Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lasta, koska elämästä tulisi "liian vaikeaa". Todistakaa, että hän on väärässä
Hän ei usko, kun sanon, ettei lasten takia tarvitse jättää mitään tekemättä. Tiedän ettei elämä pääty lapsen saamiseen mutta mies kaipaa vapautta ja helppoutta. Mitä ajattelette?
Kommentit (187)
Tulin vanhemmalla iällä äidiksi ja en ollut tiennytkään kuinka antoisaa on olla äiti. Hyvin vaativaa kyllä. Oi niitä aikoja ne tahtoisin niin elää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on ihan helvetin rasittava ja sietämätön elämän lisäke pitkälle aikuisikään saakka. Miehesi on oikeassa ja saisit kuunnella herkällä korvalla. En käsitä miksi noin järkevä mies jaksaa sua ja lapsijuttujas.
Minulla on lapsi entisen puolisoni kanssa ja samoin nykyisellä miehelläni. Mies halusi jossain vaiheessa kanssani myös yhteisen lapsen, mutta huomasi onneksi pian kuinka ihanaa ja helppoa elämämme on lapsivapaina viikonloppuina. En suoraan kuitenkaan tyrmää ajatusta yhteisestä lapsesta, mutta minä haluan olla ja nauttia asioista tämän miehen kanssa kahdestaan tällä hetkellä. Sanotaan vielä sekin että kummatkin pidämme toistemme lapsesta ja teemme paljon asioita yhdessä perheenä.
Tässä sukulaislasten kanssa joulun viettäneenä tulin siihen tulokseen, että en varmaan koskaan halua lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vaihda mies, entä jos sairastut vakavasti ja mies on tyyppiä elämän pitää olla vaivatonta ja helppoa? Miten tuollaiseen tyyppiin voi luottaa? Jonkinlainen miespissis 😨
Miespissis on loistava ilmaus! Tämä sana jää käyttöön! Tällä herralla on varmaan merkkilaukku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa eläminen voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa ihmiselle, joka ei ole halunnut lasta. Hei, se voi olla todella vaikeaa sellaisellekin joka on halunnut!
Vertaa vaikka siihen, että jos joku ei halua lääkäriksi, on lääketieteen opiskelu varmasti todella takkuista. Sama ihminen kuitenkin voi olla luokkansa paras, jos hän menee opiskelemaan ydinfysiikkaa.
Ei kannata yrittää pakottaa ihmistä rooliin, joka ei hänelle sovi.
Tää ap on taas tää sama vela, joka yrittää saada vanhemmat myöntämään, että heidän elämänsä on kamalaa. En ymmärrä miksi kaikki eivät voi vaan elää omaa elämäänsä ja antaa muiden elää omaansa.
Mutta joo, lapset tarvitsevat paljon aikaa vanhemmiltaan ja vakautta. Joten esim. jokailtaisia kodin ulkopuolisia menoja ei voi olla. Eikä voi esim. lähteä spontaanisti pitkälle ulkomaanmatkalle (ainakaan ilman lasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ilmoittaa että hän ei halua/jaksa enempää lapsia, miksi taivutella. Omaa kuoppaasi kaivat, kun miehestäsi tulee onneton. Ole iloinen että tiedät sen nyt, etkä väkisin pakota miestäsi lisääntymään.
Se nyt vaan menee niin että elämässä ne hyvät asiat vaativat vaivaa ja työntekoa. Harva on sellainen hannuhanhi, ettei joutuisi näkemään vaivaa opiskelun, työpaikan tai esim. oman terveyden ylläpidon vuoksi. Mutta mitä ne sitten antaakaan vastapainoksi!
Jos joku sanoo syyksi sen ettei halua lapsia koska niistä on vaivaa, niin pyytäisin miettimään vielä lisää sitä todellista syytä ja jos tuo on se ainoa joka lopulta on syynä, niin kuka haluaa sitten olla laiskan velliperseen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on niin kuten täällä monet ovat jo sanoneetkin, että ELÄMÄ MUUTTUU peruuttamattomasti lapsen saannin jälkeen.
