Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni tokaisut asioista, joita juuri ajattelen. Aluksi ajattelin, että ehkä puhuin ääneen, mutta näitä tapahtui myös muiden läsnäollessa ja he vahvistivat, että olin ollut hiljaa. Näistä jää aina hämmentynyt olo, ja vain kerran olen jututtanut lasta lisää aiheesta. Hän vain tokaisi ettei halua puhua siitä tämän enempää. Tämä telepatia toimii vain yhteen suuntaan.

Meillä oli ihan sama juttu esikoisen ollessa pieni! Joskus rupesi ihan pelottamaan, kun lapsi toisteli papukaijana mun ajatuksia tai jopa vastasi mielessäni esittämiin kysymyksiin. Ja ympärillä olevat todistivat, etten ollut puhunut ääneen. Läheinen ja lämmin suhde meillä on vieläkin, kun hän on jo täysikäinen, mutta tiettävästi ei lue enää mun ajatuksia...

Minä olen lapsena tehnyt samaa ja se toimii toisinaan vielä aikuisenakin. Voin oikeasti vaikka vasta äidille johonkin mitä hän hetkeä aiemmin ajatteli. Joskus on vaikea uskoa etteikö hän muka olisi sanonut mitään ääneen, mutta niin monesti on tapahtunut, etten enää pidä sitä mitenkään kummallisena.  Tai sitten saatan mennä kauppaan ostamaan jotain tiettyä elintarviketta, äitini on saman aikaan seissyt kaupassa pitämässä sitä elintarviketta kädessään. Olemme nähneet myös samoja unia samana yönä. Eikä ole ollyt kyse unissapuhumisesta, joka olisi laukaissut toisen mielen luomaan saman unen, vaan olemme usein olleet fyysisesti eri lokaatioissa ja unissa on saattanut sitten olla täsmälleen samat yksityiskohdat.

Olin itse 14-vuotias ja meitä oli yhteensä 9 sisarusta, joista nuorin oli 2-vuotias ja vanhin 20-vuotias. Vanhemmat kertoivat meille, että perheeseen syntyy vielä yksi lapsi. Sitten äiti joutui yllättäen sairaalaan noin 1½ ennen laskettua aikaa ja lapsi syntyi hätäsektiolla. Se joutui keskolaan, koska oli melko pieni ja sairas. Äiti pääsi sairaalasta kotiin ja toipui leikkauksesta. Sitten vauvasta ei puhuttu enää mitään ja jos siitä joku lapsista otti puheeksi, niin hänelle sanottiin tiukasti, että mitään vauvaa ei ole olemassa. Kuitenkin isä kertoi meille lapsille, että pikkuveli syntyi ja on keskolassa hoidossa kunnes on tarpeeksi iso ja vahva päästäkseen kotiin.

Vauvasta ei siis saanut puhua enää mitään ja vanhemmat sanoivat, että sitä ei ole olemassa. Kaikki vauvalle hankitut tavarat hävitettiin ja lapsia rangaistiin jos puhuimme siitä. Kuitenkin kaikki sisarukset paitsi nuorin meistä (hän joka oli vauvan syntyessä 2-vuotias) muistaa kuinka vauva syntyi. Kaiken lisäksi saimme salaa 1990-luvulla vanhempien tietämättä tietää, että veli kuoli silloin 13-vuotiaan leukemiaan ja että hän oli syvästi kehitysvammainen, autistinen ja sai epilepsiakohtauksia. Kaikkein surullisinta tässä on se, että veli hoitokodissa missä hän asui toisteli koko ajan kysymyksiä "Missä äiti" ja "Missä isä".

