Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Ne on kompostissa. Sinne meidän keittiövälineet on karanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienenä näin peikon lähimetsässä. Olin siis yksin siellä leikkimässä, olin alle kouluikäinen ehkä 5 v. Tämä on varhaisimpia lapsuusmuistojani, mutta muistan sen kirkkaasti.
Leikin siis yksin ja satuin nostamaan katseeni erään ison kiven päälle. Siellä tuo peikko istui slaavikyykyssä ja virnuili minulle. Se oli pienen lapsen kokoinen, mutta pelottavan näköinen. Virne oli todella ilkeä, uskomattoman pirullinen.
Peikko hyppäsi ketterästi kiveltä alas suoraan eteeni ja alkoi puhua minulle. Se kertoi, että koko perheeni on kuollut eikä minulla ole paikkaa mihin mennä. Mutta voisin muuttaa sen luo, se pitäisi minusta huolta. Ja koko ajan se p*prkele virnuili.
Aloin vain itkeä ja sanoim meneväni kotiin. Silloin peikko rääkäisi oikein vihaisena ja tarttui käteeni kovakouraisesti. Se sattui niin paljon, että aloin huutaa lujaa. Heräsin yhtäkkiä siihen, että äitini ravisteli minua ja kysyi, miksi makaan maassa.
Hyi htto!
80luvulla ollessani noin 7v näin silloisen kotini läheisessä metsässä, kalliolla kaksi isopäistä mustaa tikku-ukkoa ja ylöslaisin olevan violetin "hatun" joka oli noin polkupyörän kokoa,maassa ja hehkui. Juoksin kotiin kertomaan,kukaan ei uskonut,
Ajattelin pitkään että ne hahmot oli jotain haamuja ja vasta 90luvun ufoohjelmien myötä ymmärsin mitä olin nähnyt.
Tämä kokemus, jonka kuvaat, vaikuttaa todella voimakkaalta ja pelottavalta. Vaikka se on lapsuusmuisto, se on jäänyt sinulle elävästi mieleen. Lapset voivat kokea intensiivisiä tunteita ja pelkoja, jotka saavat jopa tavalliset, luonnolliset asiat tuntumaan todella uhkaavilta ja todellisilta. On myös mahdollista, että mielikuvitus ja pelot voivat silloin sekoittua todellisuuteen, mikä tekee kokemuksesta vielä vaikuttavamman.
Peikon kuvaaminen virnuilijana, joka kertoo kamalia asioita, voi olla symboli jollekin pelolle tai epävarmuudelle, jota koit tuolloin elämässäsi. Ehkä lapsen mieli käytti tätä kuvastoa ilmaisemaan tuntemuksia, joita ei voinut suoraan käsitellä kuten pelkoa yksinäisyydestä, turvattomuudesta tai jotakin muuta.
Tällaiset kokemukset voivat myös olla alitajunnan tapa käsitellä ahdistusta, jota lapsi ei välttämättä osaa jäsentää sanoiksi. Jos tämä muisto on jäänyt niin vahvasti mieleen, se voi liittyä siihen, miten pelot ja epämukavuus voivat joskus ottaa muotoa sellaisena, jota on vaikea ymmärtää tai selittää aikuisena.
Jos tämä muisto tai vastaavat tunteet edelleen vaivaavat sinua, on tärkeää olla lempeä itsellesi ja ymmärtää, että tällaiset kokemukset ovat osa ihmiselämän alkuvaiheita. Joskus syvemmät tunteet voivat tulla pintaan vuosien jälkeen, mutta se ei tarkoita, että sinun täytyisi jäädä niiden kanssa yksin. Joskus ammatillinen tuki voi auttaa käsittelemään tällaisia voimakkaita kokemuksia ja niiden jättämää vaikutusta.
Oletko pohtinut tätä muistoa aikuisena, ja onko se jäänyt vaikuttamaan sinuun jollain tavalla?
Kertokaa tosi juttuja, mitä teille tapahtunut, pliis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teille tapahtunut jotain tosi outoo ?
Vierailija kirjoitti:
Onko teille tapahtunut jotain tosi outoo ?
Sellaista, jota ei voi uskoa (ei keksittyjä) jooko ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kerran yksi nainen pihaan raivoamaan. Meni hetki, ennen kuin sain selvää, mistä on kyse. Oli lähetin vaimo eli miehensä tuonut mulle joskus jonkun paketin :D
Kävi ihan sääliksi. Liekö tullut ero vai onko saanut pitää helmensä.
