Miksi pyörätuolissa oleva loukkaantui, kun nostin lattialta sen pudottaman tavaran?
Huomasin viime viikolla kaupassa, kuinka yhdeltä pyörätuolissa olevalta naiselta putosi lattialle pieni tavara. Olin vain parin metrin päässä, joten päätin vaistomaisesti auttaa sitä nostamalla sille pudonneen tavaran. Kun ojensin tavaran naiselle, sainkin kohteliaan kiitoksen sijaan kuulla kiukkuisen valituksen siitä, että pyörätuolissa olevat ei ole mitään avuttomia vajakkeja: Huomasinko, että se on ostoksilla yksin eikä minkään avustajan saattamana? Nainen olisi itsekin pystynyt nostamaan tavaransa mukana olevan apuvälineen avulla ja osaavansa pyytää apua, jos sitä tarvitsee.
Lähdin anteeksi pyydellen pois paikalta, naisen reaktiosta hämmentyneenä. Ajattelin että ehkä sillä oli vaan huono päivä. Mielestäni kuuluu normaaliin kohteliaisuuteen nostaa muilta pudonneita tavaroita, jos niillä on esim. iso kassi molemmissa käsissä ja nostaminen olisi siksi tavallista hankalampaa. Pyörätuoli on kasseja isompi hankaluus, eikä mulle tullut edes mieleen että tällainen ystävällinen ele voitaisiin tulkita niin negatiivisesti.
Olen ruvennut miettimään, oliko tapahtuneen taustalla sittenkin muuta kuin huono päivä. Pidetäänkl pyörätuoliin joutuneita useinkin avuttomina kehareina? Toiminko tilanteessa väärin? Pitäisikö niitä kohdella eri tavalla kuin muita, ettei ne tulkitse tilannetta negatiivisesti?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Hei, ei pyörätuolissa istu pelkkiä jeesuksia. Ne on ihan tavan ihmisiä ja joskus saattaa ärsyttää ja joskus ei. Omat ongelmat ja katkeruudet.
Tosi epäkohteliasta oli kyllä että sinulle, auttajalle tuli tuollaista palautetta. Itse olisin kiitellyt ja toivottanut hyvät pyhät. Mutta ei se ollut peilaus sinun kohteliaisuuteen tai sinuun itseesi. Anna mokoman ryttyilyn valua kuin vesi ankan selästä ja toivottavasti sulle joku joskus nostaa jonkun pudottamasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pyörätuolissa ja pidän tuollaista käytöstä moukkamaisena. Kyllä normaaliälyinen erottaa milloin toinen auttaa vilpittömästi ja milloin toinen pitää minua vajakkina. Joku auttaminen on normaalia käytöstä. Minun ylitseni ja ohi puhumiseni minua koskevista asioista mieheni kanssa on todella loukkaavaa. Ei liikuntavamma estä minua ymmärtämästä lääkkeiden käyttöohjeita, tilaamasta ruokaa tai päättämästä minkälaisen kahvinkeittimen haluan ostaa. On todella noloa kun asiakaspalvelija puhuu miehelleni kun minä olen asioimassa ja hän on mukana kantamassa tavaroita jne.
Itse pidän kyllä ihan perus hyvänä tapana ojentaa ihmiselle esine jonka hän on pudottanut. Mielestäni olisi todella tylyä vain ilmoittaa esim. että "sun hanska on tossa maassa" kun samalla vaivalla voin sen myös nostaa ja antaa omistajalleen.
Suomalaisia pidetään epäkohteliaina kun emme auta, mutta tuskin kukaan viitsii kaltaisesi persenaaman kohtaamisen jälkeen auttaa enää ketään.Miksi nimittelet minua persenaamaksi vaikken pidä ap:n kokemasta käytöksestä? Siksikö, että uskallan kertoa olevani vammastani huolimatta järjissäni oleva ihminen, joka voi päättää omista asioistaan eikä pidä siitä, että minun miehelleni puhutaan minua koskevista asioista etenkin kun minä hoidan dialogia aluksi kaupassa, apteekissa jne? Eihän omilla jaloilla kulkevien naisten miehillekään puhuta heidän naistensa asioista mitään jollei nainen niin erikseen toivo tai kirjoita asioidensa ajamiseen valtuuttavaa valtakirjaa, kahden esteettömän todistajan nimikirjoituksen kera eri paikoissa esitettäväksi.
