Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Monikin asia on jäänyt vaivaamaan ja vaille vastausta.
Asia ei sinällään ole ihmeellinen mutta jo kauan sitten ihmettelin miksi rikosten selvittäminen on vaikeaa Suomessa.
Paljon poliisi ja rikos sarjoja tuli katsottua ja niissä ne aina selvisivät.
Suomessa kaikki erikoisimmat ja paljon kohua saaneet asiat ovat jääneet selvittämättä ja elämä on jatkunut kuten mitään ei olisi tapahtunut koskaan tai missään. Vuosien päästä ne kuitenkin nostetaan aina uudestaan esiin. Mitä on siitä hyötyä jos kaikki asiat on heti mokattu ja tutkimus möhlitty kun asia on tuore. Näin ollen olen päätynyt yhteen johto päätökseen asian suhteen.
Tekijä tai tekijät ovat olleet tutkinnan kautta lainsuojaisia ja heidän tiedossa koko ajan ja asia on siksi vaiettu hiljaiseksi. Usein joku isokenkäinen rahamies tai päällikkö jota yhteiskunta suojeli.
Esimerkiksi voisin antaa yhden jutun josta harva on tuskin kuullu koskaan.
1960-80 luvulla bisnesmiehet pohjoisesta pitivät hyväveli järjestelmää poliisin johdon kanssa. Bisnes luisti ja samoin korruptio ilotyttöjen ja matkojen kautta.
Rusutjärvi Tuusulassa. Siellä sijaitsi bisnesmiesten huvila. Niin myös lastenkoti ja nuoria tyttöjä, joitten yhteys oli sinne huvi huvilaankin varmaan yhteydessä.
Eihän lapsia tai nuoria kukaan kaivannut vaikka heille olisi sattunut jotain.
No, joskus 1960 luvulla oli hiekka kuoppia paljon kaikkialla ja rakennus vimmakin korkealla tasolla kun asuntoja ei riittänyt kaikille.
Mikä yhteys oli siis katoamisiin ja kuolemiin näiden tahojen kohdalla joista kaikki jäi tutkimatta sekä bisnes huvi sai rahoituksen Moskovan ja Pietarin ex Leningradin milisien kestitsemiseen molemmin puolin rajaa.
Sama tapahtui ympäri Suomea. Asiat jäivät selvittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tapahtumasta tulee ensi toukokuussa 40 v ja olin tuolloin 21 vuotias. Isäni oli kuollut paria päivää aiemmin. Olin kävelemässä töistä kotiin, kun yhtäkkiä eteeni ilmeisestyi mustiin pukeutunut vanha nainen, joka minun kohdalleni päästyäni katsoi minua todella vihaisesti sähähtäen "saatana". Säikähdin aivan mielettömästi ja kun käännyin välittömästi katsomaan naisen perään, ei häntä näkynyt missään. Hän oli haihtunut yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Katu, jota kuljin oli suora ja toisella reunalla oli aukea puisto ja toisella reunalla ajotie. Nainen ei olisi mitenkään ehtinyt piiloon. Muistan tämän tapauksen joka kerta, kun kuljen samaa katua ja vieläkin nousee ihokarvat pystyyn. Lieneekö sitten ollut itse paholainen, joka jostain syystä oli niin vihainen minulle?
Yhdessä ketjussa kerroin kaveristani joka oli kadonnut kuin maan nielemänä,hänestä ei oltu kuultu moneen kuukauteen,nyt tulee puoli vuotta siitä...hänestä oltiin tehty jopa podcastin jakso missä olen? Kännykkään ei saa yhteyttä yms. Näin unenomaisen näyn luulin oikeasti olin hereillä kun olin pyjamassa ja kaveri ilmaantui reppu selässä ulkovaatteet päällä asunnolleni (oltiin puhuttu ennen hänen katoamistaan että tulee mun luo yökylään) "mä tulin nyt" sanoi kaveri,muistin sen että juteltiin mutta en muista mistä, mulla oli pyjama vielä päällä ja kaikki valot asunnossa sen muistan, sit yks kaks kaverini peittyi veden väriseen "limaan" eli oli kuin vettä mutta paksumpaa, sanoin itsekseni että mä nään unta,herää! Sit heräsin. Tuosta unenomaisesta näystä tiesin ettei kaverini varmaan ole elossa,kenellekään en kertonut koska hulluna oltaisiin pidetty. Oikeastaan tuollainen paranormaali oli ensimmäinen kerta Jonka olen kokenut ja olen yli 30.