Vierailija kirjoitti:

Olin itse 14-vuotias ja meitä oli yhteensä 9 sisarusta, joista nuorin oli 2-vuotias ja vanhin 20-vuotias. Vanhemmat kertoivat meille, että perheeseen syntyy vielä yksi lapsi. Sitten äiti joutui yllättäen sairaalaan noin 1½ ennen laskettua aikaa ja lapsi syntyi hätäsektiolla. Se joutui keskolaan, koska oli melko pieni ja sairas. Äiti pääsi sairaalasta kotiin ja toipui leikkauksesta. Sitten vauvasta ei puhuttu enää mitään ja jos siitä joku lapsista otti puheeksi, niin hänelle sanottiin tiukasti, että mitään vauvaa ei ole olemassa. Kuitenkin isä kertoi meille lapsille, että pikkuveli syntyi ja on keskolassa hoidossa kunnes on tarpeeksi iso ja vahva päästäkseen kotiin.

Vauvasta ei siis saanut puhua enää mitään ja vanhemmat sanoivat, että sitä ei ole olemassa. Kaikki vauvalle hankitut tavarat hävitettiin ja lapsia rangaistiin jos puhuimme siitä. Kuitenkin kaikki sisarukset paitsi nuorin meistä (hän joka oli vauvan syntyessä 2-vuotias) muistaa kuinka vauva syntyi. Kaiken lisäksi saimme salaa 1990-luvulla vanhempien tietämättä tietää, että veli kuoli silloin 13-vuotiaan leukemiaan ja että hän oli syvästi kehitysvammainen, autistinen ja sai epilepsiakohtauksia. Kaikkein surullisinta tässä on se, että veli hoitokodissa missä hän asui toisteli koko ajan kysymyksiä "Missä äiti" ja "Missä isä".

Osasi kuitenkin puhua, vaikka oli syvästi kehitysvammainen? Miten tiesi mikä on äiti ja isä, jos ei yhteyttä ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin itse 14-vuotias --

Osasi kuitenkin puhua, vaikka oli syvästi kehitysvammainen? Miten tiesi mikä on äiti ja isä, jos ei yhteyttä ollut?

Älä ruoki trollia kommentoimalla, ilmoita vain viestit asiattomiksi. Trolli elää huomiosta ja lannistuu, jos ei saa haluamaansa.

Olin joskus 1970-luvulla Helsingissä luokkaretkellä. Forumissa olleen, muistaakseni Fazerin kahvilan naisten vessan seinälle oli joku kaivertanut tekstin "jos kaipaus olisi viiniä, ympäripäissäni sinua odottaisin". Tämä kyseinen lause oli myöhemmin yhdessä Tommy Tabermannin runokokoelmassa, joka ilmestyi paljon, paljon myöhemmin. Jäin miettimään, oliko Tommy koonnut runokokoelmaansa aineksia vessojen seiniltä. Eipä silti, samahan se, mistä hyvät ideat syntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin n. 16-vuotias, niin meillä oli arkipäivisin tapana nauttia päivällinen viiden aikaan iltapäivällä vanhempien palattua töistä. Kerran sitten kävi niin, että kun äiti alkoi kattamaan ruokaa pöytään, niin hän sanoi sellaiseen puolivakavaan sävyyn: "Kun ollaan syöty, niin minulla on sinulle eräs asia, että muistuta sitten". Tähän en vastannut mitään eikä äiti odottanutkaan vastausta, ehkä hän arveli muistavansa muutenkin. Ja isä ei muistaakseni ollut vielä kotona, hän palasi yleensä noin puoli tuntia äitiä myöhemmin.

Tässä vaiheessa on syytä mainita, että vanhempani (varsinkin äiti) ovat aina ottaneet hirveästi paineita siitä, etten vain käyttäytyisi sopimattomasti vieraita ihmisiä kohtaan - jopa itseni ikäisiä vieraita ihmisiä kuten koulukavereita ja sellaisia.

Kuulin äidin äänensävystä, että tämä asia ei ole nyt mikään tavallinen pikku askare kuten kauppareissu tai lumenluonti, vaan ihan kuin tähän liittyisi nyt joku vieras ihminen. Aloin miettiä kuumeisesti, että mistä voisi olla kysymys, ja mitä enemmän mietin, sitä oudommalta alkoi tuntua. Sitten sain hullun ajatuksen, että enpäs muistutakaan äitiä (mikä ei ollut minun tapaistani yleensä) ja pysyttelen myös lopun illan hissukseni, ettei äitikään muistaisi.

