Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lasta, koska elämästä tulisi "liian vaikeaa". Todistakaa, että hän on väärässä
Hän ei usko, kun sanon, ettei lasten takia tarvitse jättää mitään tekemättä. Tiedän ettei elämä pääty lapsen saamiseen mutta mies kaipaa vapautta ja helppoutta. Mitä ajattelette?
Kommentit (187)
Kyllä lasten takia joutuu jättämään montakin asiaa tekemättä. Joka muuta väittää valehtelee. Elämä muuttuu, mutta on lapsista paljon iloakin. Lapset rikastuttavat elämää. En kadu lasten hankkimista, vaikka myönnettävä on, että todella rankkaa on ollut, etenkin kun yksi lapsista on autistinen. Tervettä lasta ei voi kukaan taata, mutta sen kyllä, että rakkaita ovat kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat elämän paras asia. Mutta vain sille, joka tykkää lasten kanssa puuhailusta. Mikään maailmassa ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin ja siihen valtavaan rakkauteen, jota heitä kohtaan tuntee. Ja tähän on lapsettomien aivan turha änkyttää yhtään mitään, ette kertakaikkiaan tiedä tästä asiasta yhtään mitään.
Tottakai elämä muuttuu, sehän on selvä ja lapsi vie aikaa, mutta se mitä siitä saa takaisin, ei ole rahalla mitattavissa. Kun saat lapsen, mietit, että mitä ihmettä ennen teit ja miten ylipäätään pystyit elämään, koska elämäsi oli niin tyhjää ja mitäänsanomatonta. ja tämä siitäkin huolimatta, että sinulla on mielenkiintoinen työ, onnellinen parisuhde, kivoja harrastuksia, kaunis koti, rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Nehän ovat ihan kivoja juttuja toki nekin, mutta kun saat lapsen, nuo kivat jutut eivät enää riittäisi tekemään elämästäsi täyttä ja onnellista, ne ovat vain kivoja juttuja, ei sen enempää.
Mutta miksi hankkia lapsia velan kanssa? Älä ihmeessä ryhdy siihen, vaan odota, että löytyy mies, joka myös haluaa lapsia.
Juuri näin! Elämä voi olla tosi kivaa, onnellista ja hauskaa ennen lapsiakin. Jos haluat lapsia ja niitä sinulle suodaan, tajuat, että tosiaan, kaikesta kivasta huolimatta elämä oli tosi tyhjää ennen heitä. Aikamoisen merkityksen antavat, ja sitä lisääntynyttä rakkauden määrää <3
Ei, vaan lasten myötä tajuaa, miten rikasta elämä oli ennen heitä. Millaista elämää olet elänyt... järkyttävää. Lapsiin päättyy oma elämä.
Yleensä kai tarve lisääntyä johtuu siitä, että kun oma elämä väistämättä joskus päättyy, niin olisi toive siitä, että lapsissa se tavallaan jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsiperhearki on ollut jopa niin helppoa ja vähän aivotoimintaa vaativaa, että jo kaipailen työhöni, jossa saa käyttää päätään. Meillä kaksi lasta (1 ja 4-vuotiaat) joka on sopiva määrä meille. Ensimmäinen lapsi hiukan valvotti, mutta ei jäänyt traumoja. Toinen nukkui täydet yöt puolivuotiaasta, mikä oli luksusta. Silloin tällöin on jommalla kummalla yöheräilyjä, mutta ei häiritse minua. Parasta kotona ollessa on hitaat aamut kun saa nukkua suht pitkään. Nukutaan 8-9:aan. Sitten syödään aamupalat ja juon kahvit kaikessa rauhassa, varmaan tunti menee siinäkin. Ihana kun ei ole kiire mihinkään. Sitten ulkoillaan jos jaksetaan ja teen ruuan. Pienempi nukkuu päikyt ja isomman kanssa tehdään yhdessä jotain ja sitten taas lipittelen kahvia ja otan rennosti. Sitten mies jo tuleekin töistä kun pienempi heräilee ja jaetaan päivän kotityöt, jotka suurimmaksi osaksi ovat minulla, mutta mies vahtii sillä välin lapsia kun puuhastelen kotiaskareita. Ulkoillaan yms. Usein mies on kyllä ylitöissäkin, mutta pärjätään kyllä komistaankin:). Hui olipa rankaa! En jaksa stressailla, että elämämme olisi jostain lastenkasvatusoppaasta suoraan lainattua, vaan maalaisjärjellä ja oman jaksamisen mukaan mennään. Ei hamstrailla lapsille harrastuksia ym muuta vanhempien aikaa vievää. Ai niin, pidän huolen, että saan omaa aikaa myös.
