Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Tulin töistä kotiin normaalisti ja aloin tehdä iltapalaa kun äkkiä haistoin" vanhuksen tuoksun" , vaikea kuvailla mutta ei mikään miellyttävä mieto mummelin tuoksahdus vaan
parhaiten ehkä kuvaa lääkkeiden, virtsan ja hien hajucoctail puskemassa läpi rapistuvasta kehosta. Haju oli niin väkevä että silmiä lähes kirveli. Sitten se katosi. Samassa asunnossa olin myös kuullut suhinaa kuin joku kulkisi tuulihousut jalassa ja ja tv hyppäsi itsekseen vessareissuni aikana rikosdekkarista kanavalle, jossa oli joku kesäillan valssi tai vastaava humppaohjelma. Onneksi olen jo muuttanut pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksin kotona ja pöydällä oli tyhjä energiajuomapullo. Se tipahti pöydältä lattialle. Minä näin, kun se tipahti lattialle ja kuulin äänen, mikä syntyi kun pullo osui maahan. Sitä en nähnyt kun se osui maahan ja kun nousin nostamaan sitä pois lattialta, niin sitä ei ollutkaan missään. Etsin joka paikasta, mutta sitä ei löytynyt silloin eikä koskaan myöhemminkään, ei edes silloin kun muutaman päivän päästä muutin ja huone tyhjennettiin täysin tavaroista. Sitä pulloa ei ollut missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun terveydenhoitaja, joka oli kanssani samaa sukupuolta pyysi kerran minut ilman mitään syytä huoneeseensa. Ajattelin, että hänellä oli jotain asiaa, joten menin.
Hän istutti minut pöytänsä ääreen itseään vastapäätä ja sanoi "istu vaan siinä," eikä sanonut mitään muuta. Ei kertonut syytä, miksi oli minut sinne pyytänyt. Minua alkoi ahdistaa ja lähdin.
Mikäköhän juttu toi oikein oli? Oliko tyyppi homoseksuaali ja ihastunut minuun vai joku noita, joka halusi kirota minua tms?
Lisäys: Tapahtui ollessani yläasteella ja terkka vaan tuijotti minua ääneti.
WTF?! Ideoita, mistä tuossa saattoi olla kyse, mitä tulee mieleen?
Melkein sanoisin että se terkka sai jonkin sairaus/poissaolokohtauksen ja sen takia jäi tekemättä tai sanomatta se, miksi sinut sinne pyysi.
Mulle kävi vähän samoin yliopistossa opettajan kanssa. Mutta kun aikani odottelin niin tyyppi "alkoi taas toimia" ja tilanne jatkui normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla asuin opiskelija-asuntolassa joka aiemmin oli toiminut mm elokuva-teatterina (alakerrassa sijainnut) sekä jonkinlaisen ravintola/majoituspaikkana (yläkerrassa).
Asuntolassa oli pitkä käytävä, minkä varrella sijaitsi jokaisen asukkaan numeroitu ovi, myös minun.
Kävin töissä iltaisin ja aamuisin opiskelin. Tapanani ottaa siinä välin iltapäivänokoset että jaksoin .
Nämä nokoseni keskeytti ponteva koputus oveeni ja aina kun tokkurassa ehdin ovelleni, oli koputtaja haihtunut. Tämä kiusanteko , varsinkin kun se alkoi toistumaan häiritsevästi, alkoi risomaan pahasti ja mietinkin kuka mukavista asukkaista mahtoi moista harrastaa.
Kerran sitten minulla olikin kaveri kylässä ja jätin väliin tavanomaiset iltapäivänokoseni.
Kerroin hänelle tästä koputtelijasta. joka livahti huoneeseensa kun ehdin ovelle.
Ja kuinka ollkaan, iltaopäivällä kuului tuttu koputus ovelta.
