Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvin pieni juttu, mutta pyörii mielessäni. Olen nimittäin hiljattain miettinyt näitä "häiriö simulaatiossa" -juttuja..
Muutama päivä sitten ajoin autolla lapset kyydissä. Ajan aina maltillisesti ja ennakoivasti, ja varsinkin silloin, kun lapset ovat mukana. Tulin tienristeykseen, josta aina menemme. Näkyvyys on hyvä ellei erinomainen, ja tiellä liikkuvat ajoneuvot voi havaita jo hyvän matkaa ennen tienhaaraa. Näin, että autoja ei tule, joten aloin kääntyä vasempaan. Kun olin ylittämässä tietä ja kääntämässä oikealle kaistalle, huomasin, että juuri siinä kohdallani on henkilöauto menossa samaan suuntaan kuin minäkin. Oli pienestä kiinni, etten rysäyttänyt auton perään. Olin todella ihmeissäni, että Mistä Tyhjästä Se Siihen Tuli? Samaa ihmettelivät lapseni, joista toinen istui etupenkillä ja tarkkaili myös liikennettä (eikä hänkään ollut nähnyt auton autoa).
Muutaman kilometrin ajoin tuon auton perässä
Sokea piste tai auto oli *etupalkin* takana tai lapsi sittenkin selasi kännykkää tai nukkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä "etupalkki"-teoriaa itsekin mietin, mutta vaikuttaa ihmeelliseltä. Nimittäin toisen tien (sen, jolle olin menossa) liikenteen näkee puolen kilometrin mitalta risteävältä tieltä (jota ajoin) lähes puoli kilometriä ennen risteystä. Tielle, jolle olin menossa, ajetaan selvästi kovempaa vauhtia (70 km/h) kuin sillä toisella tiellä, jolla ajoin ennen risteystä. Minulla oli vauhtia max 30 km/h, sillä kelirikko oli todella paha. Siksi minusta on käsittämätöntä, että toinen auto olisi "madellut" koko matkan autoni tuulilasin ja kartanlukijan oven välisen palkin takana.
Olen mennyt tuosta tuhansia kertoja, eikä aiemmin ole tullut vastaavaa eteen.
Mitä tarkoitat sokealla pisteellä tässä tapauksessa?
Lapset eivät nukkuneet tai räpeltäneet puhelimia, mutta en toki muutenkaan pidä lapsia "silminäni" autolla ajaessa. :D
Vierailija kirjoitti:
Tätä "etupalkki"-teoriaa itsekin mietin, mutta vaikuttaa ihmeelliseltä. Nimittäin toisen tien (sen, jolle olin menossa) liikenteen näkee puolen kilometrin mitalta risteävältä tieltä (jota ajoin) lähes puoli kilometriä ennen risteystä. Tielle, jolle olin menossa, ajetaan selvästi kovempaa vauhtia (70 km/h) kuin sillä toisella tiellä, jolla ajoin ennen risteystä. Minulla oli vauhtia max 30 km/h, sillä kelirikko oli todella paha. Siksi minusta on käsittämätöntä, että toinen auto olisi "madellut" koko matkan autoni tuulilasin ja kartanlukijan oven välisen palkin takana.
Olen mennyt tuosta tuhansia kertoja, eikä aiemmin ole tullut vastaavaa eteen.
Mitä tarkoitat sokealla pisteellä tässä tapauksessa?
Lapset eivät nukkuneet tai räpeltäneet puhelimia, mutta en toki muutenkaan pidä lapsia "silminäni" autolla ajaessa. :D
Ihmisellä on silmissä sokea piste.
Ei kaksisilmäiselle autoilijalle tule sokeasta pisteestä johtuvia näköhäiriöitä liikenteessä. Muutenhan kolareita tapahtuisi solkenaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvin pieni juttu, mutta pyörii mielessäni. Olen nimittäin hiljattain miettinyt näitä "häiriö simulaatiossa" -juttuja..
