Varatun miehen jouluinen perhekuva satuttaa

On kahdenlaisia salasuhteita.

Niitä joissa mies (joskus nainenkin) ruikuttaa kuinka kauhea puoliso hänellä on. Pihtaa, riitelee, ja yhdessä ollaan vaan lasten takia. Mikään tässä kuviossa ei ole pettäjän vika, vaan syy on yksin kamalan vaimon. Mies on uhri. Nämä tyypit ovat selkärangattomia, eivätkä halua luopua perheestään ja sen tuomista eduista, eivätkä salasuhteen tuomasta jännityksestä ja seksistä. Kun tapaat varatun miehen, joka ruikuttaa vaimostaan - juokse ja lujaa. Tässä molemmat ovat olevinaan rakastuneita, mutta todellisuudessa vain sinisilmäinen kolmas pyörä on rakastunut ja siten hyväksikäytettävissä. Jos nämä joutuvat pakosta eroamaan kiinni jäätyään, pettävät seuraavaakin.

Sitten on salasuhteista, joissa ollaan ”rehellisesti” seksisuhteesta. Kumpikin tietää mistä on kyse, eikä kumpikaan odota enempää. Tässä ei leikitä tunteilla. Paitsi sen oman puolison, jos hän ei tiedä.

Joskus harvoin käy niin että huonossa parisuhteessa olevat rakastuvat. He eroavat, ja jatkavat elämää avoimesti yhdessä. He eivät aloita salasuhdetta, ja jää odottamaan että poika oppii puhumaan tms. Näillä parisuhteilla on toivoa onnistua.

Erona suhteissa on rehellisyys. Jos näet, ettei kumppanisi ole rehellinen nykyiselleen, ei hän tule olemaan sitä sinullakaan. Jos hän puhuu rumasti vaimostaan, hän tulee puhumaan rumasti sinustakin. Nainen, arvosta itseäsi. Älä anna vedättää.

Terveisin kaiken kokenut.

Niin surkee trolli taaskin. Onko miiden mielestä provojen taso laskenut täällä?

Mä en tunne yhtään miestä joka olisi ottanut vaimosta eron, vaikka hän pettäisi vaimoaan, tai ei saisi kotona seksiä eikä olisi rakastajaakaan, vaikka kotona olisi aivan hirveää, vaikka mies valehtelisi suutkorvat täyteen vaimolleenkin. Miehet ei yksinkertaisesti kykene ottamaan eroa sillä kotona asiat kuitenkin rullaa jollain tasolla, eivät halua menettää lapsiaan, tai muuten vain saamattomia. Onpa parisuhteen ongelma ollut mikä tahansa niin eron on ottanut nainen. Ja mies sopeutunut siihen mitä saa.

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia salasuhteita.

Niitä joissa mies (joskus nainenkin) ruikuttaa kuinka kauhea puoliso hänellä on. Pihtaa, riitelee, ja yhdessä ollaan vaan lasten takia. Mikään tässä kuviossa ei ole pettäjän vika, vaan syy on yksin kamalan vaimon. Mies on uhri. Nämä tyypit ovat selkärangattomia, eivätkä halua luopua perheestään ja sen tuomista eduista, eivätkä salasuhteen tuomasta jännityksestä ja seksistä. Kun tapaat varatun miehen, joka ruikuttaa vaimostaan - juokse ja lujaa. Tässä molemmat ovat olevinaan rakastuneita, mutta todellisuudessa vain sinisilmäinen kolmas pyörä on rakastunut ja siten hyväksikäytettävissä. Jos nämä joutuvat pakosta eroamaan kiinni jäätyään, pettävät seuraavaakin.

Sitten on salasuhteista, joissa ollaan ”rehellisesti” seksisuhteesta. Kumpikin tietää mistä on kyse, eikä kumpikaan odota enempää. Tässä ei leikitä tunteilla. Paitsi sen oman puolison, jos hän ei tiedä.

Joskus harvoin käy niin että huonossa parisuhteessa olevat rakastuvat. He eroavat, ja jatkavat elämää avoimesti yhdessä. He eivät aloita salasuhdetta, ja jää odottamaan että poika oppii puhumaan tms. Näillä parisuhteilla on toivoa onnistua.

