Kuinka paljon vaivaa olet nähnyt saadaksesi kumppanin?

Sen verran näin vaivaa, että kävin töissä. Työkaverini "bongasi" minut ja nyt vuoden päivät oltu yhdessä. :)

Ei sellaista miestä ole jota etsin joten en viitsi enää nähdä vaivaa.

En ole tehnyt vuosiin oikein mitään. Kuka huolisi vanhettuvan YH:n? Just tänään tosin vihjasin yhdelle ihmiselle arvostavani häntä tai jotain sinne päin, kun kiitin vuodesta. Eihän sitä aikuisen aikuiset nyt suoraan ehdottele. Tajutkoon vihjeistä.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran näin vaivaa, että kävin töissä. Työkaverini "bongasi" minut ja nyt vuoden päivät oltu yhdessä. :)

Ootteks vielä samassa työpaikassa? Eiks se oo tavallaan piinallista?

Jep ihan turhaa. Pitäis varmaan alkaa pahoinpitelee naisia jos ne siitä tykkäis. Ku ei tällänen herrasmies kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattumaa, että ollaan samassa paikassa yhtä aikaa.

Tietysti täytyy liikkua jossain ja nähdä ihmisiä ja alkaa jutella.

Parisuhteen kasvattamiseen ja hoitamiseen sai kyllä nähdä vaivaa sitäkin enemmän. Miehet taitaa ajatella enempi niin, että sitten kun ollaan pari, se on sillä selvä. Mutta siitähän se vasta alkaa.

Niin se miesten vaiva tapahtuu ENNEN sitä parin muodostumista.Harva jaksaa kerätä suurta määrää pakkeja.

Niin se että avaa suunsa ja alkaa jutella on susta vaivalloista? Sitä ennen on kysynyt "Onko tässä tilaa?"

Jos juttu ei luista, voi häipyä ilman mitään dramaattisia pakkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiersin yliopiston tapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.

No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.

Nainen joka sanoo että ei ole päässyt treffeille valehtelee rankasti.

Jos sinä teet tinder tilin niin pääset jo samana iltana treffeille. Saat valittua satojen miesten joukosta vain parhaat vaikka olisit minkälainen tahansa ulkonäöltäsi.

Olito siis itse vielä hetki sitten nainen, mutta päätitkin kaikesta suuresta suosiostasi ja haluttavuudestasi huolimatta olla kerrankin rehellinen ja ryhtyä elämään katkerana miehenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiersin yliopiston tapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.

No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.

Nainen joka sanoo että ei ole päässyt treffeille valehtelee rankasti.

Jos sinä teet tinder tilin niin pääset jo samana iltana treffeille. Saat valittua satojen miesten joukosta vain parhaat vaikka olisit minkälainen tahansa ulkonäöltäsi.

muuttuuko ihmiset kiinnostavammiksi tinderissä?

Enpä usko

Meilläki kävi vaan niin, että mies alko mua piirittää. Mää olin vaa täysin itseni enkä yrittäny mitää

Minun pitkä suhteeni alkoi yhden illan jutusta. Aamulla juteltiin ja tutustuttiin, ja yhtäkkiä huomattiin, että olikin jo ilta. Vaihdettiin numerot ja lähdin kotiin. Viestiteltiin, alettiin tapailla, nyt yli kymmenen yhteistä vuotta. Tuo mies hurmaa minut joka päivä uudelleen :)

Naisten pariutuminen kuulostaa yhtä helpolta kuin joku random työnantaja soittaisi ja pyytäisi töihin :)

En yhtään. Ajattelin aina, että jos se "oikea" on tullakseen, se tulee. No, eipä tullut. Ei marketin kassajonossa, kirjastossa, bussissa eikä työpaikoilla. Ei lenkkipolulla eikä hakenut edes kotoa valkoisella ratsulla. Uskoin aina näihin romanttisiin höpinöihin, että jokaiselle on aina joku. Nyt 55vuotiaana on helppo huomata, miten tyhmä sitä olikaan. 😂

En ole koskaan halunnut suhdetta joten en ole mitään vaivaa yrittänyt nähdä. 

Suhteita on silti ollut. Ne on tapahtuneet joko niin, että opiskeluissa joku on ihastunut minuun, alkanut viettää enemmän aikaa seurassani ja sitten olen myös ihastunut häneen, siitä jossain vaiheessa se on kehittynyt suhteeksi.

Toinen tapa on se, että tapasin baarissa tyypin jonka kanssa juttu luisti ja päätettiin tavata joskus toistekin. Nopeasti tuli huomattua että jotain muutakin kemiaa on ja siitä se lähti.

