Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pyörätuolissa oleva loukkaantui, kun nostin lattialta sen pudottaman tavaran?
25.12.2017 |
Huomasin viime viikolla kaupassa, kuinka yhdeltä pyörätuolissa olevalta naiselta putosi lattialle pieni tavara. Olin vain parin metrin päässä, joten päätin vaistomaisesti auttaa sitä nostamalla sille pudonneen tavaran. Kun ojensin tavaran naiselle, sainkin kohteliaan kiitoksen sijaan kuulla kiukkuisen valituksen siitä, että pyörätuolissa olevat ei ole mitään avuttomia vajakkeja: Huomasinko, että se on ostoksilla yksin eikä minkään avustajan saattamana? Nainen olisi itsekin pystynyt nostamaan tavaransa mukana olevan apuvälineen avulla ja osaavansa pyytää apua, jos sitä tarvitsee.
Lähdin anteeksi pyydellen pois paikalta, naisen reaktiosta hämmentyneenä. Ajattelin että ehkä sillä oli vaan huono päivä. Mielestäni kuuluu normaaliin kohteliaisuuteen nostaa muilta pudonneita tavaroita, jos niillä on esim. iso kassi molemmissa käsissä ja nostaminen olisi siksi tavallista hankalampaa. Pyörätuoli on kasseja isompi hankaluus, eikä mulle tullut edes mieleen että tällainen ystävällinen ele voitaisiin tulkita niin negatiivisesti.
Olen ruvennut miettimään, oliko tapahtuneen taustalla sittenkin muuta kuin huono päivä. Pidetäänkl pyörätuoliin joutuneita useinkin avuttomina kehareina? Toiminko tilanteessa väärin? Pitäisikö niitä kohdella eri tavalla kuin muita, ettei ne tulkitse tilannetta negatiivisesti?
Kommentit (46)
Juuri tämän takia pyrin välttämään pyörätuolia käyttäviä. Heidän kanssaan ei vain voi toimia oikein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse huomattaisin tilanteessa, että autoin vain siksi, etten halunnut vaikuttaa moukalta, ei tässä sinusta ole kysymys.
Yleensä se lounas vielä enemmän jos kyse ei ole siitä apua tarvitsevat ihmisestä vaan enemmän jostakin muusta, auttaja sädekehästä tai pyörätuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin aika sitten todistin ruuhkabussissa, kun nuori nainen tarjosi vanhemmalle naiselle istumapaikkaa.
Tämä vanhempi nainen nosti sitten hirveän metelin tyyliin "miten vanhuksena sinä oikein pidät minua, olen vasta 49-vuotias jne jne".
Tapaus ei suinkaan jäänyt siihen, vaan nainen jatkoi huutamista koko bussimatkan ja jopa lyömään nuorta naista. Koko bussi tuijotti tapausta suomalaiseen tapaan, eikä reagoinut mitenkään. Pari ulkomaalaista sitten alkoi kommentoimaan, että nuori nainen oli vain kohtelias, eikä siinä ole mitään muuta takana.
Koin vastaavan tapahtuman kotikaupunkini ruuhkabussissa. Bussi oli siis ihan ääriään myötä täynnä ja meitä nuoria opiskelijoita seisoi siinä käytävällä ja tukkeena "keskitilassa". Joukossa yksi vanhempi nainen, jolle toinen välittömässä läheisyydessä istumapaikalla oleva nuori tarjosi nätisti paikkaansa kysymällä "haluaisitteko istuutua?". Rouva kilahti täydellisesti. Alkoi kurkku suorana karjua ilkeällä äänensävyllä: "Kuules, minä olen ollut 40-vuotta tarjoilijana ja osaan kyllä seistä vaikeimmissakin paikoissa! Luuletko sinä että minä en muka ole tottunut seisomaan tai että minun jalkani ei kestä? 40-vuotta olen tarjoilijan työtä tehnyt!". Ja äänensävy oli tosiaan ilkeä ja hän karjui. Jatkoi meuhkaamistaan koko loppumatkan. Suomalaiseen tyyliin kaikki olivat ihan hiljaa ja vaikeena. Osa rouvan käytöksestä niin järkyttyneenä (kuten minä) ettei saanut sanaa suutaan, vaikka olisi halunnut tai siinä tilanteessa pitänytkin vastata jotain. Olen monesti tuota tilannetta muistellut täpötäysissä busseissa. Siinä sai aika moni nuori ihminen elämänsä opetuksen, miten käy kun yrittää olla kohtelias, tehdä niin kuin pitäisi ja niin kuin yleensä ohjeistetaan. Joskus kun lehdestä lukee näitä yleisönosaston moitteita siitä, miten nuoret ei osaa tai halua käyttäytyä kohteliaasti, niin tulee tämä oma kokemus aina mieleen. Mistähän mahtaa johtua, että nuoret eivät sitä paikkaansa tarjoa vanhemmalle ihmiselle?