Muutama päivä sitten ajoin autolla lapset kyydissä. Ajan aina maltillisesti ja ennakoivasti, ja varsinkin silloin, kun lapset ovat mukana. Tulin tienristeykseen, josta aina menemme. Näkyvyys on hyvä ellei erinomainen, ja tiellä liikkuvat ajoneuvot voi havaita jo hyvän matkaa ennen tienhaaraa. Näin, että autoja ei tule, joten aloin kääntyä vasempaan. Kun olin ylittämässä tietä ja kääntämässä oikealle kaistalle, huomasin, että juuri siinä kohdallani on henkilöauto menossa samaan suuntaan kuin minäkin. Oli pienestä kiinni, etten rysäyttänyt auton perään. Olin todella ihmeissäni, että Mistä Tyhjästä Se Siihen Tuli? Samaa ihmettelivät lapseni, joista toinen istui etupenkillä ja tarkkaili myös liikennettä (eikä hänkään ollut nähnyt auton autoa).
Muutaman kilometrin ajoin tuon auton perässä
Oliko auto harmaa tai muuten maaston värinen, paistoiko aurinko sellaisesta suunnasta ettet havainnut liikennettä? Onhan David Copperfieldkin hävittänyt suuria kohteita valolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päätäni särki ja päätin ottaa nokoset sohvalla. Vähävaraisena olen tarkka silmälaseistani ja kurkotin asettelemaan se sohvapöydälle ennenkuin sammutin tv.n ja valuin torkkupeiton alle. Herätessäni en löytänyt laseja mistään kunnes nostin torkkupeittoa,lasit olivat sen alla sohvalla. Toistan että olen hyvin tarkka laseistani etteivät väänny tai naarmuunnu,en olisi ikinä maannut niiden päällä.
Unissasi nostit. Minä olen nostanut vauvan sängystään syliini nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksisilmäiselle autoilijalle tule sokeasta pisteestä johtuvia näköhäiriöitä liikenteessä. Muutenhan kolareita tapahtuisi solkenaan.
Aina joku tulee yllättäen eteen. Ihminen ei aina käännä päätään tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut omakotitalossa seinän sisältä koputuksia.
Olen kuullut pääni sisältä koputuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui noin 2 kk sitten ja edelleen ihmetyttää
työkuviot ahdistivat valtavasti ja oli muutenkin jotenkin todella raskas syksy. Metsä on minun paikkani ja siellä saan rauhan. Usein itken, halailen puita ja no, tunnen yhteyttä maahan. Oli aurinkoinen lokakuun sunnuntai kun ajattelin että nyt lähden metsään keräämään sieniä, hakemaan voimaa ja vastauksia. Että saisin jonkun merkin siellä miten edetä elämässä.
hyppäsin autooni ja Bluetoothin kartta meni puhelimesta päälle niinkuin lähes aina. Ainakin itsellä se tunnistaa tietyn päivän ja kellonajan liikkeet, esim. maanantaisin kertoo matkan ja ajan harrastukseen koska käyn siellä aina ma samaan aikaan.
Mutta vieläkin menee kylmät väreet kun mietin mitä puhelimen näytölle tuli nyt. Lapsuuden kodin osoite ja se tuli isäni firman nimellä. Ainoa vaan että isäni on kuollut lähes 10v sitten ja myös yritystoiminta lakkasi silloin. Koskaan näiden vuosie
Mun isäni kuoli pari vuotta sitten (olin isin tyttö) lyhyen, yllättävän ja helvetillisen rankan sairastelukauden jälkeen. Hänen kuolemastaan lähtien aina jos elämässäni on stressiä, hän tulee mun uneeni. Hän oli kitaristi ammatiltaan, ja usein hän on unissani nuori, pitkäpartainen hippimies (minkälaisena en koskaan häntä itse nähnyt, koska hän oli "jo" 30 kun synnyin) ja soittaa kitaraa.
Yhtenä tämmöisenä kertana, kun mulla oli aivan järjetön työstressi ja muitakin huolia, näin tärkeää työpäivää edeltäneenä yönä taas unta hänestä. Unessa hän soitti veljensä (joka kuoli pari kuukautta isäni jälkeen), kanssa Eaglesin "Take it easya". Molemmat olivat unessa nuoria, parrakkaita, jänteviä ja terveitä, iloisia miehiä. Lauloivat minulle "Take it easy, don't let the sound of your own wheels drive your crazy". Biisi soi päässäni kun heräsin. Aamukahvilla lehteä lukiessani meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun; lehdessä kerrottiin, että Eaglesin laulaja oli menehtynyt juuri samana yönä.
