Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Noihin edellisiin viesteihin viitaten, en todellakaan halua olla loukkaava, on silti vaikea uskoa että ilkeät juorut joissa ei ole mitään perää kulkevat ihmisen edellä.

Eivät tavalliset, normaaliälyiset ihmiset lähde tuntemattoman, paikkakunnalle muuttavan ihmisen mustamaalauskampanjaan aivan ilman perusteita. Teini-ikäiset kotkotuksineen on toinen juttu enkä usko että hekään ovat kaikki niin ajattelemattomia.

Koiran pallo hävisi kuin pieru saharaan. Koira ei ole koskaan mitään leluaan tuhonnut tai syönyt, mutta tuo kyseinen pallo vaan vissiin käveli omille teilleen. Välillä sillä on kuitenkin tapana "nakella" leluja, joten oletan et on lentänyt johonkin hukka nimiseen piiloon ja joku päivä syväsiivousta tehdessä se sit hyppää niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ei liity mitään yliluonnollista ja muutenkin ehkä monen mielestä arvattava tapaus. Olen silti monesti miettinyt asiaa. Itse olin kiusattu nuorempana. Puhutaan tietyissä porukoissa edelleen pahaa. Tämä nyt on itselleni selvä asia. Se mikä mietityttää on sitten jatko siihen kaikkeen. Yleensähän moni kirjoittaa kuinka kiusaaminen "unohtuu" ja kaikki muuttuu, kun ihmiset aikuistuvat. Itsellä menikin kaikki niin, että jotkut ihmiset olivat puhuneet pahaa eteenpäin ns toisille paikkakunnille. En vieläkään ole täysin käsittänyt miten ja millä tavalla. Tämä ilmeni kuitenkin minulle niin, että eräällä minulle tutulla paikkakunnalla missä olin asunut aiemmin lapsena puhuttiin myös pahaa ja vaikka nämä ihmiset eivät siis olleet tavanneet minua lapsuuden jälkeen. Kuitenkin "tiesivät" minut varmaan ja sen kuinka olin asunut siellä joskus. He kuitenkin pilkkasivat minua samasta asiasta, kun minua oltiin pilkattu ja selvästi olivat kuulleet kiusaamisasiasta ennestään. He siis oikeasti puhuivat niin, että tiesivät takuulla taustani toisella paikkakunnalla. Kuulin tämän ohimennen, mutta se oli tosi ikävä asia huomata.

Tässä kohtaa aloin oikeasti miettiä kuka viitsii ryhtyä sellaiseen, että oikeasti levittää kaikkea ikävää juttua eteenpäin. Mielessäni yhdistelin ihmisiä ja tulin johonkin lopputulokseen. Tässä varmaan kyse siitä, että joku aina tuntee jonkun. Huipennus oli se, että myöhemmin muuttaessani kauemmas paikkakunnalle missä en ollut koskaan asunut löytyi taas ihmisiä, jotka puhuivat minusta pahaa ja samoin termein ja niin, että selkeästi tiesivät taustastani. Joku voi sanoa, että olen itse vainoharhainen ja en todellakaan luule, että kaikki puhuvat. Silti oikeasti moni näyttää tietävän ikävät puheet minusta ja jatkaa sitä samaa. En ole tässä väärässä. Mietin vaan tämän kaiken jälkeen kuka oikeasti tekee tuollaista ja viitsii puhua eteenpäin niin paljon pahaa. Jonkun pitää oikeasti tuntea muita ihmisiä ja levittää sitä kaikkea. Mietin myös sitä, että minkälainen pahuus siellä taustalla on, että joku viitsii tehdä sellaista. Se on oikeasti ikävää, että sinut "esitellään" muille kuinka olet se ja se ja pilkataan ilman, että itse tunnen edes niitä ihmisiä. Toivon, että joku ymmärtää tämän viestin. Samoin ymmärrän, kuinka joku voi vähätellä asiaa, eikä ehkä ymmärrä tätä. Silti olen itse todellakin järjissäni ja en kuvittele mitään. Joku voi silti kertoa ajatuksiaan jos tahtoo.

