Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt mennään 70-luvulle, taisi olla loppupuolta tai puolessa välin.. sama se. Pohjatietona kerron tapauksessa mukana olevista, että te ette ihan alkuunsa ajattele liian yksinkertaista tapahtuneen.
Kaksi intohimoista eränkävijää, oltu ulkona luonnossa yöpyen lapsesta lähtien, pakkkasella, helteellä, jouluna, juhannuksena..jne. Yövytty teltoissa tulilla, lumiluolissa, laavuilla, naisten jalkoväleissä... Molemmin puolin kiinnostus luontoon ja liikuntaan.
No niin, oltiin tuolloin myöhään syksyllä vähän laittomuuden rajamailla menossa kalastamaan, tai ainakin tarkoitus oli sellainen. Päätös oli verkottaa tai tuulastaa erästä kalaisaa, mutta luvatonta lampea. Lampi oli autiotuvalta, jossa yövyimme n.2,5 km päässä. Aautiotuvalle olimme kävelleet autolta 4-5km. Lähin asutus oli silloin 20km päässä. Joten aikalailla korvessa olimme, lappi on iso ja etäisyyksiä riittää. Tiesimme lammella olevan ruuhen ja kun oli kuuton yö tuulastus oli
Virvaliekeistä vissiin kyse
No, eipä tuosta voi juurikaan enempää sanoa. Mutta valaisenpa esimerkillä tapahtunutta vähän kansantajuisemin.. Laitetaanpa vaikkapa hanuri pöydälle.. tutkitaan sitä päällisinpuolin....niin siitähän löytynee toistasataa nappulaa, erivärisiä ja erimuotoisiakin.. On diskanttia ja bassoa jne.. Sitten mietitään miten se hanurin palkeiden venyttäjä voi muistaa painella niitä nappuloita oikeassa järjestyksessä... tunnista toiseen. Ei siinä mitään yliluonnollista ole, ei sinnepäinkään. Ei telepatiaa, ei mitään mystistä. Muistiin vain jää jälki kuuntelemisen lisäksi rytmi auttaa myös..ELIKKÄ.. Ennen radiosta tuli soitetut levyt samassa järjestyksessä, siinä oli se juju, miksi muka aavistit seuraavan soitettavan kappaleen... MOT
Pari viikkoa sattui aivan uskomaton asia, ei tätä kukaan usko mutta kerron kuitenkin.
Olin katsonut illan televisiota. Tuollainen moderni taulutelkkari. Sammutin television normaalisti kaukosäätimestä ja nousin tuolista, laitoin kaukosäätimen pöydälle. Kun olin noussut tuolista niin televisio käynnistyi itsestään uudelleen, ja ruutuun tuli sellaisen elämää nähneen tuntemattoman keski-ikäisen miehen naama, joka sanoi "dont turn off the power just yet". Sammutin television uudelleen, niin sitten pysyi kiinni.
Ihme juttu.
Mä tiesin vuosia jos voitan jossain "pikkuarpajaisissa".
Jos oli jonkun urheiluseuran tai vst. pikkujoulut jne ja arpajaiset niin sanoin aina ennen kun nimi kuulutettiin että se olen nyt minä. Ja välillä nousinkin valmiiksi.
Ja aina silloin olin.
Enää sitä fiilistä ei tule, toisaalta noita arpajaisiakaan ei enää sillee ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, eipä tuosta voi juurikaan enempää sanoa. Mutta valaisenpa esimerkillä tapahtunutta vähän kansantajuisemin.. Laitetaanpa vaikkapa hanuri pöydälle.. tutkitaan sitä päällisinpuolin....niin siitähän löytynee toistasataa nappulaa, erivärisiä ja erimuotoisiakin.. On diskanttia ja bassoa jne.. Sitten mietitään miten se hanurin palkeiden venyttäjä voi muistaa painella niitä nappuloita oikeassa järjestyksessä... tunnista toiseen. Ei siinä mitään yliluonnollista ole, ei sinnepäinkään. Ei telepatiaa, ei mitään mystistä. Muistiin vain jää jälki kuuntelemisen lisäksi rytmi auttaa myös..ELIKKÄ.. Ennen radiosta tuli soitetut levyt samassa järjestyksessä, siinä oli se juju, miksi muka aavistit seuraavan soitettavan kappaleen... MOT
En ole varma, onko tämä vastaus kirjoittamaani juttuun. Olen siis se, joka on arvannut, mikä biisi soi seuraavaksi.
