Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäämmät palstalaiset, kertokaa lapsuutenne jouluista
23.12.2017 |
Muistelkaa, paljonko saitte lahjoja, mitä söitte jouluna ja muita muistoja lapsuuden jouluista. Voisi olla hauska vertailla nykyajan tapoihin.
Kommentit (59)
Aattona aamulla kuusen koristelu, sitten isoisän synttäreille 3 km päähän, siellä kakkua ja mehua, aikuiset joi kahvia. Isoäiti vei lastensa haudalle kynttilät meidän matkassamme, sitten hänet vietiin takaisin ja ehdittiin juuri ja juuri kotiin kuulemaan joulurauhan julistaminen. Sitten joulupuuro (äiti ei tullut mukaan mummolaan) ja sen jälkeen kodin koristelua, kynttilöitä jäälyhtyihin t,s. ja televison katsomista, loppuiltapäivästä pihasaunaan. Josku pukki kävi, kun olimme saunassa, joskus vasta sen jälkeen kun oli syöty päivällinen. Kinkkua, laatikoita, rosollia jne. koko perinteinen ruokatarjoilu ja 60-luvulle epätyypillisesti paljon vihanneksia ja juureksia. Lahjoja saimme paljon, keskimäärin 25 pakettia/lapsi (meitä oli 4). Moni koulukaveri sai vain 2-3 pakettia, joten koulussa ei saanut kertoa, mitä sai lahjaksi. Yhtenä vuonna saatiin piano yhteiseksi lahjaksi, toisena auto (kun isosisko oli saanut ajokortin). Siihen aikaan 2 autoa perheessä oli ylellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
No se oli sellaista tavallista. Aamulla syötiin puuroa, sitten oli täisauna. Lipeäkalaa syötiin ja laatikoita ja kinkkua. Äiti piti kuria tavallista hellävaraisemmin, mätki meitä sellaisella kovetetulla pullapitkolla. Arkena löi pyykkikartulla.
Joulupukki heitti lahjasäkin ovesta, siellä oli pari lahjaa jokaiselle lapselle. Sellaisia kotitekoisia ne useimmiten olivat, mutta rakkaita niistä tuli, kuten isän minulle veistämästä paloautosta ja äidin siskolle neulomasta räsynukesta.
Yhtenä syksynä oli oltu vallattomia ja pukki heitti ovesta säkin, jossa oli vain kiviä ja tuhkaa liedestä. Se kun pölähti, niin oli lattia harmaana ja meiltä lapsilta pääsi itku. Sinä jouluna ei saatu myöskään maistaa kuusenkaramellia eikä piparkakkuja.
Aika karujahan ne joulut kai olivat nykyajan mittapuulla, mutta kyllä aika on ne muistot kullannut.
Iloista joulua vaan kaikille !
Äiti löi kuivatulla pullapitkolla? No en ole moista ikinä kuullut.
Jouluna sain Verraton konvehtirasian lahjaksi, tuohon aikaan 60-luvulla ei kai ollut monenlaisia konvehtirasioita. Syötiin itse tehtyjä laatikoita, kinkkua, herneitä, sekahedelmäkiisseliä jäkiruoaksi. Leivonnaisia oli aina piparkakut, joulutortut ja Hanna-tädin kakut. Sain muutamia paketteja, isä oli pukkina, ja aina sattui olemaan poissa kun pukki kävi. Jouluruokia syötiin useampi päivä peräkkäin, ei tuhlattu. Jouluna ostettiin tähtisadetikkuja, oli kivaa sytyttää ne rätisemään. Katsoin jo aamusta piirrettyjä, ja isä näytti kartasta korvatunturin, että tuolta se pukki lähtee jakamaan lahjat.
Oli K-kauppaa, s-kauppaa ja E-liikettä, josta ostin muutamalla markalla pari pakettia. Äidille Mirame-hajuveden.
Vierailija kirjoitti:
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
Äiti löi kuivatulla pullapitkolla? No en ole moista ikinä kuullut.
Harvinaista herkkua se on, kun vuonna 1922 syntynyt mies av:lle kirjoittelee lapsuusmuistojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sika suolattiin aina jouluksi, äiti teki sianpääsylttyä. Lipeäkalat liotettiin saavissa.
Rosolli tehtiin salaattihakkurilla, silli laitettiin ruotoineen, oli silti hyvää.
Pipareita isoon 5 litran lasipurkkiin, yleensä kahteen. Lisäksi pullaa, paljon muita leivonnaisia en muista kuivatun ruisleivän korkeintaan.