Tästä biisistä on sittemmin tullut voimabiisi mulle. Soitan sitä aina kun alkaa työstressi hiipiä niskaan. Iskä oli muutenkin semmonen, että rauhoitteli ja tsemppasi, ja tärkein elämänohje häneltä olikin ettei mitään ressiä mistään, "älä hättäile, tyttöni!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia sitten yhdessä tapahtumassa. Baarijonossa juttelin jonkun tuntemattoman tyypin kanssa. Keskustelun lopussa hän yhtäkkiä sanoi mun nimen (tyyliin "mukavaa iltaa Minna"). Eikä siis tunnettu toisiamme enkä ollut esittäytynyt. Tää tyyppi vaikutti jotenkin säikähtävänsä sitä, että sanoi mun nimen ja jäi tunne, että möläytti sen vahingossa. Heti tämän jälkeen hän poistui ja jäin itse tilaamaan. Tilanne oli niin nopeasti ohi, etten ehtinyt kysyä, mistä hän mun nimen tiesi, mutta tämä on jäänyt vaivaamaan. En nähnyt kyseistä tyyppiä enää sinä iltana. Ja olen ihan varma, että sanoi mun nimen. Mulla on aika erikoinen nimi (en siis ole Minna).
Mietin jälkikäteen, että olisiko hän ollut joku vanha tuttu, jota en itse tunnistanut, mutta juteltiin ennen tätä nimen sanomista jo hyvän aikaa eli olishan se ilmi tullut. En tee asiakaspalvelutyötä tms, missä oltaisiin nimilappu rinnassa. En ole tinderissä eli ei ole voinut m
"Mietin, että voiko se olla ollut joku stalkkeri. Tyyliin joku kaupan kassa tai postinjakaja, joka on työnsä kautta saanut mun nimen tietoon. Jälkikäteen mietittynä se tyyppi aloitti keskustelun ja oli jotenkin ylimukava mua kohtaan. Jopa vähän teennäisen mukava. Se vaikutti säpsähtävän, kun sanoi mun nimen ja sitten katosi enkä nähnyt häntä loppuiltana. Jotenkin jäi karmimaan koko juttu."
Tuo tunteesi ylimukavuudesta on hyvä vihje. Tiesi vähän liikaa, jos tiesi harvinaisen nimesi, jos et sitä kertonut - stalkkeri tulee mieleen. Tai todella vilkaisi pankkikorttiasi ja tietää nyt ehkä koko nimesi. Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu mukavalta.
Eron jälkeen jäin yksin asumaan rivitalokaksioon,päätyasuntoon jonka takapiha aukeaa metsään. Kello oli ehkä 22 illalla ja oli tullut sähkökatko,join keittiössä mehua ja katselin keittiön ikkunasta metsää kun äkkiä läppäri alkoi soittaa "They coming to take me away,ha haa "-kappaletta volyymit täysillä. Ei ollut todellakaan miellyttävää olla pimeässä huoneessa,silmien edessä pimeä metsä ja tuollainen kappale soi hiton kovaa! Kesti varmaan minuutin että pääsin yli lamaannuksesta ja sammutin musiikin.
En ollut edes kuunnellut Youtubea sitä päivänä eikä tuo kappale ole soittolistoillani. En ymmärrä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Migreeni aiheuttaa näköhäiriöitä. Myös lievä migreeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksisilmäiselle autoilijalle tule sokeasta pisteestä johtuvia näköhäiriöitä liikenteessä. Muutenhan kolareita tapahtuisi solkenaan.
Aina joku tulee yllättäen eteen. Ihminen ei aina käännä päätään tarpeeksi.
Tai, kun katsoo toiseen suuntaan, jää toinen suunta huomioimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha keskustelu mutta tuli mieleen jopa hieman karmaisevakin kokemus lapsuudesta, joka vaivaa minua edelleen.
Olin jotain 7-vuotias ja nukuin normaalisti puhelin yöpöydällä. Heräsin kesken unien ja minulla oli jotenkin ahdistunut olo, etten uskaltanut avata silmiäni. Uskalsin kuitenkin raoattaa silmiäni hieman ja kauhukseni huomasin, että joku piti puhelintani naamani edessä pystyssä (näytössä valo).