Kerroin esimerkkinä bussikuskin radion kuuntelusta. Kyllä, aivan varmasti radioissa on aina olleet jotkin biisilistat, mutta tosiaan tämä oli vain yksi esimerkki. Yhtä hyvin olen arvannut vaikkapa ennennäkemättömässä elokuvassa soivan musiikin, tai jos kaveri on yht'äkkiä alkanut laulaa, biisejä siis todella laidasta laitaan, eri genreistä, eri vuosikymmeniltä, eri tilanteissa. Eli kyse ei ole suosikkiradiokanavan hittibiisilistan ulkoa oppimisesta.
Olin vuosia sitten yhdessä tapahtumassa. Baarijonossa juttelin jonkun tuntemattoman tyypin kanssa. Keskustelun lopussa hän yhtäkkiä sanoi mun nimen (tyyliin "mukavaa iltaa Minna"). Eikä siis tunnettu toisiamme enkä ollut esittäytynyt. Tää tyyppi vaikutti jotenkin säikähtävänsä sitä, että sanoi mun nimen ja jäi tunne, että möläytti sen vahingossa. Heti tämän jälkeen hän poistui ja jäin itse tilaamaan. Tilanne oli niin nopeasti ohi, etten ehtinyt kysyä, mistä hän mun nimen tiesi, mutta tämä on jäänyt vaivaamaan. En nähnyt kyseistä tyyppiä enää sinä iltana. Ja olen ihan varma, että sanoi mun nimen. Mulla on aika erikoinen nimi (en siis ole Minna).
Mietin jälkikäteen, että olisiko hän ollut joku vanha tuttu, jota en itse tunnistanut, mutta juteltiin ennen tätä nimen sanomista jo hyvän aikaa eli olishan se ilmi tullut. En tee asiakaspalvelutyötä tms, missä oltaisiin nimilappu rinnassa. En ole tinderissä eli ei ole voinut mua sellaisestakaan bongata.
Mietin, että voiko se olla ollut joku stalkkeri. Tyyliin joku kaupan kassa tai postinjakaja, joka on työnsä kautta saanut mun nimen tietoon. Jälkikäteen mietittynä se tyyppi aloitti keskustelun ja oli jotenkin ylimukava mua kohtaan. Jopa vähän teennäisen mukava. Se vaikutti säpsähtävän, kun sanoi mun nimen ja sitten katosi enkä nähnyt häntä loppuiltana. Jotenkin jäi karmimaan koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia sitten yhdessä tapahtumassa. Baarijonossa juttelin jonkun tuntemattoman tyypin kanssa. Keskustelun lopussa hän yhtäkkiä sanoi mun nimen (tyyliin "mukavaa iltaa Minna"). Eikä siis tunnettu toisiamme enkä ollut esittäytynyt. Tää tyyppi vaikutti jotenkin säikähtävänsä sitä, että sanoi mun nimen ja jäi tunne, että möläytti sen vahingossa. Heti tämän jälkeen hän poistui ja jäin itse tilaamaan. Tilanne oli niin nopeasti ohi, etten ehtinyt kysyä, mistä hän mun nimen tiesi, mutta tämä on jäänyt vaivaamaan. En nähnyt kyseistä tyyppiä enää sinä iltana. Ja olen ihan varma, että sanoi mun nimen. Mulla on aika erikoinen nimi (en siis ole Minna).
Mietin jälkikäteen, että olisiko hän ollut joku vanha tuttu, jota en itse tunnistanut, mutta juteltiin ennen tätä nimen sanomista jo hyvän aikaa eli olishan se ilmi tullut. En tee asiakaspalvelutyötä tms, missä oltaisiin nimilappu rinnassa. En ole tinderissä eli ei ole voinut m
Jos se erikoinen nimi on jäänyt muussa yhteydessä mieleen, vaikka ihan ohimenevässä. Esim. poliitikot alkavat puhua ihmisille melkein heti etunimillä, kun saavat ne jotenkin selville: *Mitä sinä Pasi ajattelet tästä. . .olithan sinä Pasi*.
Vierailija kirjoitti:
Nyt mennään 70-luvulle, taisi olla loppupuolta tai puolessa välin.. sama se. Pohjatietona kerron tapauksessa mukana olevista, että te ette ihan alkuunsa ajattele liian yksinkertaista tapahtuneen.