Äiti ei sitten muistanutkaan ainakaan samana iltana, mutta kun sitten eräänä päivänä (ehkä muutaman viikon kuluttua) äiti kysyi minulta, että "Ihan niinkuin minulla olisi jotain asiaa sinulle, mutten millään muista mitä se voisi olla, ei sinulla sattumalta olisi aavistusta?", niin heti tuli sellainen olo, että nyt täytyy pitää naama peruslukemilla. Taisin vastata jotain että "Emmä vaan tiedä.", enkä ainakaan kysynyt asiasta tarkemmin.

Tästä on nyt kulunut yli neljännesvuosisata, ja kun kysyin tästä pari vuotta sitten, niin äiti ei enää muistanut koko asiaa.

Minulle mieleen tuli heti se, että kyseessä oli joku moite tms. , jonka hän sinulle olisi antanut, etenkin kun kerroit että äidillesi on tärkeää, että käyttäydyt sopivasti. Hyvä ruoka - parempi mieli, eli ruokailun jälkeen hän on kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin ja on päättänyt olla ottamatta asiaa esiin. Tai asia on vain lakannut vaivaamasta, eli on unohtunut.

Tai sitten kyseessä onkin ollut joku mehevä juoru, jonka äitisi olusi sinulle halunnut kertoa, mutta on sitten cain unohtanut.

Joskus käy niin (ainakin itselleni), että jostain mielen syövereistä nousee vain ajatus, että jotain on kertomatta, mutta ei muusta mitä. Kovinkaan tärkeää se oikeasti tuskin kuitenkaan on.

Näen toisinaan unta joistakin paikoista tai rakennuksista, ne on todentuntuisia ja jäävät mieleen. Usein on käynyt niin, että jonkun ajan päästä olen käynyt kyseisessä paikassa tai rakennuksessa tajuten samalla sen olevan tuttu paikka unesta.

Lapseni näkee samanlaisia enneunia paikoista ja rakennuksista, saattaa kuvailla jonkun yksityiskohdan tarkastikin.

Eniten on jäänyt vaivaamaan eräs uni jonka myös sisareni ovat nähneet. Uni sijoittuu äitimme kotipaikalle ja siinä on joku paha mies. Se mies ei tee siinä unessa mitään pahaa mutta silmät on pelottavat.

Samaan paikkaan sijoittuu myös eräs valveilla tapahtunut näky- näin pienen lapsen itse tehty hattu päässä kyseisen mummolan pihalla. Kerroin tästä sisarelleni, ja hän alkoi kuvailla tytön yllä olleita vaatteita- oli nähnyt hänet myös.

Äiti ei ole tiennyt tai ei halunnut kertoa kuka tuo tyttö tai pelottava mies on.

Pappani rakensi sodan jälkeen rintamamiestalon, jossa myös perheeni muutaman vuoden ajan asui. Vanhempien eron vuoksi talosta piti muuttaa. Aikuisena näin monta erilaista unta että se talo paloi ja kävelin sen raunioissa. Sitten se talo paloi. Oli pakko käydä ajamassa ohi kun kun kuulin mitä oli tapahtunut. Siihen taloon oli syvä tunneside kun olin syntymästäni lähtien viettänyt paljon aikaa, oppinut ajamaan pyörällä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin metrossa ja tulin paikkaan jossa aikajanat risteävät, ehkä jotkut tietävätkin tämän metrotunnelin aikavääristymäosuuden. Niin näin ikään kuin heistuksena metrovaunun ikkunasta, kuinka auringosta irtosi massaa ja se  muodosti valtavan pyorteen auringon ylä-osaan.

Joo, tämä tapahtuu aina siinä kun tullaan Kulikseen.

Auringosta tipahtelee massaa myös siihen pysäkille ja se on niin kuumaa, että paistan aina makkarat siinä.

 Kuusta irtoava massa on paljon viileämpää ja koska se on juustoa, siitä voi lohkaista palan ja viedä himaansa.

