Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon vaivaa olet nähnyt saadaksesi kumppanin?
22.12.2017 |
Otsikossa kysymys. Jokainen tietysti ymmärtää vaivan näön eri tavalla, mutta kuinka paljon olet pariutuaksesi esim. joutunut pyörimään baareissa/bileissä tai nettideiteissä (varsinkin jos et koe niitä mieluisena) tai kuinka paljon olet arkisissa tilanteissa joutunut lisäämään luontaista sosiaalisuuttasi ja kontaktin ottamista muihin? Kerro myös oletko mies vai nainen.
Kommentit (76)
Kiersin yliopiston tapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.
No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koska nekin ilmenee nykyisin ihmisillä ennemminkin tarpeina tuottamaan jonkinlaista tyhjiötä johon ihminen ei kykene tai jaksa löytää järkiperäsitä ratkaisua niin tirvautuu löytyämään sen klassisin menetelmin?
Ehkä vihkimisen sijaan tärkeämpää olisi heti alkuun parisuhdeneuvojan konsultointi.
Olen nähnyt vaivaa enemmän miesten karkottamiseen. Siis ihan oikeasti. Ja oon ihan tavallinen perusnätti nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kiersin yliopiston setapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.
No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.
Teit epämiellyttäviä asioita hampaat irvessä ja epätoivoa huokuen, ja sitten ihmettelet, miksi et ole kelvannut?
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa tuollainen haku päällä oleminen. Kyllä ihmisellä on liikaa aikaa, jos hän varta vasten yrittää kumppania löytää. Sen täytyy tapahtua töissä tai jossain muussa sosiaalisessa tilanteessa. Täytyy olla niin kiire, ettei asiaa ehdi todellakaan ajatella. Sitten sen pitää tapahtua itsestään. Halveksin ihmisiä, jotka menevät baariin hakemaan seuraa.
Siis mitä ihmettä sä oikein selität?! Taidat olla provo. :D
Sano nyt vielä että unelmien prinssi saattaa tulla soittamaan ovikelloa ruusukimpun ja sydämenmuotoisen konvehtirasian kanssa ihan vaan joku ilta hampaitasi pestessä ja hakemaan romanttiselle viiden tähden ravintolaillalliselle Porschellaan!
Tai naapurin amis-Arttu hakemaan Mäkkärin autokaistalle -89 Corollallaan vaikka ette ole ikinä edes jutelleet!
Koska sen PITÄÄ tapahtua itsestään, niih! :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun kysytään niin en yhtään. Ja yksin olen ollutkin, mihin olen tyytyväinen.
N30+
Yli 10 vuotta olen ollut naimisissa, vaimo aikanaan vietteli minut, en tehnyt mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se puolison saaminen ollut minkäänlainen suoritus, mutta tuon pöhkön kestäminen päivästä toiseen... Se vaatii toisinaan jonkinlaisia ponnisteluja ja itsehillintää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiersin yliopiston setapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.
No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.
Teit epämiellyttäviä asioita hampaat irvessä ja epätoivoa huokuen, ja sitten ihmettelet, miksi et ole kelvannut?
Onko pakko lyödä lyötyä? Menin ihmisten ilmoille, olin iloinen ja ystävällinen kaikkia kohtaan, aloitin keskusteluja. Koska olin siinä uskossa että ihmisten ilmoilla on pakko olla jos haluaa löytää seuraa.
Olisiko ollut parempi tuuri jos olisin vaan jäänyt yksin kotiin? Olisiko sinulla parempia ehdotuksia vai halusitko vaan päästä haukkumaan minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on haku päällä, näyttää epätoivoiselta.
Ei kukaan halua sellaista.
En ole tavannut yhtäkään seurustelukumppania varta vasten etsien. Ja miehet jotka kulkee baarissa katsellen naisia arvostellen että kuka mulle kelpaisi, ei saa ketään. Tylsiä huumorintajuttomia tyyppejä jotka luulee olevansa marketissa ostoksilla.
Vierailija kirjoitti:
Sattumaa, että ollaan samassa paikassa yhtä aikaa.
Tietysti täytyy liikkua jossain ja nähdä ihmisiä ja alkaa jutella.Parisuhteen kasvattamiseen ja hoitamiseen sai kyllä nähdä vaivaa sitäkin enemmän. Miehet taitaa ajatella enempi niin, että sitten kun ollaan pari, se on sillä selvä. Mutta siitähän se vasta alkaa.
Niin se miesten vaiva tapahtuu ENNEN sitä parin muodostumista.Harva jaksaa kerätä suurta määrää pakkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiersin yliopiston tapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.
No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.
Nainen joka sanoo että ei ole päässyt treffeille valehtelee rankasti.
Jos sinä teet tinder tilin niin pääset jo samana iltana treffeille. Saat valittua satojen miesten joukosta vain parhaat vaikka olisit minkälainen tahansa ulkonäöltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiersin yliopiston tapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.
No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.
Nainen joka sanoo että ei ole päässyt treffeille valehtelee rankasti.
Jos sinä teet tinder tilin niin pääset jo samana iltana treffeille. Saat valittua satojen miesten joukosta vain parhaat vaikka olisit minkälainen tahansa ulkonäöltäsi.
Ja itselläsi on pitkäkin kokemus rumana naisena olemisesta että pystyt noin sanomaan ja haukkumaan muita valehtelijoiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että olisin nähnyt vaivaa lainkaan. Avomieheni ja minä olimme ystäviä, kunnes kerran valvoimme yön jutellen arvoista ja aatteistamme. Olimme molemmat lähinnä hämmentyneitä, että olimme niin samanlaisia.