Kaksi intohimoista eränkävijää, oltu ulkona luonnossa yöpyen lapsesta lähtien, pakkkasella, helteellä, jouluna, juhannuksena..jne. Yövytty teltoissa tulilla, lumiluolissa, laavuilla, naisten jalkoväleissä... Molemmin puolin kiinnostus luontoon ja liikuntaan.
No niin, oltiin tuolloin myöhään syksyllä vähän laittomuuden rajamailla menossa kalastamaan, tai ainakin tarkoitus oli sellainen. Päätös oli verkottaa tai tuulastaa erästä kalaisaa, mutta luvatonta lampea. Lampi oli autiotuvalta, jossa yövyimme n.2,5 km päässä. Aautiotuvalle olimme kävelleet autolta 4-5km. Lähin asutus oli silloin 20km päässä. Joten aikalailla korvessa olimme, lappi on iso ja etäisyyksiä riittää. Tiesimme lammella olevan ruuhen ja kun oli kuuton yö tuulastus oli
Turhaa länkytystä, tiivistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia sitten yhdessä tapahtumassa. Baarijonossa juttelin jonkun tuntemattoman tyypin kanssa. Keskustelun lopussa hän yhtäkkiä sanoi mun nimen (tyyliin "mukavaa iltaa Minna"). Eikä siis tunnettu toisiamme enkä ollut esittäytynyt. Tää tyyppi vaikutti jotenkin säikähtävänsä sitä, että sanoi mun nimen ja jäi tunne, että möläytti sen vahingossa. Heti tämän jälkeen hän poistui ja jäin itse tilaamaan. Tilanne oli niin nopeasti ohi, etten ehtinyt kysyä, mistä hän mun nimen tiesi, mutta tämä on jäänyt vaivaamaan. En nähnyt kyseistä tyyppiä enää sinä iltana. Ja olen ihan varma, että sanoi mun nimen. Mulla on aika erikoinen nimi (en siis ole Minna).
Mietin jälkikäteen, että olisiko hän ollut joku vanha tuttu, jota en itse tunnistanut, mutta juteltiin ennen tätä nimen sanomista jo hyvän aikaa eli olishan se ilmi tullut. En tee asiakaspalvelutyötä tms, missä oltaisiin nimilappu rinnassa. En ole tinderissä eli ei ole voinut m
Olisko voinut nähdä sun pankkikorttisi, jos olit ostamaan menossa? Ja säikähti sitä, että oli ollut niin kiinnostunut kortistasi.
Vierailija kirjoitti:
Pienenä näin peikon lähimetsässä. Olin siis yksin siellä leikkimässä, olin alle kouluikäinen ehkä 5 v. Tämä on varhaisimpia lapsuusmuistojani, mutta muistan sen kirkkaasti.
Leikin siis yksin ja satuin nostamaan katseeni erään ison kiven päälle. Siellä tuo peikko istui slaavikyykyssä ja virnuili minulle. Se oli pienen lapsen kokoinen, mutta pelottavan näköinen. Virne oli todella ilkeä, uskomattoman pirullinen.
Peikko hyppäsi ketterästi kiveltä alas suoraan eteeni ja alkoi puhua minulle. Se kertoi, että koko perheeni on kuollut eikä minulla ole paikkaa mihin mennä. Mutta voisin muuttaa sen luo, se pitäisi minusta huolta. Ja koko ajan se p*prkele virnuili.
Aloin vain itkeä ja sanoim meneväni kotiin. Silloin peikko rääkäisi oikein vihaisena ja tarttui käteeni kovakouraisesti. Se sattui niin paljon, että aloin huutaa lujaa. Heräsin yhtäkkiä siihen, että äitini ravisteli minua ja kysyi, miksi makaan maassa.
Tulee mieleen, että olisikohan kuitenkin kyseessä ollut ihan oikea pienikokoinen aikuinen mies pahat mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokin asia on jäänyt mysteeriksi, johon ei ole mahdollista löytää vastauksia, niin on parempi kun antaa asian olla vaan. Kun kerran mikään määrä päättelyä ei riitä, niin ei siihen ikinä voi vastausta saadakaan. Paras kuitata se vain sillä, että kun se vaan on niin, se nyt vain meni silleen kummallisesti. Paras kun unohtaa vaan, eikä jää liikoja vatvomaan. Olisihan se tietysti mielenkiintoista tietää, mutta ehkä se on juuri niitä asioita, joita ei tarvitse tietää.