Erona suhteissa on rehellisyys. Jos näet, ettei kumppanisi ole rehellinen nykyiselleen, ei hän tule olemaan sitä sinullakaan. Jos hän puhuu rumasti vaimostaan, hän tulee puhumaan rumasti sinustakin. Nainen, arvosta itseäsi. Älä anna vedättää.

Terveisin kaiken kokenut.

Tässä tuli asiaa. Allekirjoitan tämän täysin.

LOL.

Semmosta se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JoulurauhaaKaikille kirjoitti:

Olisi kiva kuulla edes joltain varatulta mieheltä täällä palstalla, että ainakin hän oikeasti rakastaa salarakastaan ja aikoo ottaa eron heti kun mahdollista? Tai edes joku toivoa antava tarina salarakkaudesta, josta tuli ihan avoinkin, julkinen rakkaus. Olisi taas jokin toivon ripe, vaikka eihän muiden tarinat kerrokaan meistä.

Olen nainen. Rakastuin noin 10 vuotta sitten varattuun mieheen. Olin itsekin varattu. Omassa suhteessani olin avoin, että tapailen toista. Toinen mies sen sijasn oli olevinaan "vanhan liiton mies" eikä ymmärtänyt tälläistä avointa monitapailua mutta salasuhde kyllä kelpasi. Olin vihainen toiselle miehelle, sillä koin hänen varastavan avopuolisonsa parhaat vuodet pettämällä tätä.

Lopetimme tapailun. Ja aloitimme taas. Ja lopetimme jälleen. Eräänä syksynä kun olin eronnut "ykkösestäni", syttyi juttumme taas ja mies jätti avovaimonsa. Nyt olemme naimisissa ja on lapsia.

Koen, että suhteessa ei voi olla tasaveroisessa asemassa, jos toinen vaatii salailua ylläpitääkseen saavutettuja etujaan. Jos "endgame" on olla toinen nainen ja nauttii elämästään näin, antaa mennä. On suhteessa olijan vastuulla elää ja käyttäytyä kunnioittavasti kumppaniaan kohtaan.

Jos taas haaveilet tasa-arvoisesta parisuhteesta tämän miehen kanssa, tämmöinen peli ei vetele. Hukkaat elämääsi haaveillen siitä mitä toivot tulevaisuudelta sen sijaan että elät tässä ja nyt.

Jätä mies ja sano, että voi yrittää palata asiaan ollessaan vapailla markkinoilla - jos sulla ei satu olemaan parempaa seuraa siihen mennessä.

Tsemppiä ja arvosta itseäsi, mitä ikinä päätätkään tehdä.

Miten pystytte luottamaan toisiinne?

Miten sitä kehenkään muuhunkaan? Eihän sitä koskaan tiedä, jos jompikumpi huomenna rakastuu johonkin toiseen ja että mitä siitä seuraa.

Mutta ainakin ollaan (tähän asti) molemmat oltu toisillemme avoimia - sekä niistä asioista joista ollaan yhtä mieltä sekä niistä, vaikeistakin, joista ei ole niin yhteneväiset mielipiteet. Ja omalta kohdalta voin sanoa oppineeni armollisuutta sekä itseäni että kumppaniani kohtaan, enkä kiillottele enää "I'm holier than thou" -rintanappia kuten ehkä nuoruudessa tuli tehtyä. Ja just tää ikä, ei olla enää vallattomia ja huolettomia nuoria tuuliajolla vaan määrätietoisia aikuisia valmiina taklaamaan arjen ongelmat.

Eli vastaus on: en ole varma, miksi pystymme luottamaan toisiimme, ja vaikka tähän mennessä ei ole ollut luottamusongelmia, saattaaahan niitä tulla, ihan kuten kaikkiin muihinkin liittoihin.