Tämä on palautettu,ihanaa! <3 Kiitos kiitos.
Mutta asiaan: Olin leipomassa ja laitoin uunin kuumenemaan samalla kun sekoittelin aineksia,kun kakku oli paistoa vaille valmis menin tupakalle. Tullessani takaisin uuni oli sammutettu! Luulin ensin sähkökatkoksi ja sytytin valon (aurinkoinen kevätpäivä niin muuten valoja ei tarvittu ) ja se syttyi. Joku,tai jokin oli kääntänyt nupeista uunin sammuksiin ollessani parvekkeella. Sydän kurkussa napsautin uunin takaisin päälle ja kiersin vainoharhaisena koko asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Tällaista varmaan on kohdannut moni muukin - mutta mietityttää, miksi jotkut ihmiset suhtautuvat minuun vihamielisesti, vaikka eivät edes tunne minua tai vasta kohtaavat minut ensimmäistä kertaa. Muun muassa opiskellessa, illanistujaisissa tai uusissa työpaikoissa tapahtui sellaista, että ventovieraat mulkoilivat vihaisesti, kun astuin huoneeseen, vastasivat jotain ilkeää, kun esittäydyin heille tai tekivät suoranaista kiusaa koko sen ajan, kun olimme samassa tilassa. Näin ovat tehneet etenkin toiset naiset, mutta myös jotkut miehet. Mieleen on jäänyt kaksi tosi samanlaista tapausta, jotka kävivät samoihin aikoihin, kun olin työharjoittelussa ja eräissä illanistujaisissa. Molemmissa oli toinen nuorehko nainen, joka suhtautui minuun alusta asti jotenkin kiukkuisesti, kommentoi (kysymättä) tekemisiäni tylysti ja jopa naureskeli jotain sanomaani (täysin normaalia asiaa) muille paikalla oleville.
Varsinkin nuorempana tuollainen käytös vaivasi minua p
Tätä on tapahtunut minullekin. Ymmärtäisin jos olisi kyse juoruista tms mutta kun aikanaan muutin uuteen kaupunkiin (missä en ollut aiemmin edes käynytkään) ja aloitin uudessa työpaikassa. Jotkut työkaverit alkoivat ynähtelyn, mulkoilun ja juoruilun jo siinä vaiheessa kun pomon kanssa kierrettiin työpaikkaa ja mut esiteltiin ekaa kertaa ihmisille. Ja sitä suhtautumista jatkui kyllä vuosia.
Ehkä he vain olivat voimakkaasti olettavia ihmisiä.
Kerran silloinen tyttöystäväni oli harjoittelemassa eräässä laitoksessa. Häneen suhtauduttiin avoimen vihamielisesti. Myöhemmin selvisi että hänellä sattui olemaan suhtkoht harvinainen sukunimi jota esiintyi myös harjoittelupaikkakunnalla. Laitoksen johtaja oli kunnallispolitiikassa riidoissa samannimisen ihmisen kanssa. Ilmeisesti hän kuvitteli että tyttöystäväni oli sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kuukautta sitten ovelleni tuli pari tyyppiä. Kyselivät erästä henkilöä (sanotaan vaikka NN). Vastasin ovenraosta ettei täällä asu ketään sen nimistä. Siitäpä innostuivat ja alkoivat vaati NNää tulemaan paikalle. Metelöivät sen verran uhkaavasti että soitin poliisin.
Pari kertaa sen jälkeen on tullut tuntematon henkilö kyselemään ao NNää.
Kun menen ostoskeskukseen minua on alettu moikata. Moikkaajat on jotkut joita en tunne. Eräs vieläpä moikkasi "Hello NN!"
Pari viikkoa sitten vastaan kävellyt ihminen moikkasi minua etunimellä, hän ei edes hiljentänyt saati pysähtynyt. En tunnistanut, hän ei näyttänyt edes etäisesti tutulta. Jos olisi ollut joku vuosikymmenten takainen luokkakaveri tms. niin olisi varmaan pyrkinyt juttusille kun tunnisti. Ainakin itse toimisin siten, joten jäi täysin mysteeriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietityttää kuka on käynyt omakotitaloni katolla ja mennyt kattoluukusta kurkistamaan välipohjankin. Olin viikon poissa. Joku oli soittanut ovikelloa, tarponut sitten lumessa takapihalle, kiivennyt tikkaat ja käynyt välipohjassa.