Kuliksen aikavääristymäkohta on epävakaa ja antaa väärää informaatiota, Siinä toisesessa vakaassa kohdassa metro-osuuden toisella puolen, yksi kaveri oli nähnyt heijastuksena, että kun aurinko lähiaikoina kääntyy maapalloa kohti, auringon takaa tulee näkyviin pilkku, joka on kuin soihtu. Mitä lie tuo sitten tarkoittaa?

No olin kuulemma kävellyt unissani ja mun pehmo lelu katos samana yönä mutta vähän fun storya mun äiti löys mut yöllä kun mulla oli päällä lippis ja sit mun äiti kuulemma että hei nimi sit mä käännyin ja sanoin ,sotku, sit mun äiti herätti mut

Sitten toisena yönä

Heräsin kaapistani ja mun peitto oli olkkarissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 37v kirjoitti:

Minua on jäänyt vaivaamaan sellainen asia, että minulle on kerrottu, että minä olin todella toivottu ja hartaasti odotettu iltatähti eli melko monta vuotta sisarusten jälkeen syntynyt kuopus. Äiti oli kuuleman mukaan halunnut vielä kerran kokea sen, kun perheessä on vauva ja keskittyä minun kohdallani oikein kunnolla vauvan hoitoon kotona että ei menisi töihin minun ollessani pieni niin kuin hän teki sisarusteni ollessa pieniä ja heitä oli kotona hoitamassa joku vieras lastenhoitaja. Synnyin kun sisarukset olivat 11-20 vuotta vanhoja, mutta niin vain minä jouduin päiväkotiin ollessani juuri täyttänyt vuoden kun äiti meni taas töihin. Myöhemmin olen kuullut sisaruksilta, että en olisi ollutkaan toivottu lapsi vaan olisin saanut alkuni ilmeisesti siksi, kun minua 11 vuotta vanhempi veli oli mennyt pistelemään neulalla isän kondomeja tietämättä mitä ne ovat. Siksi ilmeisesti kondomit olivat pettäneet ja äiti oli tullut raskaaksi.

Tuossa asiassa ei ole mitään ihmeellistä.  Muuta kuin se, että 11-vuotias veljesi olisi muka pistellyt kondomeihin reikiä tietämättä mitä ne ovat.  Kuinka kenenkään, edes 11-vuotiaan, päähän olisi tullut että pistelempä niihin neulalla reikiä?   Pistelikö hän neulalla reikiä kaikkiin mahdollisiin löytämiinsä tavaroihin, joista ei välttämättä tiennyt mitä ne oli?  Mitä järkeä?

Eli sisaruksesi syöttivät sinulle pajunköyttä.  Keksivät tuollaisen "hauskan" jutun.   Sitä paitsi kukaan vanhempi ei puhu tuollaisia asioita lapsilleen, ei edes täysikasvuisille.  Voi kenties sanoa, että raskaus oli vahinko, mutta ei mene sanomaan, että kondomi petti. 

Luultavasti olit ihan toivottu lapsi, ja vanhemmat olivat ajatelleet että äiti jäisi sinua hoitamaan eikä menisikään enää töihin, mutta tilanne on voinut muuttua ja ajatuksetkin myös.  Onkin ollut parempi, että menet hoitoon ja äiti töihin.  Mutta olitko tosiaan päiväkodissa jo vuoden vanhana?  Oliko silloin jo sellaisia päiväkoteja, joihin lapsen sai noin pienenä?  Muistelisin, että kolme vuotta olisi ollut ikäraja.  Siitä nuorempia hoidettiin perhepäivähoidossa.

11-vuotias ei tiedä miten kondomit myydään -pakkauksessa, johon jää selvä jälki jos niitä tökkii neuloilla. Ne eivät ole irtonaisia, valmiiksi auki rullattuja "ilmapalloja."

