Lue keskustelun säännöt.
Tuli sitten avioero jouluaattona
24.12.2017 |
Olisipa tää vitsi mutta ei. Yksin istun kotona täysin shokissa tapahtuneesta.
Taustaa: olin ennen nykyistä (tai siis kohta exää) miestä väkivaltaisessa suhteessa vuosia jolloin päätin etten enää koskaan anna itseäni lyötävän. Nykyinen mieheni ei ole koskaan tehnyt minulle mitään, mutta on riitojen keskellä hajottanut tavaroita. Edellisellä kerralla rikkoi erään minulle todella tärkeän esineen ja sanoin miehelle että jos hajottaa enää ikinä mitään minun tavaroitani, on juttumme tässä. Hän tietää taustastani väkivaltaisen miehen kanssa josta on traumoja edelleen.
No meille tuli riitaa aamulla ja mies meni ja hajoitti ainoan esineen mitä isoäidistä oli jäljellä minulle (hänen antama arvokas astia). Sanoin miehelle että tämä oli viimeinen kerta kun hän hajottaa tavaroitani, nyt joko hän lähtee tai minä lähden.
Mies sanoi että ei ihmettele yhtään että exäni on minua hakannut, että kannattaisi minun miettiä miten käyttäydyn. Lisäsi perään että minä olen tuhonnut kaikki hänen ystävyyssuhteet.
Olen shokissa. Miten hän voi sanoa jotain tuollaista. Tietäen että syytin vuosia itseäni siitä että sain exältä turpaan ja vasta pikkuhiljaa olen oppinut ettei syy olekaan minussa. Ja nyt mies sanoo jotain tuollaista, vetäen maton jalkojen alta.
Tunnen pohjatonta tyhjyyttä ja pettymystä tällä hetkellä. Mies lähti, kiitti vielä minua joulunsa pilaamisesta. Olen palasina, tekisi mieli vaan hypätä parvekkeelta sillä minuun sattuu niin vitusti tällä hetkellä.
Onko liikaa vaadittu että omassa kodissani ei rikottaisi raivopäissään tavaroita, varsinkaan minulle tärkeitä tavaroita? Ja syyttää minua siitä että ajan miehen hajoittamaan tavarat käytökselläni + olen ajanut exmieheni hakkaamaan minua.
Kommentit (119)
Ap on luultavimmin pirttihirmu. Miehellä menee aina välillä hermot, kun ap määräilee ja kerää niitä muistoja esineisiin, ei hetkiin ja todelliseen elämään. Ap toistaa aina itse saman kuvion, millä saa miehen pimahtamaan ja rikkomaan tavaroita. Sitten voi tulla itkemään sääliä tänne. Ap on luultavimmin läheisaddikti ja pelkää jätetyksi tulemista, joten toistaa aina samaa kaavaa ja nyt tällä kertaa se mies sitten lähti. Tietysti olisi toivottavaa että ap ei enään seurustelisi tavaroita hajoittavan miehen kanssa, vaan jonkun kanssa jolla on rautaisemmat hermot ja jaksaa ymmärtää ap n mielenterveysongelmat. Ap ei varmaankaan taas muuten olen kiinnostunut lammasmiehistä vaan hakee aina tunnetta peliin, joten tuollainen kuvio siitä tulee, kun kaksi tunnevammaista koittaa seurustella. Parisuhteessa on aina 2 henkilöä, joten ei se koskaan kokonaisuudessaan ole toisen vika, mitä ihmiset säätää näitä kuvioita. Hassua että sota noilla syttyy aivan täysin arvottomasta romusta, mihin on ladattu kauhea määrä tunnearvoa. Ostaisivat uudet kupit ja loisivat omat muistonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä itseäsi. Minusta sinä olet kokenut väkivaltaa. Miehelläsi tuntuu olevan impulssi-kontrollin kanssa ongelmia, varsinkin jos tuo tavaroiden särkeminen ja kiukkukohtaukset ovat toistuneet.
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Jos mies on jostakin loukkaantunut, hän voisi yhtä hyvin ilmaista tuntemuksensa jollakin rakentavammalla tavalla. Henkisesti aikuinen ihminen ottaa vastuun omista tunteistaan. Se tarkoittaa mm sitä ettei syyttele muita omista tuntemuksistaan.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta mukavaa joulun aikaa.