Heh, ei tuon ikäisten vielä tarvitse harrastaakaan, mutta odota vaan, kun ovat kouluikäisiä. Saahan siinäkin omaa aikaa, kun työpäivän päätteeksi heittää lapsen harrastukseen (onnistuu vielä yhden kanssa) ja käy itse siinä välissä lenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan. Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan.
Minä ainakin nautin tästä itsekeskeisestä ja helposta elämästä. Ei ole huolen häivää. Tulen taloudellisesti erittäin hyvin toimeen, on ystäviä ja harrastuksia. Olen onnellinen. En todellakaan haluaisi lapsia sekoittamaan tätä elämää.
Just näin, rahahan se tuokin onnen :D Voi teitä typeryksiä ja pintaliitäjiä...
Rahattomuus tuo epäonnen. Mieluummin elän taloudellisesti huoletonta elämää ilman jälkikasvua kuin venytän penniä ja kituutan lasten kanssa. Ei tässä ole mitään pintaliitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
teillä voi olla sitten vanhana enemmänkin perhettä, kuten lapsenlapsia, niitä ei vanhanakaan mistään ilmesty jos ei nuorena ole lapsia tehnyt
No se nyt vielä puuttuisi, että ensin jättää lapset tekemättä, mutta silti jostakin tyrkättäisiin riesoiksi kuitenkin lapsenlapsia!
😂🤣😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin haluan, että elämä on mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Niin paljon vaikeuksia ja vastoinkäymisiä tulee jokaiselle eteen, ettwn todellakaan ymmärrä, miksi niitä pitäisi väkisin haalia lisää!
Riippuu tietenkin millaisesta elämästä tykkää. Lapsen kanssa voi tehdä asioita, MUTTA äkkiä menee "vähän" ohi monikin asia. Jos olette syömässä kiellät ja ohjaat, siivoat sotkuja. Kylässä katsot perään ettei tuhoa mitää kun yrität jutella ihmisten kanssa. Sitten jos menette vaikka uimaan, holhoat ettei tyyppi uppoa pinnan alle tai liukastu kaakeleilla. Äkkiäkös se raivarikin tulee ehkä ilman syytäkin. Oma lapsi on 3-vuotias eikä kyllä vielä kovin leppoisaa ole, ellei ole jossain aidatussa leikkipaikassa jossa ei ole tuon ikäiselle mitään vaarallista.
Veikkaan kuitenkin että mies ei ihan unelmoi yllämainituista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika aikaansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin. Lapset ovat pitkä ja kallis projekti joten täytyy tietää mitä on tekemässä.
Kallis? Onhan teillä olemassa "lapsilisät". Sallikaa mun nauraa. Taskurahoja kuluihin verrattuna.
Suomesta puuttuu perheverotus ja lapsivähennysten, kiitos sosiaalidemokraattien. Suomi on erittäin lapsivihamielinen yhteiskunta jossa lapsiperheitä ei arvosteta.
Päivähoitomaksut ovat jo tosi korkeita, lapset hidastavat etenkin naisten uraa ja hankaloittavat miehenkin työssäkäymistä vuosikausia. Mitä tehdä kun lapsi on sairas ja kummankin vanhemman pitäisi olla klo. 9 asiakkaan luona. Tuttua lapsiperheongelmaa vuosien takaa.
Tai lapsi piti hakea viimeistään 17 tarhasta. Aivan. Kumpi kaahaa toiselta puolelta kaupunkia kesken asiakaspalaverin hakemaan.
Harrastukset tulevat myöhemmin. Vähänkin vakavampi harrastus ja seisot jossain kentän laidalla monta kertaa viikossa ja lähdet kesken työpäivän kuskaamaan lapsia harrastuksiin. Onneksi töissä lähes kaikilla on lapsia joten lapsellisen myöhästelyihin ja aikaisemmin töistä lähtemiseen suhtaudutaan ymmärtäväisesti.