Voi olla, että olet gang stalkingin uhri. Googlaa. Itä-Saksassa kulki nimellä zersetzung. Organisoitu joukkovainonta. Kohteena ovat henkisesti korkeampitasoiset ihmiset, esim. uskovaiset ja valveutuneet aktivistit. Toimii juuri noin, että vaino seuraa minne uhri muuttaa ja paikallisille deep staten palkkolaisille annetaan ihan fraasit, mitä kohteelle sanotaan päin naamaa ja mitä juttuja hänestä levitellä.

Gang stalkingia tekevät järjestelmällisesti organisoituneet saatananpalvojat, joita valitettavasti jopa jokaiseen suomalaiseen kylään riittää. Toimivat supon ja valtiovallan alaisuudessa ja siunauksella. Mukaan on rekrytty myös narkkeja huumepalkalla ja taviksia matalapalkka-aloilta, jotka ottavat mielellään lisäansioita, eikä heitä haittaa ansaita se muita kiusaamalla. 

Yleensä päämääränä on uhrin eristäminen ja voimavarojen ajaminen loppuun. Psyykkistä terroria.

Ikävää mielenterveytesi kannalta :( Tiedän kohtalotoverisi. Sad.

Vierailija kirjoitti:

Joskus teini-ikäisenä olin illalla yksin kotona ja istuksin tietokoneella. Koira makasi korkean hyllyn vieressä, jonka päällä oli paljon tavaroita, mm. vanha telkkari, sellainen painava, vanhanmallinen pikkutelkkari. Se oli kuitenkin ihan seinää vasten, hyllyn reunaan oli joku 10cm matkaa. Minulle tuli yhtäkkiä hullu olo, että se telkkari putoaa sieltä ja koira makasi juuri siinä alapuolella. Olo ei jättänyt rauhaan, joten kutsuin koiran viereeni ja jatkoin sitten rauhassa tietokoneen sellaista. Ja yhtäkkiä näin silmäkulmastani, miten se telkkari ikäänkuin lensi sieltä hyllystä eteenpäin ja rämähti pohja edellä lattialle juuri siihen, missä koira oli maannut.

Toisena kertana samassa talossa istuin samaisella tietokoneella yksin, myöhään illalla. Yhtäkkiä ulkona syttyi liiketunnistinvalo ja joku alkoi hakata ulko-ovea agressiivisesti. Koira sekosi täysin ja alkoi räksyttää. Kurkkasin ikkunasta, mutta en nähnyt ketään! Samaan aikaan pauke vaan jatkui. Lukittauduin vessaan odottamaan, että muu väki palasi kotiin.

Ja vielä samassa talossa tapahtunut. Olin poikaystäväni kanssa nukkumassa, kun äkkiä heräsimme molemmat todella kovaan meteliin, ihan kuin ovia olisi paiskottu kaikkia samaan aikaan ja seiniä hakattu. Oltiin molemmat ihan kauhusta kankeita, mutta ritarillisesti poikaystävä lähti tarkistamaan tilannetta. Heti kun avasi makuuhuoneeni oven, pauke lakkasi, eikä hän löytänyt yhtään mitään, mikä äänen olisi aiheuttanut.

Se oli ja on kamala talo. Edes äitini ei suostunut siellä yksin yöllä olemaan.

Demonit tekee kaikki kummittelut. Nämä ovat todellisia asioita, uskon täysin mitä kerrot tapahtuneen.  Tällaista tapahtuu!

Vierailija kirjoitti:

Mun eka kämppä oli mielenterveyssäätiön valmiiksi kalustettu asunto,kokeiltiin miten pärjään omillani. Oli 90luku ja asuntoon kuului myös lankapuhelin.

Pian muuton jälkeen puhelin soi ja naisen ääni kysyi Tuomasta,sanoin ettå väärä numero.