Eräs nainen ghostasi minut 19 vuotta sitten. Tuo kyseinen ihminen on juuri sitä tyyppiä, jolla jos on jollekin jotakin asiaa, sanottavaa, niin ikinä ei mene ja sano mitään sille, jolle sitä asiaa on, vaan juoruaa asiat ympäri kyliä sillä seurauksella, että tämä henkilö jolle sitä sanomista on, saa kuulla siitä jonkun yhteisen tutun suusta kautta rantain. Ihan "kiva". Tämä tämmöinen sitten ghostasi minut, enkä saanut ikinä tietää syytä. En edes kautta rantain, kun tiedustelin asiasta eräältä henkilöltä, jolta olisin kyllä kaikesta muusta saanut kuulla, mutta ei tästä sitten. Kaikki velatkin jätti pystyyn, häipyi vain ilman minkäänlaisia selityksiä, koska mistään ei pysty suoraan sanomaan sille, jolle sanottavaa on. Täysi sutki ja feikki ihminen, että oli parempikin kun hävisi elämästäni. Vielä parempi olisi ollut, kun jos ei olisi koskaan elämääni ilmaantunutkaan. Ihminen pärjää paljon paremmin, kun ei ole kaikenlaisia huonosti voivia paskanjauhajia ympärillä. Sen huomaa siitä, kun vertaan nykyistä elämääni tuohon 19 - yli 20 vuoden takaiseen elämääni. Enää en ole vastauksia vailla siitä, että mistä syystä tuo nainen minut ghostasi. Kyllä sai mennäkin. En tee yhtään mitään ihmisellä, joka puhuu puppua ihan joka asiasta, kusettaa, juoruaa kaikki asiat tutuille ja tuntemattomille niin ettei ole enää mitään yksityisyyttä, kun juoruilla ja paskapuheilla tekee taviksista eräänlaisia julkkiksia.
Vierailija kirjoitti:
Pari viikkoa sattui aivan uskomaton asia, ei tätä kukaan usko mutta kerron kuitenkin.
Olin katsonut illan televisiota. Tuollainen moderni taulutelkkari. Sammutin television normaalisti kaukosäätimestä ja nousin tuolista, laitoin kaukosäätimen pöydälle. Kun olin noussut tuolista niin televisio käynnistyi itsestään uudelleen, ja ruutuun tuli sellaisen elämää nähneen tuntemattoman keski-ikäisen miehen naama, joka sanoi "dont turn off the power just yet". Sammutin television uudelleen, niin sitten pysyi kiinni.
Ihme juttu.
Tämä nykytekniikka on sellaista, että sen kanssa on ihan kaikki mahdollista. Ihan kaikki. Itse ostin just tällä viikolla uuden telkkarin, älysellaisen. Viritin kanavat, mutta töllö ilmoitti monta kertaa että 0 kanavaa löydetty. Siis mitä v.....? Sama juttu monta kertaa. Laitoin automaattisen virityksen päälle ja ei mitään tapahtunut. Uutisetkin meni ohi siinä veivatessa ja veivatessa samoja toistaessa monet kerrat. Tuskatuin ja sammutin koko television. Sammuttamassa ruutuun ilmestyi teksti, joka menee suomeksi: LG hyvä elämä. Muutama sekunti ja laitoin television uudelleen päälle ja mitä tapahtuikaan? No, kaikki kanavat alkoivat näkyä ihan normaalisti. Voi sitä helpotuksen huokausta. Mutta miten ihmeessä se kanavien viritys ei sitten alkanut onnaamaan? Taas kerran oli puupää raketti tieteen kimpussa. Onnistui pöljältä sitten lopulta vahingossa se, mihin olisi ehdottomasti dippainsinööriä tarvittu, niin ei olisi ollut niin valtavan vaikeaa ja haasteellista.