Luontainen tapa tuntuu toimivan parhaiten ja koska mulla ei ole yritystä saada suhdetta, osaan olla luontevasti. Toisin on kavereiden hankinnan kanssa, koska joissain tilanteessa koen että mun on pakko tutustua ihmisiin ja saada kavereita. Kuitenkin jos menen johonkin ja yritän epätoivoisesti saada kavereita, siitä ei tule mitään koska sen epätoivoisuuden näkee. Jos olen vain rennosti, ystävyyksiä syntyy kuin huomaatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattumaa, että ollaan samassa paikassa yhtä aikaa.

Tietysti täytyy liikkua jossain ja nähdä ihmisiä ja alkaa jutella.

Parisuhteen kasvattamiseen ja hoitamiseen sai kyllä nähdä vaivaa sitäkin enemmän. Miehet taitaa ajatella enempi niin, että sitten kun ollaan pari, se on sillä selvä. Mutta siitähän se vasta alkaa.

Niin se miesten vaiva tapahtuu ENNEN sitä parin muodostumista.Harva jaksaa kerätä suurta määrää pakkeja.

Niin se että avaa suunsa ja alkaa jutella on susta vaivalloista? Sitä ennen on kysynyt "Onko tässä tilaa?"

Jos juttu ei luista, voi häipyä ilman mitään dramaattisia pakkeja.

Taas tätä.Nainen olettaa että mies keksii sormia napsauttamalla juteltavaa tuntemattomalle naiselle.Jos se olisi näin helppoa naiset tekisivät aloitteita liukuhihnalta,vaan eivät tee edes kiinnostavalle miehelle.Sen sijaan miettivät miten saisin MIEHEN tekemään aloitteen.

Sisältä kaunis kirjoitti:

Jep ihan turhaa. Pitäis varmaan alkaa pahoinpitelee naisia jos ne siitä tykkäis. Ku ei tällänen herrasmies kelpaa.

Kyllä tää asenne on jo hyvin luotaantyöntävä.

Parantakaa ensin sosiaalisten tilanteiden fobianne ja asenteenne niin kyllä se siitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattumaa, että ollaan samassa paikassa yhtä aikaa.

Tietysti täytyy liikkua jossain ja nähdä ihmisiä ja alkaa jutella.

Parisuhteen kasvattamiseen ja hoitamiseen sai kyllä nähdä vaivaa sitäkin enemmän. Miehet taitaa ajatella enempi niin, että sitten kun ollaan pari, se on sillä selvä. Mutta siitähän se vasta alkaa.

Niin se miesten vaiva tapahtuu ENNEN sitä parin muodostumista.Harva jaksaa kerätä suurta määrää pakkeja.

Niin se että avaa suunsa ja alkaa jutella on susta vaivalloista? Sitä ennen on kysynyt "Onko tässä tilaa?"

Jos juttu ei luista, voi häipyä ilman mitään dramaattisia pakkeja.

Taas tätä.Nainen olettaa että mies keksii sormia napsauttamalla juteltavaa tuntemattomalle naiselle.Jos se olisi näin helppoa naiset tekisivät aloitteita liukuhihnalta,vaan eivät tee edes kiinnostavalle miehelle.Sen sijaan miettivät miten saisin MIEHEN tekemään aloitteen.

Jos nainen on se, joka ensimmäisenä sanoo "Moi, saako tähän istua?" niin silloin mies keksisi sormia napsauttamalla juteltavaa? Mutta jos miehen pitää sanoa ensin se moi, niin silloin ei onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattumaa, että ollaan samassa paikassa yhtä aikaa.

Tietysti täytyy liikkua jossain ja nähdä ihmisiä ja alkaa jutella.

Parisuhteen kasvattamiseen ja hoitamiseen sai kyllä nähdä vaivaa sitäkin enemmän. Miehet taitaa ajatella enempi niin, että sitten kun ollaan pari, se on sillä selvä. Mutta siitähän se vasta alkaa.

Niin se miesten vaiva tapahtuu ENNEN sitä parin muodostumista.Harva jaksaa kerätä suurta määrää pakkeja.

Niin se että avaa suunsa ja alkaa jutella on susta vaivalloista? Sitä ennen on kysynyt "Onko tässä tilaa?"

Jos juttu ei luista, voi häipyä ilman mitään dramaattisia pakkeja.