1980-luvulla meidän koulussa kaikki lapset tiesivät miten kondomeihin tehdään reiät, ilman, että sitä voi huomata.  Se siis on mahdollista, mutta luulen, että tuon kirjoittajan tapauksessa vanhemmat sisarukset vain halusivat vähän kiusata pikkuveljeään. Sanoisin hänelle, ettäjos hänen äitinsä on sanonut, että hän oli toivottu, niin sitä on parasta uskoa - olipa se totta tai ei. Moni lapsi saa alkunsa vahingosta. Niin minunkin yksi sisaruksistani oli täydellinen yllätys vanhemmilleni, mutta silti hyvin haluttu ja tervetullut oli perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus 1970-luvulla Helsingissä luokkaretkellä. Forumissa olleen, muistaakseni Fazerin kahvilan naisten vessan seinälle oli joku kaivertanut tekstin "jos kaipaus olisi viiniä, ympäripäissäni sinua odottaisin". Tämä kyseinen lause oli myöhemmin yhdessä Tommy Tabermannin runokokoelmassa, joka ilmestyi paljon, paljon myöhemmin. Jäin miettimään, oliko Tommy koonnut runokokoelmaansa aineksia vessojen seiniltä. Eipä silti, samahan se, mistä hyvät ideat syntyvät.

Etpä uskokaan miten paljon nämä suuret ajattelijat ottavat toisten ajatuksia omiin nimiinsä. Löysin kerran blogitekstin, missä puhuttiin marsipaanisotilaasta ja ihan siitä myöhemmin ilmestyi yhtäkkiä samanniminen kirja. Kirjailija kehaisi löytäneensä termin jostain blogista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin metrossa ja tulin paikkaan jossa aikajanat risteävät, ehkä jotkut tietävätkin tämän metrotunnelin aikavääristymäosuuden. Niin näin ikään kuin heistuksena metrovaunun ikkunasta, kuinka auringosta irtosi massaa ja se  muodosti valtavan pyorteen auringon ylä-osaan.

Joo, tämä tapahtuu aina siinä kun tullaan Kulikseen.

Auringosta tipahtelee massaa myös siihen pysäkille ja se on niin kuumaa, että paistan aina makkarat siinä.

 Kuusta irtoava massa on paljon viileämpää ja koska se on juustoa, siitä voi lohkaista palan ja viedä himaansa.

Kuliksen aikavääristymäkohta on epävakaa ja antaa väärää informaatiota, Siinä toisesessa vakaassa kohdassa metro-osuuden toisella puolen, yksi kaveri oli nähnyt heijastuksena, että kun aurinko lähiaikoina kääntyy maapalloa kohti, auringon takaa tulee näkyviin pilkku, joka on kuin soihtu. Mitä lie tuo sitten tarkoittaa?

Kulosaaren aikavääristymä juusto-kuineen on totta.

Mutta paranormaali tiedeseura-Pukli Pax on käynyt viime viikolla tekemässä paikan päällä elektro-angstisia mittauksia.

Loppuraportissa todettiin, että aurinkoa ei voi nähdä mitenkään kyseisessä paikassa, koska aurinko ei koskaan nouse Kuliksessa, siellä vallitsee ainainen pimeys ja tapaintörmäilys

Kuu siellä loistaa jatkuvasti, juuri tuon juuston saannin vuoksi ja toisinaan Saturnuksen renkaaseen voi laittaa valkopyykkiä kuivamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin itse 14-vuotias --

Oliko teillä myös se outo nukke, josta siskosi sanoi "paha nukke, Emmi pelkää".

On teillä kummallinen perhe, puhuttekin kuin joidenkin kauhuelokuvien repliikeillä.

Entä olitko se sinä, joka olit marjassa ja joku kaamea Eliaksen haamu jahtasi sinua?

Ja olit vissiin siellä Intian päiväkodissa viikonlopun ihan omineen? 

Mut okei, miten teitä rankaistiin, jos puhuitte vauvasta? Entä mitä naapurit sanoivat kun vauvaa ei näkynyt teillä? 

Eikö se teidän aikuinen sisarus ihmetellyt koko keissiä teidän kuullen, häntä tuskin rankaistiin?

 Ole hyvä ja kerropas tuo tapaus ihan yksityiskohtia myöten, mutta varo ettet astu omaan lankaasi.

