Mies ei halua lasta, koska elämästä tulisi "liian vaikeaa". Todistakaa, että hän on väärässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan.  Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan. 

Vain typerys tekee elämästään vaikeampaa kuin sen pitäisi olla.

Vain typerys kuvittelee elämänsä pysyvän muuttumattomana ja helppona, koska hän itse on niin päättänyt.

Muta vastauksia lukematta voin kertoa, että naisella elämä pysähtyy muutamaksi kuukaudeksi, mutta miehen elämä ei kovinkaan muutu. Ihan jo imettäminen on niin sitovaa, että teet käytännössä pelkästään sitä. Eikä se pumppaaminenkaan ole mitään yksinkertaista puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan.  Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan. 

Minä ainakin nautin tästä itsekeskeisestä ja helposta elämästä. Ei ole huolen häivää. Tulen taloudellisesti erittäin hyvin toimeen, on ystäviä ja harrastuksia. Olen onnellinen. En todellakaan haluaisi lapsia sekoittamaan tätä elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan.  Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan. 

Hassua, että lapsettomia pidetään itsekkäinä. Kyllä ne lisääntyjät ovat ihan yhtä itsekkäitä elleivät itsekkäämpiä. Otapa selvää paljon tätä maailmaa se sinunkin jälkikasvusi tuhoaa. Ja yleensä vanhemmat vaan ulottavat sen oman itsekkyytensä myös omiin lapsiinsa, joten se itsekkyys oikeastaan vaan kasvaa siinä...

Vaihda itkuinen miespissis aikuiseen mieheen. Et kadu. Mitä aiemmin tuollaisista ankeuttajista pääsee eroon sitä parempi.

Lapset ovat elämän paras asia. Mutta vain sille, joka tykkää lasten kanssa puuhailusta. Mikään maailmassa ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin ja siihen valtavaan rakkauteen, jota heitä kohtaan tuntee. Ja tähän on lapsettomien aivan turha änkyttää yhtään mitään, ette kertakaikkiaan tiedä tästä asiasta yhtään mitään.

Tottakai elämä muuttuu, sehän on selvä ja lapsi vie aikaa, mutta se mitä siitä saa takaisin, ei ole rahalla mitattavissa. Kun saat lapsen, mietit, että mitä ihmettä ennen teit ja miten ylipäätään pystyit elämään, koska elämäsi oli niin tyhjää ja mitäänsanomatonta. ja tämä siitäkin huolimatta, että sinulla on  mielenkiintoinen työ, onnellinen parisuhde, kivoja harrastuksia, kaunis koti, rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Nehän ovat ihan kivoja juttuja toki nekin, mutta kun saat lapsen, nuo kivat jutut eivät enää riittäisi tekemään elämästäsi täyttä ja onnellista, ne ovat vain kivoja juttuja, ei sen enempää.

Mutta miksi hankkia lapsia velan kanssa? Älä ihmeessä ryhdy siihen, vaan odota, että löytyy mies, joka myös haluaa lapsia. 

Lehdetön puu luo merelle siltaa...

Muistan sen järkytyksen sekaisin huvittuneisuuden kun oivalsin, että eräs lähipiirini kuuluva omaa yksilöllisyyttä, vapautta ja ainutkertaisuutta viestiva nainen itseasiassa suoritti elämäänsä muutaman verkkosivun ja blogin pohjalta. Seuraavalla kerralla tavatessamme tiesin jo etukäteen mitä hän tulisi kertomaan omina uusina ja ainutlaatuisena kokemuksina. Samalla kertaa huvittavaa ja surullista.

Tämä keskustelu on käyty tuhat kertaa ja on joka kerta ihan yhtä turha.

Ap hyvä, ei ole olemassa mitään yhtä ja samaa "perhe-elämää" (tiedoksi lapsettomille myös, ettei ole olemassa mitään yhtä ja samaa "lapsetonta elämää".)

Me ollaan erilaisia ja koetaan asiat elämässä niin kovin eri tavalla. Et saa mitään vastauksia täältä. Saat erilaisia kuvaelmia siitä, miten ihmiset elävät ja mitä he lapsistaan ajattelevat. Mutta sehän on niiden elämää. Sinun elämäsi on todennäköisesti ihan erilaista.

Sain lapsen vanhana eli olin pitkään lapseton. Kun olin lapseton sinkku, eivät kaikki muut lapsettomat sinkut kuvitelleet, että me olemme samanlaisia sen vuoksi, että meillä on samanlainen elämänvaihe.

Mutta annas olla kun saat lapsen. Yhtäkkiä sinua aletaan pitää "lapsiperheenä" tai "äitinä" vaikka edelleen minulla ei ole muuta yhteistä muiden äitien kanssa kuin tasan se, että meillä on lapsia. En todellakaan kuvittele ymmärtäväni kaikkia maailman äitejä enkä todellakaan jaa kaikkia muiden äitien mielipiteitä yhtään mistään.