Minä olen joutunut hihkaisemaan useinkin kun joku on pudottanut käsineitään, papereitaan ja milloin mitäkin mutten pysty niitä yksin nostamaan ja ojentamaan jos toinen menee vauhdilla eteenpäin. Mutta hyvä, että tämäkin asia tuli selväksi. Jatkossa en sano kenellekään mitään vaikka pää putoaisi maahan kesken menon kun kerran jokaista pyörätuolilla kulkevaa pidetään näköjään automaattisesti persenaamana jonkun yhden pyörätuolia käyttävän vuoksi.
Koska hän joko ei ymmärrä lukemaansa tai ei malttanut lukea koko kommenttia ja ymmärsi siksi väärin eli että et hyväksyisi ap:n käytöstä etkä, kuten selvästi kerroit, sen pyörätuolissa olevan käytöstä ap:ta kohtaan.
Erikoista kuitenkin kommentoijalta alkaa nimitellä tuntemattmia henkilökohtaisuuksiin menevillä ilmaisuilla. Tai ehkei erikoista, ihan vain moukkamaista.
Voi hyvänen aika. Itse autan usein jos joltakulta putoaa jotain, olipa "kohde" pyörätuolissa tai ei. Ei ole koskaan tullut mieleenkään että joku tulkitsee minun ajattelevan heidän olevan jotenkin vajaita tai itseäni "alempana", se on vain lähes automaattinen rektio jos olen lähempänä karanneita tavaroita tai muuten vain olisin nopeampi kuin se jolle tavarat kuuluvat.
No, olemme Suomessa ja elämme 2010-lukua, hyvät tavat ja sivistys eivät ole tavaramerkkimme, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen kummastellut sitä, että jotkut eivät osaa ottaa vastaan normaalia käytöstäkään.
Itse huomautin miehelle jonka kauppakassista vieri kadulle omenia, että häneltä putoilee hedelmät
kassista. Hänen naisystävänsä ryntäsi jostakin paikalle ja huusi minulle, että painu sinä helvettiin siitä.
Mistä tälläisiä ihmisiä tulee ja miksi he ovat tuollaisia? Todella outoa ettei kestetä normaalia käytöstä.
Minusta on todella outoa, että ei ymmärretä, että keskuudessamme liikkuu vaikka ja kuinka monenmoista tallaajaa. Ei kaikilla ole ollut tasapainoinen lapsuus, johon pystyy vaivatta rakentamaan tasapainoisen elämän. Todella monella on päässä vikaa johtuen epätasapainoisesta lapsuudesta, jolloin ei ole oppinut normaaleita sosiaalisia ym. taitoja.
Monella on ollut tasapinoton ja turvaton lapsuus, silti he eivät kosta sitä tuntemattomille. Apua on saatavilla tunne-elämän yms vinoutumien hoitoon jos vain haluaa.
Ei oikeasti voi olla näin vaikeaa ymmärtää, että joillakin on vain todella paha olla.
Nostan jatkossakin tippuneita tavaroita ihmisille ja ojennan unohtuneita. Oli pyörätuolia tai ei. Minuakin on autettu, kun olen meinannut hukata hanskani, unohtanut rahat ottomaattiin jne.
Kiukkuajan kamat olisin kyllä paiskannut jonnekin kauas. Jotain rajaa.
Minusta on todella outoa, että ei ymmärretä, että keskuudessamme liikkuu vaikka ja kuinka monenmoista tallaajaa. Ei kaikilla ole ollut tasapainoinen lapsuus, johon pystyy vaivatta rakentamaan tasapainoisen elämän. Todella monella on päässä vikaa johtuen epätasapainoisesta lapsuudesta, jolloin ei ole oppinut normaaleita sosiaalisia ym. taitoja.
Ei oikeasti voi olla näin vaikeaa ymmärtää, että joillakin on vain todella paha olla.