Taas tätä.Nainen olettaa että mies keksii sormia napsauttamalla juteltavaa tuntemattomalle naiselle.Jos se olisi näin helppoa naiset tekisivät aloitteita liukuhihnalta,vaan eivät tee edes kiinnostavalle miehelle.Sen sijaan miettivät miten saisin MIEHEN tekemään aloitteen.

Jos nainen on se, joka ensimmäisenä sanoo "Moi, saako tähän istua?" niin silloin mies keksisi sormia napsauttamalla juteltavaa? Mutta jos miehen pitää sanoa ensin se moi, niin silloin ei onnistu?

Saivartelu ratkaisee kaiken,NOT...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattumaa, että ollaan samassa paikassa yhtä aikaa.

Tietysti täytyy liikkua jossain ja nähdä ihmisiä ja alkaa jutella.

Parisuhteen kasvattamiseen ja hoitamiseen sai kyllä nähdä vaivaa sitäkin enemmän. Miehet taitaa ajatella enempi niin, että sitten kun ollaan pari, se on sillä selvä. Mutta siitähän se vasta alkaa.

Niin se miesten vaiva tapahtuu ENNEN sitä parin muodostumista.Harva jaksaa kerätä suurta määrää pakkeja.

Niin se että avaa suunsa ja alkaa jutella on susta vaivalloista? Sitä ennen on kysynyt "Onko tässä tilaa?"

Jos juttu ei luista, voi häipyä ilman mitään dramaattisia pakkeja.

Taas tätä.Nainen olettaa että mies keksii sormia napsauttamalla juteltavaa tuntemattomalle naiselle.Jos se olisi näin helppoa naiset tekisivät aloitteita liukuhihnalta,vaan eivät tee edes kiinnostavalle miehelle.Sen sijaan miettivät miten saisin MIEHEN tekemään aloitteen.

Ei tuntemattomille yleensä olekaan helppoa puhua tuosta vain, ellei pian paljastu että löytyy jotain yhteistä josta jauhaa.

Keskustelutaitoja voi kuitenkin parantaa ja sitä helpompaahan se on mitä enemmän puhuu. 

Olen aloittanut baarissa keskustelun ihan yksinkertaisilla tavoilla, tyyliin juuri tuo "onko tässä tilaa?" Joskus kysyin parilta mieheltä onko heidän vieressään oleva tyhjä paikka vapaa ja he sanoivat että siinä istuu heidän kaverinsa, joka nyt oli muualla. Sanoin, että okei, istun sen aikaa että kaveri tulee takaisin. Kun kaveri palasi, hän sanoi että kyllä me molemmat mahdutaan tähän sohvalle ja sitten vain alettiin jutella siitä sun tästä.

Kerran mies alkoi jutella minulle kertomalla jostain hirveän kuuloisesta juomasta, jonka hänen kaverinsa juuri tilasi. Sitten alettiin jutella muuten vain.

Mulla on/on ollut sosiaalisten tilanteiden pelko. Siitä ei pääse eroon muuten kuin haastamalla itsensä ja muistamalla, että jos joku ei vastaa sulle tai vastaa tympeästi, vika ei ole sinussa vaan heidän sosiaalisissa taidoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt vaivaa enemmän miesten karkottamiseen. Siis ihan oikeasti. Ja oon ihan tavallinen perusnätti nainen.

Samoin. Enkä ole edes perusnätti vaan todella tavallinen. En ole koskaan meikannut enkä muutenkaan itseäni ole tällännyt. Puhtaissa ja siisteissä vaatteissa kyllä ihmisten ilmoilla liikun. Olen iloinen ja kohtelias ja voisipa sanoa itsevarma. En ole viitsinyt baareissa enkä bileissä juurikaan käydä just sen takia kun en ollut seuraa ja suhdetta vailla. Ne harvat kerrat kun kävin, niin heti jouduin kaiken maailman vonkaajien kanssa ongelmiin. Mieheni tapasin fuksivuotenani opiskelujen takia ja hän teki aloitteet ja itseään tykö. Itse en ehkä olisi ollut valmis niin kesken opiskelujen naimisiin, mutta mies sai siinäkin asiassa puhuttua mut ympäri. Kuten joku tossa aiemmin sanoikin , on se kumppanin löytäminen vasta ensi askel ja sit se parisuhteen vaaliminen ja hoitaminen on paljon vaativampaa.

Sisältä kaunis kirjoitti:

Jep ihan turhaa. Pitäis varmaan alkaa pahoinpitelee naisia jos ne siitä tykkäis. Ku ei tällänen herrasmies kelpaa.

Jopa alas vajosit, ei taida sieltä mudan alta enää päästä pois vaikka yrittäisi.