Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon vaivaa olet nähnyt saadaksesi kumppanin?
22.12.2017 |
Otsikossa kysymys. Jokainen tietysti ymmärtää vaivan näön eri tavalla, mutta kuinka paljon olet pariutuaksesi esim. joutunut pyörimään baareissa/bileissä tai nettideiteissä (varsinkin jos et koe niitä mieluisena) tai kuinka paljon olet arkisissa tilanteissa joutunut lisäämään luontaista sosiaalisuuttasi ja kontaktin ottamista muihin? Kerro myös oletko mies vai nainen.
Kommentit (76)
En yhtään. Miehet ovat aina lähestyneet minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään, en mitenkään aktiivisesti koskaan etsinyt miestä enkä ole koskaan tehnyt aloitteita. Tavattiin miehen kanssa aika sattumalta yhteisen tutun kautta.
Onpa outo kysymys. En yhtään. Se vain tapahtuu.
Todella paljon. Tähän saattoi mennä enemmän aikaa ja vaivaa kuin maisteritutkinnon suorittamiseen
Kävin aikoinaan baareissa aina vapaaviikonloppuina, molempina iltoina. Alkuun se oli kivaa mutta pitemmän päälle vain pakkomielle siinä toivossa, että kohtaisi jonkun. Sitten tuli netti ja ensimmäiset nettideittipalstat. Vuosien aikana kävin kymmenillä tai sadoilla nettideiteillä. Kyllä suhteitakin syntyi, pisin netin kautta alkanut suhde kesti 1,5 vuotta. Sitten tapasin eksäni netissä muun kuin nettideittailun kautta; meillä oli erään mielenkiinnon kohteen ympärille kehitetty sivusto ja siellä pieni porukka, joka alkoi tavata toisiaan myös livenä. Kun se suhde päättyi toistakymmentä vuotta sitten, niin en enää juuri jaksanut etsiä. Silloin tällöin kävin baareissa ja joskus kokeilin nettideittejä mutta poistin ilmoitukseni usein muutamassa päivässä, koska "tyhjän saa pyytämättäkin". Lopulta yhteisen ystävän kautta tapasin nyksäni.
Vaivaa olen nähnyt tämänkin suhteen eteen sikäli, että introverttina viihtyisin parhaiten yksin, mutta pakottaudun pitämään yllä suhteita ystäviini koska en usko, että ihminen voi psyykkisesti hyvin ellei hänellä ole ihmisiä ympärillään. Ja onhan se kannattanut, koska ilman yhteistä ystävääni en todennäköisesti olisi koskaan tavannut nyksääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kysymys. En yhtään. Se vain tapahtuu.
Hmmm, kymmenettä vuotta tässä odotellaan että se vain tapahtuisi.
En ole koskaan nähnyt vaivaa. Sanomattakin lienee selvää että yksin tässä mennään edelleen :)
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella paljon. Tähän saattoi mennä enemmän aikaa ja vaivaa kuin maisteritutkinnon suorittamiseen
Kerro toki enemmän :)
Ihan liikaa. Olin sosiaalinen ja saatavilla, kävin bileissä ja baareissa vaikkei olisi huvittanutkaan 35-vuotiaaksi. Sitten totesin, että en enää vaan jaksa yrittää ja hyväksyin kohtaloni sinkkuudesta ja lapsettomuudesta.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee mitään epämiellyttävää saadakseni kumppanin. Deittailu on minulle jännittävää ja hauskaa ajanvietettä, ja tykkään käydä baareissa ihan muutenkin. En ole kovin sosiaalinen, mutta jos tapaan kivan tytön, jöön kyllä juttelemaan.
Mutta sinänsä kyllä huvittaa naisten "Se vain tapahtui itsestään" -kommentit. Niin varmaan tapahtuikin naisen näkökulmasta...
Olen nainen. En yhtään, en halua kumppania. Minusta sellainen olisi vain riippakivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tee mitään epämiellyttävää saadakseni kumppanin. Deittailu on minulle jännittävää ja hauskaa ajanvietettä, ja tykkään käydä baareissa ihan muutenkin. En ole kovin sosiaalinen, mutta jos tapaan kivan tytön, jöön kyllä juttelemaan.