Paitsi nyt sattuikin onnekkaasti siten, että kaverini sattui olemaan ihan oven vieressä meikkaamassa ja peilaamassa oven sivussa olevasta peilistä ja salamannopeasti (kesken pontevan koputussarjan !) hän tempaisi oven auki vain todetakseen kanssani ettei käytävällä ollut ristin sielua.
Käytävä oli tyhjä.
Aina silloin tällöin puhumme kaverin kanssa häiritsemään jääneestä tapahtuneesta vielä vuosien jälkeen, varsinkin se jäi ihmetyttämään, että vaikka tuon tapahtuman jälkeen asuin vielä asuntolassa muutaman kuukauden , niin koputuksia ei enää esiintynyt.
Karmivaa oli sekin vaihtoehto että imeisesti "koputtelija"pääsi sisään asuntooni mihin pyrki
ja oli tyytyväinen.
Tulee mieleen jotenkin leffa " Mies ilman varjoa" :D
ehkäpä kaveris olikin tällä kertaa se koputtelija...siis koputti itte ja meni avaamaan...vedätti sua vähän
Entisessä kodissa oli kummituskissa. Moni näki sen ja ihmetteli koska tiesi minun olevan pahasti allerginen. Kukaan ei osannut sanoa kissan väriä,se oli vain varjomainen häivähdys. Joskus kuului myös kuin maan alta tuleva naukaisu. Ilmeisesti kykeni myös fyysiseen kosketukseen sillä tiputti kukkaruukun ikkunalta,luojan kiitos ei kuitenkaan tullut nilkkoihin puskemaan sillä olisin varmaan saanut sydänkohtauksen!
Jouduin pyöräillessä ukkosen yllättämäksi ja päätin pysähtyä alikulkutunneliin odottamaan pahimman menoa ohi. Äkkiä kännykkäni alkoi soida,numero oli tuntematon ja soittoäänenä oli kaiken lisäksi AC/dc:N "Thundertruck" vaikka se ei ollut minun soittoääneni! Asuin yksin enkä keksinyt milloin ja miksi joku olisi vaihtanut soittoääneni. Vastasin ja kuulin vain merkillistä kovaa piippausta kuin palovaroitin. Kun pääsin kotiin tarkistin ääniasetukset ja soittoääneni kohdalla oli edelleen Sinkkuelämää tunnari, AC/Dc;tä ei edes puhelimen soittoäänistä löytynyt.
Kun exäni petti tiesin sen jollain tavoin,aamulla heräsin itkien suru sydämessä ja tunsin tarvetta lähettää poikaystävälle tekstiviestin "en anna anteeksi,". En tiennyt miksi tein niin,olin kuin jonkun ohjaama. Pian ex soittikin ja kyseli paniikissa kuka kertoi,kuka kertoi?
Anteeksi, nyt tuli useampi tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän eri, mutta jos ootte taipuvaisia säikkymään yöllisiä natinoita ja kitinöitä, älkää ikunansa hommatko rottinkisia istumahuonekaluja. Palautuessaan istujan painosta pitävät tosissaan ääntä!
Todellakin! Vitsi miten lapsena niitä pelättiinmummomassa kun narisivat yksinään?!
Tuohon terkkarijuttuun... Äitini on lievästi autistinen ja saattaa joskus unohtaa puhua ääneen, mitä on tekemässä. Ehkä tuokin on ollut sellainen tilanne, että terkkari on vaan miettinyt omiaan ja unohtanut puhua ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, olenko jo kirjoittanut oman kokemukseni, koska usein kun olen saanut sen kirjoitettua, perunkin sen lähettämisen. Tuntuu jotenkin "oudolta" nähdä se kirjoitettuna ja että muutkin lukisi sen ja ehkä arvostelisi ym.
Eli minulla on kokemuksia "edellisestä elämästä". Siis lainausmerkit sen takia, koska en ole tavallaan luopunut löytämästä muutakin selitystä. Esim. olen saattanut vauvana nähdä jonkun eokuvan, jonka kohtaukset on jääneet kuvina kummittelemaan alitajuntaan tms.