Allekirjoitan myös edellisen ja lisään vielä että salarakkaalla on oltava useita salasuhteita ja hyvä sosiaalinen verkosto. Useita siksi että pysyy muistissa tämä että samat vehkeet löytyy joka ukolta ja rakastumisen todennäköisyys vähenee, sosiaalinen verkosto puolestaan siksi että ilman sitä päivystät puhelinta hullun lailla joulut, uudetvuodet, pääsiäiset ja kaikki muutkin perhejuhlat siinä toivossa että ukko pääsisi livahtamaan luoksesi. Turha toivo, mies valehtelee niin että korvat heiluvat, heidän avioliittonsa kukoistaa kun mies käy välillä "kirvestä teroittamassa" luonasi, saa siitä potkua aviolliseen seksielämäänsä eikä ole mitään tarvetta erota. Näin se menee tyttöseni, lopeta haihattelu ja katso totuutta silmiin, kuvittelet olevasi rakastunut vaikka olet rakastunut vain tähän itse keksimääsi draamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on salasuhteista, joissa ollaan ”rehellisesti” seksisuhteesta. Kumpikin tietää mistä on kyse, eikä kumpikaan odota enempää. Tässä ei leikitä tunteilla. Paitsi sen oman puolison, jos hän ei tiedä.

Joskus harvoin käy niin että huonossa parisuhteessa olevat rakastuvat. He eroavat, ja jatkavat elämää avoimesti yhdessä. He eivät aloita salasuhdetta, ja jää odottamaan että poika oppii puhumaan tms. Näillä parisuhteilla on toivoa onnistua.

Erona suhteissa on rehellisyys. Jos näet, ettei kumppanisi ole rehellinen nykyiselleen, ei hän tule olemaan sitä sinullakaan. Jos hän puhuu rumasti vaimostaan, hän tulee puhumaan rumasti sinustakin. Nainen, arvosta itseäsi. Älä anna vedättää.

Terveisin kaiken kokenut.

Tämä on niin hyvin kirjoitettu. ❤

Tosin mulla oli vielä jalostettu versio tästä toisesta vaihtoehdosta. Nimittäin seksisuhde johon "sotkettiin" tunteet, eli nautimme myös molemminpuolisesta rakastumisesta ja rakkaudesta.

Mies oli varattu ja perheellinen, minä eronnut, villi ja vapaa. Olin vuoden tämän miehen kanssa, eikä kertaakaan edes käynyt mielessä että hän eroaisi. Nautimme loistavasta seksistä, lämpimästä yhdessäolosta, yhteisistä reissuista. Rakkaudesta, kiintymyksestä, sielunkumppanuudesta. Erosimme sovussa, tiesimme että se aika tulee. Nyt on ihanat muistot tuosta vuodesta. Vieläkin joskus soittelemme ja vaihdamme kuulumiset, ja Fb-kaveruus jatkuu. Ei satuta vaimon kuvat, lun en ole vaimoksi halunnut. Sain yhteisen vuotemme aikana kaiken mitä mies voi naiselleen antaa. (Minulla jo isot lapset exän kanssa, hänellä pienet. Tämä myös se syy miksen yhteistä arkea hänen kanssaan suunnitellut.

JoulurauhaaKaikille kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hävittänyt realismisi, ystävä hyvä? Teillä on seksisuhde, ei mitään muuta. Vaimo ei ole pakottanut miestä kuvaan. Perhejoulusta otetaan perhekuvia, ei siinä ole mitään omituista. Miksi yleensä katselet niitä kuvia? Mies ei ota avioeroa.

Olisi kiva kuulla edes joltain varatulta mieheltä täällä palstalla, että ainakin hän oikeasti rakastaa salarakastaan ja aikoo ottaa eron heti kun mahdollista? Tai edes joku toivoa antava tarina salarakkaudesta, josta tuli ihan avoinkin, julkinen rakkaus. Olisi taas jokin toivon ripe, vaikka eihän muiden tarinat kerrokaan meistä.

Jos mies suunnittelisi oikeasti eroa sinun takiasi niin hän laittaisi toimeksi eikä vain puhuisi lämpimikseen. Mitä oikeasti tiedät hänen ja vaimonsa suhteesta, tuskin kukaan sivusuhteessaan rehellisesti kertoo että hyvin menee oikean puolison kanssa ja vähän vaan lisämaustetta haetaan vieraalta?