Se on sitten vain ihmisestä kiinni onko se muutos hyvästä vai huonosta. Lapsen vika ei ole se että hänet on tähän maailmaan tehty, joten jos lapsia hankkii niin kyllä se suuri elämänmuutos täytyy sitten ottaa hyvällä.
Olen mies ja minut nainen suostutteli perheen perustamiseen sillä ettei elämäni siitä paljoa muuttuisi, koska hän haluaa lasta niin kovasti että voi enimmäkseem hoitaa perhearkea. Käytännössä asia ei toiminut ihan niin yksinkertaisesti, koska lapsesta tulee vain niin käsittämätön määrä työtä ja vahtimista ensimmäiset vuodet ettei parisuhteelle ja harrastamiselle oikein jää aikaa. Monet eroavat koska se on niin kova kolaus suhteelle ja tavallaan pystyn ymmärtämäänkin sen.
Meillä kahden lapsen jälkeen ollaan vasta ihan viime vuoden aikana tajuttu alkaa hoitamaan suhdetta, mutta syvissä vesissä on käyty.
Minkälaista elämää ap te vietätte nyt? Ja miten mies ajattelee että elämänne muuttuisi lapsen myötä?
Esim. koira on paljon vaativampi kuin lapsi pidemmän päälle, joten kaikille ei sovi edes koiran ottaminen vaikka se on vain eläin.
Kun perhe kasvaa, eli tulee uusi ihminen perheeseen, niin tottakai se elämä jotenkin muuttuu, elämä on muutosta koko ajan muutenkin, kuten joku sanoi ihminen muuttuu vanhetessaan, yleensä kehittyy johonkin suuntaan, työpaikat vaihtuu, paikkakunnat vaihtuu, ei elämässä voi jäädä paikoilleen. Ihan samanlaista on elämänmuutos jos puoliso lähtee pois, tulee ero tai kuolema, tai jos löytää sitten uuden puolison, ei se uusi puoliso ole täysin samanlainen kuin entinen, eri ihmisen kanssa on vähän erilaista elää. Se onko se elämä sitten parempaa vai huononpaa, vai vaan vähän erilaista, on itsekin paljon säädettävissä, mutta loppu riippuu siitä toisesta ihmisestä.
Se miten pieni vauva muuttaa elämää on vain yksi lyhyt vaihe elämässä, siihen ei kannata tuijottaa, se lapsen tulo elämäänne muuttaa myös vanhuuttanne, teillä voi olla sitten vanhana enemmänkin perhettä, kuten lapsenlapsia, niitä ei vanhanakaan mistään ilmesty jos ei nuorena ole lapsia tehnyt.
Jos se on miehelle ok että elämä vaan hiipuu pois, omat vanhemmat ja sitten sisarukset kuolee pois, eikä itsestä jää mitään elämään kun itse kuolee, niin se on ihan ok, et sinä voi sitä muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan menee niin että elämässä ne hyvät asiat vaativat vaivaa ja työntekoa. Harva on sellainen hannuhanhi, ettei joutuisi näkemään vaivaa opiskelun, työpaikan tai esim. oman terveyden ylläpidon vuoksi. Mutta mitä ne sitten antaakaan vastapainoksi!
Jos joku sanoo syyksi sen ettei halua lapsia koska niistä on vaivaa, niin pyytäisin miettimään vielä lisää sitä todellista syytä ja jos tuo on se ainoa joka lopulta on syynä, niin kuka haluaa sitten olla laiskan velliperseen kanssa?
Mietipä joku ammatti joka vaatii pitkän koulutuksen, on vaativaa, mutta johon sinulla ei ole minkäänlaista intoa. Oletko laiska velliperse, jos et ala kouluttautua ko hommaan?
