Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä paranormaalia, mutta lidlistä ostamani kelloradio jossa on automaattinen asemien viritys ja kellonajanhaku, joskus yöllä nollautuu vaikka on seinässä koko ajan, ja alkaa hakea aikaa ja kanavia uudestaan. Muuten ok laite. Tietääkö joku tästä, tai samanlaista kokemusta?
Hetkellinen sähkökatko yöllä? Meillä näitä käy aika usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin näyn että Suomi joutuu jumalattomuutensa takia erittäin koville vuosina 2024-2025 se on myös aika jolloin käteistä aletaan poistamaan oikein urakalla ( vedotaan siihen että vain rikolliset ja rahanpesijät käyttävät käteistä) digi identiteetti kehittyy ja luultavasti myös Venäjä hyökkää tänne 3 maailmansota puhkeaa vuoteen 2026 mennessä. Uskovat joko ylöstemmataan tai sitten joutuvat antikristuksen aikaan 3,5 vuotta en tiedä kumpi.
Suurin osa täällä jutuista on henkivallan aikaansaannoksia mm kuolleet sukulaiset vierailulla, selittämättömät tavaroiden siirtelyt,äänet,ufot yms,ihmisiä on helppo manipuloida mielen avulla moni uskoo vaan sen mitä näkee,henkeä eikä hengellisyyttä ihmisissä ole.
Vierailija kirjoitti:
Nuo yölliset kuulohavainnot taitaa olla ihan yleisiä, kuvittelen että olen kuullut jonkun huutavan tai soittavan ovikelloa ja herään siihen. Puoliso ei ole kuullut mitään.
Toinen outo asia mikä mulle on tapahtunut muutaman kerran unen ja valveen rajamailla on että kuulen ikään kuin virren veisausta ja harmonin voimakasta poljentaa. Ensin luulin et naapurit ovat alkaneet harrastaa seuroja mutta kun kuulin saman soiton mökillä herätessäni niin tajusin että sen täytyy kuulua minun päästä. Etten ole vielä kunnolla herännyt/nukahtanut. Muuta selitystä en keksi.
Unen ja valveen rajamailla nukahtaessa moni herää äkkiä säpsähtämällä.
Minulla se säpsähtäminen tapahtuu siten, että näen aina pari sekuntia kestävän unen, missä kävelen jäätiköllä, liukastun, ja kaadun vauhdilla.
Sinullakin tuo voi olla toistuva uni, mikä liittyy nopeaan heräämiseen.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Nessuno kirjoitti:
Narsismi (toiminta erikoista, koska ei kykene tuntemaan häpeää eikä myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan ja samalla epätoivoisesti yrittää nostaa itseään kaikin mahdollisin tavoin ja samalla "kilpailijoiksiin" tuntemiaan ihmisiä epätoivoisesti ja ovelin keinoin huonoon valoon ja menetyksiin juonien.
Toi on ihan vain mlkkumaisuutta.
Kuulitko olevasi terävä ja keksineesi oivan diagnoosin. Pieleen meni.
Narsismiksi kutsutaan nykyään kaikkea muuta paitsi sitä oikeaa narsismia, eli itsensä ihailua. Kun Narkissos rakastuu omaan kuvaansa veden pinnassa. Se on narsismia, ei kusipäisyys. Näin siksi koska oikea narsismi on nykyään normi ja kaikkialla. Ihmiset kuvaavat ja ihailevat itseään. Tämä hyväksytään niin että on alettu kutsumaan narsismiksi kusipäisyyttä ja kaikkea muuta, niin peittyy laajalle levinnyt oikea narsismi jossa ihmiset ihailevat omaa kuvaansa ja se on jotenkin tärkeä.
Joskus 70-luvulla olisi pidetty sekopäänä jos olisi ottanut julkisesti kuvia itsestään. Yhteiskunta oli vielä siinä mielessä terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä katosi pastakoneen kampi. Ei mitään hajua missä, kaikki köökin kaapit ja seinänrakosetkin olen kolunnut. Hituttaa, pitääkö ostaa uusi kone pelkän kammen takia.
Laitoit sen vahingossa roskikseen. Ei mitään yliluonnollista.
Sotkivatko setäni luona lukemani rikoskirjat pääni,nehän eivät todellakaan olleet lapselle tarkoitetut vai oliko kodissamme joku?
Olin noin 12vuotias ja asuimme rivitalon päätyasunnossa. Eräänä iltana isäni oli matkoilla ja äitini yövuorossa,sisaruksia minulla ei ole. Kävin pesulla ja astuessani kylpyhuoneesta ulos näin varjon vilahtavan portaisiin sekä kuulin nopeat juoksuaskeleet. Alakerrassa havaitsin takapihalle johtavan oven olevan auki.