Väkivalta ei ole uhrin syy. Totta. Mutta pitää osata kwskustella, riidellä ja lopettaa molemmat, mikäli se ei ole hedelmällistä. Ei ole mikään perusoikeus inttää ja kasvattaa riitaa. Tietyssä pisteessä pitää jommankumman ottaa aikalisä ja tätä pitää molempien kunnioittaa. Ei ole mitään järkeä päästää riitaa jostain typerästä imuroinnista tuohon pisteeseen. Molemmissa on selkeästi vikaa. Asiat ratkotaan ja keskustellaan hedelmällisessä ilmapiirissa.
Minäkin joskus 17 ja 18 vuotiaana vielä rikoin tavaroita kun poikaystävän kanssa riideltiin, kerran meni sellanen poikaystävälle tärkeä kahvikuppi josta oli tosi harmissaan. Etsein ja ostin sitten netistä uuden vastaavan. Itsellä huono lapsuus takana jota oireilin kun pääsin muuttamaan pois kotoa mutta kyllä hävettää nyt jälkeenpäin tuollainen käytös. Ollaan nykyään vieläkin yhdessä kun minulla ikää 22v ja tavarat ei ole enää vuosiin lennelleet riidellessä. Pointti tässä nyt on se että ihmiset tekee typeryyksiä mutta niistä on sitten osattava edes olla pahoillaan ja korjattava se käytös. Jos mikään ei muutu ja varsinkin kun alkaa oikeasti olla kyse jo aikuisista ihmisistä niin jossakin vaiheessa vaan on laittettava rajat sille mitä sietää. Eikä tuollainen toiselle tärkeiden tavaroiden rikkominen ja vielä että kaiken syyn vierittää toisen niskaan ole aikuismaista eikä reilua käytöstä. Arvostakaa itseänne sen verran että osaatte vaatia itselle hyvää, ei mitään rikkinäisiä parisuhteita.
Anna ap moisen mennä. Vaikuttaa tyypiltä joka tulee itkemään perääsi, jos et tee sitä ensin. Äläkä tee! Tuollainen käytös on yleensä testiä omasta vallasta toiseen tai sitten haluaa ottaa vähän lomaa parisuhteesta.. Älä suostu kumpaankaan vaan rupea saman tien pistämään ylös millaisen elämän tahdot ja sitten vaan kuljet kohti unelmiasi. Pian edessä uusi vuosi ja päätä että tästä tulee elämäsi paras. Hetki ja päivä kerrallaan mene kohti unelmiasi, vaikka nyt sattuisi kuinka paljon. Voit olla varma että parempaa on kuitenkin edessäsi!
Minä olen nelikymppinen ja viskon tavaroita, kun vituttaa tarpeeksi. Ai että helpottaa, kun heitän kakaran toppasaappaat talon läpi eteiseen, kun niitä ei kukaan muu tässä talossa kuljeta oikeaan paikkaan miljoonasta pyynnöstä huolimatta joka saatanan päivä. Vielä parempi mieli tulee, jos ne kengät oikein läjähtää päin sitä eteisen seinää.
En minä silti löisi yhtäkään ihmistä, en miestäni enkä lastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minävaan321 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä itseäsi. Minusta sinä olet kokenut väkivaltaa. Miehelläsi tuntuu olevan impulssi-kontrollin kanssa ongelmia, varsinkin jos tuo tavaroiden särkeminen ja kiukkukohtaukset ovat toistuneet.
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Jos mies on jostakin loukkaantunut, hän voisi yhtä hyvin ilmaista tuntemuksensa jollakin rakentavammalla tavalla. Henkisesti aikuinen ihminen ottaa vastuun omista tunteistaan. Se tarkoittaa mm sitä ettei syyttele muita omista tuntemuksistaan.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta mukavaa joulun aikaa.
Väkivalta ei ole uhrin syy. Totta. Mutta pitää osata kwskustella, riidellä ja lopettaa molemmat, mikäli se ei ole hedelmällistä. Ei ole mikään perusoikeus inttää ja kasvattaa riitaa. Tietyssä pisteessä pitää jommankumman ottaa aikalisä ja tätä pitää molempien kunnioittaa. Ei ole mitään järkeä päästää riitaa jostain typerästä imuroinnista tuohon pisteeseen. Molemmissa on selkeästi vikaa. Asiat ratkotaan ja keskustellaan hedelmällisessä ilmapiirissa.