Lahjoina saattoi olla muistikirja, hedelmiä, karamellia, leluja. Täti toi aina vaatteita, niitä ei saanut edes katsoa ennen joulua.
Joulusaunan jälkeen käytiin hautausmaalla.
Joululomalla hiihdimme ja pidimme hauskaa, perinteet olivat tärkeitä.
Sisareni tahtoi joulukuusen olevan loppiaiseen asti, onhan näitä pyhiä, veli vastasi pääsiäinen ja juhannuskin joo.
vm.58.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
Äiti löi kuivatulla pullapitkolla? No en ole moista ikinä kuullut.
Harvinaista herkkua se on, kun vuonna 1922 syntynyt mies av:lle kirjoittelee lapsuusmuistojaan.
Täytyy nostaa hattua, harva ysikymppinen osaa nettipalstoille kirjoitella. Kielestä ja kirjoitustyylistä hulmaa kyllä, että vanha ihminen on kyseessä.
Aika monenkin tarinan muistot vaikuttavat kyllä vähän väritetyiltä. Ehkä aika ei vain kultaa, vaan myös terävöittää muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
No se oli sellaista tavallista. Aamulla syötiin puuroa, sitten oli täisauna. Lipeäkalaa syötiin ja laatikoita ja kinkkua. Äiti piti kuria tavallista hellävaraisemmin, mätki meitä sellaisella kovetetulla pullapitkolla. Arkena löi pyykkikartulla.
Joulupukki heitti lahjasäkin ovesta, siellä oli pari lahjaa jokaiselle lapselle. Sellaisia kotitekoisia ne useimmiten olivat, mutta rakkaita niistä tuli, kuten isän minulle veistämästä paloautosta ja äidin siskolle neulomasta räsynukesta.
Yhtenä syksynä oli oltu vallattomia ja pukki heitti ovesta säkin, jossa oli vain kiviä ja tuhkaa liedestä. Se kun pölähti, niin oli lattia harmaana ja meiltä lapsilta pääsi itku. Sinä jouluna ei saatu myöskään maistaa kuusenkaramellia eikä piparkakkuja.
Aika karujahan ne joulut kai olivat nykyajan mittapuulla, mutta kyllä aika on ne muistot kullannut.
Iloista joulua vaan kaikille !
Nauratti kovasti. Pullapitkolla.
Olen syntynyt 1964. Konvehteja ei juurikaan meillä ollut. Kinkkua oli ja laatikot olivat kotitekoisia, lisäksi meillä oli aina lihapullia ja perunamuusia. Juuri mitään vihanneksia ei ollut, mitä ei laatikoissa ollut. Muistan vielä elävät kynttilät kuusessa. Joulun alla syntynyt isäni sai haaveilemansa sähkökynttilät synttärilahjaksi joltain sukulaiselta joskus 70-luvun puolivälissä. Jouluruoka oli aika myöhään, mutta johtui siitä, että vanhempani tekivät vielä jouluaattona töitä. Lahjatkin saatiin aika myöhään. Lahjoja ei ollut paljoa, mutta jokaiselle oli jotakin. Sukua ei meillä yleensä ollut, vaan oltiin oman perheen kesken. Kuusi haettiin aina mun kummien metsästä, se oli perinne ja kummisetä oli sanonut, että niin kauan kuin hän elää, kuusi tulee heidän metsästään. Se oli perinne käydä siellä pari päivää ennen aattoa hakemassa kuusi ja joskus kummisetä oli valinnut ja hakenut sen jo valmiiksi, aina oli todella kaunis kuusi. Pipareita ja torttuja tehtiin aina itse, myös voitaikina tehtiin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuteni joulut oli 50-60 -luvulla. Kaikki ruuat tehtiin itse, torttutaikinat, piparkakut, lasimestarin sillit. Äidillä oli kova työ, aattoaamu alkoi jo viideltä. Oli siivous, haudoilla käyminen, joulusauna. Lasten tehtävä oli koristella joulukuusi jonka isä oli varastanut. Jouluateria oli neljän-viiden aikoihin ja aloitettiin jouluevankeliumilla tai Enkeli Taivaan laulaen. Lipeäkala valkokastikkeella oli herkkua. Lanttulaatikosta en tykännyt, mutta kinkku maistui. Ruokajuomana kotikalja tai keskiolut. Jälkiruoka oli luumukiisseli kerman kanssa. Ruuan jälkeen piti meidän tyttöjen tiskata ennen kuin pukki tuli, se oli inhottavinta. Joulukuusessa paloivat oikeat kynttilät. Ja muutama tähtisadetikku
Lahjoja oli 5-10. Me lapsetkin ostimme toisille joululahjoja ja vaati kekseliäisyyttä tienata rahat ennen joulua. Vanhemmat järjestivät pikku ansaintamahdollisuuksia.
