Iäkkäämmät palstalaiset, kertokaa lapsuutenne jouluista

Onnellisia olivat lapsuuteni joulut :-)

Joulu aamuna viideltä, isä valjasti liinakon, laittoi kirkkoreen aisojen väliin, tumpelin kilkkamaan luokin päähän ja me pakkauduimme koko 12 henkinen perhe kärryille kirkkomatkaa varten.

Matkaa kirkolle oli muutamia satoja peninkulmia ja yleensä jossain välissä 140 asteen pakkasessa riistaa etsineet susilaumat huomasivat kepeän matkantekomme, aisakellon kilkuttaessa kuolemaa pienimmille reessä olijoille.

Isä yritti kaikin voimni ruoskia laihaa luuskaamme nopeampaan vauhtiin, mutta työn uuvuttama hevosraiska lökytteli vain hieman nopeammin ja äitee joutui tekemään jokavuotisen jälkiabortoinnin kirkkomatkallamme,

Huis vaan lensi pienin nyyteistä taaksemme lumihankeen ja äiti hurskaana ihmisenä teki nopeasti ristinmerkin pienen Aapon kadotessa lumiselle pientareelle susilauman saavuttaessa avuttoman rääpäleen.

Kahdesti äitee murhe rinnassaan joutui uusimaan kristillisen tekonsa, ennenkuin susiraiskoilla oli riittävästi syötävää ja rekemme keveni hieman liiasta lastistaan.

Murheissamme ajattelimme sisarustemme kanssa minkälaisen määrän joulupuuroa saisimmekaan päästyämme takaisin kotiin, kun nyt osa syöjistä täytti metsän hurttien nälkäisiä mahoja.

Kirkkomatkamme jälkeen, saavuttuamme savuiseen torppaammme, vanhemmat vaihtoivat uudet oljet permannolle ja laittoivat joulun kunniaksi kaksi pärettä valaisemaan melko kylmää ja savuista kotiamme.

Kirkkoherran kaunista puhetta muistellen, emme kuitenkaan valittaneet osaamme, vaan ajattelimme sitten kuoleman jälkeen pääsevämme taivaan kotiin, jossa urut soivat ja ilovirret raikaavat iänikuisesta iänikuiseen.

Päreiden sytyttämisen jälkeen söimme pienet kuivettuneet massumme täyteen kuusen nilasta keitettyä puuroa ja kellahdimme puhtaille oljille joulurauhaa viettämään.

Oli ne lahjattomia aikoja, mutta nyt on niin hyvä ja lämmin olla täällä vanhainkodin sairasosastolla.

Paska lämmittäää vaipoissa, eikä tarvitse lähteä jonninjoutavia saarnoja kirkkoon kuuntelemaan. Nehän tulee tänne laulaa loilottamaan ja Jumalan sanaa saarnaamaan ja me senkun köllöttelemme, kuka elävänä, kuka kuolleena sohvalla odotellen hoitajaa/noutajaa. Toiset viedään ruumishuoneelle ja meidät muut jo kuuden aikaan nukkumaan Hoitajapula nääs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oltiin aika köyhiä, kaikki lapset saivat yleensä yhden lahjan. Muistan hirveän pettymyksen, kun kerrankin vanhemmat olivat ostaneet minulle mieluisen lahjan, pienen kauniisti puetun nuken, ja sitten koulusta tuli ukaasi, että jokaisen pitää viedä joku lahja kouluun ja ne sitten sekoitettiin ja arpomalla jaettiin luokan kesken uudestaan.

Meillä ei muuta ollut kouluun viedä, kuin se nukke ja sen sai joku ilkeä poika, itse taisin saada jonkun veneen. Siis kymmenien vuosien jälkeenkin meinaa itkettää.

En muista oiekastaan jouluruokia, todennäköisesti oli karjalanpaistia, kun idässä asusttiin. Sitten myöhemmin sitä sekametelikiisseliä puuron kanssa. Se oli hyvää, kun makeaa ei juuri muuten saatu. Taisin joskus syödä salaa niitä joulukuusen kovia karkkeja, joku muistaa varmaan ne neliömäiset kiiltopaperikarkit, joissa oli hapsuja ja enkelikiiltokuva keskellä.