Mutta sinänsä kyllä huvittaa naisten "Se vain tapahtui itsestään" -kommentit. Niin varmaan tapahtuikin naisen näkökulmasta...
minua naisena taas ei huvita yhtään tuo "se vain tapahtui itsestään". En ole ikinä itse päätynyt parisuhteeseen ilman että siihen olisi tarvittu kahden ihmisen välistä tietoista toimintaa ja vuorovaikutusta. Aika uskomatonta on, jos jotkut yhtenä aamuna vain heräävät ja huomaavat, että ovat saaneet kumppanin.
Lieneekö tämä sitten syy, miksi olen sinkku, koska en ole jaksanut nähdä, mitenkään erityisesti vaivaa saati tehnyt työtä sen eteen, että olisin saanut itselleni kumppanin (naisen). En toisaalta myöskään näe tässä mitään erityistä ongelmaa, koska yleisesti ottaen viihdyn oikein hyvin sinkkuna. - Nainen (kumppani) saattaisi toki tuoda elooni lisäarvoa ja kenties, jotain, jota en nyt osaa edes ajatella. Yhdessä kenties voisimme olla, ainakin toisinaan enemmän kuin kumpikaan yksin. Ja jos, niin kuin toivon, joskus löydän ja kohtaan "Sen" oman toisen puoliskoni, jonka kanssa haluan jakaa elämäni ja muodostaa parisuhteen, niin tiedostan toki, että yhteiselomme sujuisi vastakin mallikkaasti, en erehtyisi, missään kohtaa kuvittelemaan tai luulemaan ja pitämään toista itsestään selvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä koska nekin ilmenee nykyisin ihmisillä ennemminkin tarpeina tuottamaan jonkinlaista tyhjiötä johon ihminen ei kykene tai jaksa löytää järkiperäsitä ratkaisua niin tirvautuu löytyämään sen klassisin menetelmin?
Sattumaa, että ollaan samassa paikassa yhtä aikaa.
Tietysti täytyy liikkua jossain ja nähdä ihmisiä ja alkaa jutella.
Parisuhteen kasvattamiseen ja hoitamiseen sai kyllä nähdä vaivaa sitäkin enemmän. Miehet taitaa ajatella enempi niin, että sitten kun ollaan pari, se on sillä selvä. Mutta siitähän se vasta alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan liikaa. Olin sosiaalinen ja saatavilla, kävin bileissä ja baareissa vaikkei olisi huvittanutkaan 35-vuotiaaksi. Sitten totesin, että en enää vaan jaksa yrittää ja hyväksyin kohtaloni sinkkuudesta ja lapsettomuudesta.
N40
Ihan sama juttu. Saman verran vaivaa nähneet ystävät sen sijaan pariutuivat ongelmitta yksi toisensa perään. Mulle oli tarjolla ainoastaan yhdenillanjuttuja.
Naurettavaa tuollainen haku päällä oleminen. Kyllä ihmisellä on liikaa aikaa, jos hän varta vasten yrittää kumppania löytää. Sen täytyy tapahtua töissä tai jossain muussa sosiaalisessa tilanteessa. Täytyy olla niin kiire, ettei asiaa ehdi todellakaan ajatella. Sitten sen pitää tapahtua itsestään. Halveksin ihmisiä, jotka menevät baariin hakemaan seuraa.
En yhtään vaivaa. Teininä seurustelin 5+vuotta samalle luokalle tulleen pojan kanssa. Erottiin sovussa, tarkoitus viettää kunnon sinkkunuoruutta, mutta neljän kk:n päästä tapasin miehen jonka kanssa salamana rakastuttiin. Exäkin ois halunnut mut takas. Kun halusin erota n.20 vuoden jälkeen aviomiehestäni niin hän teki kaikkensa saadakseen mut takas, lopulta psalattoialattiin yhteen, mulla olis ollut pari muutakin innokasta ottajaa. Myös teininä olisin kelvannut useammallekun, kummallista tästä tekee sen että oon ihan tavallisen näköinen ja painoinen, en mikään missi. Pienikokoinen ja sulmälasitkin on..
Olen kritisoinut miesten laiskuutta, pettämistä ja kelvotonta lastenhoitoa nuoresta saakka.
Pettäjiltä pitäisi mielestäni poistaa pettämisvälineet.
En pidä siitä, että todella, todella, todella monet miehet ovat lihavia.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä elän yksin.
N
Alue: Aihe vapaa
En yhtään. Mies näki vaivaa saadakseen minut ;)