Soitin peloissani mummolleni,joka oli uninen ja vähätteli kokemaani painajaisuneksi. Myöskään vanhempani eivät koskaan uskoneet tarinaani tunkeutujasta.
Juoksuaskeleet saattoivat olla naapuri ravaamassa omissa portaissaan mutta entä näkemäni hahmo? Entä ovi?
Kyseinen takaovi oli aina päivät ja joskus yötkin lukitsematta. Asuinalue oli hyvin rauhallinen ja elettiin 90luvun alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suht' uusi paritalon puolikas, olemme ensimmäiset asukkaat mutta talossamme tapahtuu kaikkea yliluonnollista. Keittiömme on erikoisten ilmiöiden keskus, mutta myös yläkerrasta kuuluu kuin askeleita, tietsatuolin tai sängyn narahtelua, yskäisyn ääntä. Olemme tyttäreni kanssa huomanneet tuon saman, toisinaan ollessamme yksin tai istuessamme kaksin alakerrassa. Televisio on myös muutaman kerran vaihtanut eri ohjelmaan, toisella kertaa kanava vaihtui esim. vanhaan kotimaiseen elokuvaan. Kissamme on myös muutaman kerran noussut rappusissa pari askelmaa ja tuijottanut hievahtamatta korvat höröllään yläkertaa, menemättä sinne. Olisihan näitä.
Tuosta muistui mieleen, että kun lapsi oli muuttanut muualle, kuulin usein hänen huoneestaan vielä tietokonetuolin narahduksia ja yskäisyjä. Ne loppuivat, kun huone siivottiin ja loputkin hänen jättämänsä tavarat siirrettiin eri paikkaan. Kai se on jokin luonnollinen ilmiö.
Uskon että ihmisestä, kuin eläimestäkin, jää energiaa elämään tilaan. Olen aistinut tätä energiaa myös äskettäin kuolleiden kohdalla.
Jep. Tää selittäisi myös sen, kun joku ihminen tulee ihan yhtäkkiä mieleen vaikka johonkin liikkeeseen mennessä, ja sitten hän on siellä liikkeessä. Mulle on käynyt näin.
Aivosi ja aistisi ovat havainnoineet henkilön mutta et ole ollut siitä tietoinen kuin osittain.
En muista leffan nimeä, mutta siinä on pääosassa Joaquin Phoenix ja leffassa on jokin eristäytynyt yhdyskunta. Leffan ohjasi M Night Shamaylan (tjsp). Olen vuosia sitten yrittänyt tallentaa leffaa kolme kertaa digiboksille siinä onnistumatta. Ensin boksilla näytti, että leffa on tallentunut, mutta tiedoston koko oli 0 tavua. En ajatellut asiaa sen enempää. Jonkin ajan päästä yritin tallentaa leffaa uudestaan. Tällä kertaa tallentui n. puolet leffasta. Ihmetytti. Kolmannen kerran tallennus ei käynnistynyt. Käytin ajastusta joka kerran, eikä tällaista ole muulloin tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TikTok on minulle mysteeri. Siellä saa kommenttikentässä käskeä toisen tappamaan itsensä ilman, että kommentti poistetaan, mutta jos minä kirjoitan kommenttikenttään olevani kehitysvammainen niin kommentti poistetaan.
En löytänyt kirjastokorttiani vaikka tutkin tarkasti matkapuhelimen kotelon ja myös lompakkoni. Otin sitten uuden kortin. Pari päivää myöhemmin totesin että kännykkäkotelossani on kaksi kirjastokorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä katosi pastakoneen kampi. Ei mitään hajua missä, kaikki köökin kaapit ja seinänrakosetkin olen kolunnut. Hituttaa, pitääkö ostaa uusi kone pelkän kammen takia.
Olin kesällä poikani ja hänen poikansa kanssa heidän mökillään. Oli lämmin päivä, joten riisuin päälläni olleen hupparin ja laitoin penkille ulkoterassille. Ei ole mikään vilkas paikka, eikä ole kuin yksi mökki n. 200 metrin päässä. Huomasin kotimatkalla, että pahus, se huppari jäi sinne mökille. No pojan perhe meni sinne lähipäivänä, mutta hupparia ei ollut missään. Sitä haettiin mökiltä joka paikasta, mutta eipä ole löytynyt tähän päivään mennessä. Olen vitsaillut, että tarkkailkaapa hirviä, jos jollakin sarvissaan hupparini. En oikein usko, että kukaan ihminen olisi eksynyt sinne ja varastanut sen. On sitä paitsi niin erikoinen, ettei niitä ole joka kaupassa myynnissä. Tuskin koskaan löytyy, harmittaa.
moi
Tupuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä katosi pastakoneen kampi. Ei mitään hajua missä, kaikki köökin kaapit ja seinänrakosetkin olen kolunnut. Hituttaa, pitääkö ostaa uusi kone pelkän kammen takia.