Tällainen keskustelu siitä, onko elämä parempaa lapsella vai ilman on ihan älytön. Sehän riippuu siitä ihmisestä ja sen elämästä.

Ja alkuperäiseen kysymykseesi sanon, että lapsen saaminen on niin iso juttu, että sitä kannattaa molempien aidosti haluta. Ja kokemuksesta tiedän, että jotkut ihmiset sanovat, etteivät he halua lasta. Mutta kun liitto päättyy eroon ja he löytävät toisen puolison, he toteavatkin haluavansa lapsen. Sen ihmisen kanssa.

Siinä sulle ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen järkytyksen sekaisin huvittuneisuuden kun oivalsin, että eräs lähipiirini kuuluva omaa yksilöllisyyttä, vapautta ja ainutkertaisuutta viestiva nainen itseasiassa suoritti elämäänsä muutaman verkkosivun ja blogin pohjalta. Seuraavalla kerralla tavatessamme tiesin jo etukäteen mitä hän tulisi kertomaan omina uusina ja ainutlaatuisena kokemuksina. Samalla kertaa huvittavaa ja surullista.

Tämä.

Hän on oikeassa.

Minulle lapsiperhearki on ollut jopa niin helppoa ja vähän aivotoimintaa vaativaa, että jo kaipailen työhöni, jossa saa käyttää päätään.  Meillä kaksi lasta (1 ja 4-vuotiaat) joka on sopiva määrä meille. Ensimmäinen lapsi hiukan valvotti, mutta ei jäänyt traumoja. Toinen nukkui täydet yöt puolivuotiaasta, mikä oli luksusta. Silloin tällöin on jommalla kummalla yöheräilyjä, mutta ei häiritse minua. Parasta kotona ollessa on hitaat aamut kun saa nukkua suht pitkään. Nukutaan 8-9:aan. Sitten syödään aamupalat ja juon kahvit kaikessa rauhassa, varmaan tunti menee siinäkin. Ihana kun ei ole kiire mihinkään. Sitten ulkoillaan jos jaksetaan ja teen ruuan. Pienempi nukkuu päikyt ja isomman kanssa tehdään yhdessä jotain ja sitten taas lipittelen kahvia ja otan rennosti. Sitten mies jo tuleekin töistä kun pienempi heräilee ja jaetaan päivän kotityöt, jotka suurimmaksi osaksi ovat minulla, mutta mies vahtii sillä välin lapsia kun puuhastelen kotiaskareita. Ulkoillaan yms. Usein mies on kyllä ylitöissäkin, mutta pärjätään kyllä komistaankin:). Hui olipa rankaa! En jaksa stressailla, että elämämme olisi jostain lastenkasvatusoppaasta suoraan lainattua, vaan maalaisjärjellä ja oman jaksamisen mukaan mennään. Ei hamstrailla lapsille harrastuksia ym muuta vanhempien aikaa vievää. Ai niin, pidän huolen, että saan omaa aikaa myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan.  Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan. 

Vain typerys tekee elämästään vaikeampaa kuin sen pitäisi olla.

Vain typerys kuvittelee elämänsä pysyvän muuttumattomana ja helppona, koska hän itse on niin päättänyt.

Niin, mutta tuolloinkin voi pitää aloitteen pääosin omissa käsissään eikä ole olemassa ns hidastavia/kokonaan estäviä tekijöitä...

Edelleen: kuka olikaan se typerys joka tarkoituksella lähtee tekemään elämästään vaivalloisempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan.  Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan. 

Painostaa pitäisi? Hyi olkoon.

Kirjoitin "pieni painostus", eli ihan vähän vain. Meille se tarkoitti keskustelua jossa ponnekkaasti mutta toista kunnioittaen toin oman kantani esiin. Mies antoi periksi, ja lopulta toivoi itse isoa perhettä. Miehet ei aina tiedä miten hieno juttu lapset on, sitä vain tarkoitin että vähän tuuppaa aikuiseksi toista. Painostus kuulosti turhan vakavalta, sorry! Ja edelleen sitä mieltä, et jos mies ei oikeasti halua (kai sen nyt kumppani huomaa) niin sitten ei, ei voi todellakaan pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että lapsellinen mies. Oikeassa siinä että lapset hankaloittaa helppoa elämää. Mutta a) pitääkö elämän olla aina niin itsekeskeistä ja helppoa? b) lapset tuo mukanaan niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, ettei ole tosikaan.  Ehdottomasti plussan puolella ollaan kokonaisuudessaan. Mutta, jos miehesi ei keskusteluista (ja pienestä painostuksesta) huolimatta halua vauvaa, ei voi pakottaakaan. 

Minä ainakin nautin tästä itsekeskeisestä ja helposta elämästä. Ei ole huolen häivää. Tulen taloudellisesti erittäin hyvin toimeen, on ystäviä ja harrastuksia. Olen onnellinen. En todellakaan haluaisi lapsia sekoittamaan tätä elämää. 

