Lue keskustelun säännöt.
Ikää 42 vuotta ja nyt iski kauhee vauvakuume.
22.12.2017 |
Lapset on jo aikuisia, mutta uuden miesystävän myötä minulle on tullut vauvakuume. Hänellä on 6 vuotias tytär edellisestä liitostaan. Mitä sanotte, kannattaako alkaa yrittämään vai unohtaa koko juttu? Ikää kuitenkin jo on.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa, miltä kuulostaa. Unohda koko juttu. Järkyttävää, että tuossa on jo aikuisia lapsia ja mukana pyörii joku kuusivuotias ja sitten ajattelee vielä vauvaa. Aivan järkyttävää.
Eihän ole. Mene muualle järkyttymään siitä ja anna muiden elää elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama ikä ja olo. Kotona asuu vielä lapset, mutta tekisi mieli saafa vauva. Ja mies on sama kuin aiemminkin.
Mun äiti pyöräytti meidän perheen iltatähden ollessaan 42-vuotias. Paljon on tuonut iloa meille aikuisille sisaruksillekin ja pienimmästä siskosta on mukavaa, kun on monta aikuista ehdokasta lähtemään elokuviin, huvipuistoihin yms :)
Ap 42, mies jolla aiemmasta suhteesta 6-vuotias on alle 30. Suhde kestänyt vasta vuoden. En tekisi vauvaa noilla tiedoilla. Ikäero tulee näkymään ja tuntumaan todella nopeasti sen jälkeen kun vauva on tehty ja ap valvoo yöt ja päivät imettäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä lähtisi tekemään lasta tuollaisen keskenkasvuisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap 42, mies jolla aiemmasta suhteesta 6-vuotias on alle 30. Suhde kestänyt vasta vuoden. En tekisi vauvaa noilla tiedoilla. Ikäero tulee näkymään ja tuntumaan todella nopeasti sen jälkeen kun vauva on tehty ja ap valvoo yöt ja päivät imettäen.
Ap ei käsittääkseni ole kertonut miehen ikää.
Minä tulin vahingossa raskaaksi 40-vuotiaana. Minulla oli ns. lapsettomuustausta (kaksi lasta hoidoilla exän kanssa) joten raskaus oli iso yllätys ja myös järkytys. Suunnitelmallisesti en olisi lasta yrittänyt, mutta elämä nyt meni näin.
Sinuna miettisin asiaa sekä talouden kannalta että jaksamisen kannalta. Taloudesta sen verran, että minulla meni asunto ja auto vaihtoon kolmannen lapsen myötä. Jaksamisen kannalta jo pelkästään raskaus oli raskaampi kuin kymmenen vuotta nuorempana. Synnytykset oli helpompia nuorempana ja toipuminen niistä nopeampaa. Yövalvomisista en edes jaksa kertoa. Lapsi on onneksi ollut terve.
Älä ymmärrä väärin. Lapsi on rakas, enkä osaa enää kuvitella elämää ilman häntä. Mutta olisinko tämän kaiken tietäen, tieten tahtoen halunnut kolmannen lapsen tässä iässä? En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kolme lasta ja olen samanikäinen. Haluaisin kovasti lapsen vielä, mutta mies ei halua. Tämä on hankalaa välillämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on aikuisia, se mainittiin aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopisiko sijaisvanhemmuus tai tukiperheenä toimiminen teille? Teillähän on kokemusta lasten kasvatuksesta ja myös elämänkokemusta, mistä on varmasti hyötyä jos lapsi on kokenut kovia.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa, miltä kuulostaa. Unohda koko juttu. Järkyttävää, että tuossa on jo aikuisia lapsia ja mukana pyörii joku kuusivuotias ja sitten ajattelee vielä vauvaa. Aivan järkyttävää.
Roskaväki huutelee. Alaluokkaiset hankkivat lapsia nuorina ja rupsahtavat aikaisin. Ikinä ei tehdä uraa tai hankita elintasoa. Paremmissa piireissä nelikymppinen on täydellisessä iässä hankkimaan lapsia. On edetty uralla, hankittu omaisuutta ja pidetty huolta kunnosta ja ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap 42, mies jolla aiemmasta suhteesta 6-vuotias on alle 30. Suhde kestänyt vasta vuoden. En tekisi vauvaa noilla tiedoilla. Ikäero tulee näkymään ja tuntumaan todella nopeasti sen jälkeen kun vauva on tehty ja ap valvoo yöt ja päivät imettäen.
Ap ei käsittääkseni ole kertonut miehen ikää.
Minä tulin vahingossa raskaaksi 40-vuotiaana. Minulla oli ns. lapsettomuustausta (kaksi lasta hoidoilla exän kanssa) joten raskaus oli iso yllätys ja myös järkytys. Suunnitelmallisesti en olisi lasta yrittänyt, mutta elämä nyt meni näin.
Sinuna miettisin asiaa sekä talouden kannalta että jaksamisen kannalta. Taloudesta sen verran, että minulla meni asunto ja auto vaihtoon kolmannen lapsen myötä. Jaksamisen kannalta jo pelkästään raskaus oli raskaampi kuin kymmenen vuotta nuorempana. Synnytykset oli helpompia nuorempana ja toipuminen niistä nopeampaa. Yövalvomisista en edes jaksa kertoa. Lapsi on onneksi ollut terve.