Uskomaton juttu tuo lahjojen vaihtaminen?

Miten suostuit tuollaiseen tai vanhempasi. 

Se oli sitä aikaa, opettaja oli kuningas, ei varmaan kenellekään kyläläiselle olisit tullut mieleenkään opettajaa vastustaa. Luulen, että yleensäkin vanhempien ja opettajien välinen keskustelu on aika uusi ilmiö. Muistaakseni joulujuhlassa todistunten jaon jälkeen jotain keskutelua kävivät vanhempien kanssa lasten pärjäämisestä.

Jo näistäkin tarinoista huomaa, miten valtavan harppauksen Suomi teki taloudellisessa pärjäämisessä, kun siirryttiin 60-luvulle.

Joku nuorempi palstalainenhan voisi kysyä isovanhemmiltaan näitä asioita ja kirjoitaa heidän muistojaan tänne, jos ei enää mummot ja papat osaa kirjoittaa tietovälineisiin.

Itse muistan tuon vuosikymmenen vaihteessa, että lapsia pidettiin kurissa juuri uhkailemalla, että tontut vakoilee ikkunasta kiltteyttä, ja pukki tuo piiskoja eikä lahjoja, jos ei tottele vanhempia.

Jo silloin rupesin vähän aavistelemaan, että kiltteydellä ei ollut paljonkaan merkitystä lahjojen saannin kanssa, vaan vanhempien varakkuudella.

Mielestäni joulua yleensä vietettiin hiljaisesti ydinperheen kanssa, eikä kyllä ollut autojakaan, millä matkustella sukulaisten luo. (eikä kyllä maaseudula teitäkään moneen paikkaan kuin hevosen kuljettavia väyliä),

Muistan sellaisen leikin, että jos oli vaikka sanomalehdessa piirroskuvia, niin jouluna saatiin sen kuvan päälle tiputtaa kynttilästä vahaa ja kun se vaha kuivui, niin kuva oli piirtynyt siihen kovettuneen vahan pintaan. En tiedä toimisiko tuo nykyajan musteilla.

Muitan onnellisimpana joulun, kun olin kai 6-vuotias ja sain värikynät ja värityskirjan ja ehkä muitakin lahjoja, oli varmaan isällä ollut joku hyvä urakka joulun alla. Niistä värikynistä nautin ihan katselemalla niitä pitkän aikaa. Ja väreistä tuli lopulta tavallaan ammattinikin.

Ortodoksinen kirkko oli aika lähellä ja siellä käytiin vaikka vain osa perheestä oli ortodokseja. Hirveän pitkälle se joulukirkon seremonia lapsesta tuntui, kun pakko oli tietysti olla paikallaan kauniisti, vaikka niitä kullankimalteisia pappien pukuja ja muita kirkon koristeita olikin ihmeellistä katsella.

Viihteeksi kuunneltiin joululauluja radiosta, lasten ohjelmaa oli aika vähän.

Vähän mietin, että tästä kansasta on näin melankolinen tullut ehkä siksikin, että suosituin joululaulu oli sellainen, jossa lapsi antaa siemenen linnulle, joka onkin hänen kuollut veljensä :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:

Äiti löi kuivatulla pullapitkolla? No en ole moista ikinä kuullut.

Harvinaista herkkua se on, kun vuonna 1922 syntynyt mies av:lle kirjoittelee lapsuusmuistojaan.

Täytyy nostaa hattua, harva ysikymppinen osaa nettipalstoille kirjoitella. Kielestä ja kirjoitustyylistä hulmaa kyllä, että vanha ihminen on kyseessä.

Aika monenkin tarinan muistot vaikuttavat kyllä vähän väritetyiltä. Ehkä aika ei vain kultaa, vaan myös terävöittää muistoja.

Kun ikää tulee, niin ne vanhat muistot todella tulee välillä paremmin mieleen kuin eilisen tapahtumat, tietenkin näkökulma on jokseenkin subjektiivinen. En usko, että hirveästi tarvitsee värittääkään, maailma oli silloin erilainen. Moni asia nimenomaan lapsien hyväksyttävässä kohtelussa on muuttunut parempaan suuntaan. Mutta niin silloin kuin nytkin perheitä on hyvin erilaisia-

Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:

No se oli sellaista tavallista. Aamulla syötiin puuroa, sitten oli täisauna. Lipeäkalaa syötiin ja laatikoita ja kinkkua. Äiti piti kuria tavallista hellävaraisemmin, mätki meitä sellaisella kovetetulla pullapitkolla. Arkena löi pyykkikartulla.