Eli näin lapsena, alle 8v. erikoisia unia tai takaumia.
Yksi vahva uni, joka toistui aina samana: Olin suuressa synkässä kartanossa. Olin ehkä 4v. Menin erääseen suureen saliin. Minulla oli ylläni musta kiiltävä, kahiseva vannehame tms. jota inhosin, koska se oli jäykkä.
Salissa jollain pöydällä tai korkealla laverilla makasi vanhahko mies, jonka tunsin hyvin. Miehen ympärillä oli kukka-asetelmia ja suuria paksuja kynttilöitä. Sali oli kylmä ja hämärä. Vain kynttilät lepatti. Seuraani tuli itseäni pienempi tyttö.
Muistan katsoneeni miestä, että vieläkö hän täällä nukkuu. En nähnyt miehestä kuin hiukan poskea, koska en ylettynyt katsomaan laverille.
Unohdin miehen läsnäolon ja aloin leikkiä ja juosta ystäväni kanssa nauroimme ja kiljuimme.
Sitten tuli vanhempi nainen kauhuissaan ja vihaisena, hän nappasi minut tiukasti kiinni käsivarresta, niin että minua sattui ja talutti minut pois toruen. Muistan syvän häpeän jota tunsin ja kyyneleet.
Toinen uni sijoittui joulunaikaan. Muistan leikkineeni ulkona muutaman muun lapsen kanssa. Oli hämärää ja oli satanut lunta. Leikimme kukkulan rinteellä. Kukkulan päällä oli kivinen valaistu kirkko, jonka sisältä kuului harrasta virrenveisuuta. Virsi kuulosti kauniilta, vähän samalta kuin "in the bleak midwinter" mutta ei varmasti ollut ainakaan tämä virsi. Muista ilon jota tunsin. Minulla oli maahan asti uloittuva kankea huopatakki ylläni ja liikaa vaatteita.
Kolmas selkeä uni: oli synkkä ja myrskyinen yö: istuin yksin katetuissa hevosvaunuissa. Hevosia ohjasti vanha, laiha, tiukkailmeinen ja ankara nainen. Naisella oli musta/tumma viitta. En pitänyt naisesta ja vähän pelkäsin.
Istuin polvillani isolla kovalla liukkaalla nahkasohvalla, jolta meinasin koko ajan liukua pois. Heittelehdin vaikka puristin selkänojaa. katselin takaikkunasta pieniä takkuisia koiria jotka juoksivat vaunujen perässä. olin siis polvillani ja kasvot tulosuuntaan vaunujen takaosassa. Vaunuissa oli lyhdyt jotka heiluivat myrskyssä. Nainen ajoi ilmeisen lujaa.
Heräsin myös usein yöllä lapsena siihen, että en uskaltanut avata silmiäni ja mennä esim. pissalle koska pelkäsin olevani siinä "suuressa sängyssä" josta oli vaikea kavuta alas satuttamatta itseään ja johon oli vaikea kiivetä takaisin. Huokasin aina helpotuksesta kun olinkin omassa modernissa pikku lasten sängyssä kotona.
Nämä "selkounet" loppuivat vallan kun olin jotain 7. kun olin lapsi, minä jotenkin hyväksyin ne. En ihmetellyt niitä vaan pidin niitä luonnollisena osana minua. En nähnyt unissani koskaan itseäni vanhempana kuin ehkä 5v. Saatoin kuolla tuon ikäisenä. kuolinhetkestä en onneksi ole nähnyt unta.
Sen verran, että unet tuntuvat sijoittuvan johonkin Britteinsaarten viktoriaaniseen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
Mun melkein vastaavat kokemukset ajoittuvat samoihin aikoihin. Erona oli se, että pääsin salakuuntelemaan erään tuttavani ja jonkun toisen puheluita. He eivät kuulleet minua ja heidän puhelunsa jatkuessa minä en saanut puhelinyhteyttä mihinkään. Minulla itselläni ei ollut tämän ihmisen yhteystietoja puhelimessani, on enemmänkin vanhempieni ystäviä ja he olivat viikottain yhteyksissä puhelimitse. Tämä tuttavani oli ihan mahdollisesti poliisien puhelinseurannassa (maastamuutto, veroepäselvyyksiä jne), joten sitä kautta jonkin teknisen mokailun seurauksena varmaan jouduin salakuuntelemaan välillä minäkin.