Ap:n miehen kaltaisen ihmisen kanssa ei ole mitään riidan kehittymisvaihetta. Räjähtäminen tulee hetkessä. Ainakin minä vältin kaikenlaista inttämistä ja minkäänlaista provosointia. Asiat jotka olisivat vaatineet keskustelua ja sopimista olivat mahdottomia.
Syy ei ole ap:ssa. Mutta rutkasti opittavaa ja ymmärrettävää ihmissuhteista hänellä on. Niin kuin minullakin.
Kuulostaa siltä, että ap on nalkuttanut vittumaisesti koko päivän ja lopulta mieheltä on mennyt hermo. Itsekin olen ollut viisi vuotta hormonihoidoissa ja siinä kyllä oli nuppi niin sekaisin, että jos minun miehelläni ei olisi lehmän hermot, emme olisi enää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen päässyt eroon just tommosesta äijästä. Tiesi, mitkä jutut on mulle rakkaita ja tärkeitä ja paiskas menemään (lapsuudenkodista säästämiäni kauniita astioita, tietokoneen yms). Eikä mun tarvinnut sanoa oikeastaan mitään, itkeä vaan kun hän oli ensin jostain syystä ilkeä, omaa pahaa oloaan ilkeili, hankaluuksia töissä esim. Ei normaali ihminen tee tommosta. Nyt olen onnellinen kun saan olla itekseni omassa kodissa eikä täällä kukaan riehu. Ja huom! selvin päin teki tuota. - Että jos mies tuolla lailla käyttäytyy, ei kannata jatkaa. Se vie vaan hirveästi energiaa iteltä. Ja ihan hyvin pärjää nainen itekseen, turhaan takertua törppöön, vaikka se joskus olisikin ihana.
Sinussa on varmasti monta vikaa, kuten meissä useimmissa, mutta ei se poista sitä, että mies satutti tavalla, joka menee yli sinun rajojesi. Minä en ole kokenut oikeaa väkivaltaa, ja silti ex-vaimon tavaroiden rikkominen oli jotakin, mitä en pystynyt käsittelemään ja hyväksymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on hajoittanut oven kertaalleen, yhden piirongin, astioita..
Kuulemma hänen tapansa reagoida riitelyyn ja eihän hän ole minua lyönyt omasta mielestään joten minä ylireagoin.
Miehen henkinen kehitys tuntuu jääneen ajoittain jonnekin 7-v uhmaikäisen tasolle.Eniten satuttaa se että mies syytti minua siitä että exäni on minua hakannut. Tuntuu samalta kuin olisi lyönyt puukon selkään.
Ap
Jos tämä tarina on tosi, niin lähdet turvakotiin nyt ja heti. Siis ihan heti!
Vierailija kirjoitti:
Minävaan321 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä itseäsi. Minusta sinä olet kokenut väkivaltaa. Miehelläsi tuntuu olevan impulssi-kontrollin kanssa ongelmia, varsinkin jos tuo tavaroiden särkeminen ja kiukkukohtaukset ovat toistuneet.
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Jos mies on jostakin loukkaantunut, hän voisi yhtä hyvin ilmaista tuntemuksensa jollakin rakentavammalla tavalla. Henkisesti aikuinen ihminen ottaa vastuun omista tunteistaan. Se tarkoittaa mm sitä ettei syyttele muita omista tuntemuksistaan.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta mukavaa joulun aikaa.
Väkivalta ei ole uhrin syy. Totta. Mutta pitää osata kwskustella, riidellä ja lopettaa molemmat, mikäli se ei ole hedelmällistä. Ei ole mikään perusoikeus inttää ja kasvattaa riitaa. Tietyssä pisteessä pitää jommankumman ottaa aikalisä ja tätä pitää molempien kunnioittaa. Ei ole mitään järkeä päästää riitaa jostain typerästä imuroinnista tuohon pisteeseen. Molemmissa on selkeästi vikaa. Asiat ratkotaan ja keskustellaan hedelmällisessä ilmapiirissa.
Ap:n miehen kaltaisen ihmisen kanssa ei ole mitään riidan kehittymisvaihetta. Räjähtäminen tulee hetkessä. Ainakin minä vältin kaikenlaista inttämistä ja minkäänlaista provosointia. Asiat jotka olisivat vaatineet keskustelua ja sopimista olivat mahdottomia.
Syy ei ole ap:ssa. Mutta rutkasti opittavaa ja ymmärrettävää ihmissuhteista hänellä on. Niin kuin minullakin.