Pelästyin niin paljon että pysyin paikallaan, en päästänyt inahdustakaan ja pidin silmäni kiinni niin kauan, kunnes nukahdin.
Hyvin mahdollista on se, että kyseessä oli pikkusisareni, joka heräsi yöllä, lähti vaeltelemaan ja piti puhelinta pystyssä tai sitten olin niin unen ja valveen rajamailla, että silmäni jotenkin vääristivät puhelimen asennon, ja minua monesti ahdisti kun heräsin yöllä,tosin ihmettelen, miksi puhelimen näyttö olisi päällä? Voihan se olla, että akku oli lopussa tai jotain. En muista kuulleeni mitään ääntä kuitenkaan siitä.
Toinen kokemukseni liittyy myös puhelimiin. Laitoin puhelimen viereeni yöpöydälle nukkumaan mennessä, mutta aamulla herätessäni se olikin huoneessani toiselle pöydälle, joka oli kauempana kuin sänkyni :O
Katsottiin mieskaverin kanssa leffaa sohvalla ja hän sai kuvaviestin. Minulta. Kuvassa näkyi keittiön pöytää ja vähän ikkunaa. Keittiön,jossa kännykkäni oli latauksessa.
Joo on tapahtunu. Nuorena kadotin eläni suuren rakkauden (rakkaani). Hän oli minulle aina kiltti ja hellä vaikka sitten petti ja jätti. Minun sydän särkyi ja olin hänelle hurjan vihainen. Nyt yli 30v jälkeen kun olen häntä tavannut, hän on ylimielinen nokittelija ja jotenkin tosi vihainen minulle. Selittämätöntä.
No semmoinen asia on jäänyt vaivaamaan, että miksi yksi Finnairin pimennysvuoroista epäonnistui ja saivatko ne ihmiset rahansa takaisin?
(Tosin allekirjoittanut ei itse ollut millään lennolla sinä päivänä)
Katsoin tv:tä ja jokin kolahti vieressä niin kovaa,että sylissä nukkunut kissa ryntäsi korvat luimussa karkuun.
Koska vieressä on sohvapöytä,oletin tietenkin että jokin putosi siitä lattialle. Kaikki tavarat olivat kuitenkin paikoillaan.
Seinän takana on makuuhuone ja menin sinne seuraavaksi katsomaan,oliko taulu tippunut tai hylly pettänyt vaatekaapista. Kaikki oli paikallaan.
Ilman kissan reaktiota olisi luullut,että päässäni paukkuu!
(Omakotitalo niin ei kuulunut naapurista).
Kaipaamaan jäänyt.
Tämä menneisyyden ihminen puskee aika ajoin mieleeni varsinkin viime aikoina kun välirikosta tulee 20 vuotta ja ehkä tämä on paikka siitä kertoa kun kirjaimellisestikin selvittämätön asia kyseessä.
Tämä ihminen vaikutti vahvasti elämässäni vuodet 2002-2005. 2002 syksy ja silloin viimeinen vuosi opintoja silloisessa koulussa. Luokalle oli tullut uusi tyttö toiselta luokalta ja pääsin hänen kanssa tekemään tuttavuutta kunnolla kun tehtiin ryhmätöitä, silloin pääsin juttuun ja kun niitä näitä juteltiin niin huomaan kuinka samanhenkinen on ja alan enemmän ja enemmän ihastumaan häneen. Kummatkin jo silloin vahvoja oman tiensä kulkijoita ja pikkukaupungissa kasvettu niin parjausten ja kiusaamisten kohteeksi jouduttu.