Juu, kunnon salaliittoteoria, mutta parempaakaan selitystä en ole asiaan edes silloisilta puhelinverkkoasiantuntijoilta.Höpsistä! Poliisien puhelinseuranta on paksua foliohattukamaa tässä(kin) tapaksessa.
Meillä on käynyt lankapuhelinaikana myös että naapurin papan lepertelyt lapsenlapselleen kuului meidän puhelimesta. Ei varmasti liittynyt poliisiin mitenkään. Piuhat vaan jotenkin ristissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista, olenko jo kirjoittanut oman kokemukseni, koska usein kun olen saanut sen kirjoitettua, perunkin sen lähettämisen. Tuntuu jotenkin "oudolta" nähdä se kirjoitettuna ja että muutkin lukisi sen ja ehkä arvostelisi ym.
Eli minulla on kokemuksia "edellisestä elämästä". Siis lainausmerkit sen takia, koska en ole tavallaan luopunut löytämästä muutakin selitystä. Esim. olen saattanut vauvana nähdä jonkun eokuvan, jonka kohtaukset on jääneet kuvina kummittelemaan alitajuntaan tms.
Eli näin lapsena, alle 8v. erikoisia unia tai takaumia.
Yksi vahva uni, joka toistui aina samana: Olin suuressa synkässä kartanossa. Olin ehkä 4v. Menin erääseen suureen saliin. Minulla oli ylläni musta kiiltävä, kahiseva vannehame tms. jota inhosin, koska se oli jäykkä.
Salissa jollain pöydällä tai korkealla laverilla makasi vanhahko mies, jonka tunsin hyvin. Miehen ympärillä oli kukka-asetelmia ja suuria paksuja kynttilöitä. Sali oli kylmä ja hämärä. Vain kynttilät lepatti. Seuraani tuli itseäni pienempi tyttö.
Muistan katsoneeni miestä, että vieläkö hän täällä nukkuu. En nähnyt miehestä kuin hiukan poskea, koska en ylettynyt katsomaan laverille.
Unohdin miehen läsnäolon ja aloin leikkiä ja juosta ystäväni kanssa nauroimme ja kiljuimme.
Sitten tuli vanhempi nainen kauhuissaan ja vihaisena, hän nappasi minut tiukasti kiinni käsivarresta, niin että minua sattui ja talutti minut pois toruen. Muistan syvän häpeän jota tunsin ja kyyneleet.
Toinen uni sijoittui joulunaikaan. Muistan leikkineeni ulkona muutaman muun lapsen kanssa. Oli hämärää ja oli satanut lunta. Leikimme kukkulan rinteellä. Kukkulan päällä oli kivinen valaistu kirkko, jonka sisältä kuului harrasta virrenveisuuta. Virsi kuulosti kauniilta, vähän samalta kuin "in the bleak midwinter" mutta ei varmasti ollut ainakaan tämä virsi. Muista ilon jota tunsin. Minulla oli maahan asti uloittuva kankea huopatakki ylläni ja liikaa vaatteita.
Kolmas selkeä uni: oli synkkä ja myrskyinen yö: istuin yksin katetuissa hevosvaunuissa. Hevosia ohjasti vanha, laiha, tiukkailmeinen ja ankara nainen. Naisella oli musta/tumma viitta. En pitänyt naisesta ja vähän pelkäsin.
Istuin polvillani isolla kovalla liukkaalla nahkasohvalla, jolta meinasin koko ajan liukua pois. Heittelehdin vaikka puristin selkänojaa. katselin takaikkunasta pieniä takkuisia koiria jotka juoksivat vaunujen perässä. olin siis polvillani ja kasvot tulosuuntaan vaunujen takaosassa. Vaunuissa oli lyhdyt jotka heiluivat myrskyssä. Nainen ajoi ilmeisen lujaa.