Olin kesällä poikani ja hänen poikansa kanssa heidän mökillään. Oli lämmin päivä, joten riisuin päälläni olleen hupparin ja laitoin penkille ulkoterassille. Ei ole mikään vilkas paikka, eikä ole kuin yksi mökki n. 200 metrin päässä. Huomasin kotimatkalla, että pahus, se huppari jäi sinne mökille. No pojan perhe meni sinne lähipäivänä, mutta hupparia ei ollut missään. Sitä haettiin mökiltä joka paikasta, mutta eipä ole löytynyt tähän päivään mennessä. Olen vitsaillut, että tarkkailkaapa hirviä, jos jollakin sarvissaan hupparini. En oikein usko, että kukaan ihminen olisi eksynyt sinne ja varastanut sen. On sitä paitsi niin erikoinen, ettei niitä ole joka kaupassa myynnissä. Tuskin koskaan löytyy, harmittaa.
Meiltä vei kettu narulta maahan pudonneen tyynyliinan - en olisi ikinä uskonut jos en olisi itse nähnyt tapahtumaa ikkunasta, repolainen nappasi maasta mukaansa kuin omansa ja hilpaisi pihan poikki takaisin metsään, välillä kompastellen siihen roikkuvaan kangasmyttyyn. Vähän harmitti kun liina oli kauniista lakanasetistä, mutta enemmän hymyilyttää se että sinä kesänä ketunpojilla oli varmasti pehmeät oltavat kolossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme Tampereella kymmenisen vuotta sitten lyhyellä yhden päivän reissulla katselemassa paikallisia nähtävyyksiä. Ruokailimme eräässä ravintolassa ja syömisen jälkeen kysyimme ravintolan emännältä että tässä jossain lähistöllä pitäisi olla agenttimuseo, että osaatteko neuvoa tarkemmin?
Minusta emäntä vastasi vähän liian nopeasti, että "Enminäolesellaisestakuullutkaan", mutta sitten jatkoi, että hänpä kysyy keittiöhenkilökunnalta josko he tietäisivät jotain. Kun hän palasi pöytämme viereen, niinhän sanoi "Ai, siis vakoilumuseo? No se on tuossa viereisessä korttelissa."
No perhana, eikö hän muka ollut koskaan kuullut puhuttavan salainen agentti 007:stä?
Saatan yhtäkkiä ajatella jotain ihmistä jota en edes tunne, tyyliin ulkonäöltä tiedän. Ajattelen vaikka: eipä ole sitä rouvaa hetkeen näkynyt, joka viereisellä kadulla asuu, ja sitten hän tuleekin vastaan.
Samantapaista tapahtuu myös yhden ulkomailla asuvan sukulaisen kanssa. Yhtäkkiä hän tulee mieleen ja laittaa sitten pian viestiä. Viesteissä voi olla pitkiäkin taukoja, kunnes hän taas tulee mieleeni.
Olin reilu 10 vuotta sitten äitini kanssa Berliinissä matkalla. Eräänä iltana olimme olleet syömässä ja kävelimme hotellille vähän syrjäisempiä sivukujia pitkin. Jossain vaiheessa kävellessämme huomasin, että maassa meitä ikäänkuin seurasi vihreä valopiste, joka näytti laserosoittimen valolta. Se seurasi meitä monen minuutin ja korttelin ajan ja hävisi sitten jossain vaiheessa. Yritin katsella, mistä valo voisi tulla, osoitteliko joku meitä valolla tai olisiko se heijastunut jostain, mutta en keksinyt yhtään selitystä eikä muita ihmisiäkään juuri näkynyt ympärillä. Mainitsin asiasta äidilleni ja hänkin ihmetteli asiaa. Tulin hieman levottomaksi, sillä mieleeni tuli, että mitä jos joku tähtäileekin meitä kiikaritähtäimellä esim. ampuakseen. Mitään muuta outoa ei onneksi tapahtunut, mutta vihreä valopiste on jäänyt mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua on ollut mahtava lukea täältä ulkomailta käsin. En ole melkein pariinkymmeneen vuoteen asunut Suomessa ja monet jutut on ruvenneet tuntumaan etäisiltä tai vierailta, mutta näistä kertomuksista se vasta outo olo tulee. Et minkä ihmeen unten satumaan mä sinne kauas pohjoiseen oikein olen taakseni jättänyt? Missä kaikki näkee etiäisiä, enneunia, enkeleitä ja piruja, ovet paukkuu, taulut lentelee seiniltä, metsissä mönkii mörköjä, tavarat katoilee ja ilmestyy omia aikojaan takaisin paikoilleen, ja joka ullakolla on kummitus. :D
Yhden kerran olen itse vajaa parikymppisenä myös "kuullut" aistiharhan. Ihan keskellä kirkasta päivää hiljaisessa kerrostalossa yhtäkkiä kuulin todella selvästi entisen poikaystäväni äänen huutavan mun nimeäni jotenkin ihmeen epätoivoisesti. Se oli vähän sydäntäsärkevääkin, kun olin tätä kundia jäänyt suremaan ja sitä välillä ikävöin (vaikka olin sen jo useampia vuosia aiemmin itse jättänyt). Tuli mieleen että jossain kaukana se kaipaa mua yhtä paljon kuin minä sitä.
