsia. Sille, joka ei missään tapauksessa halua lapsia, elämä varmaan muuttuu huonommaksi. Itse en hankkisi lapsia sellaisen kanssa, joka ei oikeasti halua niitä, tietää aivan varmasti ongelmia. On olemassa ihania perhekeskeisiä miehiä, jotka haluavat lapsia, etsi sellainen. Ja tosiaan nämä velojen kommentit jätä omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan. Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan.
Painostaa pitäisi? Hyi olkoon.
Näin pohjustetaan varma ero.
Paljon enemmän on omaa aikaa siis omissa ajatuksissa oloa, pienen lapsen seurassa, kuin meluavan, puhuvan leikkivän isomman lapsen kanssa saat olla.