Heräsin myös usein yöllä lapsena siihen, että en uskaltanut avata silmiäni ja mennä esim. pissalle koska pelkäsin olevani siinä "suuressa sängyssä" josta oli vaikea kavuta alas satuttamatta itseään ja johon oli vaikea kiivetä takaisin. Huokasin aina helpotuksesta kun olinkin omassa modernissa pikku lasten sängyssä kotona.
Nämä "selkounet" loppuivat vallan kun olin jotain 7. kun olin lapsi, minä jotenkin hyväksyin ne. En ihmetellyt niitä vaan pidin niitä luonnollisena osana minua. En nähnyt unissani koskaan itseäni vanhempana kuin ehkä 5v. Saatoin kuolla tuon ikäisenä. kuolinhetkestä en onneksi ole nähnyt unta.
Sen verran, että unet tuntuvat sijoittuvan johonkin Britteinsaarten viktoriaaniseen aikaan.
Minäkin olen nähnyt unia sukuni menneisyydestä, asioita joita kukaan ei tiennyt tai kertonut. Olen selvittänyt ne myöhemmin itse.
Osa sijoittui Brittein saarille, missä minulla on juuria. Tosin kaukaisempia kuin 1800-luvulta, mutta vaikuttavatko geenit? Hulluinta oli nähdä unta kolmesta ahdistuneesta ihmisestä - 2 miestä ja 1 nainen -, joista miehet olivat pukeutuneet mustiin, korkeakauluksisiin takkeihin. He elivät jossain kartanon tyyppisessä talossa, lopunajan tuskaa tuntien. Murhe ja masennus oli käsin kosketeltavaa ja keskustelu tiuskimista.
Välillä olin yksi heistä. Menin ulos ja katsoin pihan reunaan, mikä näytti naapurin pihalta mutta ei ollut se. Näin pienen ja matalan majan harmaassa sadesäässä.
Myöhemmin luin Bronten perheen kohtalosta ja näin kuvan heidän isänsä kodista. Se oli unessa esiintynyt turvemaja.
En ollut vielä tavannut nykyistä puolisoa ja asuin yksin rivarikaksiossa jonka takapihojen ohi kulki pyörätie ja pyörätien takaa alkoi metsä. Oli loppusyksyä ja kello aika paljon. Tv:stä tuli jokin ohjelma jossa puhuttiin sarjam""ja "Yö Vaanijasta" eli tästä hepusta joka 80luvulla hiipi öisin lukitsemattomista ovista sisään, murjoi ja ra""si niin kaikki teineistä mummoihin.Ohjelman loputtua kävin tupakalla ja menin suihkuun . Kun tulin suihkusta oli takaovi raollaan.Olin varmasti sulkenut sen. Samassa näin silmäkulmassa liikettä ja ryntäsin kylpytakki päällä takaovesta ulos. Serkkuni asui samassa talonyhtiössä ja menin itku kurkussa hänen ovelleen. Serkku,miespuolinen roteva portsari meni tarkistamaan kotini ja totesi sen tyhjäksi.
Olinko sulkenut oven huonosti ja sen dokumentin takia säikyin varjoja? Vai oliko asunnossa oikeasti joku? Ei nyt mu""aaja, mutta murtovaras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä oli kaksi koiraa, jotka jäi isällemme, kun me lapset muutettiin pois kotoa. Myöhemmin isä tapasi naisen, joka muutti hänen luokseen. Koirat oli isälleni tosi tärkeitä, mutta nainen inhosi niitä, vaikka esitti, että ne on ok. Naista harmitti kovasti, kun isäni ei päässyt reissaamaan koirien takia ja hän ei tykännyt, kun niistä lähti karvoja ym.
