Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lasta, koska elämästä tulisi "liian vaikeaa". Todistakaa, että hän on väärässä
Hän ei usko, kun sanon, ettei lasten takia tarvitse jättää mitään tekemättä. Tiedän ettei elämä pääty lapsen saamiseen mutta mies kaipaa vapautta ja helppoutta. Mitä ajattelette?
Kommentit (187)
Kakaratko lahja? kirjoitti:
No mitä ihmettä, vietäpä siinä seuraavat 18 vuotta elämästäsi nurisevan penikan vankina. Masentavat Prismat, perheparkit ja ylityöt täältä tullaan. Hyi.
Sitten alkaakin ihana elämä isovanhempana, jolloin saat haukut toisten suosimisesta. Olet ehkä töissä ja vaihdevuosissa ja niin väsynyt, että kaadut sänkyyn iltaisin, mutta viikonlopuksi olet valmis luopumaan levostasi ja harrastuksistasi, koska aikuiset lapsesi haluavat omaa elämääkin ja tuovat lapsensa hoitoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oma elämä pääty lasten saamiseen, mutta on se katkolla jonkin aikaa. Olet naiivi, jos ajattelet muuta.
Kyllä minun elämäni ainakin päättyisi.
Ei elämä pääty lasten saannin myötä. Se muuttuu. Peruuttamattomasti!
Entinen elämä loppuu.
Ja paskaleirielämä alkaa.
Yhyy. Ei sohvalla löhöilyä kaljan ja pleikan kera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oma elämä pääty lasten saamiseen, mutta on se katkolla jonkin aikaa. Olet naiivi, jos ajattelet muuta.
Kyllä minun elämäni ainakin päättyisi.
Ei elämä pääty lasten saannin myötä. Se muuttuu. Peruuttamattomasti!
Entinen elämä loppuu.
Ja paskaleirielämä alkaa.
Yhyy. Ei sohvalla löhöilyä kaljan ja pleikan kera.
Lapsiin verrattuna tuokin on paratiisimaista tekemistä.
Voi vittu ei lapsia yhtään enää.
Kyllä vaikeuttaa. Jos mies on nyt sitä mieltä niin ei kannata painostaa lastentekoon.
Lapset vaativat paljon, omaa aikaa omaehtoisesti ei vaan ole, kun täytyy huolehtia lapsesta.
Etsi uusi mies, jos haluat ehdottomasti lapsia, muuten olet pian yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas jouluna seurannut sukulaisperhettä kolmivuotiaan kanssa ja miettinyt miten onnekas lapsettomana olen. Lasta pitää vahtia 24/7 ettei ensinnäkään tapa itseään, heiluu joka suuntaan ja pää kopsahtelee minne sattuu. En ymmärrä miten pysyy hengissä kun ei suostu syömään, korkeintaan pari lusikallista samanaikaisesti kun katsoo piirrettyjä. Ei vieläkään puhu vaan huutelee jotain älämölöä ja yksittäisiä sanoja koko hereilläoloaikansa. Syö pahvia ja sylki valuu norona lattialle ja vaatteille kun ei ilmeisesti vaan älyä että kita on auki (eikä ole erityislapsi).
Ei vastaa omaa ajatusta hauskasta elämästä.
No tuo ON erityislapsi. Ei normi 3-vuotias ole tuollainen...
Miksi nykyään on niin vaikea puhua suoraan. kehitysvammainenhan se silloin on, eikä mikään erityinen...
Vierailija kirjoitti:
Ei oma elämä pääty lasten saamiseen, mutta on se katkolla jonkin aikaa. Olet naiivi, jos ajattelet muuta.
Tä?
No tuo jos mikä on naiivia.
Lapset ovat sitä omaa elämää, jos lapsia haluaa. Ei se ole jotain "muiden elämää".
Tietenkään kenenkään ei muiden painostuksesta kannata hankkia lapsia, jos ei itse lapsia halua.
Mutta tuo sinun logiikkasi on yhtä tyhmää kuin jos väittäisit huippu-urheilijan oman elämän olevan urheilun takia tauolla, jos ITSE et siitä urheilusta piittaa. Tai vaikkapa kuvataiteilijan oman elämän olevan tauolla, koska kuvataide.
Äitiys on ainakin minulle elämäni tärkein saavutus ja osa. En siten osaa edes kuvitella, miten se olisi jotain "ei omaa elämääni". Ja oikeastikin en ole luopunut samaan aikaan mistään olennaisesta, olemme aina matkustelleet, harrastaneet kulttuuria ja muuta miehen ja lasten kanssa.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta tulla isäksi. Ei sitten pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
teillä voi olla sitten vanhana enemmänkin perhettä, kuten lapsenlapsia, niitä ei vanhanakaan mistään ilmesty jos ei nuorena ole lapsia tehnyt
No se nyt vielä puuttuisi, että ensin jättää lapset tekemättä, mutta silti jostakin tyrkättäisiin riesoiksi kuitenkin lapsenlapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan menee niin että elämässä ne hyvät asiat vaativat vaivaa ja työntekoa. Harva on sellainen hannuhanhi, ettei joutuisi näkemään vaivaa opiskelun, työpaikan tai esim. oman terveyden ylläpidon vuoksi. Mutta mitä ne sitten antaakaan vastapainoksi!