Kerran mies sitten pyysi minua elokuviin. Hän ei ollut ajatellut niitä treffeinä, kunhan ajatteli että kanssani olisi kiva lähteä. Hän haki minut kotoa ja juttelimme taas kaikkea haaveista lapsuusmuistoihin. Illan päätteeksi kiitin häntä kivasta illasta, toivotin hyvää yötä ja annoin poskelle suukon. Hän lähetti viestin lähdettyään, että alkoi miettiä, olivatko nämä nyt sitten treffit. Vastasin, että niin haluaisin ajatella. Sanoin myös toivovani etteivät ne jäisi viimeisiksi. Hän sanoi kaipaavansa myös jatko-osaa.
Satoja matcheja tinderissä satoja treffejä. Satoja sali kertoja satoja tunteja töitä että olis sitä satatuhatta rahaa. Ja vaikka mitä muuta. Mitä me tästä opimme? Miehet joutuu tekee hitosti kumppanin löytämiseksi.
Tapasin kivan miehen illanvietossa ja seuraavana päivänä loin facebook -tunnukset. Etsin miehen sieltä ja alettiin juttelemaan, rest is history. Tunnuksia ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiersin yliopiston tapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.
No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.
Nainen joka sanoo että ei ole päässyt treffeille valehtelee rankasti.
Jos sinä teet tinder tilin niin pääset jo samana iltana treffeille. Saat valittua satojen miesten joukosta vain parhaat vaikka olisit minkälainen tahansa ulkonäöltäsi.
Ja itselläsi on pitkäkin kokemus rumana naisena olemisesta että pystyt noin sanomaan ja haukkumaan muita valehtelijoiksi?
Väitätkö siis että on olemassa joku nainen joka ei pääsisi treffeille? Oletko tehnyt tinder tilin ja et ole päässyt sen avulla treffeille?
Joka kerta kun nainen tekee pariutumiseen liittyvän ketjun tänne AV:lle niin siihen tulee useita miehiä valmiina lähtemään treffeille....
Sisältä kaunis kirjoitti:
Satoja matcheja tinderissä satoja treffejä. Satoja sali kertoja satoja tunteja töitä että olis sitä satatuhatta rahaa. Ja vaikka mitä muuta. Mitä me tästä opimme? Miehet joutuu tekee hitosti kumppanin löytämiseksi.
Sama juttu täällä.
Tinderissä joka päivä 1-2h tarkoituksena mätsätä naisia ja käydä treffeillä parisuhdetarkoituksessa.
Parhaimmillaan 7 kertaa urheilua viikossa.
Lopputulos kaiken vaivannäön ja kymmenien treffien jälkeen = nolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiersin yliopiston tapahtumia ja bileitä vaikkei yhtään huvittanut, hymyilin, olin reipas, kävin baareissa vaikka en halunnut, taas hymyilin ja olin reipas. Vajaa 10 vuotta nettideiteillä, laitoin viestiä kiinnostaville miehille joiden kanssa meillä tuntui olevan riittävästi yhteistä. Laihdutin 20kg, aloitin lähes päivittäisen urheilun, opettelin meikkaamaan.
No, ikinä en päässyt edes treffiasteelle kenenkään kanssa. Nyt olen 30v ja taidan ottaa opiksi tämän ketjun kohtalotovereilta ja luovuttaa. Jotkut vaan jää yksin vaikka tekisivät mitä. Surettaa ja itkettää etenkin näin jouluna joka pitää taas kerran viettää yksin.
Nainen joka sanoo että ei ole päässyt treffeille valehtelee rankasti.
Jos sinä teet tinder tilin niin pääset jo samana iltana treffeille. Saat valittua satojen miesten joukosta vain parhaat vaikka olisit minkälainen tahansa ulkonäöltäsi.
Ja itselläsi on pitkäkin kokemus rumana naisena olemisesta että pystyt noin sanomaan ja haukkumaan muita valehtelijoiksi?
Väitätkö siis että on olemassa joku nainen joka ei pääsisi treffeille? Oletko tehnyt tinder tilin ja et ole päässyt sen avulla treffeille?
Joka kerta kun nainen tekee pariutumiseen liittyvän ketjun tänne AV:lle niin siihen tulee useita miehiä valmiina lähtemään treffeille....
Minä en ole päässyt. Nettideittejä olen kiertänyt mutta arvaa mitä, kaikki miehet joiden kanssa pääsin juttuasteelle sanoivat pian että alkoivat tapailla toista naista, tai että treffaavat ensin nämä muut naiset joita on jonossa ja jos niistä ei tule mitään niin voivat treffata minutkin. Tästä syystä ihmettelen näitä väitteitä miten miehillä on vaikeaa ja naisilla helppoa.
Tämä on minun kokemukseni eikä minulla ole mitään syytä valehdella. Tällä palstalla treffejä yksinäisille naisilla tarjonneet ovat aina olleet yli 400km päässä.
Alue: Aihe vapaa
No musta tuntuu, että deittailuun ja siihen liittyviin asioihin meni enemmän aikaa ja keskittymistä kuin opiskeluun, vaikka valmistuin ihan hyvin arvosanoin. Kaikki deitti-ilmojen rustaaminen ja hiominen, kuvaukset ja kuvankäsittelyt, kropan laittaminen kuntoon, urheilu ja ruokavalio, vaatekaapin hiominen, erilaisiin sosiaalisiin ympyröihin ja tapahtumiin liittyminen jne. Tenttiin lukeminen on helppoa tuohon verrattuna :D