Seuraavana päivänä nainen kuitenkin soitti taas ja kun ilmoitin ettei ole vieläkään Tuomasta täällä niin kuiskasi hyytävällä äänellä "Älä valehtele " ennenkuin katkaisi puhelun.

Tajusin että Tuomas oli varmaan asunut minua ennen siinä ja puhuin ohjaalalleni että voisiko hän auttaa . Puheluita kuitenkin vain tuli,syyttelyä valehtelelijaksi ja huo raksi todella kammottavalla, tunteista tyhjällä äänellä joka kuitenkin samalla oli täynnä vihaa, vaikea kuvata.Nainen kuulosti siltä että valot palaa mutta ketään ei ole kotona.

Kuukauden jälkeen muutin takaisin vanhempien luo ja heti seuraavana päivänä se sama nainen soitti vanhempien lankapuhelimeen,pelästyin hitosti!

Luulin ongelman ratkenneen kun lähdin tukiasunnossa pois.

Onneksi soitto jäi vain yhteen kertaan,liekö löysi Tuomaksensa tai joutui hoitoon..

Minä muutin omaan asuntoon ja hommasin elämäni ekan kännykän ja ainoat oudot soitot tulivat humalaisista kavereilta.

Varmasti oli sieltä mielenterveyssäätiöstä joku, kun sai käsiinsä uudenkin numerosi. Saatananpalvojat soluttautuvat kaikenlaisiin järjestöihin ja virastoihin, ja juuri mm. tuollalailla kiusaavat muutenkin heikoilla olevia ihmisiä. Lisäksi tekevät ihmisten edun vastaisia päätöksiä, epäävät etuisuuksia, jotka heille lain mukaan kuuluvat, rikkovat lakia päätöksiä tehdessään. Mm. lasu.

Turussa hääjuhlareissulla käydessä vuonna 1987 minulta tippui bensa-aseman vessakäynnin aikana kukkaro, jossa oli 300 markkaa eli sen hetkinen koko omaisuuteni. Vessasta takaisin autolle palatessa tietysti täytyi 80-luvun hengessä näyttävän vauhdikkaasti tukka hulmuten juosta ja sitten autossa hetken kuluttua huomasin että missäs kukkaro onkaan? Ajettiin takaisin bensa-asemalle mutta ei kukkaroa löytynyt piha-alueeta. En muista käytiinkö sisältä kyselemässä. Olin silloin 10-vuotias ja toki sen ikäisen järkevyydellä olin ajattellut, ettei rahoja voi jättää kotiinkaan jos joku sattuu murtautumaan ja ryöstämään. No eipä sitä kukkaroa sitten älytty kysellä mistään löytötavaratoimistoista tai poliisiasemilta, vaikka olisi varmaan pitänyt. Silloisen Kuopion läänin pikkutaajaman tallukoita kun oltiin niin sitten vain täytyi kärsiä nahoissaan oma huolimattomuus. Että toivottavasti joku on kukkaron rahoineen aikanaan löytänyt ja jospa niistä on ollut jollekin iso ilo!

Vierailija kirjoitti:

Noihin edellisiin viesteihin viitaten, en todellakaan halua olla loukkaava, on silti vaikea uskoa että ilkeät juorut joissa ei ole mitään perää kulkevat ihmisen edellä.

Eivät tavalliset, normaaliälyiset ihmiset lähde tuntemattoman, paikkakunnalle muuttavan ihmisen mustamaalauskampanjaan aivan ilman perusteita. Teini-ikäiset kotkotuksineen on toinen juttu enkä usko että hekään ovat kaikki niin ajattelemattomia.