Tuo mitä kirjoitin on ihan ammattilaisen näkemystä, sillä olen itse käynyt jussi ryhmässä keskustelemassa asioista. Täällä se saa miinuksia, mutta uskon että se on täyttä asiaa.Suosittelisin sille miehelle käyntiä siellä jussiryhmässä. Kun sitä normiarkea ja parisuhdetta , parisuhdehistoria sekä riitelyn logiikkaa pääsee käsittelemään niin voi löytyä mielenkiintoisia ahaa elämyksiä. Myös siinä naisessakin voi olla vikaa , vaikkapa sen kommunikoinnin suhteen. Tässä suosittelisin molemmille keskustelua ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, haasta itsesi ja kehity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haki tarkoituksella riitaa, että pääsi viettämään joulua kavereiden kanssa. Hyvä tekosyy lähteä kun kotona v-mäinen akka nalkuttaa - siis hänen mielestään. Mun mies on tehnyt tätä tosi paljon ja meni aikansa ennen kuin ymmärsin. Menojalka vipatti ja kun ei kehdannut suoraan sanoa, niin rakensi riidan. Sitten ollaan lirkun lirkun, kun tullaan takaisin.
Kasvun paikka sun miehelle ap.
Ei syytä huoleen, samanlainen jännis on helppo löytää - taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minävaan321 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minävaan321 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä itseäsi. Minusta sinä olet kokenut väkivaltaa. Miehelläsi tuntuu olevan impulssi-kontrollin kanssa ongelmia, varsinkin jos tuo tavaroiden särkeminen ja kiukkukohtaukset ovat toistuneet.
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Jos mies on jostakin loukkaantunut, hän voisi yhtä hyvin ilmaista tuntemuksensa jollakin rakentavammalla tavalla. Henkisesti aikuinen ihminen ottaa vastuun omista tunteistaan. Se tarkoittaa mm sitä ettei syyttele muita omista tuntemuksistaan.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta mukavaa joulun aikaa.
Väkivalta ei ole uhrin syy. Totta. Mutta pitää osata kwskustella, riidellä ja lopettaa molemmat, mikäli se ei ole hedelmällistä. Ei ole mikään perusoikeus inttää ja kasvattaa riitaa. Tietyssä pisteessä pitää jommankumman ottaa aikalisä ja tätä pitää molempien kunnioittaa. Ei ole mitään järkeä päästää riitaa jostain typerästä imuroinnista tuohon pisteeseen. Molemmissa on selkeästi vikaa. Asiat ratkotaan ja keskustellaan hedelmällisessä ilmapiirissa.
Ap:n miehen kaltaisen ihmisen kanssa ei ole mitään riidan kehittymisvaihetta. Räjähtäminen tulee hetkessä. Ainakin minä vältin kaikenlaista inttämistä ja minkäänlaista provosointia. Asiat jotka olisivat vaatineet keskustelua ja sopimista olivat mahdottomia.
Syy ei ole ap:ssa. Mutta rutkasti opittavaa ja ymmärrettävää ihmissuhteista hänellä on. Niin kuin minullakin.
Tuo mitä kirjoitin on ihan ammattilaisen näkemystä, sillä olen itse käynyt jussi ryhmässä keskustelemassa asioista. Täällä se saa miinuksia, mutta uskon että se on täyttä asiaa.Suosittelisin sille miehelle käyntiä siellä jussiryhmässä. Kun sitä normiarkea ja parisuhdetta , parisuhdehistoria sekä riitelyn logiikkaa pääsee käsittelemään niin voi löytyä mielenkiintoisia ahaa elämyksiä. Myös siinä naisessakin voi olla vikaa , vaikkapa sen kommunikoinnin suhteen. Tässä suosittelisin molemmille keskustelua ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, haasta itsesi ja kehity.
Tottakai. Tuo kertomasi on normaalien ihmisten käyttäytymistä. Ja ihan satavarmasti molemmille olisi suurta hyötyä keskusteluista ammattilaisen kanssa.
No, ainakin mun ex oli sellainen, että hänessä ei omasta mielestään ollut yhtään mitään vikaa. Kaikelle riehumiselle oli aina jokin ulkopuolinen syy. Minkäänlainen keskustelu missään ei tullut kysymykseenkään.