Kallis ja pitkä tie on kuljettu kohta loppuun kun lapset pikkuhiljaa muuttavat pois kotoa. Kaikesta tästä vaivasta huolimatta en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Välillä on niitä hetkiä kun pyyhin kyyneleitä kun lapsi pääsee ripille tai juhlitaan valmistumista. Näitä hetkiä ja kokemuksia ei voi ostaa rahalla.
ap - miehesi on täysin oikeassa. Kyyneleiden välillä on pitkä matka kun itkin onnen kyyneleitä esikoisen synnyttyä siihen kuin viimeinenkin valmistui koulusta ja jälleen pyyhin silmäkulmia.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei usko, kun sanon, ettei lasten takia tarvitse jättää mitään tekemättä. Tiedän ettei elämä pääty lapsen saamiseen mutta mies kaipaa vapautta ja helppoutta. Mitä ajattelette?
Tottakai joutuu luopumaan paljosta, todellakaan ei ole helppoa. Jos olette ihmisiä jotka haluaa kaiken olevan helppoa, ettekä halua luopua mistään lasten tai minkään muunkaan takia, niin perhe-elämä ja lapset ei ole teitä varten. Oikeastaan parisuhdekaan ei oikein ole teitä varten. Ainakaan kovin pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan. Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan.
Minä ainakin nautin tästä itsekeskeisestä ja helposta elämästä. Ei ole huolen häivää. Tulen taloudellisesti erittäin hyvin toimeen, on ystäviä ja harrastuksia. Olen onnellinen. En todellakaan haluaisi lapsia sekoittamaan tätä elämää.
Just näin, rahahan se tuokin onnen :D Voi teitä typeryksiä ja pintaliitäjiä...
Rahattomuus tuo epäonnen. Mieluummin elän taloudellisesti huoletonta elämää ilman jälkikasvua kuin venytän penniä ja kituutan lasten kanssa. Ei tässä ole mitään pintaliitoa.
No arvot ainakin just kohdillaan, not ;) Mutta ei kai sitä itsekään tajua, jos ajatukset on vähän vinksallaan. Säälin kuitenkin, sorry!
En sano, etteikö lapset olisi rasittavia, mutta toisaalta olen kokenut elämäni hienoimpia hetkiä juuri lasteni kanssa. Ei se ole pelkkä velvollisuus vaan uuden elämän seuraamista, kasvattamista ja omaakin oppimista. On erittäin vaikeaa lastensaannin jälkeen ajatella, millaista elämä olisi ollut ilman lapsia.
En olisi valinnut toisi, mutta ymmärrän hyvin, että joku valitsee lapsettoman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan. Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan.
Minä ainakin nautin tästä itsekeskeisestä ja helposta elämästä. Ei ole huolen häivää. Tulen taloudellisesti erittäin hyvin toimeen, on ystäviä ja harrastuksia. Olen onnellinen. En todellakaan haluaisi lapsia sekoittamaan tätä elämää.
Just näin, rahahan se tuokin onnen :D Voi teitä typeryksiä ja pintaliitäjiä...
Rahattomuus tuo epäonnen. Mieluummin elän taloudellisesti huoletonta elämää ilman jälkikasvua kuin venytän penniä ja kituutan lasten kanssa. Ei tässä ole mitään pintaliitoa.
No arvot ainakin just kohdillaan, not ;) Mutta ei kai sitä itsekään tajua, jos ajatukset on vähän vinksallaan. Säälin kuitenkin, sorry!
Miksi säälit sellaista, joka on valintaansa tyytyväinen?
Minun mies ei joskus myöskään halunnut lasta, en painostanut vaan odotin. Nyt esikoinen 1v ja ehkäisy jätetty pois :) Ymmärrän onhan elämä helpompaa ilman lapsia..mutta lapset myös antaa niin paljon iloa ja sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän se elämä ole mukavaa eronneena ja maksaessa elatusmaksuja. Puolessa tapauksista käy näin, turha ottaa noin älytöntä riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan. Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan.
Minä ainakin nautin tästä itsekeskeisestä ja helposta elämästä. Ei ole huolen häivää. Tulen taloudellisesti erittäin hyvin toimeen, on ystäviä ja harrastuksia. Olen onnellinen. En todellakaan haluaisi lapsia sekoittamaan tätä elämää.
Just näin, rahahan se tuokin onnen :D Voi teitä typeryksiä ja pintaliitäjiä...