Pitää vielä puolustaa itseäni sen verran (olen se joka noista jutuista kirjoitti), että niin on nyt vaan käynyt. Ymmärrän sen, että moni varmaan pitää minua itseäni hulluna tms, mutta kyllä tiedän itse mitä minusta ollaan puhuttu. He kyllä tietävät jostain taustani. Eihän tätä monen ehkä ole helppoa ymmärtää. Olin kuitenkin kiusattu jo aiemmin. Näin tiedän ketä siellä taustalla on. Ja kuten kirjoitin niin puhunkin melko nuorista ihmisistä. Näin en helppoa sanoa, etteivät ihmiset lähde mukaan ilman perusteita. Ehkä minulla se peruste mitä moni uskoo on se vuosien kiusaaminen ja sen kautta luotu väärä kuva minusta. Itse en ole siis syynä mitenkään tähän kaikkeen. Tietysti ihmisen joka ei koe tälläistä on vaikeaa ymmärtää. Esimerkkinä jos esim sinua oltaisiin sanottu, vaikka "ällöttävän rumaksi läskiksi" ja kiusattu niin vuosia ja sitten muuttaisit jonnekin ja joku siellä taas huutaisi, että nyt tuo "ällöttävån ruma läski" on muuttanut tänne niin ehkä ymmärtäisit paremmin. Tämä esimerkki on nyt vaan keksitty ja tarkoitin sillä vaan kuvata sitä kaikkea miten samat haukkumiskeinot ovat käytössä. Minua ollaan pilkattu muista jutuista ja nuo termit vaan esimerkkinä. Itse en ihmettele enää mitään ja ymmärrän kyllä kuinka tavallinen ihminen voi joutua mukaan kaikenlaiseen. Joku tietysti haluaa etsiä syyllistä myös minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eka kämppä oli mielenterveyssäätiön valmiiksi kalustettu asunto,kokeiltiin miten pärjään omillani. Oli 90luku ja asuntoon kuului myös lankapuhelin.

Pian muuton jälkeen puhelin soi ja naisen ääni kysyi Tuomasta,sanoin ettå väärä numero.

Seuraavana päivänä nainen kuitenkin soitti taas ja kun ilmoitin ettei ole vieläkään Tuomasta täällä niin kuiskasi hyytävällä äänellä "Älä valehtele " ennenkuin katkaisi puhelun.

Tajusin että Tuomas oli varmaan asunut minua ennen siinä ja puhuin ohjaalalleni että voisiko hän auttaa . Puheluita kuitenkin vain tuli,syyttelyä valehtelelijaksi ja huo raksi todella kammottavalla, tunteista tyhjällä äänellä joka kuitenkin samalla oli täynnä vihaa, vaikea kuvata.Nainen kuulosti siltä että valot palaa mutta ketään ei ole kotona.

Kuukauden jälkeen muutin takaisin vanhempien luo ja heti seuraavana päivänä se sama nainen soitti vanhempien lankapuhelimeen,pelästyin hitosti!

Luulin ongelman ratkenneen kun lähdin tukiasunnossa pois.

Onneksi soitto jäi vain yhteen kertaan,liekö löysi Tuomaksensa tai joutui hoitoon..

Minä muutin omaan asuntoon ja hommasin elämäni ekan kännykän ja ainoat oudot soitot tulivat humalaisista kavereilta.

Varmasti oli sieltä mielenterveyssäätiöstä joku, kun sai käsiinsä uudenkin numerosi. Saatananpalvojat soluttautuvat kaikenlaisiin järjestöihin ja virastoihin, ja juuri mm. tuollalailla kiusaavat muutenkin heikoilla olevia ihmisiä. Lisäksi tekevät ihmisten edun vastaisia päätöksiä, epäävät etuisuuksia, jotka heille lain mukaan kuuluvat, rikkovat lakia päätöksiä tehdessään. Mm. lasu.

Näitä on yllättävän paljon ja lähes kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme vuosia sitten eräässä Lomakylässä Suomessa mieheni kanssa.

Asuimme hissitalossa. Joita oli melko lähekkäin useita, mut kaikki vähän erinäköisiä ja kokoisia.

Eräänä iltana tulimme läheiseltä yleisöltä uimarannalta asuntoamme kohti, ei ollut kovin myöhäinen ilta, noin vähän yli klo 22.