Ota itseasi niskasta kiinni ja leuka ylos. Oikein tehty etta paatit lopettaa suhteen. Nyt nautit joulusta ja teet sita mita vain ikina haluat tehda, on se sitten musiikin kuuntelua tai leffan katsomista. Hengahda vahan aikaa. Onko asunto sinun? Jos ei, kayta seuraava pari paivaa uuden hakemiseen. Jos on, niin hyva. Pakkaa exan tavarat valmiiksi etta saat ne ennen uutta vuotta ulos niin saat aloittaa vuoden uusissa merkeissa.
Hyvaa - ja rauhallista - joulua!
Vierailija kirjoitti:
Minävaan321 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minävaan321 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä itseäsi. Minusta sinä olet kokenut väkivaltaa. Miehelläsi tuntuu olevan impulssi-kontrollin kanssa ongelmia, varsinkin jos tuo tavaroiden särkeminen ja kiukkukohtaukset ovat toistuneet.
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Jos mies on jostakin loukkaantunut, hän voisi yhtä hyvin ilmaista tuntemuksensa jollakin rakentavammalla tavalla. Henkisesti aikuinen ihminen ottaa vastuun omista tunteistaan. Se tarkoittaa mm sitä ettei syyttele muita omista tuntemuksistaan.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta mukavaa joulun aikaa.
Väkivalta ei ole uhrin syy. Totta. Mutta pitää osata kwskustella, riidellä ja lopettaa molemmat, mikäli se ei ole hedelmällistä. Ei ole mikään perusoikeus inttää ja kasvattaa riitaa. Tietyssä pisteessä pitää jommankumman ottaa aikalisä ja tätä pitää molempien kunnioittaa. Ei ole mitään järkeä päästää riitaa jostain typerästä imuroinnista tuohon pisteeseen. Molemmissa on selkeästi vikaa. Asiat ratkotaan ja keskustellaan hedelmällisessä ilmapiirissa.
Ap:n miehen kaltaisen ihmisen kanssa ei ole mitään riidan kehittymisvaihetta. Räjähtäminen tulee hetkessä. Ainakin minä vältin kaikenlaista inttämistä ja minkäänlaista provosointia. Asiat jotka olisivat vaatineet keskustelua ja sopimista olivat mahdottomia.
Syy ei ole ap:ssa. Mutta rutkasti opittavaa ja ymmärrettävää ihmissuhteista hänellä on. Niin kuin minullakin.
Tuo mitä kirjoitin on ihan ammattilaisen näkemystä, sillä olen itse käynyt jussi ryhmässä keskustelemassa asioista. Täällä se saa miinuksia, mutta uskon että se on täyttä asiaa.Suosittelisin sille miehelle käyntiä siellä jussiryhmässä. Kun sitä normiarkea ja parisuhdetta , parisuhdehistoria sekä riitelyn logiikkaa pääsee käsittelemään niin voi löytyä mielenkiintoisia ahaa elämyksiä. Myös siinä naisessakin voi olla vikaa , vaikkapa sen kommunikoinnin suhteen. Tässä suosittelisin molemmille keskustelua ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, haasta itsesi ja kehity.
Tottakai. Tuo kertomasi on normaalien ihmisten käyttäytymistä. Ja ihan satavarmasti molemmille olisi suurta hyötyä keskusteluista ammattilaisen kanssa.
No, ainakin mun ex oli sellainen, että hänessä ei omasta mielestään ollut yhtään mitään vikaa. Kaikelle riehumiselle oli aina jokin ulkopuolinen syy. Minkäänlainen keskustelu missään ei tullut kysymykseenkään.
Tuohon yhtäkkiseen räjähtämiseen: ruokavaliolla saa tasattua myös olotilas. Itsellä runsas hyvien rasvojen käyttö (pähkinät suklaa) jne auttanut. Tasainen verensokeri. Jos esim paastoan 8\16 mentelmällä niin kielestä tulee kärkäs ja terävä...
Vierailija kirjoitti:
Minävaan321 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minävaan321 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä itseäsi. Minusta sinä olet kokenut väkivaltaa. Miehelläsi tuntuu olevan impulssi-kontrollin kanssa ongelmia, varsinkin jos tuo tavaroiden särkeminen ja kiukkukohtaukset ovat toistuneet.
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Jos mies on jostakin loukkaantunut, hän voisi yhtä hyvin ilmaista tuntemuksensa jollakin rakentavammalla tavalla. Henkisesti aikuinen ihminen ottaa vastuun omista tunteistaan. Se tarkoittaa mm sitä ettei syyttele muita omista tuntemuksistaan.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta mukavaa joulun aikaa.