Mun mielestä telkkareiden ei tarttis olla ihan noin hienoja. Taulutv on hyvä juttu, samoin digi ja huippu kuvanlaatu. Ne ovat fine, mutta kyllä saisi olla telkkarit ja tietokoneet erikseen. Tuossakin laitteessa helvetisti semmoisia ominaisuuksia ihan turhaan, koska en minä niitä tule mihinkään tarvitsemaan. Pidän television katselun ja netin erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätäni särki ja päätin ottaa nokoset sohvalla. Vähävaraisena olen tarkka silmälaseistani ja kurkotin asettelemaan se sohvapöydälle ennenkuin sammutin tv.n ja valuin torkkupeiton alle. Herätessäni en löytänyt laseja mistään kunnes nostin torkkupeittoa,lasit olivat sen alla sohvalla. Toistan että olen hyvin tarkka laseistani etteivät väänny tai naarmuunnu,en olisi ikinä maannut niiden päällä.
Olin nielurisaleikkauksessa, paikallispuudutuksella tehtiin. Puudutuksen jälkeen meni taju ja herättyä lääkärin ensimmäinen kysymys oli "mitä sä näit?". Epäilyttää, olikohan sittenkään ihan pelkkä pyörtyminen.
Tuo on kyllä todella häiritsevä ja omituinen tapaus. Erityisesti se, että numerosi oli salainen ja liittymä isäsi nimissä, tekee tästä entistä oudompaa. Joku, jossain, antoi hänelle numerosi mutta kuka ja miksi? 🤔
Jos pitäisi spekuloida, tässä muutama mahdollinen skenaario:
Numerosi päätyi hänelle jonkun tuttusi kautta. Ehkä joku oli nähnyt numerosi jossain tai välittänyt sen eteenpäin vahingossa tai tarkoituksella joskaan ei välttämättä pahantahtoisesti. Ehkä hän kysyi "tunnetko tämän nimisen henkilön?" ja joku tunsi sinut ja antoi numeron.
Nainen oli sekaisin ja sai numeron sattumalta. Vaikka numerot eivät yleensä löydy ilman julkista hakua, joskus voi olla outoja tietovuotoja, varsinkin jos hän oli jotenkin saanut selville nimesi ensin.
Joku huijasi häntä. Ehkä hänen miehensä todella petti häntä, mutta mies antoi hänelle tahallaan väärän nimen tai numeron? Tyyliin "Joo, se oli se [sun nimi]" ja keksi jonkun numeron, joka sitten sattuikin osumaan juuri sinuun.
Numeron väärin näppäily on mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Se, että hän tiesi etunimesi, tekee tästä sattumasta vielä epätodennäköisemmän.
Se viimeinen puhelu Espanjasta on kyllä kruunu tälle tarinalle ihan kuin joku trillerin huipennus. Että hän ilmoittaa "tulevansa moikkaamaan", ja kun kerrot olevasi ulkomailla, hän vain katoaa. Tuo ei kuulosta siltä, että hän olisi saanut sinut numeronsa vahingossa. Hän tuntui aidosti uskovan, että sinulla oli jotain tekemistä asian kanssa mutta miksi, jos mitään yhteyttä ei ollut?
Mietitkö koskaan, että olisit voinut ottaa asiasta selvää silloin, jos asia ei olisi jäänyt sikseen?
Ja tosiaan, tuo herättää kiinnostuksen mysteereihin! Itselläni ei ehkä ole vastaavaa, mutta tällaiset urbaanin legendan omaiset "kuka soitti ja miksi" -tapaukset ovat aina kutkuttavia. Oletko miettinyt, että tekisit tästä jonkinlaisen tarinan tai fiktiivisen version?
Onpa pitkä ketju! En millään pystynyt lukemaan kaikkia, mutta tässä vähän mietintää pariin keissiin:
Case 1: Aasialaisen näköinen Paula, joka oli kirjoittajan kanssa päiväkodissa ja joka oli vieläkin päiväkotilapsen kokoinen, kun kirjoittaja oli jo aikuinen. Tämä lapseksi jäänyt Paula tunnisti kirjoittajan päiväkotikaverikseen uimarannalla. Kuitenkin kirjoittaja tapasi vähän myöhemmin myös aikuisen Paulan.
Voisiko kyse olla ristiintunnistuksesta? Eli uimarannalla olleen tytön mielestä kirjoittaja näytti joltakin hänen päiväkodissaan työskennelleeltä henkilöltä. Ja tytön puhuttua päiväkodista kirjoittaja oli yhdistänyt aasialaispiirteisen tytön omaan päiväkotikaveriinsa. Ja tämä aikuinen vähän myöhemmin bongattu Paula oli sitten se oikea Paula, kirjoittajan vanha päiväkotikaveri. Tässä ketjussa on ollut vääntöä myös siitä, että päiväkotiryhmiä ei viedä uimaan uimarannoille. Ei varmaankaan, mutta kyseessä saattoi olla vaikka uimakoulu.