Joulupukki heitti lahjasäkin ovesta, siellä oli pari lahjaa jokaiselle lapselle. Sellaisia kotitekoisia ne useimmiten olivat, mutta rakkaita niistä tuli, kuten isän minulle veistämästä paloautosta ja äidin siskolle neulomasta räsynukesta.

Yhtenä syksynä oli oltu vallattomia ja pukki heitti ovesta säkin, jossa oli vain kiviä ja tuhkaa liedestä. Se kun pölähti, niin oli lattia harmaana ja meiltä lapsilta pääsi itku. Sinä jouluna ei saatu myöskään maistaa kuusenkaramellia eikä piparkakkuja.

Aika karujahan ne joulut kai olivat nykyajan mittapuulla, mutta kyllä aika on ne muistot kullannut.

Iloista joulua vaan kaikille !

Osaako joku kertoa, mikä on pyykkikarttu?

Se on sellainen litteä nuija, jolla läiskittiin pyykkiä siihen aikaan, kun pyykit pestiin käsin. Auttoi niiden puhdistumista. Wikipediasta löytyy lisätietoa.

Vietin joulua äidin kanssa kaksin aivan 50-luvun alussa, kun isä oli saanut sodasta tuomisina tuberkuloosin ja oli joulunkin parantolassa. Sain lahjaksi hartaasti toivomani luistimet. Salaa mielessäni olin toivonut valkoisia, mutta luistimet olivatkin beessit, ihan hyvät kuitenkin. Kotini ikkunasta näkyi luistinradalle, mutta pettymys oli melkoinen, kun joulupäivän aamuna luistinradan paikalla oli vain suuri vesilätäkkö.

Joskus myöhemmin sain vielä harmaatkin luistimet, ja valkoiset ostin itselleni vihdoin, kun olin jo yli kuusikymppinen, että pääsin lastenlasten kanssa luistelemaan.

Meidän perhe tuli toimeen isän puusepän palkalla, joten aika köyhiä oltiin. Joulupöydässä oli aina kinkkua, laatikot (porkkana, lanttu), rosollia sillillä, itse leivottua limppua. Kaikki tehtiin itse aladopista ja maksalaatikosta lähtien, puutetta ruoasta ei ollut (isä metsästi ja kalasti). Joulupukki oli usein tätini, jota en tunnistanut alkuunkaan. Pukilla oli harmaa turkki ja iso ääni eikä tullut mieleenkään istua syliin, kun pelkäsin. Lahjoja tuli aina, jostakin se raha oli säästetty. Lahjat käytännöllisiä: vaatetta ja liikuntavarustetta. Meillä annettiin jopa sloggeja, mitä muut pitivät hassuna. Värit ja pelit olivat ihania ylellisyyksiä. Kirjoja meillä ei paljon saatu, ensimmäisen sain viisi vuotiaana, kun opin lukemaan. Meillä ajateltiin järkevästi, että niihin ei kannata tuhlata, kun niitä saa kirjastosta. Isä jopa kielsi lukemisen minulta välillä, kun olisin lukenut niin paljon. Kuusi haettiin porukalla ja koristeltiin aattona. Nainen 47 v

Vierailija kirjoitti:

Jouluna sain Verraton konvehtirasian lahjaksi, tuohon aikaan 60-luvulla ei kai ollut monenlaisia konvehtirasioita. Syötiin itse tehtyjä laatikoita, kinkkua, herneitä, sekahedelmäkiisseliä jäkiruoaksi. Leivonnaisia oli aina piparkakut, joulutortut ja Hanna-tädin kakut. Sain muutamia paketteja, isä oli pukkina, ja aina sattui olemaan poissa kun pukki kävi. Jouluruokia syötiin useampi päivä peräkkäin, ei tuhlattu. Jouluna ostettiin tähtisadetikkuja, oli kivaa sytyttää ne rätisemään. Katsoin jo aamusta piirrettyjä, ja isä näytti kartasta korvatunturin, että tuolta se pukki lähtee jakamaan lahjat.