No nyt sulta unohtui ne ulkomaalaiset auttajat pois.
Olisin kyllä tuohon tilanteeseen kelpuuttanut vaikka ne ulkoavaruuden auttajat. Voithan sinä toki jatkossa tarjota paikkaasi, itse ja varmaan moni muukaan paikalla olleista nuorista ei sitä enää uskalla tehdä. Pas*aa niskaan, haukut ja huudot. Saavat minun puolesta kupsahtaa rauhassa.
Ei normaalit ihmiset istu pyörätuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama vaikka terveeltä ihmiseltä jotakin putoaa niin totta kai toinen nostaa jos sen huomaa. Tuo pyörätuoli potilas nyt sinun kohdallasi halusia meuhkata ihan sama nostitko vai jätitkö nostamatta lopputolos olis ollut sama.
Olisiko hän oppinut käytöksestään jotakin jos olisit tosiaan heittänyt tavaran takasin lattialle mistä sen nostitkin ja huikannut vain sori ja poistunut paikalta, niinkuin täällä joku ehdotti? Minä luulen että alkukiukkunsa jälkeen olisi ehkä joutunutkin ajattelemaan asiaa tarkemmin. Mutta ei minustakaan olisi niin julma olemaan vaikka siitä ehkä loppupeleissä olisi ollut hyötyä kaikille.
Potilaita on vain terveyden/sairaanhoidon piirissä. Kukaan ei ole potilas sinulle.
Itse olisin varmaan pahoitellut sitä että nostin tavaran, ja heittänyt sen takaisin maahan, ja poistunut sitten paikalta. Pyörätuoli ei ole hyväksyttävä syy olla mulkkku kanssaihmisille.
T: itsekin pyörätuolia liikkumiseen käyttävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomattaisin tilanteessa, että autoin vain siksi, etten halunnut vaikuttaa moukalta, ei tässä sinusta ole kysymys.
Yleensä se lounas vielä enemmän jos kyse ei ole siitä apua tarvitsevat ihmisestä vaan enemmän jostakin muusta, auttaja sädekehästä tai pyörätuolista.
*loukkaa (ei lounas)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pyörätuolissa ja pidän tuollaista käytöstä moukkamaisena. Kyllä normaaliälyinen erottaa milloin toinen auttaa vilpittömästi ja milloin toinen pitää minua vajakkina. Joku auttaminen on normaalia käytöstä. Minun ylitseni ja ohi puhumiseni minua koskevista asioista mieheni kanssa on todella loukkaavaa. Ei liikuntavamma estä minua ymmärtämästä lääkkeiden käyttöohjeita, tilaamasta ruokaa tai päättämästä minkälaisen kahvinkeittimen haluan ostaa. On todella noloa kun asiakaspalvelija puhuu miehelleni kun minä olen asioimassa ja hän on mukana kantamassa tavaroita jne.
Itse pidän kyllä ihan perus hyvänä tapana ojentaa ihmiselle esine jonka hän on pudottanut. Mielestäni olisi todella tylyä vain ilmoittaa esim. että "sun hanska on tossa maassa" kun samalla vaivalla voin sen myös nostaa ja antaa omistajalleen.