Olen pahoillani mutta sinä olet tässä osapuoli joka tulee saamaan vain paskaa niskaan, kävi miehen avioliitossa miten vain. Voimia, toivottavadti löydät vielä muehen joka on rakkautesi arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain huomautuksena... Itse olen siinä tilanteessa että puoliso on lopettanut kaiken mikä liittyy erotiikkaan.

Että en tuomitse.

No miksi et eroa? Eikö se ettei puolison kanssa enää huvita olla pitäisi tarkoittaa eroa eikä valehtelua, salailua ja mahdollista sukupuolitautia?

Niin kauan aikaa kuin roikut valittamatta niin ei ikinä ota eroa, usko pois. Eikä varmasti valittamisenkaan jälkeen.  Jos väittää että vaimo on ihan paska yms. niin älä ole niin tyhmä että uskot.

Itsellä on ollut muutama näitä suhteita sillä perusteella että sen vakampaa niistä ei tule. Pari kertaa kun olen pistänyt suhteen poikki (olin saanut suhteista mitä hain, oli aika siirtyä seuraavaan), tuli soitot että nyt jätän vaimon ja voidaanko puhua. En puhunut kun ei ollut mitään mistä puhua enkä itselleni vakinaiseksi ottaisi miestä joka pettää. :)

N41

Sitten on niitä miehiä jotka ovat kyllästyneet vaimoonsa ja elämäänsä ja hankkivat salarakkaan tuomaan jännitystä. Nämä miehet poimivat rusinat pullasta ja päätyvät yhteen kolmannen naisen kanssa jonka kanssa ei tarvitse käydä läpi salarakasjuonta vaan ero vaimosta otetaan heti ja salarakas jää sydän karrella maukumaan perään. Mies porskuttaa eteenpäin. 

Koita nyt vaan tajuta, että miehellä on perhe, ja sinä olet vain kävelevä pillu.

Ja ihan itse olet itsesi tuohon tilanteeseen ajanut, joten lopeta kitinä ja näyttele osasi, mihin olet lähtenyt.

Luuseri ukkomiehet ottavat vaimonsa lisäksi itselleen toisesta naisesta petikaverin! Etsivät VAIN ja ainoastaan jännitystä ja seksiä elämäänsä. Mitään aikomusta heillä ei ole erota vaimostaan eikä luopua saavutetuista eduista. Se on vaan aina harmi kun toinen nainen rakastua repsahtaa tälläiseen luuseri äijään, siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Ja varsinkin jos/kun käry käy, tulee ukolla kiire akkansa mekon alle piipittään, ja vaimo antaa anteeksi ,silittää kotiin palanneen Lassien päätä ja taas on kaikki hyvin liitossa. Näin se menee, AINA !

Kiitos hyvistä viesteistä. Saitte mut ajattelemaan tilannettani monelta kantilta ja kieltämättä tunnen itseni jälleen kerran sinisilmäisesti idiootiksi. Osaisinko aloittaa uuden vuoden repimällä itseni irti tuosta miehestä? Voi hitto. Ahdistaa pelkkää ajatuskin. Kauankohan siinä menisi, että oikeasti unohtaisin miehen, jos sinnikkäästi olisin erossa? Pelottavaa.

Mutta kiitos teille, sain jo nyt paljon pohdittavaa ja mielelläni kuulen teidän saman kokeneiden vinkkejä, miten lopettaa rakastamasta ja miten unohtaa niin, että pystyn ihastumaan johonkin toiseen. Teoriassa ymmärrän sen olevan mahdollista, mutta en ymmärrä, miten käytännössä muka pystyn kuolettamaan kaikki tunteeni. Ja kun rakkaus on vain hyvä tunne, niin tuntuu hullulta itse yrittää luopua siitä väkisin!