Oli K-kauppaa, s-kauppaa ja E-liikettä, josta ostin muutamalla markalla pari pakettia. Äidille Mirame-hajuveden.

.

Meillä saivat myös kaikki lapset joka joulu Verraton konvehtirasian niin pitkään kuin niitä valmistettiin.

Äiti oli Karjalasta kotoisin, joten joulupöytä notkui karjalaisen pitopöydän mallin mukaan ja joka joulu pöydästä löytyi joku uusi löytö joko ruuan tai leivonnaisten muodossa, toki äiti leipoi arkenakin joka   viikko  esim. leipää, karjalanpiirakoita, lanttu-lihakukkoa, pyörösiä, pullapitkoja, mustikkapiirakkaa jne. Marjat ja sienet kerättiin ja säilöttiin kellariin koko perheen voimin.

Isän kanssa käytiin haudoilla ja ajomatkaa kaikkiaan pariin eri suuntaa tuli yli sata kilometriä sekä jouluostoksilla ja silloin kotiin tuotiin mm. appelsiini- ja omenalaatikot ja korillinen limsaa lapsille.

Lahjoista suurin osa oli äidin (äiti teki meille neljälle lapselle liki kaikki vaatteet teini-ikään asti) ja isän tekemiä tai muuta tarpeellista, kuten suksia, luistimia ja yhtenä jouluna saimme isoveljen kanssa potkurit, oma punainen potkurini on tälläkin hetkellä lapsenlapsen säilössä odottamassa seuraavaa sukupolvea. Äiti teki ja ostikin lahjoja pitkin vuotta, koska vain isä oli palkkatöissä, eikä rahaa ollut liiemmin käytettävissä.

Joulupöydässä meillä oli aina kaksi mummia ja yksi täti. 

Valokuvia on tallessa kaikista jouluista, koska isä kuvasi paljon ja myös kehitti kuvat itse, kaikista lapsista on kuvia ihan syntymästä lähtien.

Ensimmäiset vuodet syntymäni jälkeen asuimme pienessä mökissä, jossa oli kammari ja keittiö sekä pihalla kaivo ja pihan perillä sauna ja huusi. Isä, äiti ja neljä lasta pienissä tiloissa, jossa esim. talvella oli myös kuivatettava suurin osa pyykistä, ei käy kateeksi.

Isomman talon, jossa oli kolme pientä makuuhuonetta isä rakensi, kun olin liki 7-vuotta.

Mamma 63v

Lapsuuden joulut suurin osa 70-luvulta, teininä 80-luvulla.

Talo siivottiin putipuhtaaksi, petivaatteet ja matot ja verhot vaihdettiin 23.12. ja valtava kinkku meni uuniin. Aamulla se oli valmis ja ihana tuoksu täytti talon. Koristeita oli runsaasti, syötiin perinteiden mukaan riisipuurot mantelilla, kinkut ja lisukkeet ja tortut ja erilaisia kakkuja, pipareita ym sekä suklaarasioita ja karkkia ja jäätelöä jne. Isovanhemmat kävivät kylässä, joulusauna oli päivällä, sen jälkeen puettiin ykköset ylle, katsottiin telkkaa, illalla tuli joulupukki. Lahjoja tuli vähintään 10 ja kaikki listattiin tarkasti serkuille ja kavereille (koulussa heti joulun jälkeen seistiin ringissä ja lueteltiin lahjoja). Sai valvoa myöhään, katsoa telkkaria, tai kuunnella aikuisia. Kukaan ei käyttänyt alkoholia. Joulukirkossa käytiin johonkin aikaan vaihdellen. Joskus matkustettiin maalle isoon maalaistaloon sukulaisiin. Yleensä oltiin kotona kuitenkin.

Juopotteluun ja siihen liittyvään vitsailuun kyllästyi jossain kohtaa, ok ottaa ruoan kanssa lasi punaviiniä, päissään ei kannata esiintyä edes kotona.

60-luvulla ei voinut kuvitellakaan juhlia joissa ei olisi ollut alkoholia.