Suomalaisia pidetään epäkohteliaina kun emme auta, mutta tuskin kukaan viitsii kaltaisesi persenaaman kohtaamisen jälkeen auttaa enää ketään.
Miksi nimittelet minua persenaamaksi vaikken pidä ap:n kokemasta käytöksestä? Siksikö, että uskallan kertoa olevani vammastani huolimatta järjissäni oleva ihminen, joka voi päättää omista asioistaan eikä pidä siitä, että minun miehelleni puhutaan minua koskevista asioista etenkin kun minä hoidan dialogia aluksi kaupassa, apteekissa jne? Eihän omilla jaloilla kulkevien naisten miehillekään puhuta heidän naistensa asioista mitään jollei nainen niin erikseen toivo tai kirjoita asioidensa ajamiseen valtuuttavaa valtakirjaa, kahden esteettömän todistajan nimikirjoituksen kera eri paikoissa esitettäväksi.
Minä olen joutunut hihkaisemaan useinkin kun joku on pudottanut käsineitään, papereitaan ja milloin mitäkin mutten pysty niitä yksin nostamaan ja ojentamaan jos toinen menee vauhdilla eteenpäin. Mutta hyvä, että tämäkin asia tuli selväksi. Jatkossa en sano kenellekään mitään vaikka pää putoaisi maahan kesken menon kun kerran jokaista pyörätuolilla kulkevaa pidetään näköjään automaattisesti persenaamana jonkun yhden pyörätuolia käyttävän vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töykeää käytöstä. Minulle on ainakin ihan normaali ja automaattinen reaktio nostaa joltakin pudonnut tavara, vaikka olisi kyseessä terve henkilö kumpikin käsi vapaana. Itsekin olen saanut apua ja aina kiitän ja hymyilen. Avusta tulee iloiseksi. Aika outoa, että joku suuttuu. Vaikka mistä sitä voi tietää, kuka sattuu saamaan raivarit avun takia. Uskaaltaako tässä auttaa enää ketään. Sinulle sanoisin, että älä ota toisen suuttumista henkilökohtaisesti. Jotkut vain ovat jotenkin katkeria eivätkä halua vastaanottaa mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pyörätuolissa ja pidän tuollaista käytöstä moukkamaisena. Kyllä normaaliälyinen erottaa milloin toinen auttaa vilpittömästi ja milloin toinen pitää minua vajakkina. Joku auttaminen on normaalia käytöstä. Minun ylitseni ja ohi puhumiseni minua koskevista asioista mieheni kanssa on todella loukkaavaa. Ei liikuntavamma estä minua ymmärtämästä lääkkeiden käyttöohjeita, tilaamasta ruokaa tai päättämästä minkälaisen kahvinkeittimen haluan ostaa. On todella noloa kun asiakaspalvelija puhuu miehelleni kun minä olen asioimassa ja hän on mukana kantamassa tavaroita jne.
Oikeastiko? Ymmärrän hyvin nuo muut kuvaamasi esimerkit, mutta jos joku nostaisi tavaran, jonka pudotit, niin sekö olisi moukkamaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi pyörätuolissa oleva loukkaantui, kun nostin lattialta sen pudottaman tavaran?"
Ehkäpä löit häntä vahingossa tavaraa nostaessasi? Kuinka pahasti loukkaantui? Tuliko ihan verta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pyörätuolissa ja pidän tuollaista käytöstä moukkamaisena. Kyllä normaaliälyinen erottaa milloin toinen auttaa vilpittömästi ja milloin toinen pitää minua vajakkina. Joku auttaminen on normaalia käytöstä. Minun ylitseni ja ohi puhumiseni minua koskevista asioista mieheni kanssa on todella loukkaavaa. Ei liikuntavamma estä minua ymmärtämästä lääkkeiden käyttöohjeita, tilaamasta ruokaa tai päättämästä minkälaisen kahvinkeittimen haluan ostaa. On todella noloa kun asiakaspalvelija puhuu miehelleni kun minä olen asioimassa ja hän on mukana kantamassa tavaroita jne.