Älä ymmärrä väärin. Lapsi on rakas, enkä osaa enää kuvitella elämää ilman häntä. Mutta olisinko tämän kaiken tietäen, tieten tahtoen halunnut kolmannen lapsen tässä iässä? En.
Tällaisia kommentteja olen nähnyt ennenkin. Tuntuvat täysin käsittämättömiltä. Miten ihminen on nelikymppisenä kehäraakki? Sain itse 41 vuotiaana lapsen, eikä siinä iällä ollut mitään merkitystä. Ihan sama olisinko ollut 20 -vuotias. Raskaus oli normaali, synnytys helppo ja lapsi terve. Oli normaalit yövalvomiset ja korvatulehdukset, mutta mitäpä niistä. Sehän on elämää. Minusta ei ole mitään syytä olla hankkimatta lapsia 42 -vuotiaana. Parempi on, jos äidillä on enemmän elämänkokemusta.
Yrittänyttä ei laiteta! Ei muutakun kovaa ajoa ja jos tärppää niin tärppää ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap 42, mies jolla aiemmasta suhteesta 6-vuotias on alle 30. Suhde kestänyt vasta vuoden. En tekisi vauvaa noilla tiedoilla. Ikäero tulee näkymään ja tuntumaan todella nopeasti sen jälkeen kun vauva on tehty ja ap valvoo yöt ja päivät imettäen.
Ap ei käsittääkseni ole kertonut miehen ikää.
Minä tulin vahingossa raskaaksi 40-vuotiaana. Minulla oli ns. lapsettomuustausta (kaksi lasta hoidoilla exän kanssa) joten raskaus oli iso yllätys ja myös järkytys. Suunnitelmallisesti en olisi lasta yrittänyt, mutta elämä nyt meni näin.
Sinuna miettisin asiaa sekä talouden kannalta että jaksamisen kannalta. Taloudesta sen verran, että minulla meni asunto ja auto vaihtoon kolmannen lapsen myötä. Jaksamisen kannalta jo pelkästään raskaus oli raskaampi kuin kymmenen vuotta nuorempana. Synnytykset oli helpompia nuorempana ja toipuminen niistä nopeampaa. Yövalvomisista en edes jaksa kertoa. Lapsi on onneksi ollut terve.
Älä ymmärrä väärin. Lapsi on rakas, enkä osaa enää kuvitella elämää ilman häntä. Mutta olisinko tämän kaiken tietäen, tieten tahtoen halunnut kolmannen lapsen tässä iässä? En.
Tällaisia kommentteja olen nähnyt ennenkin. Tuntuvat täysin käsittämättömiltä. Miten ihminen on nelikymppisenä kehäraakki? Sain itse 41 vuotiaana lapsen, eikä siinä iällä ollut mitään merkitystä. Ihan sama olisinko ollut 20 -vuotias. Raskaus oli normaali, synnytys helppo ja lapsi terve. Oli normaalit yövalvomiset ja korvatulehdukset, mutta mitäpä niistä. Sehän on elämää. Minusta ei ole mitään syytä olla hankkimatta lapsia 42 -vuotiaana. Parempi on, jos äidillä on enemmän elämänkokemusta.
Samanlaiset kokemukset minulla. Sain kuopuksen 42-vuotiaana. Raskaus oli varmaan helpoin raskauksistani, toivuin sektiosta nopeammin kuin edellisestä yli 10 vuotta aikaisemmin tehdystä sektiosta, yövalvomiset jaksoin paremmin kuin muitten lasten kanssa, ja muutenkin osasin ottaa kaiken rennommin kuin nuorempana, jopa lapsen koliikin. Tyttö on jo 15-vuotias eikä edelleenkään ole ollut mitään erityisiä ongelmia.
Ei kannata. Tässä iässähän jo valmistaudutaan kuolemaan.
Äitini sai nuorimmaisensa 46-vuotiaana. Raskaus, synnytys ja lapsen lapsuusaika menivät hyvin, varsinkin kun meitä isompia sisaruksia oli auttajina. Ongelmat syntyivät siinä vaiheessa, kun lapsesta tuli teini. Isommat lapset olimme jo muuttaneet omillemme, meillä oli kiire omien lapsiemme kanssa ja vanhempani olivat iäkkäitä, jotka eivät yhtään ymmärtäneet nykymaailman asioita. Teini hillui ja oli ongelmissa, käytti alkoholia reippaasti jne. Tällä hetkellä kolmikymppinen ja käy terapiassa jatkuvasti vanhoihin traumoihinsa. Vanhemmat melkein 80-vuotiaita, joista ei apua asiassa edelleenkään. Eli olen muuttanut mieltäni: liian vanhat vanhemmat eivät osaa eivätkä jaksa auttaa nuorta tämän ongelmissa, vaikka lapsuus menisikin hyvin.
Kauheaa, miltä kuulostaa. Unohda koko juttu. Järkyttävää, että tuossa on jo aikuisia lapsia ja mukana pyörii joku kuusivuotias ja sitten ajattelee vielä vauvaa. Aivan järkyttävää.