Jos nimittäin enää olet linjoilla.

Odotamme.

Älä ruoki trollia kommentoimalla, ilmoita vain viestit asiattomiksi. Trolli elää huomiosta ja lannistuu, jos ei saa haluamaansa.

Moro snappi kirjoitti:

No olin kuulemma kävellyt unissani ja mun pehmo lelu katos samana yönä mutta vähän fun storya mun äiti löys mut yöllä kun mulla oli päällä lippis ja sit mun äiti kuulemma että hei nimi sit mä käännyin ja sanoin ,sotku, sit mun äiti herätti mut

Sitten toisena yönä

Heräsin kaapistani ja mun peitto oli olkkarissa

Onko selvittämätön mysteeri, miksi lapset eivät enää osaa kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin itse 14-vuotias --

Oliko teillä myös se outo nukke, josta siskosi sanoi "paha nukke, Emmi pelkää".

On teillä kummallinen perhe, puhuttekin kuin joidenkin kauhuelokuvien repliikeillä.

Entä olitko se sinä, joka olit marjassa ja joku kaamea Eliaksen haamu jahtasi sinua?

Ja olit vissiin siellä Intian päiväkodissa viikonlopun ihan omineen? 

Mut okei, miten teitä rankaistiin, jos puhuitte vauvasta? Entä mitä naapurit sanoivat kun vauvaa ei näkynyt teillä? 

Eikö se teidän aikuinen sisarus ihmetellyt koko keissiä teidän kuullen, häntä tuskin rankaistiin?

 Ole hyvä ja kerropas tuo tapaus ihan yksityiskohtia myöten, mutta varo ettet astu omaan lankaasi.

Jos nimittäin enää olet linjoilla.

Odotamme.

Älä ruoki trollia kommentoimalla, ilmoita vain viestit asiattomiksi. Trolli elää huomiosta ja lannistuu, jos ei saa haluamaansa.

Sori,  tuon kirjoittajan huimat sadut on vaan niin koukuttavia, kun hän kertoo niitä vissiin ihan tosissaan, ei huumorimielellä.

Jotkut trollit kirjoittavat jotenkin tylsästi tai aivan liian paljon liioitellen.

Tämän tyypin sepustukset on jotain sellaista ettei ilkeäsi sanoa julkisesti lukevansa, mutta lukee kuitenkin.

Vähän kuin lukisi Seiskaa koko ajan ympärilleen vilkuillen, ettei vain kukaan tuttu näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en muista Estonian onnettomuutta, vaikka olin sen tapahtuessa 8-vuotias?

Vanhemmat ja muut kasvattajat pitäneet lapsia uutispimennossa, etteivät ahdistu ja ala pelätä laivamatkoja.

Miksei koulussa ja kavereiden kanssa puhuttu asiasta? Tai ehkä puhuttiin, mutta vain ohimennen. Miksi näin? Tai itse asiassa, kuinka paljon yleensä muistat ajasta, kun olit kahdeksan? Siinä on nimittäin suuria yksilöllisiä eroja, mitä ja miten hyvin muistaa lapsuudestaan. Jotkut esimerkiksi sanovat, etteivät muista ajasta ennen kouluikää oikeastaan mitään, toiset taas muistavat hirvittävän paljon

Muistan kyllä aika paljon asioita vuodesta 1994, mutta Estonian onnettomuudesta minulla ei ole muistikuvia.

Minulla on vähän samanlainen juttu. Lapsuudenkodissani on noin vuodesta 1980 tuijotettu ahkerasti kaikki mahdolliset Spede-, Simo- ja Vesku-Showt sekä kaikki tämän kolmikon elokuvat ja TV- sarjat. Ja vaikken ole enää viime vuosina jaksanut niitä katsella ainakaan alusta loppuun saakka, niin uskon edelleen, etteivät ne pääse menemään sivu suun minun huomaamattani niitä etukäteen lehdestä. Muistan myös sen, että  Uuno armeijan leivissä -elokuvasta on myös TV-sarjaversio, mutta tämmöinen Uuno Turhapuro TV-sarja vuodelta 1996:

Ei minkäännäköistä muistikuvaa, vaikka olin silloin yli 20-vuotias. Ja muistan hämärästi lukeneeni joltain toiseltakin keskustelupalstalta miten joku muukin ihmetteli, miksei muistanut samaa sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en muista Estonian onnettomuutta, vaikka olin sen tapahtuessa 8-vuotias?