Oikeastiko? Ymmärrän hyvin nuo muut kuvaamasi esimerkit, mutta jos joku nostaisi tavaran, jonka pudotit, niin sekö olisi moukkamaista?
Missä kohtaa olen väittänyt, että toisten auttaminen olisi moukkamaista? Sittenhän olen itsekin moukka kun huomautin tähän päivään saakka muille ihmisille heidän pudottamistaan tavaroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pyörätuolissa ja pidän tuollaista käytöstä moukkamaisena. Kyllä normaaliälyinen erottaa milloin toinen auttaa vilpittömästi ja milloin toinen pitää minua vajakkina. Joku auttaminen on normaalia käytöstä. Minun ylitseni ja ohi puhumiseni minua koskevista asioista mieheni kanssa on todella loukkaavaa. Ei liikuntavamma estä minua ymmärtämästä lääkkeiden käyttöohjeita, tilaamasta ruokaa tai päättämästä minkälaisen kahvinkeittimen haluan ostaa. On todella noloa kun asiakaspalvelija puhuu miehelleni kun minä olen asioimassa ja hän on mukana kantamassa tavaroita jne.
Oikeastiko? Ymmärrän hyvin nuo muut kuvaamasi esimerkit, mutta jos joku nostaisi tavaran, jonka pudotit, niin sekö olisi moukkamaista?
Missä kohtaa olen väittänyt, että toisten auttaminen olisi moukkamaista? Sittenhän olen itsekin moukka kun huomautin tähän päivään saakka muille ihmisille heidän pudottamistaan tavaroista.
Ymmärsin näköjään väärin, pahoittelen.
Hyvä käytössääntö, joka sinunkin kannattaisi viimeistään nyt oppia: auta ainoastaan silloin, kun apua pyydetään.
Mietipä itsesi sen naisen tilalle. Hän liikkuu aina pyörätuolilla ja on ilmeisesti aina autettava avuton muiden silmissä. Me voimme päättää itse, kuljemmeko avuttoman näköisenä kädet täynnä vai emme. Hän ei voi päättää. Ehkäpä oli joulustressiä hänelläkin.
Itse olen yh kolmelle pienelle lapselle ja vihaaan sitä jos minua pidetään avuttomana huolehtimaan lapsistani, kun minulla ei ole miestä apuna. Välillä samalla tavalla kaupassa tuntemattomat tuppaavat rauhoittelemaan lapsiani. Hyvää he tarkoittavat, mutta aina se sisältää sen säälin. Tuskin tuppaisivat jos olisimme liikkeellä normaalin ydinperheen kanssa, vaikka silloinkin yhä jäisi tavallaan kolmas lapsi ilman syliä.
Pyydän siis: auttakaa vain apua pyydettäessä. Älkää laittako ihmisiä tuohon ikävään tilanteeseen, jossa on yhteiskunnallinen pakko vaan hymistellä ja antaa vieraan auttaa, vaikka se kuinka loukkaa. Muuten olet ikävä ihminen, kuten nyt tuo pyörätuolinainenkin leimattiin heti. Hän oli rauhassa ostoksilla, eikä mitään tilannetta olisi tullutkaan jos häneen ei olisi kiinnitetty mitään huomiota. Kyllä jokaisella pitäisi saada tehdä ostoksensa rauhassa, vaikka olisikin liikuntarajoitteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä käytössääntö, joka sinunkin kannattaisi viimeistään nyt oppia: auta ainoastaan silloin, kun apua pyydetään.
Mietipä itsesi sen naisen tilalle. Hän liikkuu aina pyörätuolilla ja on ilmeisesti aina autettava avuton muiden silmissä. Me voimme päättää itse, kuljemmeko avuttoman näköisenä kädet täynnä vai emme. Hän ei voi päättää. Ehkäpä oli joulustressiä hänelläkin.