Jos joku sanoo syyksi sen ettei halua lapsia koska niistä on vaivaa, niin pyytäisin miettimään vielä lisää sitä todellista syytä ja jos tuo on se ainoa joka lopulta on syynä, niin kuka haluaa sitten olla laiskan velliperseen kanssa?
Itsellä ainakin on aika-ajoin stressiä ihan tarpeeksi ilmankin lapsia, eli ei vaan vittu todennäköisesti kestäisi hermo lapsiperhearkea.
Talous, ei säännöllisiä tuloja.
Muidenkin (kaverien) lapsien perään jo saa katsoa, että eivät joudu vaikeuksiin.
Viihdyn omassa "kuplassani", eli minulla on vapaus elää itselleni.
En ole vieläkään löytänyt sellaista naista, jonka kanssa olisin lapsentekoa edes harkinnut. Nuorempana bailasin ja naiskentelin jokaista halukasta. Ensimmäinen parisuhde päättyi vuosien jälkeen, kun mamma rakastui toiseen mieheen. Toinen parisuhde päättyi, kun kahden vuoden elon jälkeen mammasta tuli esille narsisti.
Yhteiskunta, haluanko tehdä lapsen kärsimään tästä Suomen perseilystä.
Muitakin asioita voisin listata..
Ja en ole mikään vitun vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oma elämä pääty lasten saamiseen, mutta on se katkolla jonkin aikaa. Olet naiivi, jos ajattelet muuta.
Kyllä minun elämäni ainakin päättyisi.
Ei päättyisi ellet sitä itse päättäisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on seksielämää, niin aina on myös mahdollisuus lapsen saamiseen. Se ei sikäli ole täysin oma valinta, sillä ehkäisy voi myös pettää.
Oikeassahan tuo on.
Terv. Kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oma elämä pääty lasten saamiseen, mutta on se katkolla jonkin aikaa. Olet naiivi, jos ajattelet muuta.
Kyllä minun elämäni ainakin päättyisi.
Ei elämä pääty lasten saannin myötä. Se muuttuu. Peruuttamattomasti!
En onnekseni tunne ketään, jonka elämä olisi pysynyt samanlaiena koko ikänsä. Useimmat aikuistuvat, onneksi... työelämä muuttuu, ystäväsuhteet muuttuvat, paikkakunnat vaihtuvat...
Minä tunnen naisen, joka on bilettänyt koko ikänsä. Ei aikuistunut, kun valmistui, eikä kun lapsi syntyi. Hänelle lapsen kanssa olo on pakkopullaa ja isä onkin hoitanut lapsen lähes kokonaan. Nainen tekin lapsen, koska mies halusi ja koska niin "kuuluu tehdä", ei siksi, että halusi itse kovasti lasta. Touhua on surullista seurata sivusta, koska nyt jo kouluikäinen lapsi ymmärtää, ettei äitiä oikeastaan hänen jutut kiinnosta. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei lapsia pidä tehdä puolison mieliksi tai siksi, että se ikäänkuin kuuluu elämään. Molempien vanhemmiksi haluavien pitää haluta sitä oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos on seksielämää, niin aina on myös mahdollisuus lapsen saamiseen. Se ei sikäli ole täysin oma valinta, sillä ehkäisy voi myös pettää.
Miksi luulet, että Jumala loi abortin?
Miehesi on oikeassa. Vapautta ja helppoutta lapset ei kyllä tuo joten minusta on ihan oikein että miehesi ei lapsia halua.
Vierailija kirjoitti:
Tää ap on taas tää sama vela, joka yrittää saada vanhemmat myöntämään, että heidän elämänsä on kamalaa. En ymmärrä miksi kaikki eivät voi vaan elää omaa elämäänsä ja antaa muiden elää omaansa.
Mutta joo, lapset tarvitsevat paljon aikaa vanhemmiltaan ja vakautta. Joten esim. jokailtaisia kodin ulkopuolisia menoja ei voi olla. Eikä voi esim. lähteä spontaanisti pitkälle ulkomaanmatkalle (ainakaan ilman lasta).
Aika harva lapsetonkaan pystyy lähtemään spontaanisti pitkälle ulkomaanmatkalle...
Minulle parhaat asiat ovat tulleet helposti ja ilmaiseksi, usein sattumalta. Ystävät, parisuhteeni ja rakkaat harrastukseni antavat valtavasti vaatimatta vaivannäköä. Esimerkiksi työni on kyllä vaatinut vaikean koulutuksen ja paljon vaivannäköä, mutta ei se ole minulle erityisen tärkeä asia.
Vaikeuksien ja vaivannäön romantisoiminen on tätä outoa luterilaista hapatusta.