Rahattomuus tuo epäonnen. Mieluummin elän taloudellisesti huoletonta elämää ilman jälkikasvua kuin venytän penniä ja kituutan lasten kanssa. Ei tässä ole mitään pintaliitoa.
No arvot ainakin just kohdillaan, not ;) Mutta ei kai sitä itsekään tajua, jos ajatukset on vähän vinksallaan. Säälin kuitenkin, sorry!
Ei kannata sääliä. Nautin todella paljon matkustamisesta ympäri maailmaa, ja periaatteessa käytän rahani elämyksiin ja kokemuksiin. Ja harrastukset ovat kalliita, kun maksan yksityistunneista. Mutta tämä on minun elämää ja todellakin nautin ja olen onnellinen. Lapset nyt vaan eivät kuulu minun arvomaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ihan helvetin rasittava ja sietämätön elämän lisäke pitkälle aikuisikään saakka. Miehesi on oikeassa ja saisit kuunnella herkällä korvalla. En käsitä miksi noin järkevä mies jaksaa sua ja lapsijuttujas.
Jos on oikea puoliso, ei lapsi tai perhe ole rasittava. Mitä sitten, jos on hankaluuksia? Ei elämä ole pelkällä ruusuilla tanssimista. Elämässä sivujutut jää taka-alalle, kun elämä on katkolla.
Mun mielestä on tosi hyvä että mies sanoi noin. Parempi olla rehellinen kun ensin haluta niitä lapsia mutta sitten jättää vaimo yksin selviymään kaikesta. Mun exä olis halunnu enemmänkin lapsia mutta onneksi tajusin jo millainen isä oli kyseessä.
Olihan se elämä vaikeaa jonkin aikaa sen lapsen tulon myötä. Raskainta oli sen jälkeen kun oppi kävelemään jolloin joutui jatkuvasti olemaan varuillaan, mutta nyt kun on kuusi vuotias niin on jo helpompaa. Lapsi on kasvattanut henkisesti ja muuttanut elämänarvoja. En koskaan uskonut että voisin jotain rakastaa niin paljon kuin rakastan lastani.
Eli kyllä se elämä muuttuu, mutta on se ollut sen arvoista. Nyt tyttäreni on tärkein asia elämässäni ja antaa iloa silloinkin kun kaikki muut asiat menevät päin peetä.
T: Iskä 43v.
Lapsi on rakas, rakkain maailmassa. Olen luopunut paljosta, itse tätä halusin. Meillä mies sanoi suoraan kun tulin (vahingossa) raskaaksi ettei tiedä pystyykö siihen kaikkeen. Hyvä isä hän on kun on kotona, antaa huomiota lapselle jne.. mutta itse kyllä hoidan oikeastaan kaiken lapseen liittyvän suurimmaksi osaksi. Mies on saanut pitää enemmän harrastuksiaan kuin minä, minähän tätä enemmän halusin senkin uhalla ettei mies ole niin valmis.
Jos siis ap saat lapsen miehen kanssa joka on kertonut suoraan tuntemuksensa älä ainakaan oleta että hänestä tulee mikään "vuoden isä".
Ihan oikeassa on miehesi. Ei elämä ainakaan lasten myötä helpotu. Kannattaa myös varautua siihen, että lapsi saattaa olla erityislapsi, hän saattaa olla yökastelija tai ns. tahrija vielä esiteini-ikäisenäkin, hänellä saattaa olla ADHD, kehitysviivästymiä tms. Eli ekstratyötä voi tulla paljon enemmän, kuin vauvanhuuruisissa hormonihöyryissä koskaan uskaltaisi ajatella. Aina suositellaan miettimään koiran hankintaa hyvin tarkkaan. Suosittelisin miettimään lapsen hankintaa vielä tarkempaan. Raskainta peruslapsiperhearjessa on mielestäni kaikki ne lastentaudit. Oletko valmis kaikkiin niihin noroviruksiin ja flunssiin, oksennuksiin matoilla, ripuliin, räkään, sotkuun, pissaisiin lakanoihin, hakemaan sairaan lapsen kesken päivän pois koulusta/tarhasta, sairastumaan sitten itse ja hoitamaan pahimmillaan itse sairaana sairasta lasta? Sitten kun siihen yhtälöön vielä saattaa tulla lapsen erityistarpeet niin huh heijakkaa. Ja onhan se ikävä fakta, että naisilla usein urakehitys saattaa vaikeutua lasten myötä.