Isän kaveri oli meillä aina joulupukkina ja sai palkaksi koskenkorvapullon

Ei ollut joulupukkia, mutta lahjoja oli paljon. Oli kuulemma ensimmäinen joulu kun isä ansaitsi niin paljon, että oli varaa joululahjoihin. Äiti oli tietysti kotirouva. Joulukuusi oli mutta muuta en muista.

kuusi koristeltiin käärepäperissa olevilla karkeilla ja ne sai syödä joulun jälkeen

kuusessa oli myös itsetehtyjä koristeita ja piparkakkuja ja omenoita

Mentiin  hevosen vetämänä reellä joulukirkkoon

Vierailija kirjoitti:

Joulun alla tehtiin olkihimmeleitä. Kahvipussien kiiltävästä puolesta kuuseen koristeita.

Jogurttipurkeista leikattiin joulutähtiä. Kuusi oli tuvan nurkassa, ja siinä oli elävät kynttilät. Joulupukkina oli kerran äidin pikkusisko, ja sen jälkeen aikuiset naureskelivat keskenään, että täydestä meni. Nolotti. Lahjaksi tuli yleensä villasukkia, lapasia ja pyjama, ja jos joku lelu niin se oli pettymys. Joulupöydässä oli pakko syödä kaikkea mistä ei tykännyt, etenkin lipeäkalaa. Kivaa joulussa oli, että sukulaiset kokoontuivat yhteen, ja oli paljon serkkuja leikkikaverina. Aikuiset komensivat kaikkia lapsia. Tämä 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe tuli toimeen isän puusepän palkalla, joten aika köyhiä oltiin. Joulupöydässä oli aina kinkkua, laatikot (porkkana, lanttu), rosollia sillillä, itse leivottua limppua. Kaikki tehtiin itse aladopista ja maksalaatikosta lähtien, puutetta ruoasta ei ollut (isä metsästi ja kalasti). Joulupukki oli usein tätini, jota en tunnistanut alkuunkaan. Pukilla oli harmaa turkki ja iso ääni eikä tullut mieleenkään istua syliin, kun pelkäsin. Lahjoja tuli aina, jostakin se raha oli säästetty. Lahjat käytännöllisiä: vaatetta ja liikuntavarustetta. Meillä annettiin jopa sloggeja, mitä muut pitivät hassuna. Värit ja pelit olivat ihania ylellisyyksiä. Kirjoja meillä ei paljon saatu, ensimmäisen sain viisi vuotiaana, kun opin lukemaan. Meillä ajateltiin järkevästi, että niihin ei kannata tuhlata, kun niitä saa kirjastosta. Isä jopa kielsi lukemisen minulta välillä, kun olisin lukenut niin paljon. Kuusi haettiin porukalla ja koristeltiin aattona. Nainen

Olen sinua kaksi vuotta nuorempi, mutta keskiluokkaisesta perheestä. Joulut olivat aika samanlaiset kuin nykyäänkin, no ehkä erikoisimpia tämän päivän salaatteja lukuun ottamatta. Ainoa merkittävä muutos lienee se, ettei nykyään enää jaeta kouluissa niitä paperipusseja, joissa oli sisällä pipari, mandariini, lakupatukka ja pari konvehtia. Mutta muuten kaikki joulukoristeet (ja näiden muuttuvat trendit) ja tavat olivat mielestäni ihan kuten nykyäänkin. Lahjat valitsin itse, Suuresta lelukuvastosta, joka saapui aina joulun alla. Sain aina kaikki mitkä halusin.

Joulun alla kaupasta ostettiin kapakalaa siis noin 20-30 cm leveätä kuivattua turskaa. Se sahattiin palasiksi ja liotettiin lipeävedessä vettä usein vaihtaen. Siinä piti olla tarkkana ettei liottanut liian vähän tai liikaa. Joskus se kala keitettäessä hajosi mössöksi. En muista oliko liian liotuksen syytä vai vähyyden takia. Siitä se lipeäkalan nimi tulee. Taitaa olla siitäkin jo 60 vuotta sitten. Tietääkö kukaan vieläkö kuivattua kalaa voi ostaa tai tekeekö joku vanhaan malliin sitä?

Ruokapöydässä ei ollut mitään syöytävää, hyi helvetti mitä sontaa ja sai nälässä olla jouluna. Ainoa olivat herneet mitä saatoin syödä enkä yhtään mitään muuta.