Naisen asuttua muutaman kuukauden samassa taloudessa, molemmat koirat alkoi oireilla. Koiria käytettiin monta kertaa eläinlääkärissä ja tutkittiin tosi paljon. Eläinlääkäri ei löytänyt syytä oireille ja oksentelu & ripulointi vain jatkui. :,-( Lopulta koirat päädyttiin lopettamaan, koska parantumisesta ei ollut enää toivoa ja ikääkin niillä jo oli.
Oireilun syy on vaivannut minua vuosikaudet... Syksyllä lopettamisen jälkeen haravoin heidän pihaa ja löysin sieltä pillerin. Pillerissä oli merkintä, jonka mukaan se olisi lääke nimeltä Salazopyrin, jota käytetään mm. nivelreumaan ja jonka haittavaikutuksena voi olla vatsatulehdukset... Väkisinkin mieleeni tuli, että ei kai vain isäni naisystävä ollut syöttänyt sitä koirille?
Haravoinnin jälkeen juotiin kahvit ja otin puheeksi muina miehinä ketään syyttelemättä, että löysin sellaisen pihasta. Ihan vain totesin, että löysinpäs muuten kumman pillerin pihasta, mistähän se on tullut ja mikähän mahtaa olla. En edes puhunut koirista mitään. Nainen alkoi kovaan ääneen vaahtoamaan, että hänen se ei ainakaan ole! En ollut edes niin väittänyt. Jotenkin tuo vaahtoaminen vahvisti epäilyni.
Myöhemmin he erosivatkin ja isäni kertoi, että oli ollut tosi onneton naisen kanssa. Ihan tossun alla kuulemma naapuridenkin mukaan. Nainen oli kova päällepäsmäri ja halusi määrätä kaikesta.
Mitä mieltä olette? Olenko ihan vainoharhainen, kun epäilen, että olisiko nainen saattanut myrkyttää koirat tahallaan?
Vanha ketju, mutta vastaan silti. Omituinen tapaus tuo. Toisaalta salazoryrin on sulfaa ja sitä kyllä voidaan antaa eläimillekin. En tiedä sitten että onko siinä jotain apuaineita, jotka ei eläimille sovi. Mutta kyseessä on reseptilääke. Jos koiria haluaisi vahingoittaa niin luulisi että ihan joku ihmisten särkylääke olis kätevämpi.
Ja vielä se, että jos tabletin löytymiseen oli kuitenkin kulunut aikaa ja löytyi pihalta niin olisi kai se tabletti ulkona jo sulanut.
Mutta sitten taas onhan tuo nyt todella outoa jos molemmat koirat oireilee noin. Olisko kuitenkin jotain hämärää tekeillä ollut. Selittämätön tapaus todellakin.
Toissa päivänä en päässyt tänne aihe vapaalle millään vehkeellä, jossa oli wifi päällä. Tuli virhe ja 40 4 p age not found. Kun klikkasin sitä osoitetta siinä niin siinä oli että t roll/b anned ja jne. Tein tänne siitä aloituksenkin joka poistui lähes saman tien. Joku ehti vastaamaan että nykypäivänä mahdotonta toi ban naaminen. Tein uuden aloituksen ja sekin poistui. En käsitä. Seuraavana päivänä toimi taas normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toissa päivänä en päässyt tänne aihe vapaalle millään vehkeellä, jossa oli wifi päällä. Tuli virhe ja 40 4 p age not found. Kun klikkasin sitä osoitetta siinä niin siinä oli että t roll/b anned ja jne. Tein tänne siitä aloituksenkin joka poistui lähes saman tien. Joku ehti vastaamaan että nykypäivänä mahdotonta toi ban naaminen. Tein uuden aloituksen ja sekin poistui. En käsitä. Seuraavana päivänä toimi taas normaalisti.