Vierailija kirjoitti:
80luvulla ollessani noin 7v näin silloisen kotini läheisessä metsässä, kalliolla kaksi isopäistä mustaa tikku-ukkoa ja ylöslaisin olevan violetin "hatun" joka oli noin polkupyörän kokoa,maassa ja hehkui. Juoksin kotiin kertomaan,kukaan ei uskonut,
Ajattelin pitkään että ne hahmot oli jotain haamuja ja vasta 90luvun ufoohjelmien myötä ymmärsin mitä olin nähnyt.
Miten nuo ufot reagoivat sinuun vai näyttikö siltä, etteivät huomanneet sinua? Koitko tilanteen pelottavaksi vai esim vain hämmentäväksi? Kiinnostaisi kuulla lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 2000 näin ufon. Se oli sellainen millaiseksi ne on kuvailtu eli lautasmainen jossa oli kupu päällä. Se oli järven päällä noin puiden latvojen korkeudella. Se heilui holtittomasti niinkuin siinä olisi ollut jotain vikaa. Olin silloin yläasteella eli todella nuori. Olin aivan järkyttynyt kun tajusin että ne olivatkin totta.
Ei kannata mennä kädestä ennustajalle. Kun olin parikymppisenä Tukholmassa töissä, eräs pakistanilainen mies halusi tanssiravintolassa tulkita kämmeneni viivoja. Hän sanoi vain yhden sanan: "Unhappy". - Aina silloin tällöin on tuo ennustus noussut mieleen elämäni aikana, eikä totisesti ole iloiseksi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt mennään 70-luvulle, taisi olla loppupuolta tai puolessa välin.. sama se. Pohjatietona kerron tapauksessa mukana olevista, että te ette ihan alkuunsa ajattele liian yksinkertaista tapahtuneen.
Kaksi intohimoista eränkävijää, oltu ulkona luonnossa yöpyen lapsesta lähtien, pakkkasella, helteellä, jouluna, juhannuksena..jne. Yövytty teltoissa tulilla, lumiluolissa, laavuilla, naisten jalkoväleissä... Molemmin puolin kiinnostus luontoon ja liikuntaan.
No niin, oltiin tuolloin myöhään syksyllä vähän laittomuuden rajamailla menossa kalastamaan, tai ainakin tarkoitus oli sellainen. Päätös oli verkottaa tai tuulastaa erästä kalaisaa, mutta luvatonta lampea. Lampi oli autiotuvalta, jossa yövyimme n.2,5 km päässä. Aautiotuvalle olimme kävelleet autolta 4-5km. Lähin asutus oli silloin 20km päässä. Joten aikalailla korvessa olimme, lappi on iso ja etäisyyksiä riittää. Tiesimme lammella olevan ruuhen ja kun oli kuuton yö tuulastus olisi aika makea juttu ennen lumien tuloa...mietimme silloin..
Pimeän tullessa, pakkasimme reppuihin verkot ja jonkun verran evästä ja juomaa.. tilley oli omassa salkussaan polttoaineineen minun rinkassa. Yö oli ihan musta, kuin Syväjärven joulu olisi meneillään... Arvelimme, lammelle kyllä osaamme, mitenkäs onnistuu takaisintulo pimeydessä autiotuvalle läpi sakean kuusikon. Selkeää polkua ei ollut mökiltä lammelle. Aikahan oli ennen gps:iä ja kännyköitä..Oli se aikaa, Kekkonenkin järjissään..ja Väyrynenkin ihan poikanen..
Käveltyämme matkan puoleen väliin ja kuusikon loppuessa aukean suon reunamalla alkoi yö yllättäen kirkastua. Valon määrän huomasimme lisääntyvän ikäänkuin portaattain, suurta ihmettelyä aiheutti tuo. Värikin oli kummallisen sininen. Monttu auki ihmettelimme mutta ,mutta sitten pokka petti, Helvetti sentään.. juoksimme äkkiä takaisin metsään. No päädyimme ihmekyllä saman kuusen tyvelle vierekkäin. Valon määrä vain lisääntyi ja lisääntyi, yhtään ei voitu sanoa mistä suunnasta sitä tulee, mutta sitä oli jo liikaakin. valomeri oli rajaton, ainakin meille se näyttäytyi siten. Varjoista ei voinut yhtään päätellä valon tulosuuntaa. Syke oli tietty tapissa, varmaan sama kaverillakin, ei sanaakaan vaihdettu, täysin liikkumatta istuttiin... ehkä pari kertaa vilkaistiin toisiamme. Valoisimmalla hetkellä metsässä olisi voinut lukea vakuutuspaperista sen pienimmänkin präntin. Aikamme istuttuamme valoisuus alkoi hiipua portaattain, kuten se teki tullessaankin. Aikaa ei katsottu kelloista, mutta 5-6 minuuttia se valohoito saattoi kestää, tai uskoimme sen kestäneen jälkeenpäin kun tapausta mökillä kävimme läpi.