Itse olen yh kolmelle pienelle lapselle ja vihaaan sitä jos minua pidetään avuttomana huolehtimaan lapsistani, kun minulla ei ole miestä apuna. Välillä samalla tavalla kaupassa tuntemattomat tuppaavat rauhoittelemaan lapsiani. Hyvää he tarkoittavat, mutta aina se sisältää sen säälin. Tuskin tuppaisivat jos olisimme liikkeellä normaalin ydinperheen kanssa, vaikka silloinkin yhä jäisi tavallaan kolmas lapsi ilman syliä.
Pyydän siis: auttakaa vain apua pyydettäessä. Älkää laittako ihmisiä tuohon ikävään tilanteeseen, jossa on yhteiskunnallinen pakko vaan hymistellä ja antaa vieraan auttaa, vaikka se kuinka loukkaa. Muuten olet ikävä ihminen, kuten nyt tuo pyörätuolinainenkin leimattiin heti. Hän oli rauhassa ostoksilla, eikä mitään tilannetta olisi tullutkaan jos häneen ei olisi kiinnitetty mitään huomiota. Kyllä jokaisella pitäisi saada tehdä ostoksensa rauhassa, vaikka olisikin liikuntarajoitteinen.
Sulle tuntuu toi yksinhuoltajuus olevan joku trauma. Ei kait ne tuntemattomat kaupassa sun elämäntilannetta tiedä. Jos minä avioliitossa elävä olen lasteni kanssa kaupassa ja joku lapsista alkaa itkeä, niin kyllähän moni vieras alkaa lasta jututtamaan ja ohjaamaan kiukkua pois jututtamalla. Hyväähän he tarkoittavat ja usein se auttaakin.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuossa nyt ole kysymys poikkeustapauksista, joilla on muitakin ongelmia kuin liikkuminen.
Itse kyllä kysyn esimerkiksi kun rollaattorimummo yrittää vaikean näköisesti kaupasta ulos, että "voinko auttaa", toiset vastaavat että pääsen kyllä itse, ja toiset ottavat avun vastaan kiittäen.
Tuo on hyvä ja olen itse miettinyt miten tärkeä ero voi olla nimenomaan kysyä "voinko auttaa" eikä "tarvitsetko apua", iso psykologinen ero.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä käytössääntö, joka sinunkin kannattaisi viimeistään nyt oppia: auta ainoastaan silloin, kun apua pyydetään.
Mietipä itsesi sen naisen tilalle. Hän liikkuu aina pyörätuolilla ja on ilmeisesti aina autettava avuton muiden silmissä. Me voimme päättää itse, kuljemmeko avuttoman näköisenä kädet täynnä vai emme. Hän ei voi päättää. Ehkäpä oli joulustressiä hänelläkin.
Itse olen yh kolmelle pienelle lapselle ja vihaaan sitä jos minua pidetään avuttomana huolehtimaan lapsistani, kun minulla ei ole miestä apuna. Välillä samalla tavalla kaupassa tuntemattomat tuppaavat rauhoittelemaan lapsiani. Hyvää he tarkoittavat, mutta aina se sisältää sen säälin. Tuskin tuppaisivat jos olisimme liikkeellä normaalin ydinperheen kanssa, vaikka silloinkin yhä jäisi tavallaan kolmas lapsi ilman syliä.
Pyydän siis: auttakaa vain apua pyydettäessä. Älkää laittako ihmisiä tuohon ikävään tilanteeseen, jossa on yhteiskunnallinen pakko vaan hymistellä ja antaa vieraan auttaa, vaikka se kuinka loukkaa. Muuten olet ikävä ihminen, kuten nyt tuo pyörätuolinainenkin leimattiin heti. Hän oli rauhassa ostoksilla, eikä mitään tilannetta olisi tullutkaan jos häneen ei olisi kiinnitetty mitään huomiota. Kyllä jokaisella pitäisi saada tehdä ostoksensa rauhassa, vaikka olisikin liikuntarajoitteinen.