Osaako joku nörtti selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toissa päivänä en päässyt tänne aihe vapaalle millään vehkeellä, jossa oli wifi päällä. Tuli virhe ja 40 4 p age not found. Kun klikkasin sitä osoitetta siinä niin siinä oli että t roll/b anned ja jne. Tein tänne siitä aloituksenkin joka poistui lähes saman tien. Joku ehti vastaamaan että nykypäivänä mahdotonta toi ban naaminen. Tein uuden aloituksen ja sekin poistui. En käsitä. Seuraavana päivänä toimi taas normaalisti.
Osaako joku nörtti selittää?
Sen verran muuten että olen kyllä huomannut että joku noista palstan poliiseista osallistuu keskusteluihin ja poistelee välillä vastauksia oman mielipiteensä mukaisesti. Olen miettinyt että onko laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Kuulostaa tutulta!
Ja sanoisin että olisi 2002 loppukesä, odotin nimittäin esikoistani silloin.
Oli tosiaan todella kuuma, olin päivällä kaupungille menossa ja aivan kuin jossain creepyssä elokuvassa, painostava ilma, ja ilma sakeana tummia lentäviä ötököitä jotka laskeutuivat esim. liikennemerkkien ja kaikkien ihmistenkin päälle!
Kuulema lentomuurahaisia ja niiden parittelun aikana etsivät pystysuuntaisia helposti lähestyttäviä kohteita hommiaan varten :D
En ole koskaan myöhemmin törmännyt mihinkään vastaavaan.Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.
Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.
Höpö höpö.
Ainakin 2003 oli myös todella hellekesä. Muistan sen tukalana synnytyskesänä. Vauvallakin oli vaikeaa, kun lämmönsäätelyjärjestelmä ei vielä toimi.
Kyllä vain. Minäkin sain lapsen toukokuussa 2003 ja on kyllä jääneet sen kesän pitkät helteet mieleen.
Tapasin puolisoni 10.8.2002 ja oli aivan järjetön helle joka jatkui pitkään syksyyn.
Myös kesällä 2003 oli todella kuumaa.
2003 oli joo kuumempi kuin 2002. Mutta tohon jalkapalloon, niin olihan 2018 tosi kuuma. Sitten taas 2022 ei ollutkaan. Että se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä oli kaksi koiraa, jotka jäi isällemme, kun me lapset muutettiin pois kotoa. Myöhemmin isä tapasi naisen, joka muutti hänen luokseen. Koirat oli isälleni tosi tärkeitä, mutta nainen inhosi niitä, vaikka esitti, että ne on ok. Naista harmitti kovasti, kun isäni ei päässyt reissaamaan koirien takia ja hän ei tykännyt, kun niistä lähti karvoja ym.
Naisen asuttua muutaman kuukauden samassa taloudessa, molemmat koirat alkoi oireilla. Koiria käytettiin monta kertaa eläinlääkärissä ja tutkittiin tosi paljon. Eläinlääkäri ei löytänyt syytä oireille ja oksentelu & ripulointi vain jatkui. :,-( Lopulta koirat päädyttiin lopettamaan, koska parantumisesta ei ollut enää toivoa ja ikääkin niillä jo oli.
Oireilun syy on vaivannut minua vuosikaudet... Syksyllä lopettamisen jälkeen haravoin heidän pihaa ja löysin sieltä pillerin. Pillerissä oli merkintä, jonka mukaan se olisi lääke nimeltä Salazopyrin, jota käytetään mm. nivelreumaan ja jonka haittavaikutuksena voi olla vatsatulehdukset... Väkisinkin mieleeni tuli, että ei kai vain isäni naisystävä ollut syöttänyt sitä koirille?
Haravoinnin jälkeen juotiin kahvit ja otin puheeksi muina miehinä ketään syyttelemättä, että löysin sellaisen pihasta. Ihan vain totesin, että löysinpäs muuten kumman pillerin pihasta, mistähän se on tullut ja mikähän mahtaa olla. En edes puhunut koirista mitään. Nainen alkoi kovaan ääneen vaahtoamaan, että hänen se ei ainakaan ole! En ollut edes niin väittänyt. Jotenkin tuo vaahtoaminen vahvisti epäilyni.