Huomasin asuntomme kuistilla kaksi henkilöä, he istuivat siinä terassilla kuin kotonaan !

Kiirehdimme askeliamme kohti asuntoa, siinä samassa he säntäsivät tiehensä.

Nuorehkoja, toinen ainakin oli mies, ehkä molemmat...

Aika ihmeellistä.

Terassilla ei haissut tupakka, eikä mitään jälkiä heiltä jäänyt.

No, se siitä. Mitä lie "maankiertäjiä".

Yöllä kävin tuossa aamuyöstä vessassa, ja hemmetin sentään !

Eikö vaan verhojen läpi kajasti kaksi hahmoa!

IIIIIK !

Ryntäsin makkariin ja kiskoin mieheni ylös katsomaan. Suorastaan revin hänet pystyyn.

Ja sit hiippailimme olohuoneeseen, siellä he olivat !

Mieheni otti takan reunalta hiilihangon ja lähti ovelle.. Se oven lukon aukaisun he kuulivat ja säntäsivät karkuun .

En nukkunut silmäystäkään sen jälkeen.

Ja aamulla pakkasimme jo varhain tavaramme ja läksimme .

Yksi yö jäi olematta siellä, joten ei isoa menetystä.

Tuo vieläkin ihmetyttää.

Ketä ? Miksi siinä ?

Hyi hitsi.

Kun asuimme ensimmäistä kesää rivarissa, monesti pihaan (iso ja suojaisa) tuli porukkaa viettämään aikaansa. Kerran siinä oli jopa nuotio laitettu. Pari kertaa piti poliisit kutsua ennen kuin viesti meni perille.

Paikallislehteen jonkun nuoren äiti kirjoitteli meistä että olimme estäneet yleisen paikan käytön jne. No se oli meidän pihaa prkl

Kiinnostaisi tietää, tulivatko nämä nuoret viettämään aikaa teidän omalle pihalle vai taloyhtiön pihalle. Sinänsä sama, koska yksityisalue on yksityisalue.

Taloyhtiössä oli jokaisessa osakkeessa oma piha. Sitten oli yhteiset alueet erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä asunnossani noin puolen vuoden ajan joku soitti silloin tällöin ovikelloa yöllä 1-2 kertaa aina n. Klo 3 yöllä. Heräsin tähän soittoon sitten aina kesken unien ja olin kauhuissani. Menin peiton alle piiloon ja leikin etten ollut kotona.:D Kyseinen tyyppi soitti ovikelloa hitaasti painaen ja se teki hommasta vielä pelottavampaa. Kyseessä oli pieni kerrostalo ja rappuun ei päässyt kuin avaimella kellonajasta riippumatta. Koskaan en saanut tietää kuka kävi ovellani öisin mutta voisi kuvitella että joku naapuri kävellyt unissaan tms? Karseeta silti.

Meillä oli yhden asunnon ovessa painettava ovikello, josta se nuppi saattoi jäädä *sisään*. Se saattoi palautua jonkin tunnin kuluttua aiheuttaen kihlauksen. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui yöllä, olin juuri eteisessä ja katsoin ovisilmästä eikä käytävässä ollut ketään. Kokeilimme ovikelloa useamman kerran ja juuri niin siinä kävi. Hitaasti painettaessa nuppi jäi joskus sisään ja palautui omia aikojaan jopa tuntien päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin edellisiin viesteihin viitaten, en todellakaan halua olla loukkaava, on silti vaikea uskoa että ilkeät juorut joissa ei ole mitään perää kulkevat ihmisen edellä.

Eivät tavalliset, normaaliälyiset ihmiset lähde tuntemattoman, paikkakunnalle muuttavan ihmisen mustamaalauskampanjaan aivan ilman perusteita. Teini-ikäiset kotkotuksineen on toinen juttu enkä usko että hekään ovat kaikki niin ajattelemattomia.