Sitten valitetaan, kun kukaan ei tule tarjoamaan apua oma-alotteisesti. Ihmisten kanssa toimiminen on kyllä yhtä tervanjuontia, kun mikään ei ole oikein
Todennäköisesti ihan samasta syystä kuin silmälasien käyttäjä suuttuisi jos menisit kertoisit mitä purkin kyljessä lukee vaikka hän ei ole apuasi pyytänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä käytössääntö, joka sinunkin kannattaisi viimeistään nyt oppia: auta ainoastaan silloin, kun apua pyydetään.
Mietipä itsesi sen naisen tilalle. Hän liikkuu aina pyörätuolilla ja on ilmeisesti aina autettava avuton muiden silmissä. Me voimme päättää itse, kuljemmeko avuttoman näköisenä kädet täynnä vai emme. Hän ei voi päättää. Ehkäpä oli joulustressiä hänelläkin.
Itse olen yh kolmelle pienelle lapselle ja vihaaan sitä jos minua pidetään avuttomana huolehtimaan lapsistani, kun minulla ei ole miestä apuna. Välillä samalla tavalla kaupassa tuntemattomat tuppaavat rauhoittelemaan lapsiani. Hyvää he tarkoittavat, mutta aina se sisältää sen säälin. Tuskin tuppaisivat jos olisimme liikkeellä normaalin ydinperheen kanssa, vaikka silloinkin yhä jäisi tavallaan kolmas lapsi ilman syliä.
Pyydän siis: auttakaa vain apua pyydettäessä. Älkää laittako ihmisiä tuohon ikävään tilanteeseen, jossa on yhteiskunnallinen pakko vaan hymistellä ja antaa vieraan auttaa, vaikka se kuinka loukkaa. Muuten olet ikävä ihminen, kuten nyt tuo pyörätuolinainenkin leimattiin heti. Hän oli rauhassa ostoksilla, eikä mitään tilannetta olisi tullutkaan jos häneen ei olisi kiinnitetty mitään huomiota. Kyllä jokaisella pitäisi saada tehdä ostoksensa rauhassa, vaikka olisikin liikuntarajoitteinen.
Mistä kukaan tietää, oletko yh vai mikä? Tuo yh-trauma taitaa olla lähinnä omassa päässäsi. Aika usein kaupassa näkee lapsia vain jomman kumman vanhemman kanssa ja ketään ei voisi vähempää kiinnostaa, onko henkilö yh vai onko puoliso töissä tai kiinnostaako häntä käydä kaupassa ollenkaan. Ja naisen seurassa oleva mies voi olla vaikka naisen veli tai ystävä. Taidat itse miettiä yksinhuoltajuuttasi vähän liikaa. Vai asutko niin pienellä paikkakunnalla, että kaikki vastaantulijat tietävät, että tuo on se yh.
Vierailija kirjoitti:
Jokin aika sitten todistin ruuhkabussissa, kun nuori nainen tarjosi vanhemmalle naiselle istumapaikkaa.
Tämä vanhempi nainen nosti sitten hirveän metelin tyyliin "miten vanhuksena sinä oikein pidät minua, olen vasta 49-vuotias jne jne".
Tapaus ei suinkaan jäänyt siihen, vaan nainen jatkoi huutamista koko bussimatkan ja jopa lyömään nuorta naista. Koko bussi tuijotti tapausta suomalaiseen tapaan, eikä reagoinut mitenkään. Pari ulkomaalaista sitten alkoi kommentoimaan, että nuori nainen oli vain kohtelias, eikä siinä ole mitään muuta takana.
Suomessa on paljon yksinäisiä ja mielenterveydeltään epävakaita ihmisiä:( Jaksamista heille. kyllä se aurniko kohta rupeaa paistamaan.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tuossa nyt ole kysymys poikkeustapauksista, joilla on muitakin ongelmia kuin liikkuminen.
Itse kyllä kysyn esimerkiksi kun rollaattorimummo yrittää vaikean näköisesti kaupasta ulos, että "voinko auttaa", toiset vastaavat että pääsen kyllä itse, ja toiset ottavat avun vastaan kiittäen.