Lahjojen jälkeen vanhemmat sammahtivat lepäämään, eivät humalassa vaan lopen uupuneina. Me tytöt pelailimme uusia pelejä ja suklaata syötiin.
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
No se oli sellaista tavallista. Aamulla syötiin puuroa, sitten oli täisauna. Lipeäkalaa syötiin ja laatikoita ja kinkkua. Äiti piti kuria tavallista hellävaraisemmin, mätki meitä sellaisella kovetetulla pullapitkolla. Arkena löi pyykkikartulla.
Joulupukki heitti lahjasäkin ovesta, siellä oli pari lahjaa jokaiselle lapselle. Sellaisia kotitekoisia ne useimmiten olivat, mutta rakkaita niistä tuli, kuten isän minulle veistämästä paloautosta ja äidin siskolle neulomasta räsynukesta.
Yhtenä syksynä oli oltu vallattomia ja pukki heitti ovesta säkin, jossa oli vain kiviä ja tuhkaa liedestä. Se kun pölähti, niin oli lattia harmaana ja meiltä lapsilta pääsi itku. Sinä jouluna ei saatu myöskään maistaa kuusenkaramellia eikä piparkakkuja.
Aika karujahan ne joulut kai olivat nykyajan mittapuulla, mutta kyllä aika on ne muistot kullannut.
Iloista joulua vaan kaikille !
Jos käyt vielä ketjussa, kerro mitä te olitte tehneet, kun sen tuhkasäkin saitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en muista, mikä sen tuhkasäkin aiheutti. Ei ehkä mikään yksi tapahtuma. Oltiin ehkä juuri sinä syksynä erityisen meluisia ja tottelemattomia eikä äiti saanut meitä kuriin edes pyykkikartun voimalla.
Siskovainaan kanssa olimme kyllä sellaisia vilkkaita lapsia ja keksimme kaikenlaista koirankuria. Äidillä taas kiukku leimahti nopeasti ja silloin kyllä larttu heilahti. Me juoksimme tietenkin pakoon metsään tai kiivettiin vaikka navetan ylisille.
Joulukuusen koristeena pumpulia, kuusessa aidot kynttilät. Niitä ei paljon poltettu. Oksille taivutettiin myös tähtisadetikkuja.
Vanhemmat muistuttelivat ennen joulua kiltteydestä, muuten ei tulisi lahjoja. Pimeässä tontut kurkkivat ikkunoista, olivatko lapset kilttejä.
Näin 60 luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä hakkasi kännissä äidin ja lapset. Ei tosin eroa juurikaan nykysuomalaisesta joulusta.
Olen syntynyt 1957. Vietimme joulut eräässä Hgin lähiössä. Vanhemmat duunareita. Emme olleet varakkaita mutta vanhemmat olivat aina työelämässä, joten ei mitään erityistä puuttunutkaan. Ruokana oli karjalan- tai joku muu paisti (vanhemmat p-karjalasta), perunat, laatikot, rosollia, graavikalaa, vihanneksia myös. Jälkiruokana usein luumusoppaa. Huh, niitä ruokia syötiin kaikki joulunpyhät. Kahvin kanssa mummon äidin kahvikakku, tortut, piparit, suklaat jne. Äidin tekemät karjalanpiirakat tietysti myös. Olen aimoa lapsi ja sain aina kasan lahjoja. Aatot olimme kolmistaan, muina päivinä oli usein vanhempien sisaruksia kylässä tai itse menimme johonkin. Olimme muutaman kerran myös maalla isovanhemmilla sukujoulua viettämässä.
Nykyään olen eronnut sinkku, vanhemmat kuolleet. Lapsia ei ole. Käyn jouluna jonkun sukulaisen luona tai minun luokseni tulee joku. Vietän joulua myös kavereiden kanssa milloin mitenkun. En millään enää jaksa sitä ruokamäärää. Syön jouluruokia vain aattona jos silloinkaan huomattavasti pienemmällä valikoimilla. Teen kyllä sitä kakkua sekä karjalanpiirakoita.