Case 2: Peikko, joka mursi metsässä lapsen käden, ja äiti löysi pyörtyneen lapsensa metsästä.
Ikävää, mutta voisiko olla niin, että äiti/isä oli oikeasti aiheuttanut lapsen käden murtuman, ja lapsi oli ollut niin järkyttynyt tästä, että oli kehittänyt peikkofantasian suojamuurikseen? Toisaalta kaikenlaista porukkaa voi olla liikkeellä ja vaikka huumepäissään joku voi keksiä virnuilla pelottavasti ja tehdä odottamattomia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole kuullut omakotitalossa seinän sisältä koputuksia.
HUI.. kuolemankello siellä kopsuttelee, aika alkaa olla..
Ihan tosi, sellainen tuholainen on olemassa, googlaa se niin tiedät.
Minulla on siihen liittyen tositarina.
Alle puoli vuotta ennen isäni kuolemaa heräsin varhain kesäaamuna noin neljän aikaan kotona ja kuulin tikittävää ääntä. Herätyskelloni ei tikitä eikä makuuhuoneessani ole muutakaan tikittävää. Nousin istumaan herätäkseni paremmin, mutta ääni kuului silti. Hiljaista tasaista tikitystä. Menin välillä toiseen huoneeseen, kun ajattelin, että jos ääni tuleekin omasta päästä. Toisessa huoneessa ääntä ei kuulunut, mutta kun palasin makuuhuoneeseen, kuulin sen taas, kunnes se jonkin ajan päästä loppui ja jatkoin uniani.
En kuullut sitä ääntä enää uudelleen koskaan, mutta se jäi askarruttamaan. Olisiko meillä kuoriainen kotona? Googletin kuolemankellon netistä, katselin kuvia siitä ja mietin, olisinko nähnyt meillä sellaista, ja löysin sen nimisen laulunkin, jota muutaman kerran kuuntelin. Laulu oli mielestäni jotenkin mystinen, siinä laulettiin mm. "Nyt se tulee, tulee taas" ja "isä, tule auttamaan".
Isän vointi oli sinä vuonna huonontunut, mutta vielä kesällä tapasimme ja juttelimme entiseen tapaan. Sen vuoden lopussa oli hautajaiset.
Kirakka kirjoitti:
Minulla olisi toisilta kuultuja kummitusjuttuja vaikka muille jakaa (heh), ja niistä yksi alempana, mutta ensin ikioma ufojuttu, jossa kaverini oli mukana näkemässä.
Olen kotoisin Lapista (terve vaan, jos joku tuttu sattuu lukemaan ja tunnistaa tarinan; älkää kysykö, mitä hittoa teen tällä palstalla), ja olin keskitalvella -89 ajamassa autolla kaverin kanssa eräästä kylästä kotikylääni puolenyön jälkeen, kumpikin ihan selvin päin eikä edes kovin väsyneinä. Olimme muistaakseni olleet kuskina jollekin kolmannelle osapuolelle, ja köröttelimme siinä sitten kotia kohti hiljaisuudessa.
Tie kylien välillä mutkittelee välillä järven rannassa siten, että toisella puolella nousee jyrkkä vaaranrinne heti tien laidasta, toisella puolella taas on järvi pelkän reunakaiteen takana. Ei katuvaloja, ympärillä lähes autio erämaa, ei muuta liikennettä. Taivas oli pilvessä, tie ennestään täysin tuttu. Kaverini ajoi, minä istuin pelkääjänpa
Tästä jutusta tulee mieleeni, että olen lukenut kuinka mineraaliesiintymät (ja atomipommitkin) voivat aiheuttaa lähiympäristössä valoilmiöitä. Johtuen maan sähkömagneettisuudesta.
Minulla ihan samaa kokemusta. Olen sen ajatellut johtuvan siitä, että ennen soitettiin samoilla listoilla biisejä. Ihmisen muisti ja rytmiikka jätti sitten muistiin jäljen levyjen soittojärjestyksen. Se oli kyllä ihan vinha kokemus, kun paria sekunttia ennen piisin alkua tiesi, mitä tuleman pitää. Eipä nykyään tapahdu samaa...