Myöhemmin he erosivatkin ja isäni kertoi, että oli ollut tosi onneton naisen kanssa. Ihan tossun alla kuulemma naapuridenkin mukaan. Nainen oli kova päällepäsmäri ja halusi määrätä kaikesta.
Mitä mieltä olette? Olenko ihan vainoharhainen, kun epäilen, että olisiko nainen saattanut myrkyttää koirat tahallaan?
Vanha ketju, mutta vastaan silti. Omituinen tapaus tuo. Toisaalta salazoryrin on sulfaa ja sitä kyllä voidaan antaa eläimillekin. En tiedä sitten että onko siinä jotain apuaineita, jotka ei eläimille sovi. Mutta kyseessä on reseptilääke. Jos koiria haluaisi vahingoittaa niin luulisi että ihan joku ihmisten särkylääke olis kätevämpi.
Ja vielä se, että jos tabletin löytymiseen oli kuitenkin kulunut aikaa ja löytyi pihalta niin olisi kai se tabletti ulkona jo sulanut.Mutta sitten taas onhan tuo nyt todella outoa jos molemmat koirat oireilee noin. Olisko kuitenkin jotain hämärää tekeillä ollut. Selittämätön tapaus todellakin.
Koirien oireilu kuulostaa arsenikkimyrkytykseltä. Sitä on mm. rotanmyrkyssä. Vapaa saatavuus. On niitä koiria ennenkin rotanmyrkyllä myrkytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun terveydenhoitaja, joka oli kanssani samaa sukupuolta pyysi kerran minut ilman mitään syytä huoneeseensa. Ajattelin, että hänellä oli jotain asiaa, joten menin.
Hän istutti minut pöytänsä ääreen itseään vastapäätä ja sanoi "istu vaan siinä," eikä sanonut mitään muuta. Ei kertonut syytä, miksi oli minut sinne pyytänyt. Minua alkoi ahdistaa ja lähdin.
Mikäköhän juttu toi oikein oli? Oliko tyyppi homoseksuaali ja ihastunut minuun vai joku noita, joka halusi kirota minua tms?
Lisäys: Tapahtui ollessani yläasteella ja terkka vaan tuijotti minua ääneti.
WTF?! Ideoita, mistä tuossa saattoi olla kyse, mitä tulee mieleen?
Melkein sanoisin että se terkka sai jonkin sairaus/poissaolokohtauksen ja sen takia jäi tekemättä tai sanomatta se, miksi sinut sinne pyysi.
Mulle kävi vähän samoin yliopistossa opettajan kanssa. Mutta kun aikani odottelin niin tyyppi "alkoi taas toimia" ja tilanne jatkui normaalisti.
No jos sai jonkun poissaolokohtauksen, mutta tärkeää asiaa oli tai joku tärkeä tutkimus olisi tehtävä, olisi tietenkin palannut asiaan uudestaan myöhemmin.
Sisareni kummisetä kuoli viime vuonna 71-vuotiaana. Sisareni ei ole nykyään tekemisissä minun, toisen sisareni eikä äitimme kanssa. Äiti kuitenkin ilmoitti kuolemasta hänelle, ja sisareni sanoi kummisedästä, ettei ollut kovin kummoinen sellainen. Sisareni kertoi nimittäin lähettäneensä onnitteluviestin hänelle kun hän täytti 60 vuotta, mutta viestiin ei ollut tullut vastausta. Minuakin kyllä ihmetyttää, että jos kerran näin on, miksei vastausta tullut.
Jos olisi aikonut mitata verenpaineen, niin kai olisi sanonut asiasta. Sitäpaitsi se mitataan terveystarkastusten yhteydessä. Ei tolleen oppilaita vain käytävältä yht´äkkiä randomisti pyydetä vastaanotolle selittämättä mitään. Jos aikoo tehdä jonkin tutkimuksen, siitä pitää kertoa oppilaalle ja selittää myös syy siihen.