Pitää vielä puolustaa itseäni sen verran (olen se joka noista jutuista kirjoitti), että niin on nyt vaan käynyt. Ymmärrän sen, että moni varmaan pitää minua itseäni hulluna tms, mutta kyllä tiedän itse mitä minusta ollaan puhuttu. He kyllä tietävät jostain taustani. Eihän tätä monen ehkä ole helppoa ymmärtää. Olin kuitenkin kiusattu jo aiemmin. Näin tiedän ketä siellä taustalla on. Ja kuten kirjoitin niin puhunkin melko nuorista ihmisistä. Näin en helppoa sanoa, etteivät ihmiset lähde mukaan ilman perusteita. Ehkä minulla se peruste mitä moni uskoo on se vuosien kiusaaminen ja sen kautta luotu väärä kuva minusta. Itse en ole siis syynä mitenkään tähän kaikkeen. Tietysti ihmisen joka ei koe tälläistä on vaikeaa ymmärtää. Esimerkkinä jos esim sinua oltaisiin sanottu, vaikka "ällöttävän rumaksi läskiksi" ja kiusattu niin vuosia ja sitten muuttaisit jonnekin ja joku siellä taas huutaisi, että nyt tuo "ällöttävån ruma läski" on muuttanut tänne niin ehkä ymmärtäisit paremmin. Tämä esimerkki on nyt vaan keksitty ja tarkoitin sillä vaan kuvata sitä kaikkea miten samat haukkumiskeinot ovat käytössä. Minua ollaan pilkattu muista jutuista ja nuo termit vaan esimerkkinä. Itse en ihmettele enää mitään ja ymmärrän kyllä kuinka tavallinen ihminen voi joutua mukaan kaikenlaiseen. Joku tietysti haluaa etsiä syyllistä myös minusta.

Ok. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan moista, ja pahoillani että epäilin sanojasi.

Koulun terveydenhoitaja, joka oli kanssani samaa sukupuolta pyysi kerran minut ilman mitään syytä huoneeseensa. Ajattelin, että hänellä oli jotain asiaa, joten menin.

Hän istutti minut pöytänsä ääreen itseään vastapäätä ja sanoi "istu vaan siinä," eikä sanonut mitään muuta. Ei kertonut syytä, miksi oli minut sinne pyytänyt. Minua alkoi ahdistaa ja lähdin.

Mikäköhän juttu toi oikein oli? Oliko tyyppi homoseksuaali ja ihastunut minuun vai joku noita, joka halusi kirota minua tms?

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui noin 20 vuotta sitten. Olin metsässä poimimassa puolukoita, oli aurinkoinen syyskuun iltapäivä. Paikka jossa poimin marjoja oli minulle tuntematonta seutua, mutta sen läpi kulki vanha kärrytie joten eksymisen vaaraa ei ollut kunhan ei mennyt kovin kauas siitä tiestä. No poimin siinä puolukoita kaikessa rauhassa omissa ajatuksissani, kunnes yhtäkkiä minulle tuli epämiellyttävä tunne että joku tuijottaa minua. Oikaisin selkäni ja katselin ympärilleni. Näin keski-ikäisen miehen noin 10 metrin päässä minusta, hän tuijotti minua eikä puhunut mitään. Tervehdin häntä, mutta en saanut mitään vastausta. Hän vaan tuijotti minua. Minua alkoi pelottaa ja sanoin hänelle: "Täytyykin tästä lähteä kotiin, minua odotetaan jo siellä. Hyvää päivän jatkoa!" 

Käänsin selkäni hänelle ja kävelin poispäin, sinne mistä olin tullutkin. Minulla oli paha aavistus että mies ehkä alkaa seurata minua, joten kuljettuani vähän matkaa eteenpäin käännyin katsomaan taakseni. Kauhukseni näin että mies todellakin kulki perässäni! Pysähdyin ja sanoin miehelle: "Älä seuraa minua. Jätä minut rauhaan!" Mies pysähtyi samalla hetkellä kun itsekin pysähdyin häntä puhuttelemaan. Hän ei puhunut mitään, tuijotti vaan kiinteästi minua. Olin melkein paniikissa, mutta lähdin rauhallisesti kävelemään eteenpäin toivoen että mies jättäisi minut rauhaan. 