Meillä on vanha talo kesäpaikkana, piharakennukset jostain ehkä 20-30 -luvulta ja talon alakerta jopa 200 vuoden takaa. Olin muutama kesä takaperin pihalla tekemässä jotain hommia... piharakennukset on L:n muodossa ja ns. navetan takana on vain omenapuutarha ja sen takana peltoa, lähin talo muutaman sadan metrin päässä. Siinä pihalla touhutessani alkoi navetan takaa kuulua naisten puhetta. En saanut puheesta selvää mutta aivan selvää naisten puheensorinaa. Vähän ihmettelin kun mietin että siellä ei voi olla ketään. Lähellä menee myös tie ja ajattelin että ehkä ääni kuuluukin sieltä. En ajatellut asiaa sen enempää.
Meni päivä tai pari ja oltiin suunnilleen samassa kohdassa mieheni kanssa tekemässä jotain... taas alkoi sama puheensorina ja samasta kohtaa navetan takaa. Sanoin miehelle että kuuleeko ja myönsi kuulevansa. Lähdin nopeasti tielle ja katsomaan että onko navetan takana joku (mikä olisi ollut hyvin epätodennäköistä), eikä siellä ketään ollut. Ehkä ne oli isoäiti ja isoisoäiti jotka siellä höpötteli, mene ja tiedä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui silloin kun olin 14-vuotias, joskus kello yhdentoista aikaan, en muista kovin tarkkaan, mutta sen verran myöhäistä oli, ettei alakerrassa enää ollut valoja. Olin juuri tullut suihkusta ja nousemassa portaita ylös huoneeseeni, ja satuin katsomaan kaiteen yli alas. Yhtäkkiä lattiasta tuli sellainen valotäplä kovaa vauhtia suoraan päin kasvojani, ja jähmetyin kauhusta. Katsoin kaiteen yli, että mikä se oikein oli. Ja yhtäkkiä iski hirvittävä pakokauhu. Tunsin, enemmänkin tiesin, että portaita ylös on tulossa jotain pahaa, olin erottavinani jonkinlaisen varjohahmon juoksemassa kohti minua (oli tosin pimeää, joten aivan satavarma ei voi olla). Juoksin omaan huoneeseeni ja pamautin oven kiinni, ja istuin sen toisella puolella jottei varjohahmo varmasti pääsisi sisälle. Olin aivan paniikin partaalla, muistan yhä sen tunteen, sydän tykytti, jalat tärisi. Tästä olen kertonut vanhemmilleni, heidän mielestän kuvittelin koko jutun. En itse usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta olen jäänyt miettimään, että mikä ihme tuo valotäplä oikein oli? Tai kyseinen varjohahmo? Olen täysin varma, ettei ollut kyse painajaisesta, olin täysin hereillä. Minulla on tosin taipumus nähdä pimeässä asioita, mitä siellä ei ole (kuten valaita suu auki, valmiina syömään minut, ja toisen kerran näin lyhyen mustiin pukeutuneen miehen, joka oli pukeutunut vanhanaikaisiin taisteluvarusteisiin ja jonka jotenkin tunsin suojelevan minua joltakin pahalta syöveriltä, vaikea selittää). Skitsofreenikko en ole (ainakaan todistetusti), joten mikä nämä voisi oikein selittää? On jäänyt vaivaamaan.
Olen saanut karmivan unihalvauksen, jonka muistan vieläkin:
Olin noin 20 v ja päiväunilla.
"Herään" siihen, että rumpu soi.
Vierelläni istuu 6 miestä, näen heidät vain olkapäihin asti.
Yksi rummuttaa rumpua.
Toiset lääppivöt minua kösillöään oudosti, mutta ei seksuaalisesti.
Olen ihan paniikissa, koska ajattelen jostain syystä heti olevani ihmisuhri.
Oli kauhein unihalvaukseni ikinä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut karmivan unihalvauksen, jonka muistan vieläkin:
Olin noin 20 v ja päiväunilla.
"Herään" siihen, että rumpu soi.
Vierelläni istuu 6 miestä, näen heidät vain olkapäihin asti.
Yksi rummuttaa rumpua.
Toiset lääppivöt minua käsillään oudosti, mutta ei seksuaalisesti.
Olen ihan paniikissa, koska ajattelen jostain syystä heti olevani ihmisuhri.