Viimeisenä vuotena koulussakin ahkeraan juteltiin ja oltiin toistemme seuraksi kunnes sitten 2003 keväällä saatiin lakit päähän. Kun ei oltu yhteystietoja vaihdettu niin sitten kyllä kaupungilla nähtiin eri tapahtumissa jos kävin vaikka livemusiikkia kuuntelemassa tai ihan kaupan käytävillä tuli vastaan jos ostoksilla kävin ja edelleen juteltiin mukavia. Edelleen se ihastus oli vahvaa, mutta en tohtinut pyytää vielä puhelinnumeroa ja aloin sitä miettimään vahvasti. Viimein sitten syyskesällä 2005 näin viimeisiä kertoja häntä ihan niin, että oltiin vielä puheväleissä. Olin muuttamassa hetkeksi toiselle paikkakunnalle jatko-opintoihin ja sen ehdin hälle kertomaan ja puheli myös, että on laittanut hakupapereita myös ja odottaa vastausta. Silloin oli vielä lämmin tunnelma meidän välillä ja se kohtaaminen päätyi oikein lämpimään halaukseen joka sitten lopullisesti sen vahvan ihastumisen itsessä laukaisi. Tulevat päivät uudessa koulussa ja paikkakunnalla menikin niin etten paljoa muuta pystynyt ajattelemaan kuin häntä ja päätin, että sen numeron pyydän kun nähdään joskus.
Niin sitten kävi, että samana syksynä kun vielä kerran nähtiin kun kävin taas kotikaupungissa. Rohkaisen mielen ja pyysin numeroa ja sanoin, että voidaan kavereina jutella enemmän ja pistellä viestiä toisille. Hän suutahti samantien ja laittoi välit poikki eikä tullut koskaan isompaa tilaisuutta asiaa selvittää, juoksi vaan tuhatta ja sataa karkuun mun luota. Viimeinen havainto on pari vuotta tapauksen jälkeen kun asuin taas synnyinpaikkakunnalla ja kävin kahvilla ja tämä tyttö istui vieruspöydässä kaverinsa kanssa joten ajattelin, että nyt on hyvä hetki selvittää välit ja keräilin rohkeutta, mutta se jäi kun kuuli hänen puhuvan kaverilleen, että pysy tuosta tyypistä kaukana kun taannoin muakin lähenteli. Tämä jäi viimeiseksi havainnoksi hänestä ja tekikin katoamistempun tuon jälkeen.
Pari vuotta sitten kun valmistumisesta tuli 20 vuotta täyteen niin hän taas nousi mieleen kun katsoin vanhoja koulukuvia noita ajoilta ja oikein kysyin jopa vanhoilta opiskelukavereilta, että tietääkö kukaan mihin yhtäkkiä katosi ja kukaan ei tiennyt, ei edes hänen yksi parhaista kavereista jonka kanssa ahkeraan vietti silloin aikaa eikä yksi omista luottoystävistä joka samaa koulua kävi, hänkin totesi ettei edes muistanut koko ihmistä, että tuo olisi meidän koulussa ollut. Eipä tiennyt moni muukaan enää kuka hänen kanssa kaveerasi. Ei ole somessakaan hän, ei Facebookissa, ei Instassa joissa itse taas olen.
Tässä onkin niin monta teoriaa tullut mieleen mitä tapahtunut. Hän jo kouluaikoina suunnitteli muuttavansa isompaan kaupunkiin heti koulun jälkeen mitä pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona, olisi lähtenyt ihan ulkomaille ja sanoipa ne jotkut kaverit, että yksi vaihtoehto ettei ole enää elossakaan, kaikki mahdollista.
Tämä on hyvin pieni juttu, mutta pyörii mielessäni. Olen nimittäin hiljattain miettinyt näitä "häiriö simulaatiossa" -juttuja..
Muutama päivä sitten ajoin autolla lapset kyydissä. Ajan aina maltillisesti ja ennakoivasti, ja varsinkin silloin, kun lapset ovat mukana. Tulin tienristeykseen, josta aina menemme. Näkyvyys on hyvä ellei erinomainen, ja tiellä liikkuvat ajoneuvot voi havaita jo hyvän matkaa ennen tienhaaraa. Näin, että autoja ei tule, joten aloin kääntyä vasempaan. Kun olin ylittämässä tietä ja kääntämässä oikealle kaistalle, huomasin, että juuri siinä kohdallani on henkilöauto menossa samaan suuntaan kuin minäkin. Oli pienestä kiinni, etten rysäyttänyt auton perään. Olin todella ihmeissäni, että Mistä Tyhjästä Se Siihen Tuli? Samaa ihmettelivät lapseni, joista toinen istui etupenkillä ja tarkkaili myös liikennettä (eikä hänkään ollut nähnyt auton autoa).
Muutaman kilometrin ajoin tuon auton perässä, kunnes se katosi näköpiiristäni jollain metsävälillä.