No, minä itkin ja kaipasin todella kauan erästä ukkomiestä, rakastuin häneen, suhteemme kesti n. 4 vuotta. Vuoden ajan tiivistä tapailua, yhteisiä öitä ,matkoja jne. Sitten muutama vuosi vielä satunnaisia tapaamisia seksin merkeissä. Olin myös elämäni ensimmäisen kerran rakastunut, en ollut edes ex-aviomiestä niin paljon rakastanut. Mies valitsi perheensä ja meidän suhde loppui. Ajattelin myös etten ikinä voi enää tuntea ketään kohtaan samalla tavalla ja miten voisin edes kenenkään antaa koskea itseeni. No, samanlaista suhdetta/tunnetta en ole sen jälkeen kokenut, mutta tykästynyt olen muihinkin ja voinut taas seksiä harrastaa. Olen ajatellut että voi olla että ihan samanlaista en enää edes tule kokemaan mutta hyviä on muistot kuitenkin miehestä, en unohda häntä koskaan!  ps. ottaisin hänet milloin  vaan tahansa omakseni jos vielä tulisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hävittänyt realismisi, ystävä hyvä? Teillä on seksisuhde, ei mitään muuta. Vaimo ei ole pakottanut miestä kuvaan. Perhejoulusta otetaan perhekuvia, ei siinä ole mitään omituista. Miksi yleensä katselet niitä kuvia? Mies ei ota avioeroa.

Kyllä varmasti ottaa.

Naiivi tyttörukka. Kyllä se elämä suakin opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvistä viesteistä. Saitte mut ajattelemaan tilannettani monelta kantilta ja kieltämättä tunnen itseni jälleen kerran sinisilmäisesti idiootiksi. Osaisinko aloittaa uuden vuoden repimällä itseni irti tuosta miehestä? Voi hitto. Ahdistaa pelkkää ajatuskin. Kauankohan siinä menisi, että oikeasti unohtaisin miehen, jos sinnikkäästi olisin erossa? Pelottavaa.

Mutta kiitos teille, sain jo nyt paljon pohdittavaa ja mielelläni kuulen teidän saman kokeneiden vinkkejä, miten lopettaa rakastamasta ja miten unohtaa niin, että pystyn ihastumaan johonkin toiseen. Teoriassa ymmärrän sen olevan mahdollista, mutta en ymmärrä, miten käytännössä muka pystyn kuolettamaan kaikki tunteeni. Ja kun rakkaus on vain hyvä tunne, niin tuntuu hullulta itse yrittää luopua siitä väkisin!

Sanoisin, että puoli vuotta menee, ja mies on blokattava kokonaan. Vaikutat tyypiltä, joka ei voi vastustaa kiusausta käydä stalkkaamassa miestä sosiaalisessa mediassa ja lukemassa tämän lähettämiä vanhoja viestejä. Poistat kaikki kuvat ja viestit ja estät hänet kaikilla yhteydenpitokanavilla. Useimmissa puhelinmalleissa pystyy estämään myös puhelut ja tekstiviestit tietystä numerosta.

Tee jonkinlainen elämäntapamuutos tämän puolen vuoden aikana - muuta uuteen asuntoon, hanki lemmikki, aloita jokin uusi harrastus tai työprojekti. Luo itsellesi rutiineja, joihin voit keskittyä aina, kun mies alkaa pyöriä mielessäsi. Esimerkiksi päätät lähteä lenkille aina, kun kiusaus ottaa yhteyttä mieheen alkaa käydä ylivoimaiseksi.

Muuta jotain ulkonäössäsi, kuten hiusmallia tai meikkityyliä. Hankkiudu eroon miehen antamista lahjoista, vältä liikkumista alueilla, joista tuli "suhteenne" aikana merkityksellisiä tai joilla saatat törmätä mieheen. Näillä pienillä konkreettisilla teoilla saat harhailevat, pakkomielteiset ajatuksesi pikku hiljaa takaisin raiteilleen.

JoulurauhaaKaikille kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella. Pelkästään Suomi, muusta maailmasta puhumattakaan, on tulvillaan vapaita rakkaudennälkäisiä miehiä, mutta sinun ainut mahdollisuutesi on varattu eli siis häntä ei oikeasti ole.

Et halua miestä vaan illuusion rakkaudesta, jolla ei ole toteutumismahdollisuutta yhteisen elämän ja kodin muodossa. Toteutuessaan se lakkaisi olemasta tavoittamaton ihanuus ja muuttuisi arjeksi, jossa tuo havittelemasi mies etsisi uuden salarakkaan - mikäli nytkään olet ainut sivusuhde. Mies joka pettää yhtä, pettää helposti useampaakin. Lisäksi olisi ex ja heidän lapsensa.