Oli kauhein unihalvaukseni ikinä:(
Vierailija kirjoitti:
Tästä tapahtumasta tulee ensi toukokuussa 40 v ja olin tuolloin 21 vuotias. Isäni oli kuollut paria päivää aiemmin. Olin kävelemässä töistä kotiin, kun yhtäkkiä eteeni ilmeisestyi mustiin pukeutunut vanha nainen, joka minun kohdalleni päästyäni katsoi minua todella vihaisesti sähähtäen "saatana". Säikähdin aivan mielettömästi ja kun käännyin välittömästi katsomaan naisen perään, ei häntä näkynyt missään. Hän oli haihtunut yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Katu, jota kuljin oli suora ja toisella reunalla oli aukea puisto ja toisella reunalla ajotie. Nainen ei olisi mitenkään ehtinyt piiloon. Muistan tämän tapauksen joka kerta, kun kuljen samaa katua ja vieläkin nousee ihokarvat pystyyn. Lieneekö sitten ollut itse paholainen, joka jostain syystä oli niin vihainen minulle?
Hyi kamala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaista varmaan on kohdannut moni muukin - mutta mietityttää, miksi jotkut ihmiset suhtautuvat minuun vihamielisesti, vaikka eivät edes tunne minua tai vasta kohtaavat minut ensimmäistä kertaa. Muun muassa opiskellessa, illanistujaisissa tai uusissa työpaikoissa tapahtui sellaista, että ventovieraat mulkoilivat vihaisesti, kun astuin huoneeseen, vastasivat jotain ilkeää, kun esittäydyin heille tai tekivät suoranaista kiusaa koko sen ajan, kun olimme samassa tilassa. Näin ovat tehneet etenkin toiset naiset, mutta myös jotkut miehet. Mieleen on jäänyt kaksi tosi samanlaista tapausta, jotka kävivät samoihin aikoihin, kun olin työharjoittelussa ja eräissä illanistujaisissa. Molemmissa oli toinen nuorehko nainen, joka suhtautui minuun alusta asti jotenkin kiukkuisesti, kommentoi (kysymättä) tekemisiäni tylysti ja jopa naureskeli jotain sanomaani (täysin normaalia asiaa) muille paikalla oleville.
Varsinkin nuorempana tuollainen käytös vaivasi minua p
Tuohan on yksi skitsofrenian oireista jos kuvittelee että muut naureskelee sinulle tai puhuu pahaa tms, etenkin jos sitä esiintyy "kaikkialla"... Onko varmaa ettei nämä ole kuvitelmiasi, onko muut läheisesi todistaneet tilanteet?
Minulla oli nuorena tirkistelijä. Jäi kiinni, kun asunnon ympärille tuli jalanjälkiä talvella. Oli siis kääntynyt (jokaisesta ikkunasta) katsomaan sisään. Sinä talvena satoi paljon ja usein lunta, aina tuli uusia jälkiä. Eli kävi usein.
Ei ikinä selvinnyt, kuka se oli. Mutta oli pelottavaa ja muutin tuon takia pian pois.
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta sitten ovelleni tuli pari tyyppiä. Kyselivät erästä henkilöä (sanotaan vaikka NN). Vastasin ovenraosta ettei täällä asu ketään sen nimistä. Siitäpä innostuivat ja alkoivat vaati NNää tulemaan paikalle. Metelöivät sen verran uhkaavasti että soitin poliisin.
Pari kertaa sen jälkeen on tullut tuntematon henkilö kyselemään ao NNää.
Kun menen ostoskeskukseen minua on alettu moikata. Moikkaajat on jotkut joita en tunne. Eräs vieläpä moikkasi "Hello NN!"
Voisiko olla niin, että tämä n.n on ollut esim huumediileri/prostituoitu? Selittäisi sen, miksi sen vanhalle (ja sinun nykyiselle) asunnolle on vieläkin tunkua. Älä avaa ovea vieraille ja soita jatkossakin todella herkästi poliisit. Pahimmassa tapauksessa meinaan voi joskus tulla eteen tilanne, jossa tuolta n.n:ltä tullaan perimään esim velkaa. Eikä välttämättä silloin kuunnella sinua, vaikka miten koittaisit väittää olevasi eri tyyppi.
Onhan näitä.
Yhden kerran meinasin saada totaalisen halvauksen, kun keskellä yötä (okt) kämpässäni joku alkoi hakata ulko-oveani.
Kyseessä ei ollut normaali koputus, eikä edes kiihkeä koputus.