Hetken sysimustassa yössä istuttuamme, kysyin kaverilta,mitenkäs tuo kalastus, taitaa se olla tältä yöltä tässä?? Kumpi hakee atraimen suon laidalta, kun se sinne kiireessä... päätimme, että haetaan se päivänvalossa huomenissa..Hyvin vaitonaisina marssimme tuvalle.
Oli se erikoinen kokemus. Muistan käyneeni seuraavan yön kuluessa useita kertoja ulkona, haistelemassa ilmoja ja katseen suunta aina lammelle päin. Niin se atrain haettiin päivävalossa seuraavana päivänä.
Huomioikaa lähin sähköpistoke oli silloin 20 km päässä, häthätää halogen polttimot oli tuolloin keksitty suurteho ledeistä puhumattakaan.. Rajavartioston valonheittimet poissuljettu yms..
Mutta mutta, UFO-uskovaiset teille mielelläni kerron..järkevä selityskin voi löytyä edelliseen keissiin... Tuohon aikaan Neuvostoliitto kertoi kehittäneensä satelliitin, jonka kautta se haaveili valaisevansa jonkin kaupungin siperiassa, heijastaen prismojen kautta auringon valon maahan valittuun kohteeseen.Olisikohan uskottava selitys tässä....? Minulle se ainakin käy..
Ei sitä ihminen aina voi täydellisesti onnistua, varsinkaan venäläinen...
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata mennä kädestä ennustajalle. Kun olin parikymppisenä Tukholmassa töissä, eräs pakistanilainen mies halusi tanssiravintolassa tulkita kämmeneni viivoja. Hän sanoi vain yhden sanan: "Unhappy". - Aina silloin tällöin on tuo ennustus noussut mieleen elämäni aikana, eikä totisesti ole iloiseksi tehnyt.
Erehdyit tulkinnasta.. mies selvästi yritti puhua suomea, käännän sen sinulle:" Anna häp..ä" Mies oli kiinnostunut sinusta ilmeisesti...
-Viera- kirjoitti:
Miksi onnellinen kansa tekee sukupuuttoa, lisäksi vauhdilla?
Syinä voipi olla että ei ole varaa enää lapsia kasvattaa/huolehtia täällä, kuin varakkailla perheillä. Kouluruoka taitaa vielä olla ilmaista, entä terveydenhuolto, ei ole ,onko hammaslääkäri käynnit ilmaisia lapsille? Vaatteet ja harrastusvälineet. Ja vanhempien terveys, millä tolalla ?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat viime vuosina muuttuneet epäempaattisemmiksi ja kylmemmiksi toisiaan kohtaan. Vanhoja ystäviäkään ei haluta enää tavata. Ensin vedottiin koronaan, mutta nyt puhutaan, kuinka matkustaminen paikasta toiseen on liian vaivalloista. Kyse ei ole edes kohtuuttoman pitkistä matkoista Suomen rajojen sisäpuolella, vaan voi olla vaikka matkasta kahden eri kaupungin välillä samassa maakunnassa.
Tätä miekin olen ihmetellyt..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat viime vuosina muuttuneet epäempaattisemmiksi ja kylmemmiksi toisiaan kohtaan. Vanhoja ystäviäkään ei haluta enää tavata. Ensin vedottiin koronaan, mutta nyt puhutaan, kuinka matkustaminen paikasta toiseen on liian vaivalloista. Kyse ei ole edes kohtuuttoman pitkistä matkoista Suomen rajojen sisäpuolella, vaan voi olla vaikka matkasta kahden eri kaupungin välillä samassa maakunnassa.
Tätä miekin olen ihmetellyt..
Koronarajoitukset saivat ihmiset miettimään, ovatko kaikki ihmissuhteet ylläpitämisen arvoisia. Onko itse vain antavana osapuolena eikä itse saa mitään.
Alue: Aihe vapaa
Mulla kans joskus äkilliset kovat äänet näkyy välähdyksenä. Se on ilmeisesti kuitenkin aika yleistä.