En muista lahjojen määrää, mutta ei taatusti yhtäpaljoa kuin nykylapset :D
Jouluaatto aamuna koristeltiin kuusi ja saatiin avata yhdet lelulahjat. Sitten katseltiin samu sirkan joulutervehdystä ym jouluohjelmia. Perinteisiä jouluruokia meillä ei ollut, kinkun sijaan joku muu lihaklöntti+ jotain lisukkeita. Mummon luona joulupäivänä syötiin kinkkua ja luumukiisseliä. Taisi tarjolla olla laatikoita ja rosolliakin..
Joskus oltiin joulu toisessa mummolassa maalla, silloinkin oli kinkku + perinteisemmät safkat kuvioissa..ja joulusauna.
Olen syntynyt 1970-luvulla pikkukaupungin hyvätuloiseen, akateemiseen virkamiesperheeseen. Joulutavoissa ei ole tullut hirveästi muutoksia. Lahjoja saatiin paljon: pelejä, leluja, legoja, vaatteita, urheiluvälineitä, videoelokuvia, elektroniikkapelejä, kasetteja ja myöhemmin meikkejä, CD-levyjä, lehtitilaus, kasettisoitin ym. Ensimmäinen tietokone saatiin lahjaksi vuonna 1986.
Telkkarista katsottiin lastenohjelmia. Muistan Histamiini-joulukalenterin, Lumiukko-elokuvan (jonka katson edelleen joka joulu) ja Samu-Sirkan joulutervehdyksen. Meillä oli väri-TV mutta kanavia oli 70-luvulla vain kaksi, myöhemmin aloitti kolmantena MTV3. Jouluaattona ei tullut iltauutisia.
Isoimmat erot on se, että kinkkua ei ollut myynnissä pikkukaupungissa valmiiksi paistettuna. Nykyään ostan aina valmiiksi paistetun kinkun. Laatikot tehtiin aina itse, sanoin piparkakkutaikina. Valmiina ostettiin esim. rosolli ja voitaikina (sitä en tiedä, mistä äiti nuo osti). Myös uusia makuja on nykyään tullut joulupöytään, esim. bataattilaatikko ja monipuoliset juustot. Kukaan ei ollut vegaani, joten mitään kasvisruokavaihtoehtoa ei tunnettu.
Vanhemmat ja muut aikuiset eivät juoneet jouluna viiniä, tässä on tapahtunut selvä muutos. Itse juon punaviiniä kinkun kanssa mutta vanhemmat eivät edelleenkään ole viinin ystäviä. Juomana oli kotikalja, mehu, vesi ja lapsille limu. Ehkä isä joi olutta tai konjakkia, siitä minulla ei ole mitään muistikuvaa.
Muovikuusia ei ollut kenelläkään, meillä oli aina oikea kuusi. Olisikohan ensimmäiset muovikuuset ilmestyneet kavereiden kotiin joskus 80-luvulla? En muista tarkkaan. Nykyään minulla ei enää ole oikeaa kuusta, en tykkää sotkevista neulasista. Kuusessa oli samat sähkökynttilät joita käytän edelleen omassa kodissani. Ne on kuulemma ostettu meille Ruotsista vuonna 1970. Ikkunoissa oli sähköiset, moniväriset valosarjat.
Silloin myös vaihdettiin jouluksi jouluverhot ja laitettiin joululiinat pöydille. Enää tuota tapaa ei ole kai missään.
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
Valitettavasti en muista, mikä sen tuhkasäkin aiheutti. Ei ehkä mikään yksi tapahtuma. Oltiin ehkä juuri sinä syksynä erityisen meluisia ja tottelemattomia eikä äiti saanut meitä kuriin edes pyykkikartun voimalla.
Siskovainaan kanssa olimme kyllä sellaisia vilkkaita lapsia ja keksimme kaikenlaista koirankuria. Äidillä taas kiukku leimahti nopeasti ja silloin kyllä larttu heilahti. Me juoksimme tietenkin pakoon metsään tai kiivettiin vaikka navetan ylisille.
Olen jonkin verran nuorempi, mutta kyllä vielä 40-luvun lopussakin sai pelätä, että joululahjoja ei tule, jos ei olla syksyllä kiltisti. Tukkapöllyä saatiin herkästi sekä isältä että äidiltä jos ei heti toteltu.
Tuosra pullapitkoperinteestä en
Alue: Aihe vapaa
Olipa kova kuri teillä siihen aikaan.