Se "liian vaivalloista" kun 99% tarkoittaa sitä, että "liian vaivalloista siihen nähden kuinka vähän kiinnostaa". Jatkan tuota lääkärivertausta: kyllä minä sen lääkärin tiedot ja paperit ihan mielellään ottaisin, jos ne saisi matrixtyyliin syötettyä päähän parissa minuutissa. Mutta kun oikeasti siihen pitäisi opiskella vuosikausia, on se liian vaivalloista (koska ei oikeasti juurikaan kiinnosta).
Eiköhän apkin ole jankannut mieheltä perusteluja eikä ole tyytynyt pelkkään en halua, ja siksi mies on lisännyt tuon "ja se on vaivalloistakin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oma elämä pääty lasten saamiseen, mutta on se katkolla jonkin aikaa. Olet naiivi, jos ajattelet muuta.
Kyllä minun elämäni ainakin päättyisi.
Ei elämä pääty lasten saannin myötä. Se muuttuu. Peruuttamattomasti!
Minun päättyisi. Niin kuin edellä jo sanoin.
Miksi toistat samaa etkä tarkenna? Tappaisit itsesi, kuolisit synnytykseen, vai mikä juttu tämä on?
Kyllä, tappaisin itseni, jos minut pakotettaisiin vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen taas jouluna seurannut sukulaisperhettä kolmivuotiaan kanssa ja miettinyt miten onnekas lapsettomana olen. Lasta pitää vahtia 24/7 ettei ensinnäkään tapa itseään, heiluu joka suuntaan ja pää kopsahtelee minne sattuu. En ymmärrä miten pysyy hengissä kun ei suostu syömään, korkeintaan pari lusikallista samanaikaisesti kun katsoo piirrettyjä. Ei vieläkään puhu vaan huutelee jotain älämölöä ja yksittäisiä sanoja koko hereilläoloaikansa. Syö pahvia ja sylki valuu norona lattialle ja vaatteille kun ei ilmeisesti vaan älyä että kita on auki (eikä ole erityislapsi).
Ei vastaa omaa ajatusta hauskasta elämästä.
No mitä ihmettä, vietäpä siinä seuraavat 18 vuotta elämästäsi nurisevan penikan vankina. Masentavat Prismat, perheparkit ja ylityöt täältä tullaan. Hyi.
Jos tuollaisen miehen painostat lapsen tekoon saat olla aika varma, että sinä olet se , joka valvoo yöt vauvan kanssa , käyttää puistossa ja nousee varhain aamulla . Mies jatkaa omia menojaan ja harrastuksiaan kuten ennen .
Tosi naiivia miettiä ettei mistään tarvitse luopua . Kyllä vaan tarvitsee , varsinkin ekan vuoden aikana . Kaikki pitää rytmittää vauvan tarpeiden mukaan ja jos tulee huonosti nukkuva vauva niin muille asioille ei jää yhtään energiaa .
Vierailija kirjoitti:
Olen taas jouluna seurannut sukulaisperhettä kolmivuotiaan kanssa ja miettinyt miten onnekas lapsettomana olen. Lasta pitää vahtia 24/7 ettei ensinnäkään tapa itseään, heiluu joka suuntaan ja pää kopsahtelee minne sattuu. En ymmärrä miten pysyy hengissä kun ei suostu syömään, korkeintaan pari lusikallista samanaikaisesti kun katsoo piirrettyjä. Ei vieläkään puhu vaan huutelee jotain älämölöä ja yksittäisiä sanoja koko hereilläoloaikansa. Syö pahvia ja sylki valuu norona lattialle ja vaatteille kun ei ilmeisesti vaan älyä että kita on auki (eikä ole erityislapsi).
Ei vastaa omaa ajatusta hauskasta elämästä.
No tuo ON erityislapsi. Ei normi 3-vuotias ole tuollainen...
Aika löytää toinen mies, jos haluat lapsia. Jos ei halua lapsia, sitten niitä ei halua. Hyvä, kun sanoi sinulle asian suoraan.
Entinen elämä loppuu.
Ja paskaleirielämä alkaa.