Käveltyäni jonkin matkaa en voinut enää olla katsomatta taakseni. Mies kulki edelleen perässäni, mutta oli nyt paljon lähempänä minua! Silloin en enää voinut hallita itseäni vaan aloin juosta pakoon henkeni edestä. Silloin mies ryntäsi perääni samalla mölisten eläimellisesti! Taakse vilkaistessani näin että hän on jo hyvin lähellä, kasvot raivon vääristäminä hullunkiilto silmissään. Olin epätoivoinen ja paniikissa.

Äkkiä kompastuin johonkin risuun ja kaaduin. Maassa maatessani luulin jo loppuni tulleen ja suljin silmäni. Ajattelin että nyt se mies minut varmasti tappaa! Mutta mitään ei tapahtunutkaan, ja uskalsin katsoa ympärilleni. Miestä ei näkynyt enää missään vaikka hetkeä ennemmin hän oli ollut aivan lähellä minua! Kaikki oli aivan rauhallista, minä vaan makasin maassa ja vapisin järkytyksestä. Lähdin siitä sitten pyörälleni jonka olin jättänyt kärrytien laitaan. Marjasankoni jäi metsään, en uskaltanut palata takaisin sitä hakemaan. Pääsin kotiini onnellisesti mutta olin kauan aikaa järkyttyneessä mielentilassa. 

Kerroin tästä tapauksesta mummolleni ja hän kertoi, että kyseisessä metsässä on ennenkin tapahtunut ihmisille samanlaista. Mummo kertoi, että 1950-luvulla metsässä asui Elias niminen mies erakkona pienessä mökissään. Elias oli harmiton eikä tehnyt kenellekään pahaa, hän vaan halusi elää rauhassa omassa yksinäisyydessään. Kerran kävi niin että Elias ei tullut kahteen viikkoon kyläkauppaan jossa hän aina tapasi käydä ruokaa ostamassa. Kyläläiset menivät Eliaksen mökille ja löysivät hänet sieltä kuolleena, hän oli saanut jonkin sairauskohtauksen. Sen jälkeen moni Eliaksen kotimetsässä kulkenut ihminen oli kohdannut hänen haamunsa metsässä ja he kaikki kertoivat että Elias oli seurannut heitä ja käyttäytynyt uhkaavasti. Tämän kuultuani ymmärsin että minäkin olin kohdannut Eliaksen haamun. En enää tämän tapauksen jälkeen ole mennyt kyseiseen metsään, enkä tule menemään!

Ei ollut kiltin Eliaksen haamu vaan korkeintaan chindi. Chindi on intiaanien mukaan edesmenneen henkilön paha puoli, eli demoni, joka on ottanut kyseisen henkilön hahmon ja jäljittelee hänen persoonaansa.

Vierailija kirjoitti:

Koulun terveydenhoitaja, joka oli kanssani samaa sukupuolta pyysi kerran minut ilman mitään syytä huoneeseensa. Ajattelin, että hänellä oli jotain asiaa, joten menin.

Hän istutti minut pöytänsä ääreen itseään vastapäätä ja sanoi "istu vaan siinä," eikä sanonut mitään muuta. Ei kertonut syytä, miksi oli minut sinne pyytänyt. Minua alkoi ahdistaa ja lähdin.

Mikäköhän juttu toi oikein oli? Oliko tyyppi homoseksuaali ja ihastunut minuun vai joku noita, joka halusi kirota minua tms?

Lisäys: Tapahtui ollessani yläasteella ja terkka vaan tuijotti minua ääneti.