No, kelataan filmiä vielä pari vuotta eteenpäin ja kas vain, polkumme risteävät sattumalta ja palataan jopa muutamaksi kuukaudeksi yhteen. Siinä sitten tulin kysyneeksi että oliko joskus vuosien varrella sellainen hetki jolloin henkisesti huusit mua...? Kundi katsoi mua ihan hölmistyneenä. Ei ollut. Itse asiassa se ei ollut niin kauheesti oikeestaan mua edes ajatellut väliin jäävinä aikoina, saatikka kaivannut.
Niin että mun kohdalla ne oli ihan vaan omat korvat mitkä soi. Oli kyl pettymys kuulla, oisin halunnut silloin uskoa johonkin maagiseen yhteyteen tms. :D
Kiitos jakamisestasi! --
Hei ChatGPT,
miten selittäisit ymmärrykseltään rajoittuneelle ihmiselle, että keskustelupalsta on tarkoitettu ihmisten väliseen keskusteluun, ei tekoälyn laatimien vastausten lähettämiseen?
Kun olet laatinut vastauksen, voisitko muokata sen vielä selkokielelle, että sen ymmärtäisi sellainenkin ihminen, jonka on vaikea ymmärtää ihmisten välisen keskustelun tapoja ja normeja?
Olin nuorempana töissä ruokakaupan kassalla, ja miltei joka aamu kauppaan tuli heti sen avauduttua klo 7 vanhempi miesasiakas, joka osti joka kerta samat ostokset: appelsiinimehua ja joitakin muita tavaroita, mutta harvoin varsinaisesti ruokaa. Eräänä aamuna asiakkaan taas tullessa kassalleni ajattelin mielessäni, mitäköhän kyseinen herra oikein mahtaa syödä. Juuri samalla hetkellä asiakas tokaisee: "Jos sä ihmettelet, et mitä mä syön, ni mä syön tätä Saarioisten makaronilaatikkoa" ja laittaa kyseisen paketin kassahihnalle. Hymähdin vain vastaukseksi ja jatkoimme kassa-asiointia, mutta hätkähdin vähän keskustelun ajoitusta. En usko ihmetelleeni ääneen. Asiakkaalla oli muutenkin tapana välillä puhua omista asioistaan oma-aloitteisesti, kerran häntä ei näkynyt kaupassa yli viikkoon, ja kun hän sitten taas tuli käymään, hän kertoi joutuneensa sairaalaan. Joten saattaa olla uskomaton sattumakin, että ajattelimme samaa asiaa samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin reilu 10 vuotta sitten äitini kanssa Berliinissä matkalla. Eräänä iltana olimme olleet syömässä ja kävelimme hotellille vähän syrjäisempiä sivukujia pitkin. Jossain vaiheessa kävellessämme huomasin, että maassa meitä ikäänkuin seurasi vihreä valopiste, joka näytti laserosoittimen valolta. Se seurasi meitä monen minuutin ja korttelin ajan ja hävisi sitten jossain vaiheessa. Yritin katsella, mistä valo voisi tulla, osoitteliko joku meitä valolla tai olisiko se heijastunut jostain, mutta en keksinyt yhtään selitystä eikä muita ihmisiäkään juuri näkynyt ympärillä. Mainitsin asiasta äidilleni ja hänkin ihmetteli asiaa. Tulin hieman levottomaksi, sillä mieleeni tuli, että mitä jos joku tähtäileekin meitä kiikaritähtäimellä esim. ampuakseen. Mitään muuta outoa ei onneksi tapahtunut, mutta vihreä valopiste on jäänyt mieleen.
Teekkari leikki lennokillaan.
Jep. Tää selittäisi myös sen, kun joku ihminen tulee ihan yhtäkkiä mieleen vaikka johonkin liikkeeseen mennessä, ja sitten hän on siellä liikkeessä. Mulle on käynyt näin.