Vanhemmat ja muut kasvattajat pitäneet lapsia uutispimennossa, etteivät ahdistu ja ala pelätä laivamatkoja.

Miksei koulussa ja kavereiden kanssa puhuttu asiasta? Tai ehkä puhuttiin, mutta vain ohimennen. Miksi näin? Tai itse asiassa, kuinka paljon yleensä muistat ajasta, kun olit kahdeksan? Siinä on nimittäin suuria yksilöllisiä eroja, mitä ja miten hyvin muistaa lapsuudestaan. Jotkut esimerkiksi sanovat, etteivät muista ajasta ennen kouluikää oikeastaan mitään, toiset taas muistavat hirvittävän paljon

Muistan kyllä aika paljon asioita vuodesta 1994, mutta Estonian onnettomuudesta minulla ei ole muistikuvia.

Minulla on vähän samanlainen juttu. Lapsuudenkodissani on noin vuodesta 1980 tuijotettu ahkerasti kaikki mahdolliset Spede-, Simo- ja Vesku-Showt sekä kaikki tämän kolmikon elokuvat ja TV- sarjat. Ja vaikken ole enää viime vuosina jaksanut niitä katsella ainakaan alusta loppuun saakka, niin uskon edelleen, etteivät ne pääse menemään sivu suun minun huomaamattani niitä etukäteen lehdestä. Muistan myös sen, että  Uuno armeijan leivissä -elokuvasta on myös TV-sarjaversio, mutta tämmöinen Uuno Turhapuro TV-sarja vuodelta 1996:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ei minkäännäköistä muistikuvaa, vaikka olin silloin yli 20-vuotias. Ja muistan hämärästi lukeneeni joltain toiseltakin keskustelupalstalta miten joku muukin ihmetteli, miksei muistanut samaa sarjaa.

1996 alkoi television osalta yhtenäiskulttuurin aika olla ohi. Kanavia oli jo sen verran tarjolla, että kaikki eivät katselleet samoja sarjoja ja ehkä parikymppiselle olivat jo muut asiat tärkeitä kuin TV:n katsominen. Ja jos katsoit TV:tä, etkä nauhoittanut ohjelmia, ehkä joku mielenkiintoisempi sarja tuli toiselta kanavalta ja katsoit sitä. Ja jos olet nauhoittanut ohjelman, on se kuitenkin voinut jäädä katsomatta. Itseltäni ainakin on suurin osa nauhoitetuista ja tallennetuista ohjelmista jäänyt katsomatta.

Tein leikkimökkiä isoisäni kanssa 1977. Mökki oli miltei valmis. Meidän piti vielä tehdä katolle jotain. Isoisä  tuli paikalle vähän myöhemmin. Mutta isoisä oli jo kuollut liikenneonnettomuudessa  jokin minuutti aijemmin. Tämä on jäänyt mieleeni.Isoisä ei jäänyt kuitenkaan sen jälkeen kummittelemaan.

Istuin tietokoneella ja tein tilausta H&M:lle, äkkiä aloin kuulla kahden naisen hiljaista supisevaa puhetta. Ensin luulin  että mulla on joku välilehti auennut, ei ollut . Huusin miehelle  tuu kuuntelemaan, sano olenko mä alkanut kuulla ääniä! Mies tuli ja sanoi, jokin sivu on auki. Sanoin ei ole. Supina jatkui kunnes sammutettiin kone ja annettiin olla kiinni aamuun asti (oli ilta).

Se oli tosi karmivaa kun kuulosti silti kuin jotkut juosivat jotain eikä saanut selvää oliko se suomea vai mitä.