WTF?! Ideoita, mistä tuossa saattoi olla kyse, mitä tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin metrossa ja tulin paikkaan jossa aikajanat risteävät, ehkä jotkut tietävätkin tämän metrotunnelin aikavääristymäosuuden. Niin näin ikään kuin heistuksena metrovaunun ikkunasta, kuinka auringosta irtosi massaa ja se  muodosti valtavan pyorteen auringon ylä-osaan.

Joo, tämä tapahtuu aina siinä kun tullaan Kulikseen.

Auringosta tipahtelee massaa myös siihen pysäkille ja se on niin kuumaa, että paistan aina makkarat siinä.

 Kuusta irtoava massa on paljon viileämpää ja koska se on juustoa, siitä voi lohkaista palan ja viedä himaansa.

Eikö juustomakkara olisi grillattuna vielä parempaa?

Muuton yhteydessä pakkasin vaatteita muuttolaatikoihin kun yllättäen yhden vaatehyllyn perältä löytyi siististi viikattu puoliksi musta, puoliksi punainen t-paita, jota en 100% koskaan ole ennen nähnyt. Asuin yksin eikä luonani ollut koskaan käynyt kukaan niin, että hän olisi päässyt tietämättäni vaatekaapeilleni. Minun luokseni oli avain minun lisäksi veljelläni ja tietääkseni vuokraisännällä, mutta kummallakaan ei luultavasti ole tuollaista lasten kokoa olevaa paitaa ja jos olisikin, niin eivät he varmasti olisi käyneet sitä kaappini perälle työntämässä. Eikä se ollut siellä mielestäni aikaisemmin kun olin vaatteita sinne laittanut ja ottanut. Mikä lienee madonreikä rinnakkaisulottuvuuteen siellä vaatekaapissa hetkeksi avautunut, niin että joku olisi siellä toisessa ulottuvuudessa laittanut sen paidan vahingossa minun kaappiini oman kaappini sijaan. Se siis on selvästi lasten kokoa eikä minulla edes ole lapsia saati että luonani olisi koskaan käynyt lapsia.

Miten akkojen suu jauhaa vaikka ajatukset on katkennut aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun terveydenhoitaja, joka oli kanssani samaa sukupuolta pyysi kerran minut ilman mitään syytä huoneeseensa. Ajattelin, että hänellä oli jotain asiaa, joten menin.

Hän istutti minut pöytänsä ääreen itseään vastapäätä ja sanoi "istu vaan siinä," eikä sanonut mitään muuta. Ei kertonut syytä, miksi oli minut sinne pyytänyt. Minua alkoi ahdistaa ja lähdin.

Mikäköhän juttu toi oikein oli? Oliko tyyppi homoseksuaali ja ihastunut minuun vai joku noita, joka halusi kirota minua tms?

Lisäys: Tapahtui ollessani yläasteella ja terkka vaan tuijotti minua ääneti.

WTF?! Ideoita, mistä tuossa saattoi olla kyse, mitä tulee mieleen?

Katsoi että oletpa kalpea, ja tarkisti pärjääkö tai haluaisitko puhua jostain.

mystinen mäkättäjä kirjoitti:

Miten akkojen suu jauhaa vaikka ajatukset on katkennut aikoja sitten.

Oliko tämän tarkoitus olla esimerkki turhan jauhamisesta? Siltä vaikuttaa.

Nämä mukavitsikkäät jutut on aina yhtä tylsiä.

Olen lukenut muutamista kadonneiden tapauksista netistä, ja ovat jääneet vahvasti mieleen ja seuranneet vuosia ajatuksissa.

Yhden ulkomailla kadonneen suomalaisen tapauksen kohdalla huomasin vastikään, että kaikki aiheeseen liittyvä materiaali on kadonnut keskustelupalstoilta. Spekulaatiota oli aikoinaan sivukaupalla, nyt googlaamallakaan ei löydy enää mitään, vanhat uutisjutut jne on kadonneet.

Onko kadonnut löytynyt elossa ja vaatinut valheellisen materiaalin poistoa?