Kylläpä sinulla on ja tulee olemaan kurjaa, ja vain siksi, ettet tahdo itsellesi vapaata miestä etkä uskalla kohdata kaikkia niitä asioita, joita oikea parisuhde sisältää.

Aika paljon pohdittavaa mulle, kiitos. Jo nämä viestinne ovat antaneet mulle voimaa kestää tätä joulua. En silti vielä ainakaan kykene asettamaan miehelle mitään "ota tai jätä"-ehtoa, koska tiedän kuitenkin hänen ainakin nyt toistaiseksi valitsevan perheensä, koska hän on sanonut odottavansa poikansa kasvavan vielä vähän, jotta ainakin osaa puhua kunnolla jne. Ehkä odotan ensi kesään. Vaikka sydämessä tuntuukin siltä, että haluan odottaa häntä senkin jälkeen siihen asti, kun hän on valmis eroamaan. Ymmärrän hänen vaikean tilanteen ja silti muhun sattuu. Joku teistä kirjoittikin, kuinka ikävää on odottaa yhteisiä hetkiä, joista ei ole varmuutta ja mies saattaa perua niitä perheen vuoksi. Mä olen koko ajan kolmas pyörä ja jollain kierolla tavalla hyväksyn sen nyt, koska toivon yhteiselämän alkavan kuitenkin vielä.

Aina löytyy lisää uusia verukkeita, miksei mies muka juuri nyt pysty eroamaan. Seuraavaksi puolison äiti sairastuu ja silloin pitää olla tukemassa häntä, kun ei muka kestäisi eroa samassa rytäkässä. Seuraavaksi pitääkin olla mukana aktiivisesti pojan harrastuksessa, joten ero ei onnistu vieläkään. Sitten pitääkin odottaa, että tulee lasten rippi- ja ylioppilasjuhlat. Onko mies vetänyt jo omaisuuskortin esiin? Jos ei, niin sekin tulee vielä. On niin hankalaa jakaa yhteistä omaisuutta ja plaaplaa.

Avaa silmäsi hyvä nainen ja koeta ymmärtää, että mies vedättää sinua 6-0. Mies on huomannut, että saa sinut roikkumaan matkassa, kunhan vain välillä väläyttelee unelmakuvaa yhteisestä tulevaisuudesta. Taas syöt kiltisti hänen kädestään jonkin aikaa (= tarjoilet auliisti pillua).

Oma elämäsi menee hukkaan, kun odottelet, jotain mikä ei koskaan tule toteutumaan. Et edes näe miestä realistisessa valossa. Mikä ihme saa naiset ruikuttamaan pettäjämiesten perään? Tiedän tämän kuvion tasan tarkkaan, koska itsekin olen ollut pettäjä ja harrastanut sivusuhteita ukkomiesten kanssa. En ikimaailmassa alkaisi seurustelemaan näistä yhdenkään kanssa, vaikka meillä onkin ollut ihan huikean hienoa ýhteisiä hetkiä ja loistavaa seksiä.

Ap, rakastajasi perhekuvia selaillessasi sinun kannattaisi erityisesti katsoa kuvia hänen pojastaan ja miettiä, kumpi teistä kahdesta tarvitsee pojan isää enemmän. Sanoisin, että poika.

Jos rakastajasi perhe-elämä toimii kaikesta huolimatta ja kuvassa on mukana ainakin yksi alaikäinen lapsi, silloin olisi hyvä ajatella ennen kaikkea lapsen etua eikä toivoa tai vaatia, että mies eroaisi.

En tuomitse salasuhteita, mutta kuten edellisissä viesteissä on todettu, niissä ei pitäisi olla liian sinisilmäinen eikä itsekäs, vaan nähdä koko tilanteessa vähän muutakin kuin se oma rakastuminen, koska kyse ei todellakaan ole pelkästään siitä. Teitä on tässä kuviossa ainakin neljä osapuolta, ja miksi juuri sinun tunteesi pitäisi asettaa etusijalle? Parempi on hyväksyä salarakkaan asema salarakkaan asemana vaatimatta sen enempää tai katkaista suhde.