Ääni kuulosti siis siltä, että joku hakkaa aivan täysillä molemmilla käsilläänyrkeillä (siis molemmilla) ulko-oveani.
Myös pihavalot olivat syttyneet.
En uskaltanut mennä avaamaan/katsomaan koska asuin yksin.
Jo edelliset asukkaat (tunsin heidät) olivat kertoneet vastaavia kokemuksia, mutta tuo oli ainoa kerta minulle.
Syylliseksi oli epäilty paria paikallista kylähullua.
Tästä on vuosia, mutta edelleen ihmetyttää:
Olin vuosia aiemmin muuttanut pois lapsuuteni paikkakunnalta, sinne jäi jonkin verran vanhoja kavereita.
Yksi vanha kaveri suhteeni hiipui muuton jälkeen, kuten joskus käy - mutta meillä oli paljon yhteisiä tuttuja, tämä on tärkeää taustatietoa.
No, meni vuosia eikä tuo vanha kaverini pitänyt yhteyttä minuun.
Kunnes hän kerran soitti ja oli aivan raivoissaan.
Alko tilittämään miten joku (siis muistan, ettei se ollut oikea nimi vaan selkeä lempinimi - mutta tosi outo sellainen!) oli lähettänyt minulta hänelle terveisiä.
Kysyin mistä hän puhuu, kysyin soittiko (vuosien jälkeen) varmasti oikealle ihmiselle ja sanoin etten ole kenenkään kautta lähettänyt terveisiä.
Sanoin myös etten tunne/tiedä sitä tyyppiä josta hän puhui.
No, kaverini raivosi varmasti 15 min ja oli soittanut tarkoituksella juuri minulle.
Raivosi mm mitä vttua lähetän x kautta hänelle terveisiä - minä yritin kysellä, kuka on x ja sanoin etten tunne sitä ihmistä.
Kun kaveri rauhoittui, hän löi luurin korvaan kun koitin lopulta kysyä miten hänellä on viime vuosina mennyt.
Olen sen jälkeen nähnyt hänet yhden kerran yhteisillä tutuilla, mutta siellä oli paljon muita ihmisiä ja kaveri virmuili oudosti ja selkeästi halusi nähdä minua vain muiden läsnäollessa.
En vieläkään tiedä mistä oli kyse, ehkä joku (kymmeniä ihmisiä) tuttu tai tutun tuttu sanoi minulta terveisiä ex kaverilleni?
Ja en tiennyt terveisten sanoja lempinimeä?
Silti en ymmärrä, miksi kaveri suuttui terveisistä?
Ja miksi ei esim sanonut sen henkilö x oikeaa nimeä, kun koitin kysyä että kenestä hän siis puhuu?
En tiedä, varmaan täällä on oudompaakin juttua mutta jo kaverin raivo puheluissa oli tosi outoa.
Tällaista varmaan on kohdannut moni muukin - mutta mietityttää, miksi jotkut ihmiset suhtautuvat minuun vihamielisesti, vaikka eivät edes tunne minua tai vasta kohtaavat minut ensimmäistä kertaa. Muun muassa opiskellessa, illanistujaisissa tai uusissa työpaikoissa tapahtui sellaista, että ventovieraat mulkoilivat vihaisesti, kun astuin huoneeseen, vastasivat jotain ilkeää, kun esittäydyin heille tai tekivät suoranaista kiusaa koko sen ajan, kun olimme samassa tilassa. Näin ovat tehneet etenkin toiset naiset, mutta myös jotkut miehet. Mieleen on jäänyt kaksi tosi samanlaista tapausta, jotka kävivät samoihin aikoihin, kun olin työharjoittelussa ja eräissä illanistujaisissa. Molemmissa oli toinen nuorehko nainen, joka suhtautui minuun alusta asti jotenkin kiukkuisesti, kommentoi (kysymättä) tekemisiäni tylysti ja jopa naureskeli jotain sanomaani (täysin normaalia asiaa) muille paikalla oleville.
Varsinkin nuorempana tuollainen käytös vaivasi minua paljon, nykyisin osaan jo jättää tuollaiset omaan arvoonsa. Silti mietityttää, että mitä ihmettä tuollaisten ihmisten päässä oikein liikkuu? Minkä perusteella he päättävät, että "tuo ihminen on ärsyttävä, minäpäs puran aggressioitani häneen"? Olisi kiva joskus kuulla selitys suoraan tuollaisen tyypin suusta.