Just näin, rahahan se tuokin onnen :D Voi teitä typeryksiä ja pintaliitäjiä...

En halunnut lasta,mutta kun se sattui tulemaan en antaisi sitä pois.

Nyt 5.5v reipas poika mikä kulkee mielellään isän mukana ja on jo helppo hoitoinen.

Ei lapsesta mitään maailmanloppua tullut.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat elämän paras asia. Mutta vain sille, joka tykkää lasten kanssa puuhailusta. Mikään maailmassa ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin ja siihen valtavaan rakkauteen, jota heitä kohtaan tuntee. Ja tähän on lapsettomien aivan turha änkyttää yhtään mitään, ette kertakaikkiaan tiedä tästä asiasta yhtään mitään.

Tottakai elämä muuttuu, sehän on selvä ja lapsi vie aikaa, mutta se mitä siitä saa takaisin, ei ole rahalla mitattavissa. Kun saat lapsen, mietit, että mitä ihmettä ennen teit ja miten ylipäätään pystyit elämään, koska elämäsi oli niin tyhjää ja mitäänsanomatonta. ja tämä siitäkin huolimatta, että sinulla on  mielenkiintoinen työ, onnellinen parisuhde, kivoja harrastuksia, kaunis koti, rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Nehän ovat ihan kivoja juttuja toki nekin, mutta kun saat lapsen, nuo kivat jutut eivät enää riittäisi tekemään elämästäsi täyttä ja onnellista, ne ovat vain kivoja juttuja, ei sen enempää.

Mutta miksi hankkia lapsia velan kanssa? Älä ihmeessä ryhdy siihen, vaan odota, että löytyy mies, joka myös haluaa lapsia. 

Juuri näin! Elämä voi olla tosi kivaa, onnellista ja hauskaa ennen lapsiakin. Jos haluat lapsia ja niitä sinulle suodaan, tajuat, että tosiaan, kaikesta kivasta huolimatta elämä oli tosi tyhjää ennen heitä. Aikamoisen merkityksen antavat, ja sitä lisääntynyttä rakkauden määrää  <3

Vierailija kirjoitti:

Alle 6kk:n ikäinen voi olla tuollainen. 3-vuotias, puhuu, juoksee, kävelee, syö ja käy vessassa itsenäisesti.

Niinhän sitä vois luulla, mutta näin tämän kohdalla. Kehitys on näköjään hyvinkin yksilöllistä.

Lapsella voi olla esim.dysfasia, eikä kyseessä silloin ole mikään kehitysvamma.

Todella fiksu mies. Jos ei kelpaa lapseton elämä, lähde ja päästä hänet elämään jonkun sellaisen kanssa, joka suostuu lapsettomuuteen. Lapsiin todellakiin päättyy oma elämä, ja sen tietävät kaikki perheelliset. Ap on vain sinisilmäinen ja kokematon. Hän ei ymmärrä, miten elämä toimii. Lapsia ei pidä koskaan hankkia. Olisipa kaikilla tuollainen mies kuin ap:lla nyt on, mutta jos hän ei tule järkiinsä, ei tule kauaa olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat elämän paras asia. Mutta vain sille, joka tykkää lasten kanssa puuhailusta. Mikään maailmassa ei ole mitään verrattuna omiin lapsiin ja siihen valtavaan rakkauteen, jota heitä kohtaan tuntee. Ja tähän on lapsettomien aivan turha änkyttää yhtään mitään, ette kertakaikkiaan tiedä tästä asiasta yhtään mitään.

Tottakai elämä muuttuu, sehän on selvä ja lapsi vie aikaa, mutta se mitä siitä saa takaisin, ei ole rahalla mitattavissa. Kun saat lapsen, mietit, että mitä ihmettä ennen teit ja miten ylipäätään pystyit elämään, koska elämäsi oli niin tyhjää ja mitäänsanomatonta. ja tämä siitäkin huolimatta, että sinulla on  mielenkiintoinen työ, onnellinen parisuhde, kivoja harrastuksia, kaunis koti, rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Nehän ovat ihan kivoja juttuja toki nekin, mutta kun saat lapsen, nuo kivat jutut eivät enää riittäisi tekemään elämästäsi täyttä ja onnellista, ne ovat vain kivoja juttuja, ei sen enempää.

Mutta miksi hankkia lapsia velan kanssa? Älä ihmeessä ryhdy siihen, vaan odota, että löytyy mies, joka myös haluaa lapsia. 

Juuri näin! Elämä voi olla tosi kivaa, onnellista ja hauskaa ennen lapsiakin. Jos haluat lapsia ja niitä sinulle suodaan, tajuat, että tosiaan, kaikesta kivasta huolimatta elämä oli tosi tyhjää ennen heitä. Aikamoisen merkityksen antavat, ja sitä lisääntynyttä rakkauden määrää  <3

Ei, vaan lasten myötä tajuaa, miten rikasta elämä oli ennen heitä. Millaista elämää olet elänyt... järkyttävää. Lapsiin päättyy oma elämä.