Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksette ole kertonut että klassinen musiikki on näin hienoa?
En ole koskaan kuunnellut klassista musiikkia niitä satunnaisia pätkiä ja Finlandiaa enempää ja nyt ihan sattumalta eksyin spotifyssä kuuntelemaan ja mun maailma räjähti. Siis tää Sibeliuksen tuonelan joutsen (mikä onkaan oikea nimi), ihan törkeän hieno ja herkkä!
Nyt kertokaa omia klassisen musiikin suosikkejanne, haluun kuunnella lisää.
Kommentit (371)
Bolero - Maurice Ravel! Kannattaa ehdottomasti kuunnella, siinä tulee koko ajan uusia soittimia mukaan ja tunnelma mahtipontistuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muhun ei iske nuo klassisen musiikin evergreenit. Ne ovat ylitunteellista, mahtipontista aikakauutensa poppia, helppo purra ja niellä.
Igor Stravinski ja siitä ajallisesti eteenpäin on sopivan erikoista musiikkia omaan makuuni.
Ai sinuun ei iske? No oletpa sinä oikein erikoinen ihminen. Muita parempi uniikki lumihiutale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bach ja Mozart, kaikki teokset.
Jos tykkää humppati-pomppati-klassisesta, niin valitse Mozart.
Oma suositukseni on Einojuhani Rautavaaran sinfoniat Angel of light tai The Journey.
Anteeksi, mutta mitä ihmettä on humppati-pomppati-klassinen?
Mä en uskalla kuunnella klassista. Jotenkin tuntuu se menee mulla jonneki ihon alle ja tietoisuuden taakse ja ravistelee tavalla, jota ei muuten voi kokea. Tykkään liikaa olla kiinni reaalimaailmassa. Lisäksi se herättää omituisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muhun ei iske nuo klassisen musiikin evergreenit. Ne ovat ylitunteellista, mahtipontista aikakauutensa poppia, helppo purra ja niellä.
Igor Stravinski ja siitä ajallisesti eteenpäin on sopivan erikoista musiikkia omaan makuuni.
Ai sinuun ei iske? No oletpa sinä oikein erikoinen ihminen. Muita parempi uniikki lumihiutale.
Tai sit vaan joku, jolla on eri mielipide ku sulla?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykysäveltäjistä omia ylivoimaisia suosikkejani ovat Thomas Bergersen ja Hans Zimmer. Heidän musiikkinsa aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia mukaan lukien kylmät väreet selkäpiihin. Musiikkimakuni on tullut kieltämättä teilatuksi monen kaverin suusta, koska ei ole ilmeisesti heidän mielestään cool :D
M22
Franz Schubert, Lieder
Sergei Rahmaninov, Kuolleiden saari
Claude Debussy, Le Martyre de saint Sébastien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ludwig van Beethoven, 9. sinfonia
Bach - cello suite n. 1 prelude, tykkään =P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin Bachin Goldberg variations - Aria
Albinoni ADAGIO on mun lemppari.
Sibelius . Lähes koko tuotanto
Edvard Grieg; Peer Gynt
Märtensen: Myrskyluodon Maija
saa aina minut herkistymään.
Ja esim tuo Peer Gyntin Vuorenpeikkojen luolassa on ihan huippu myös lasten kanssa työskennellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paul de Senneville, Eugen Doha, Ernesto Cortazar......muutamia todella hyviä säveltäjiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko Don Giovanni - ooppera etenkin kuuden laulajan loppukuoro.
Vierailija kirjoitti:
Mä en uskalla kuunnella klassista. Jotenkin tuntuu se menee mulla jonneki ihon alle ja tietoisuuden taakse ja ravistelee tavalla, jota ei muuten voi kokea. Tykkään liikaa olla kiinni reaalimaailmassa. Lisäksi se herättää omituisia tunteita.
Juuri tämä on se syy miksi tykkään kuunnella klassista. Se menee ihon alle, Saa aikaan kylmät väreet , ja herättää tunteita ja saa jopa itkemään. Kuitenkin sillain hyvällä tavalla, ei surumielisesti. Tai no toki on kappaleita jotka saa surumielisyydenkin aikaan, mutta kuuntelen mieluummin sävellyksiä jotka tuntuvat hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bach ja Mozart, kaikki teokset.
Jos tykkää humppati-pomppati-klassisesta, niin valitse Mozart.
Oma suositukseni on Einojuhani Rautavaaran sinfoniat Angel of light tai The Journey.
No minä suosittelen tutustumaan ennakkoluulottomasti kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piano on myös sellaisille ihmisille, jotka eivät osaisi tuottaa puhdasta ääntä muilla soittimilla, jossa se vaatii muutakin kuin pelkkää koskettimen painallusta.
Ei se ihan noin mene. Poikani aloitti kitaralla, todettiin absoluuttinen korva ja soittaa nykyään suvereenisti pianoa ja kiipparia, rumpuja, jopa puhaltimia. Tienaa kivasti makkaraa leivän päälle tällä kyvyllään, toki on vakinaisessa työsuhteessa koko ajan.
Poikasi siis aloitti kitaralla ja siirtyi myöhemmin pianoon. Kuten sen kuuluukin mennä.
Pachelbel kirjoitti:
Kuuntelepa Pachelbel - Canon In D Major, loistava, ihana - todella kaunis sävellys. Se oli eka mikä minut herätti klassisen pariin. Sitten ostin Tchaikovsky:n pähkinänsärkijät (nutcracker) ja joutsenlampi (swan lake) cd:t.
Ei ole mitään sellaista kuin Pähkinänsärkijät.
Vierailija kirjoitti:
Voi pianohullu, rauhoitu! Monilla ihmisillä on huonoja muistoja vastentahtoisesta harrastuksesta, väkisin ei synny hyvää. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että jollekin muulle jossain muussa tilanteessa soittoharrastuksella voi olla ilahduttavia, jopa terapeuttisia vaikutuksia. Onhan ne koskettimet verrattain helpot, mutta taitavissa käsissä pianolla voi olla myös uskomattoman paljon ilmaisuvoimaa.
Jos tällä yritit vihjata sitä, että itseni olisi laitettu soittamaan pianoa lapsena, osuit väärin. Soitin erästä toista soitinta, josta kyllä pidin jonkin verran.
Enhän minä soittoharrastusta torpannut, vaan PIANON soiton.
Vaikka pianolla onkin ilmaisuvoimaa, esimerkiksi jousisoittimilla se on kymmenkertainen.
Alue: Aihe vapaa
Kuuntelepa Pachelbel - Canon In D Major, loistava, ihana - todella kaunis sävellys. Se oli eka mikä minut herätti klassisen pariin. Sitten ostin Tchaikovsky:n pähkinänsärkijät (nutcracker) ja joutsenlampi (swan lake) cd:t.