Väkivalta ei ole uhrin syy. Totta. Mutta pitää osata kwskustella, riidellä ja lopettaa molemmat, mikäli se ei ole hedelmällistä. Ei ole mikään perusoikeus inttää ja kasvattaa riitaa. Tietyssä pisteessä pitää jommankumman ottaa aikalisä ja tätä pitää molempien kunnioittaa. Ei ole mitään järkeä päästää riitaa jostain typerästä imuroinnista tuohon pisteeseen. Molemmissa on selkeästi vikaa. Asiat ratkotaan ja keskustellaan hedelmällisessä ilmapiirissa.
Ap:n miehen kaltaisen ihmisen kanssa ei ole mitään riidan kehittymisvaihetta. Räjähtäminen tulee hetkessä. Ainakin minä vältin kaikenlaista inttämistä ja minkäänlaista provosointia. Asiat jotka olisivat vaatineet keskustelua ja sopimista olivat mahdottomia.
Syy ei ole ap:ssa. Mutta rutkasti opittavaa ja ymmärrettävää ihmissuhteista hänellä on. Niin kuin minullakin.
Tuo mitä kirjoitin on ihan ammattilaisen näkemystä, sillä olen itse käynyt jussi ryhmässä keskustelemassa asioista. Täällä se saa miinuksia, mutta uskon että se on täyttä asiaa.Suosittelisin sille miehelle käyntiä siellä jussiryhmässä. Kun sitä normiarkea ja parisuhdetta , parisuhdehistoria sekä riitelyn logiikkaa pääsee käsittelemään niin voi löytyä mielenkiintoisia ahaa elämyksiä. Myös siinä naisessakin voi olla vikaa , vaikkapa sen kommunikoinnin suhteen. Tässä suosittelisin molemmille keskustelua ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, haasta itsesi ja kehity.
Tottakai. Tuo kertomasi on normaalien ihmisten käyttäytymistä. Ja ihan satavarmasti molemmille olisi suurta hyötyä keskusteluista ammattilaisen kanssa.
No, ainakin mun ex oli sellainen, että hänessä ei omasta mielestään ollut yhtään mitään vikaa. Kaikelle riehumiselle oli aina jokin ulkopuolinen syy. Minkäänlainen keskustelu missään ei tullut kysymykseenkään.
Väitän että esim jussiryhmään lähtö olisi iso kynnys miehelle. Samoin sinulle. Mutta ei siellä jussiryhmässä onneksi tarvitse ryhmässä avautua vaan keskusteluihin pääsee myös kahdenkesken..tämä jussi on siis miehille suunnattu..
Nyt mä en tajuu, riitelyhän puhdistaa ilmaa? Sit vielä ihanaa sovintoseksiä, uuh
Mä olin kanssa teini.ikäisen tasolle jämähtäneen miehen kanssa. Se ei vaan heti näy, ihminen voi olla monissa asioissa älykäs ja kehittynyt, mutta niissä taidoissa mitkä on parisuhteessa tärkeitä ihan alkutekijöissään. Sillä oli paljon kavereita, mutta ne istui tuppisuuna keskenään ja musiikki pauhasi.
Myös se rikkoi tavaroita, kun me riideltiin. Ja riitahan siitä tietenkin tuli, kun oli mielipide.ero ja toinen kieltäytyi puhumasta. Kerran se rikkoi ison lattiakukkaruukun ja häipyi loppupäiväksi. Yleensä se paiskeli kirjoja.
Mua myös loukkasi miten se juuri jouluna sulkeutui täysin itseensä. Heräsi eloon ja oli tyytyväinen kun tuli vieraita, ja varsinkin kun mentiin sen vanhemmille. Ne höpötti vaan omia juttujaan tuntitolkulla. Oli selvää, että sen isä halveksi vaimoaan ja tämä puolestaan vähätteli itseään ja muitakin naisia. Hirveä malli.
Lopulta erosin. Mulle vaan hoettiin että olen tärkeä, mutta käytöksessä se ei näkynyt.
Kieltäytyi ehdottomasti käsittelemästä taustaansa. Mutta kun oltiin pariterapiassa, hän alkoi parisuhteen sijasta puhua äidistään ja purskahti hillittömään itkuun.
Tuhlasin elämästäni 20 tähän, koska rakastin häntä ja luulin että olemme toistemme puoliskot.
Hyvin oot jaksanut provoilla tänään. Aihe vaan vaihtui .